Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Se että ison monikansallisen yrityksen johtoon harvoin pääsee älylahjojen ja kompetenssin takia, vaan harmittavan usein siksi, että on osannut nuolla persettä ja n.a.rs-.istiseen tapaan jyrätä muut tieltä. Ette ikinä uskoisi millaisia ä.ä.l.iöitä oikeasti voi löytää ihan jättimäisten monen miljardin liikevaihtoa pyörittävien firmojen johdosta. Juuri heidän pitäisi ymmärtää koko liiketoiminta kokonaisuutena mutta monella heistä on aivan järkyttävän kapea osaaminen ja olematon ymmärrys oikeastaan ihan kaikeasta. Pääasia heille on että pääsee pätemään ja saa olla johtaja.

Työpaikat jossa ovi käy usein ja paikka on muutenkin huonon työpaikan maineessa niin yleensä löytää näitä "johtajia". Niin se vain on että p.a.ska valuu alaspäin aina ja näkyy siksi hyvin vahvasti työilmapiirissä.

Controller

Se onkin jotain mitä lähes jokainen aihetta käsittelevä tutkimus vahvistaa että nyky-yhteiskunta nyt vain toimii sillä tavalla, että äly itsessään ei riitä etenemiseen yhteiskunnassa, vaan tarvitaan röyhkeyttä, narsismia ja ilkeyttä jotta menestyisi. Siksi monet toimitusjohtajat, politikot jne. ovat puhtaita psykopaatteja ja narsisteja kun taas ne älykkäät, jotka muuten ovat monesti myös ystävällisiä, joilla monilla olisi jotain annettavaakin tälle yhteiskunnalle jämähtävät sinne jonnekin kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä ja kyynärpäätaktiikkaa edetä uralla. Aika surullista kun miettii asiaa.

Sitä että ylipainoiset (mutta myös alipainoiset) ihmiset eivät yleensä tule vapaaehtoisesti vastaanotolleni vaan heidät on pakotettu joko lääkärin määräyksellä tai joillakin kelan kautta laitettu kuntouttavan työtoiminnan ym sopimukseen että pakko mennä tai tulee karenssi. Toivoisin että ihmiset ottaisivat itsestään kiinni ja päättäisivät itse ottaa yhteyttä ja pyytää aikaa koska siinä tulee se olo että he haluavat edes yrittää. Olen siis ravitsemusterapeutti ammatiltani.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa hanketyöstä on maalaisjärjellä hoituvaa hääräämistä, johon ei oikeasti tarvittaisi alan korkeakoulututkintoa eikä korkeakoulutus siihen erityisemmin valmistakaan.

Järjestötyöntekijä

Suurin osa julkisen sektorin organisaatioihin hankittavasta hankerahasta menee täysin hyödyttömään puuhasteluun, jossa ei ole edes tarkoituksena tuottaa mitään hyödyllistä, vaan ainoastaan hyödyttää hankerahan piirissä olevia toimistotätejä.

t. mies joka kerran työskenteli julkisella sektorilla ja siitä lähtien yksityisellä, koska kyllästyi niihin lähinnä rikollisiin toimistotäti-iilimatoihin, jotka tekivät nollahyötyä hankerahoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, sairaan"hoitaja",  nuo tutkimuksiin ja hoitoihin tulevat ihmiset voivat olla sairaita ja siksi heidän kogninitiiviset kykynsä ovat heikentyneet eivätkä tiedä, mitä ja minne. Siksi te hoitajat olette heitä siellä auttamassa. Ymmärrät varmaan tämän?

Toisekseen potilaat voivat olla vanhoja ja eivät hallitse nykyajan systeemejä.

Kolmanneksi keskussairaaloiden kirjallinen viestintä potilaan suuntaan kuten ohjeistukset kuvantamisiin  on vaikeaselkoista. Olen ammatiltani äidinkielen opettaja ja olen vuoden kulkenut syöpäsairaan omaisen rinnalla tutkimuksissa ja hoidoissa, ja olen lukenut yhden jos toisenkin ohjeen .Ja täytyy sanoa, että selkeyttämisen varaa näissä ohjeissa olisi PALJON. Ihmetellä täytyy, miten sairas tai heikolla lukutaidolla varustettu kansalainen ottaa selvää ohjeista, joissa ei ole käytetty juurikaan tekstillisiä keinoja kuten isompaa fonttia, kappalejakoa jne.

Kaltaisesi kovat hoitajat ovat tehneet tästä syöpätaistelusta raskaamman kuin se muuten olisi. Onneksi yhdellä kymmenestä on vielä sydän paikallaan ja silmät, joilla näkee ihmisen.

Kyllä suurin osa ihmisistä ovat vain niin tyhmiä, että mikään ohje tai neuvo ei mene perille. Mikään ohje, neuvo tai apukeino ei näitä auta. Ja meinasin unohtaa tuon syöpätaistelulla sädekehää hakevat. Se on ehkä rasittavin potilasjoukko ikinä, sillä sitä "kun minulla on tämä syöpä, mutta taistelu voitetaan" -narinaa ei jaksa kukaan kuunnella. Ei jonkun täysin tuntemattoman sairaudet oikeasti ketään kiinnosta. Ei syöpä ole mikään erityinen sairaus, joka aiheuttaa erityisiä tunteita hoitajissa. 

Mutta jaxuhalit sulle! 

Oletko koskaan miettinyt että jokin toinen työ voisi olla sinulle sopivampi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ison monikansallisen yrityksen johtoon harvoin pääsee älylahjojen ja kompetenssin takia, vaan harmittavan usein siksi, että on osannut nuolla persettä ja n.a.rs-.istiseen tapaan jyrätä muut tieltä. Ette ikinä uskoisi millaisia ä.ä.l.iöitä oikeasti voi löytää ihan jättimäisten monen miljardin liikevaihtoa pyörittävien firmojen johdosta. Juuri heidän pitäisi ymmärtää koko liiketoiminta kokonaisuutena mutta monella heistä on aivan järkyttävän kapea osaaminen ja olematon ymmärrys oikeastaan ihan kaikeasta. Pääasia heille on että pääsee pätemään ja saa olla johtaja.

Työpaikat jossa ovi käy usein ja paikka on muutenkin huonon työpaikan maineessa niin yleensä löytää näitä "johtajia". Niin se vain on että p.a.ska valuu alaspäin aina ja näkyy siksi hyvin vahvasti työilmapiirissä.

Controller

Se onkin jotain mitä lähes jokainen aihetta käsittelevä tutkimus vahvistaa että nyky-yhteiskunta nyt vain toimii sillä tavalla, että äly itsessään ei riitä etenemiseen yhteiskunnassa, vaan tarvitaan röyhkeyttä, narsismia ja ilkeyttä jotta menestyisi. Siksi monet toimitusjohtajat, politikot jne. ovat puhtaita psykopaatteja ja narsisteja kun taas ne älykkäät, jotka muuten ovat monesti myös ystävällisiä, joilla monilla olisi jotain annettavaakin tälle yhteiskunnalle jämähtävät sinne jonnekin kun ei löydy sitä tarvittavaa röyhkeyttä ja kyynärpäätaktiikkaa edetä uralla. Aika surullista kun miettii asiaa.

Einpidä täysin paikkansa tämä. On itse asiassa vatenmielinen ajatus. Hyvä itseluottamus auttaa paljon, mutta ei psykopaateista ja narsisteista tule pitkäaikaisia johtajia. Henkilöstö tekee parempaa tulosta kun johto on oikeudenmukainen ja suunta selkeä.

Antamalla rakentavaa kriitikkiä asiallisista asioista voi palkankorotukset unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin jo aikaisemmin kokemuksiani "työkokeilusta" - kokemusta kaupan alalta 17 vuotta.

Siis marketissa tavaroiden purkaminen, hyllyttäminen, eteenveto... joo, ihan o.k. tuttua puuhaa, mutta...

sain pyyhkeitä, kun olin oma-aloitteinen ja siirryin hyllyttämään "väärälle" osastolle.

Minun olisi pitänyt tunkea samalle käytävälle, missä oli jo neljä ihmistä töissä ( turvavälit ? ).

En siis voi mennä yksin "väljemmille vesille" hyllyttämään, kun juuri ne tavarat hyllytetään viimeisenä ja silloin siellä on taas 4-5 ihmistä ?

Uskalsin sanoa ääneen huonosta työnohjauksesta, yksi sanoo yhtä, toinen toista ja kolmas ja neljäs ei vastaa kysymyksiin, taisipa joku p*kelekin livahtaa mukaan. Siinä mielessä menee ohi aiheen.

Sori, p*ska päivä ja mitta tuli täyteen, vuoden loppuun pitäis jaksaa saada kuraa niskaansa :-(

Tiedän, mitä on kä*teenveto, mutta mitä ihmettä on eteenveto? Kohta vanhenevien elintarvikkeiden siirtämistä hyllyn eteen?

Ihan maalaisjärjellä eiköhän se ole sitä, että hyllyjen tyhjentyessä hyllyn etuosa tyhjenee ja tuotteita on enää hyllyn takaosassa, jonne pitää kurkotella. Myyjät sitten säännöllisesti siistivät hyllyjä ja siirtävät ne jäljellä olevat tuotteet hyllyn etuosaan. Siten niitä on helpompi ostaa ja näyttää myös siistimmältä ja ammattimaisemmalta. 

Toki välillä lisätään myös uusia tuotteita sinne hyllyn takaosaan, muutenhan ne jossain kohdin loppuvat. Mutta käsittääkseni jotain muro- ja kahvipaketteja saa olla joka päivä asettelemassa somiin riveihin, jotta pysyy järjestys yllä.

Ja joka päivä näin tehdäänkin, joissain kaupoissa huonommin, jossain paremmin.

Samoin ohikulkiessani on tapanani pistää sekalaista hyllyä järjestykseen, nostella hengareilta pudonneita/pudotettuja vaatteita, samalla kun roudaan niitä "ostan, en ostakkaan" väärään paikkaan jätettyjä tuotteita paikoilleen. ( Tuosta olikin jo aikaisemmin hyvä esimerkki väärään paikkaan jätetystä kalapaketista :-( Asiakkaiden toiminta ei käy järkeen ! )

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori, vastavalmistunut puheterapeutti ja minulla ei ole omia lapsia. Yllätyn jatkuvasti siitä, miten kujalla vanhemmat on lapsen puheen ja kielen kehityksestä. Aiemmin pelkäsin, että antamani ohjeet ovat itsestäänselvyyksiä ja vanhemmat pitävät minua tyhmänä. Nyt asia on päinvastoin, väännän rautalangasta ilmiselviä asioita, kuten: kommentoi asioita, joita lapsi osoittaa (vaikeaa, jos tuijotat koko ajan puhelinta ja ignooraat lapsen), tee lapsen tuottamasta sanasta lause, katselkaa kirjoja yhdessä päivittäin, lorutelkaa ja laulakaa yhdessä (luulin ennen että lorut ja laululeikit on vaan ns. viihdettä mutta niissä on ihan mieletön kielellistä kehitystä ja fonologista tietoisuutta tukeva idea taustalla), osallistu lapsen leikkeihin, älä jätä lasta tuntikausiksi tabletille vaikka katsoisi miten muka-opettavaisia ohjelmia sieltä... ja vanhemmat nyökyttelee ja kuuntelee haltioissaan näitä vinkkejä, niin kuin kertoisin jotain vuosituhansien salaisuuksia. Vauvaa odottaville vanhemmille pitäisi olla joku pakollinen kurssi näistä asioista...

Nykypäivänä vanhemmille on tärkeää, että lapset oppisivat älylaitteiden käytön puhumaan oppimisen sekä sosiaalisten vuorovaikutusten taitojen sijasta. Ei ole ihmeellistä, jos puheterapeutille on nykyään jonoja, ja kyse on lapsista, joilla ei autismi, kielellinen kehityshäiriö yms. selitä seurausta.

Miten käy sitten niiden oikeasti diagnosoitujen lapsien älylaitteiden myötä? Kun jo ilman diagnoosia olevat lapsetkin muuttuu levottomiksi ja jopa taidot puheessa ja sosiaalisen vuorovaikusessa kärsivät.

Nettiriippuvuutta on tutkittu ja netistä riippuvaisen aivoja on verrattu päihteisiin suurentuneen otsalohkon takia, minkä myötä impulsiivisuus ja kärsimätön käytös lisääntyy. Vähän oli helpompaa pysyä ruodussa vielä 10-15 vuotta sitten, kun ei ollut tietokonetta joka paikassa ja koulussakin jos sitä käytti, niin sillä kirjoitettiin vain esitelmiä. En edes kylässä rynnännyt tietokoneen äärelle netin ihmeelliseen maailmaan.

Nythän tilanne on paljon pahempi, kun netti on yhden käden ulottuvissa älypuhelinten ansiosta. Enää ei tarvitse bussipysäkillä harmitella tylsyyttä, kun voipi nopeasti ottaa älypuhelimen käteen ja mennä nettiin.

Haluan itse päästä tästä somen pahuudesta eroon. Älylaitteet on alkaneet olla minun mielestä yksi Saatanan keksintö (ihan oikeasti). Voisinpa vain palata siihen vanhaan: kotona tietokone, yksi pelikonsoli ja TV. Vielä mese-aikaankin oli helppoa, koska puhelimen kautta ei pystynyt mesettämään eikä näin ollen häirinnyt sosiaalista kanssakäymistä ravintoloissa, juhlissa, kouluissa tai töissä. Eri asia sitten tietysti rajaton tietokoneen käyttö, jos vanhempia ei edes kiinnosta yrittää tehdä asialle jotain. Itse olin tässä mielessä hankala, kun en millään päässyt tietokoneesta eroon. Olisinpa saanut riippuvuuteni hoitoa, sillä olen tyhmentynyt nettiriippuvuuden myötä. Ainoa hyvä asia, jossa olen onnistunut, on se että olen alkanut tottua terveelliseen ruokavalioon ja edes jonkinlaiseen liikuntaan.

Osa kuvittelee että heidän tuottamansa teksti on täydellistä eikä haluaisi että edes pilkkujen paikkoihin kosketaan. Sitten yhtään isommat, lukemista helpottavat, muutokset saavat aikaan pillastumista ja niitä pitää selitellä. Välillä tekisi mieli sanoa että etkö tajua että yritän auttaa enkä kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori, vastavalmistunut puheterapeutti ja minulla ei ole omia lapsia. Yllätyn jatkuvasti siitä, miten kujalla vanhemmat on lapsen puheen ja kielen kehityksestä. Aiemmin pelkäsin, että antamani ohjeet ovat itsestäänselvyyksiä ja vanhemmat pitävät minua tyhmänä. Nyt asia on päinvastoin, väännän rautalangasta ilmiselviä asioita, kuten: kommentoi asioita, joita lapsi osoittaa (vaikeaa, jos tuijotat koko ajan puhelinta ja ignooraat lapsen), tee lapsen tuottamasta sanasta lause, katselkaa kirjoja yhdessä päivittäin, lorutelkaa ja laulakaa yhdessä (luulin ennen että lorut ja laululeikit on vaan ns. viihdettä mutta niissä on ihan mieletön kielellistä kehitystä ja fonologista tietoisuutta tukeva idea taustalla), osallistu lapsen leikkeihin, älä jätä lasta tuntikausiksi tabletille vaikka katsoisi miten muka-opettavaisia ohjelmia sieltä... ja vanhemmat nyökyttelee ja kuuntelee haltioissaan näitä vinkkejä, niin kuin kertoisin jotain vuosituhansien salaisuuksia. Vauvaa odottaville vanhemmille pitäisi olla joku pakollinen kurssi näistä asioista...

Haloo, sinulla on vuosien koulutus aiheesta. Asiakkaiksesi tulevilla ihmisillä ei. Jos opiskelemasi asiat olisivat kaikille itsestäänselvyyksiä, niin puheterapeutin koulutusta ei silloin olisi erikseen missään tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori, vastavalmistunut puheterapeutti ja minulla ei ole omia lapsia. Yllätyn jatkuvasti siitä, miten kujalla vanhemmat on lapsen puheen ja kielen kehityksestä. Aiemmin pelkäsin, että antamani ohjeet ovat itsestäänselvyyksiä ja vanhemmat pitävät minua tyhmänä. Nyt asia on päinvastoin, väännän rautalangasta ilmiselviä asioita, kuten: kommentoi asioita, joita lapsi osoittaa (vaikeaa, jos tuijotat koko ajan puhelinta ja ignooraat lapsen), tee lapsen tuottamasta sanasta lause, katselkaa kirjoja yhdessä päivittäin, lorutelkaa ja laulakaa yhdessä (luulin ennen että lorut ja laululeikit on vaan ns. viihdettä mutta niissä on ihan mieletön kielellistä kehitystä ja fonologista tietoisuutta tukeva idea taustalla), osallistu lapsen leikkeihin, älä jätä lasta tuntikausiksi tabletille vaikka katsoisi miten muka-opettavaisia ohjelmia sieltä... ja vanhemmat nyökyttelee ja kuuntelee haltioissaan näitä vinkkejä, niin kuin kertoisin jotain vuosituhansien salaisuuksia. Vauvaa odottaville vanhemmille pitäisi olla joku pakollinen kurssi näistä asioista...

Haloo, sinulla on vuosien koulutus aiheesta. Asiakkaiksesi tulevilla ihmisillä ei. Jos opiskelemasi asiat olisivat kaikille itsestäänselvyyksiä, niin puheterapeutin koulutusta ei silloin olisi erikseen missään tarjolla.

No kyllä nuo puheterapeutin kertomat esimerkit ovat itsestäänselvyyksiä. Kirjoja ostettiin ja luettiin todella paljon, lasten kanssa vietettiin aikaa ja juteltiin ihan vauvasta lähtien. Kuunneltiin musiikkia, leikitettiin musiikin tahdissa ja pidettiin huolta, ettei istunut sittereissä yms. kuin pakolliset hetket, jotta kehittyivät myös motorisesti hyvin. Noin vuoden vanhana askelia ja sanoja lähti pukkaamaan.

jflslfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori, vastavalmistunut puheterapeutti ja minulla ei ole omia lapsia. Yllätyn jatkuvasti siitä, miten kujalla vanhemmat on lapsen puheen ja kielen kehityksestä. Aiemmin pelkäsin, että antamani ohjeet ovat itsestäänselvyyksiä ja vanhemmat pitävät minua tyhmänä. Nyt asia on päinvastoin, väännän rautalangasta ilmiselviä asioita, kuten: kommentoi asioita, joita lapsi osoittaa (vaikeaa, jos tuijotat koko ajan puhelinta ja ignooraat lapsen), tee lapsen tuottamasta sanasta lause, katselkaa kirjoja yhdessä päivittäin, lorutelkaa ja laulakaa yhdessä (luulin ennen että lorut ja laululeikit on vaan ns. viihdettä mutta niissä on ihan mieletön kielellistä kehitystä ja fonologista tietoisuutta tukeva idea taustalla), osallistu lapsen leikkeihin, älä jätä lasta tuntikausiksi tabletille vaikka katsoisi miten muka-opettavaisia ohjelmia sieltä... ja vanhemmat nyökyttelee ja kuuntelee haltioissaan näitä vinkkejä, niin kuin kertoisin jotain vuosituhansien salaisuuksia. Vauvaa odottaville vanhemmille pitäisi olla joku pakollinen kurssi näistä asioista...

Haloo, sinulla on vuosien koulutus aiheesta. Asiakkaiksesi tulevilla ihmisillä ei. Jos opiskelemasi asiat olisivat kaikille itsestäänselvyyksiä, niin puheterapeutin koulutusta ei silloin olisi erikseen missään tarjolla.

No kyllä nuo puheterapeutin kertomat esimerkit ovat itsestäänselvyyksiä. Kirjoja ostettiin ja luettiin todella paljon, lasten kanssa vietettiin aikaa ja juteltiin ihan vauvasta lähtien. Kuunneltiin musiikkia, leikitettiin musiikin tahdissa ja pidettiin huolta, ettei istunut sittereissä yms. kuin pakolliset hetket, jotta kehittyivät myös motorisesti hyvin. Noin vuoden vanhana askelia ja sanoja lähti pukkaamaan.

No sittenhän tuo koulutus voidaan lakkauttaa. Turha yhteiskunnan maksaa puheterapeutin koulutusta ja palkkaa työstä, jos sille ei ole mitään todellista tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huijaamme ihmisiltä etuuksia ja kuntoutuksia.

Kelan työntekijä, kohta entinen

Tämä ei ole mielipide, vaan olisko peräti rikollista/laitonta.

Olet aika naiivi, jos et ymmärrä, että Kelan tehtävä on vahtia rahoja yhtä paljon kuin jakaa niitä. Jotkut selkeät hommat kuten äitiyspäivärahat ja vastaavat pyörivät automaattilla, mutta kokeilepa hakea jotain harvinaisempaa tukea. Sitten Kela kääntää kivet ja kannot löytääkseen syyn, jonka takia tukea ei makseta. Tai ainakin sen hakeminen tehdään niin vaikeaksi, että koulutetunkin ihmisen jaksaminen ja ymmärrys on koetuksella.

Pahimpia tilanteita, joihin ihminen voi päätyä, on jatkuva kirjeenvaihto ja vääntäminen Kelan kanssa. Se on todellista väsytystaistelua. Ja yleensä ihminen on silloin vielä valmiiksi heikoilla.

T. Asiakas

Onko tuo sinusta oikein? Ei ole. Moraalitonta ja kuvottavaa toimintaa.

Tuo ylläoleva on NIIN totta. Olen vieläkin ruvella eräästä elämänvaiheesta, jolloin jouduin toimittamaan yhtä ja toista Kelaan. He vastaisivat kirjeisiin ja liitteisiini jopa niin, että toimittamiani asiakirjoja ei löydy heiltä. Hulluksi meinasin tulla. Olin työtön kahden lapsen yksinhuoltaja, lasten isä kuollut. Tätä kirjeenvaihtoa kesti muutaman kuukauden ajan enkä enää edes halua muistella sitä, kuka asiassa sai loppuväännön ja voiton. Pää oli seota, koska kiusattiin aivan selvästi.

Työvoimatoimiston kanssa oli samantyyppinen taistelu. Olin perustanut toiminimen, jonka alla tein n 2000 edestä töitä. Verotoimistosta sain vääränlaisen ohjeet puhelimitse, siis siitä mitä teen tämän toiminimen suhteen koska halusin lopettaa sen. Ohjeet tulivat puhelimitse. Tästä opin sen, että pyydän nykyisin aina ohjeita sähköpostiini, jolloin minulla on mustaa valkoisella.

Työvoimatoimisto maksatti minulla takaisin työttömyyspäivärahan, koska olinkin kuulemma yrittäjä. Tästä on aikaa ehkä 10 vuotta, nythän ohjeet ovat kai muuttuneet. Kirjeenvaihtoa kävin ja anelin armoa. Ei.

Jupakan seurauksena jouduin ottamaan yhteyttä kunnan sossuun, seurakuntaan ja muutamaan hyväntekeväisyysjärjestöön, koska toisella lapsellani oli maksullinen harrastus, jossa menestyi hyvin.

Nämä olivat erittäin nöyryyttävää kokemuksia, kaikki.

Punkesin myöhemmin väkisin velvoitetyöllistettävänä kunnalle. Siellä päätyöni oli kuunnella mm työtoverini valitusta. Keskellä kesää kunta oli kaksi viikkoa kiinni, pomo suositteli ottamaan omaa lomaa, johon en suostunut koska tiesin oikeuteni. Kaksi viikkoa istuin netissä sitten. Yhden työn sain tehtäväksi sille ajalle. Tein sen muistaakseni työn tekemisen riemusta 3:een kertaan. Tajusin heti, että työllä ei ollut mitään merkitystä eikä sitä kukaan tarvinnut. Olin siis pyytänyt jotain työtä kahden viikon ajalle.

Kunnalla lusmutaan äärettömän paljon ja vieraan kuinka on kiire ... todellisuus on toinen.

joudun sietämään / opastamaan maahan muuttajaa, joka sai työpaikan ns. ohituskaistalta. Yhteiskunnan maksaessa (eli minä ja muut työssäkäyvät maksavat) työnantajalle siitä, että palkkaa tämän kieltä-, tai oikeastaan yhtään mitään osaamattoman, henkilön. Samaan aikaan ystäväni joutui työttömäksi eikä meinaa löytää töitä. 

Käsittämätöntä. Onneksi keväällä on vaalit...

jflslfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori, vastavalmistunut puheterapeutti ja minulla ei ole omia lapsia. Yllätyn jatkuvasti siitä, miten kujalla vanhemmat on lapsen puheen ja kielen kehityksestä. Aiemmin pelkäsin, että antamani ohjeet ovat itsestäänselvyyksiä ja vanhemmat pitävät minua tyhmänä. Nyt asia on päinvastoin, väännän rautalangasta ilmiselviä asioita, kuten: kommentoi asioita, joita lapsi osoittaa (vaikeaa, jos tuijotat koko ajan puhelinta ja ignooraat lapsen), tee lapsen tuottamasta sanasta lause, katselkaa kirjoja yhdessä päivittäin, lorutelkaa ja laulakaa yhdessä (luulin ennen että lorut ja laululeikit on vaan ns. viihdettä mutta niissä on ihan mieletön kielellistä kehitystä ja fonologista tietoisuutta tukeva idea taustalla), osallistu lapsen leikkeihin, älä jätä lasta tuntikausiksi tabletille vaikka katsoisi miten muka-opettavaisia ohjelmia sieltä... ja vanhemmat nyökyttelee ja kuuntelee haltioissaan näitä vinkkejä, niin kuin kertoisin jotain vuosituhansien salaisuuksia. Vauvaa odottaville vanhemmille pitäisi olla joku pakollinen kurssi näistä asioista...

Haloo, sinulla on vuosien koulutus aiheesta. Asiakkaiksesi tulevilla ihmisillä ei. Jos opiskelemasi asiat olisivat kaikille itsestäänselvyyksiä, niin puheterapeutin koulutusta ei silloin olisi erikseen missään tarjolla.

No kyllä nuo puheterapeutin kertomat esimerkit ovat itsestäänselvyyksiä. Kirjoja ostettiin ja luettiin todella paljon, lasten kanssa vietettiin aikaa ja juteltiin ihan vauvasta lähtien. Kuunneltiin musiikkia, leikitettiin musiikin tahdissa ja pidettiin huolta, ettei istunut sittereissä yms. kuin pakolliset hetket, jotta kehittyivät myös motorisesti hyvin. Noin vuoden vanhana askelia ja sanoja lähti pukkaamaan.

Hyvissä perheissä kyllä, mutta ei todellakaan joka perheessä.

Yliopistossa ei pitäisi saada opiskella ilmaiseksi toista tutkintoa. Varsinkaan sellaisen, joka on jo eläkeiässä.

En lähde enää ikinä töihin vammaispuolelle. Mielummin sairaalaan tai vaikka sinne parjatulle vanhus puolelle, mutta vammautuneita en jaksa hoitaa. Kyse ei ole kehitysvammaisista, vaan liikuntarajoitteisista henkilöistä, jotka tarvitsevat apua lähes kaikkeen arjessaan. Joka toinen lause alkaa "Minulla on oikeus..." ja jatko on jokin vaatimus.

Ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti, mutta varsinkin lapsesta saakka ptuolissa istuneet ovat tottuneet vaatimaan ja käskemään. Esim pitää olla vartissa puettuna koska kyyti tulee eikä tietenkään ole ilmoitettu tästä etukäteen. Tavarat on oltava tietyssä järjestyksessä, muuten pottuillaan. Soitetaan vanhemmille jos hoitajan äänensävy oli väärä.

Ja kyllä, olisin varmaan itse yhtä hankala, en voi tietää. Mutta vammautuneet ovat todella vaikeita asiakkaita verrattuna vanhuksiin tai tilapäisesti hoitoa tarvitseviin. Ja ennen kuin joku sanoo että olen väärällä alalla niin pestautukoon itse henk.koht. avustajaksi.

-Hoitsu

Hoitoalalla on paljon "tukityöllistettyjä“ lähihoitajia, jotka saikuttavat surutta ja työmoraalia surkeaa. Tulevat työnantajalle kalliiksi,mutta pakko ottaa töihin kun paremmat ovat siirtyneet muille aloille tai jatkokouluttaneet itsensä. Ulkomaalaiset lähärit usein oikeasti työmoraaliltaan parempia.

Vierailija kirjoitti:

Osa kuvittelee että heidän tuottamansa teksti on täydellistä eikä haluaisi että edes pilkkujen paikkoihin kosketaan. Sitten yhtään isommat, lukemista helpottavat, muutokset saavat aikaan pillastumista ja niitä pitää selitellä. Välillä tekisi mieli sanoa että etkö tajua että yritän auttaa enkä kiusata.

Että-sanan eteen tulee pilkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinainen mielipide, mutta esimerkkejä miten järjettömiä vammaisten saamat tuet ovat:

Uuden auton verran maksanut sähköpyörätuoli kuljetetaan ilmaisella taksilla ilmaiseen huoltoon, koska vammainen on jälleen kerran ajanut sillä kännissä ruusupuskan kautta päin seinää.

Liikuntavammainen pariskunta saa lapsen. Yhteiskunta tarjoaa 24/7 avustajan hoitamaan vauvaa. Avustajatunteja saa helposti ainaki 8h/pvä, vaikka toinen vanhemmista liikkuisi täysin normaalisti.

Liikuntavammainen, jonka eläke on suurempi kuin hoitajien palkka, saa maksusitoumuksen kodinkoneisiin.

Vammaisen lapsen äitinä sanon antaisin koko omaisuuteni, kenties tulevat perinnöt jne jos lapseni olisi terve.

Tieto lapsemme vammaisuudesta tuli ilmi vasta, kun lapsi oli 2 vuotta.

Tuet ovat oikeutettuja. Mieheni on nyt 4.ttä vuotta omaishoitajana.

Kiinnostaisi ihan vilpittömästi miksi pidät antamieni esimerkkien tukia oikeutettuina? Entä onko mielestäsi oikeutettua tilailla pizzaa ja kaljaa invataksilla? Millaisia vastuita ja velvollisuuksia mielestäsi vammaisilla tulisi olla?

Monet vammaisaktivistit kampanjoivat sen puolesta, ettei tukia leikattaisi. Ääriharva sen puolesta, että vammaisia palkattaisiin oikeisiin työpaikkoihin.

Pääsispä itsekin taksilla baariin ja haluan myös oleilla asuntolassa missä saisin ruuan valmiina pöytään eikä tarvitsisi ottaa mistään vastuusta. Kotona olisi ilmainen siivooja ja kodinhuoltaja. Eipä ihme kun kehveleillä on aikaa olla onnellisia.

- diagnoosina adhd ja lukihäiriö