Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Perheyritys. Pomon vaimo jauhaa paskaa työntekijöistä. Pomo ei puutu mihinkään. Iltavuoro lintsaa hommistaan. Kassatyttö on vaan ulkonäön takia töissä, ei mitään työtehokkuutta. Työkaverit ei puhu mitään vaikka itse yrittää kehittää keskustelua. Ihan hel.vetin puuduttava paikka. Ainoa hyvä asia on asiakkaat ja pomon poika minkä kanssa toki ei ole työvuoroja eli yhtä tyhjän kanssa. Nyt näin kirjoitettuna alan kiroamaan miksi en lähteny koeajalla pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattava osa pitkäaikaisista mielenterveyspotilaista on täysin toivottomia tapauksia joiden oma ajatusmaailma jo estää paluun normaalimpaan elämään. He ylikorostetusti repivät stressiä asioista, jotka tulevat usein eteen kenelle tahansa meistä elämässä. Sitten he esim vatvovat sinnikkäästi päässään jotain iän vanhoja asioita, joiden ei mitenkään kuuluuisi enää vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen sijaan, että he katsoisivat tulevaan, he vain märehtivät menneessä ja tuntuu, etteivät he kunnolla edes yritä edetä elämässään. Joskus tulee niin absurdit fiilikset, että tuntuu heidän melkein tahallaan vetävän jotain roolia, jotta saisivat vain vuodesta toiseen maata kotona tukia nostaen.

Tiedän, että moni pitää tätä trollina, mutta sitä se ei ole. Tähän tulokseen minä olen oikeasti tullut joidenkin potilaiden kohdalla alalla 10 vuotta työskennelleenä.

Sä oot ihan käsittämättömän tyhmä ja ammattitaidoton, jos sulle ei 10 vuoden aikana todella ole selvinnyt, että kuvailemasi asiat ovat nimenomaan se sairaus, johon potilaat ovat sairastuneet.

Muutenkin tuntuu ketjun perusteella, että monilla empatiakyvyttömillä tyypeillä on itsellään järjenjuoksu jotenkin outoa, sumeaa ja haparoivaa, vaikka painavatkin alas "tyhmiä ja laiskoja." Jotenkin tärähtäneen oloinen ja vihan sokaisema vaikutelma tulee monien juttujen perusteella, vaikka kirjoitus olisi koherenttia ja taitavaakin.

Sairaudessakin voit rypeä vuosia toisensa perään, tai sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää, että nyt jatkan elämääni. Ei ole kyse siitä, että kaikki tapahtuisi kuukaudessa tai kahdessa, mutta jos asioiden märehtimiseen menee vuosia, niin sitten potilas ei edes halua päästä eteenpäin.

Ja minulle on turha jauhaa sontaa, etten ole kokenut mitään. Minuakin on esim koulukiusattu, lyöty ja heitetty lumipallolla naamaan täysillä metrin etäisyydeltä. Silti ei tulisi mieleenkään enää aikuisena märehtiä noita asioita joita tapahtui lasten maailmassa, koska tiedän, että lasten maailma on eri ja osaan katsoa sitä nyt aikuisen rationaalisella järjellä ja etten voita siinä mitään, jos jään vatvomaan niitä vanhoja asioita, jotka ne eivät kuulu enää elämääni.

Ammattitaidottomat "terapeutit" saattavatkin ajatella, että masentuneet "vatvovat" asioita huvikseen vuosikausia.

Itselleni riitti kyllä ihan se, että sain YHDEN ammattitaitoisen terapeutin, jonka kanssa sain käsitellä kokemaani pahaa, ja hän oli EMPAATTINEN minua kohtaan.

Niitä asioita ei tarvitse enää käydä läpi tai "vatvoa".

Lumipallopelle"terapeutti" on todennäköisesti sellainen psy. sh. joka rakastaa omaa ääntään ja ei kykene kohtaamaan asiakkaiden traumoja ammattimaisesti.

Tuollaisten ihmisten "avun" piiriin kun joutuu vakavasti masentuneena ja henkihieverissä, niin ne "auttajat" vain pahentavan ihmisen ennestään huonoa tilaa, halveksunnallaan, mitätöinnillään ja ylimielisellä päänsä aukomisella.

Varsinaisia piruja, ja kansantaloudelle erittäin haitallisia tuholaisia tuollaiset "terapeutit".

Ette ole palkkaanne ansainneet, ja teidän kuuluisi hävetä erittäin paljon.

Vaihtakaa alaa!

Näitä ammattitaidottomia terapeutteja on kyllä nähty. Keskenmenon jälkeen sairaalassa tuli psyk. hoitaja juttelemaan. Koko sen keskuskustelun hän näytti kyllästyneeltä, raapusteli jotain omaan vihkoonsa, ei ottanut mitään katsekontaktia. Vilkuili kelloa ja ilmoitti lopuksi että "tämä oli tässä". Jäi vähän ontto olo tuosta keskustelusta.

Tuon jälkeen sain vielä jonkun mystisen kipuongelman, mikä muun muassa esti liikkumisen, koska kaikki liike ja tärinä lisäsi kipua. Jouduin pahimman ajan olemaan saikulla ja pari eri alan lääkäriä vahvisti ongelman ja olin heillä seurannassa. Pyysin keskusteluapua, koska sen on todettu auttavan tällaisessa tilanteessa. Sain jonkun vanhan hoitajamuorin keskustelijaksi. Kävin sitten pariin kertaan kuuntelemassa, kuinka pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni, lopettaa kaikki lääkitykset ja samalla diagnosoi ahdistuneisuuden. Joo, ahdistus ja kipu väheni kun lopetin tuolla käymisen ja noudatin lääkärien ja fyssarien kuntoutusohjeita. Toivottavasti tuo on jo eläkkeellä.

Miksi näitä psyk hoitajia edes on? Minä menin sellaiselle koska olen sairaaloisen ylipainoinen ja yleensähän se että ei pysty laihduttamaan johtuu nimenomaan sen tunnesyömisen syistä eli pään sisäisistä jutuista.

Se mummeli sanoi että on pian jäämässä eläkkeelle, ja puhui joka kerta vain laihduttamisesta miten pitää syödä vähemmän ja liikkua enemmän, ja hän oli itsekin ihan reilusti ylipainoinen. Viimeisen kerran olin hänen luonaan käymässä, kun hän alkoin demonstroida miten mun läskit käsivarret eroaa hänen käsivarsistaan, että miten hänellä kädet menee suorana alaspäin kylkiä pitkin kun mulla ne ei mene suoraan koska keskivartalo on liian lihava ja tietysti kädetkin. Ajattelin että mitä helvettiä. Ja peruin seuraavat kerrat. On kaduttanut jälkikäteen kun en kehdannut sanoa kunnolla vastaan sille. Jotenkin sinne mennessä kuvittelin että hän on ammattilainen ja että hän tietää mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen henkilökohtainen avustaja ja tehnyt tätä työtä pitkään ja todella monien, erilaisten asiakkaiden kanssa. On monenlaisia sairauksia ja vammoja, osa täysin toimintakyvyttömiä (esim. kaikki raajat amputoitu).

Osalle avustettavista myönnetään mielestäni avustaja liian kevein perustein. Esim. itseltä arkielämä sujuu hyvin pitkälle, pystytään siivoamaankin oma kämppä, mutta silti on haettu ja saatu avustaja sitten kotisiivoojaksi. Joidenkin kotona ei ole muuta tehtävää kuin viikottain tehtävä suursiivous kun avustettava itse saattaa jopa tehdä jotakin palkkatyötä. Minua sapettaa se, että on niin paljon sairaita ja lähes toimintakyvyttömiä ihmisiä, jotka sitä apua tarvitsisivat ja sitten on näitä väärinkäyttäjiä, jotka oikeasti eivät edes apua tarvitse. Tai ainoa mitä tarvitsevat, on kotisiivooja. Ja sen he voisivat tilata ihan jostain siivousfirmasta jos mieli tekee.

Sitten on näitä, joilla on erittäin pahoja mt-ongelmia ja varsinaisen mt-avun piiriin eivät meinaa päästä. Varmaan siksi, koska ovat ns. yhteiskunnalle "hyödyttömiä", eli eivät ole eivätkä tule olemaan työelämässä. Sitten avustajan niskaan kaatuu aivan kaikki psykooseista lähtien.

Tekisin todellakin jotakin muuta työtä jos voisin.

Tunnen itseni tärkeäksi ja hyödylliseksi silloin kun todella näen, että hei.. tämä ihminen ei pärjää ilman minun apuani. Mutta joka kerta kun menen jonkun suht toimintakykyisen kotiin joko tyhjää toimittamaan tai vaan siivoamaan, niin sarvet kasvaa päähän.

Kuka viranhaltija  tekee sen virhearvion, että toimintakykyiselle palkataan verovaroin siivooja?

En ole ihan varma tästä. Joku sosiaalityöntekijä ja/tai Kelan työntekijä?

Helposti noita näyttää saavan.

Yksikin asiakkaani harrasti liikuntaa, kävi itse kaupassa ja oli oikea himokokkaaja. Teki isoissa painavissa padoissa läheisilleen useinkin ruokaa. Ja avustaja oli myönnetty viideksi tunniksi viikossa. Hänen kalenterissaan luki aina siinä kohdassa "siivooja tulee". Ei juma :D En ole mikään siivooja, olen henkilökohtainen avustaja. Mutta hän käytti minua siivoojana. Joka viikko suursiivous. Lopetin siellä käymisen enkä sanonut syytä. Moni muukin juuri tähän tapaan käyttää avustajaa hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakouluopiskelijoista isolla osalla on jonkinasteisia mielenterveydenongelmia, jotka vaikuttavat opinnoissa etenemiseen.

Korkeakoululehtorin työajasta merkittävä osa on sihteerin työtä, jonka voisi joku muu, matalammin koulutettu tehdä.

Korkeakoulut kilpailevat verisesti keskenään opiskelijoista ja rahoitusmallia ministeriöstä muutellaan jatkuvasti.

Aikoinaan olin minäkin ihan loppuun palanut opiskelijana, sain lääkäriltä yhden päivän saikkua ja mielialalääkityksen, joka teki musta lähinnä tokkuraisen. Opiskelut venyivät 1,5 vuotta väsymyksen ja masennuksen vuoksi, nyt työelämässä sitten korjataan näitä hoitamattomia ongelmia, joihin olisi pitänyt puuttua jo aika päiviä sitten. Käy sääliksi nykyopiskelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä ei muutu kuin pakosta tai Coronan avulla kirjoitti:

Niin, meillä on ollut ja saatu ennen coronaa ns, pitkin hampain pitää 1 päivä viikossa etänä, kun se "on niin vaikeaa" ja "tasapuolisuuden" ja ties minkä asian takia sitä on pidetty niin vaikeana, kun "asiat nyt vaan sujuu paremmin kasvotusten"  ja "on niin kiva tavata välillä". No ei ole kiva tavata, hoidan mielelläni työni etänä, hermoni ovat menneet jo aikaa sitten ikävästi ja epäammattimaisesti käyttäytyvään tiimiin. Lisäksi se, että etätöitä ei ole suosittu, on tosiasiassa luottamuspula.

Silti työt ovat tulleet paremmin ja sujuvammin tehtyä etänä - ilman hermojen kiristystä siitä, että pitää pakolla sietää kateellisia ja epäystävällisiä sekä piikitteleviä tiimiläisnaisia. KAPPAS!

Esimies esittää mukavaa, mutta käyttää kiristyskeinona sitä, että en muka suoriudu "tarpeeksi" hyvin - vaaditaan täydellistä suoritusta minimiajassa - ja huom. ei ole kyse yksityisestä hyvin palkatusta työstä, vaan työstä kaupungilla. Mistään ei kiitetä, mitään uutta koulutusta ei saa, kaikki ansiot ovat muiden aikaansaamaa. Nuorempana, kaikki mitä tein, oli hienoa - nyt kun ikää on enemmän, mikään ei kelpaa. 

Olen ikäni kaiken tehnyt kokouksiin asialistat ja vetänyt tiimiä - nyt nämä asiat tulevat ulkoaohjattuna - nämä asiat kerrotaan ikäänkuin uutena asiana, minkä HE (päälliköt) osaavat tehdä omalla tavallaan, Ja olen vetänyt projekteja, ja olen saanut asioita aikaiseksi, mutta se ei kelpaa, nyt pitää tarkkaan kuten he tekisivät. (KÄYTÄ EXELIÄ...)  

Lisäksi: en ymmärrä, miksi ihminen ei voi tehdä asiantuntijatyötä omassa tahdissaan - jos joku on töissä klo 0700, ei se tee hänestä yhtään sen parempaa työntekijää.  Itse aloittaisin aamupäivällä, mutta tekisin iltaan asti. Olen siis yliopistosta valmistunut, monessa tulessa ollut ammattilainen.

 

Monille esimiehille on iso ongelma jos alainen on pätevämpi tai osaavampi ja siksi alaista kohdellaan kuin osaamatonta aloittelijaa, mielellään kuin vähä-älyistä. Jos kysyy jotain tarkentavaa tai selittää oman paremmin toimivan systeemin, tämä ei sitä ymmärrä ja selittää  että se systeemisi on väärä ja olet vähän yksinkertainen kun tuollaista teet. Monesti naurattanut töissä kun työkaveri tai esimies ei ymmärrä tehokkaampaa tai selkeämpää tapaa toimia jonka olen esittänyt ja suorastaan taputtelee päälaelle kuin pientä lasta. Tällä käytöksellä vaan osoittaa oman tyhmyytensä.

Moni työtönkin selittää työttömyyttään sillä, etteivät tyhmemmät esimiehet palkkaa itseään fiksumpaa ja että haastattelussa todetaan muka, ettei haastateltava kuitenkaan ole fiksuna ja koulutettuna jäämässä tuohon paikkaan vaan hakee parempaa paikkaa, jota ei kuitenkaan koskaan tule. Miksei voi suoraan hakea sitä kykyjensä mukaista paikkaa.

Koska työpaikkailmoituksesta harvoin selviää todellinen työn vaativuustaso. Vielä vähemmän siitä näkee kuinka urpo haastattelija siellä on vastassa. Joskus noussut oikein karvat pystyyn haastattelussa, kun vaativassa työssä esimies olisi ollut totaalinen tampio.

Vierailija kirjoitti:

"Uusi esimies savusti minut ulos.  Pilkkasi ja halveksui vähän väliä.  Sitten lomautti minut ja samaan aikaan palkkasi samoihin tehtäviin toisen työntekijän.  Luottamusmiehestä ei ollut mitään apua. 

Sitten potkut tulivat taloudellisista ja tuotannollisista syistä.  Mitään ei tehtävissä sanoi luottamusmies."

Kannattaako kuulua liittoon, kun pomo tekee mitä lystää.  Oliko ihan laillistakaan? 

Työttömyyskassaan voi liittyä ilman että olisi jonkin liiton jäsen.  En maksa turhasta enää koskaan! 

En tiedä mikä liitto on turha, mutta sieltä minä olen saanut lakiapua sekä töissä että vapaa-ajalla. YTK eli Loimaan kassa on työnantajien perustama, tarkoituksella liittojen kilpailijaksi. Vai onko kukaan kuullut esim. EK:sta? Miksi työnantajia kiinnostaa liittoutua, jos se on ihan turhaan...

Vierailija kirjoitti:

Farttailen ja käyn vessassa etäkokouksen aikana, luurit päässä....oonko ainoa

En kyllä todellakaan ole. Mä välillä taukojumppaan, mikä nyt on vain hyvä asia, mutta myös käyn täyttämässä pesukonetta tai astianpesukonetta, ripustan pyykkejä, neulon sukkia tai korjaan vaatteita. Toisaalta mun on helpompi keskittyä kun näprään jotain, joten sukkien neulominen on vain hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa huonoa hammasluuta, eikä huonot hampaat periydy. Uskokaa jo. Huonot hampidenhoito tottumukset ja huono ruokavalio (paljon sokeria, napostelu, virvoitusjuomat) periytyy. Piste.

Mulla ei lapsena ollut kiillettä maitohampaissa. Tuskin se periytyvää oli, koska kaikilla viidellä sisarella oli, mutta eivät auttaneet hampaiden pesu ja se älytön määrä fluoritabletteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka normihetero halua opiskella gynekologiksi? Jostain syystä aina epäilen että naisgynekologit ovat lesbohtavia ja no miesgynekologeista en edes halua miettiä miksi he on opiskelleet alalle. Olen synnyttänyt 3 lasta, ja koko ikäni gynellä käyntiä olen inhonnut todella paljon.....

En oo koskaan saanut naisgyneistä mitään kiusallista vaikutelmaa. Joillekin naisille naisasiat on tärkeitä ja siksi he hakeutuu alalle jossa naisten terveyttä hoidetaan. En oo käyny miesgyneillä enkä aio käydä.

Mä oon ollut parilla miesgynellä. Eka oli ehkä tarpeettoman kovakourainen, kun piti paikallistaa mun mystistä kipua, toinen oli kyllä yks parhaista millä oon ikinä käynyt. Joten en näe tarvetta valikoida sukupuolen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Alallani on paljon sadistisia kusipäitä jotka nauttivat eläinten satuttamisesta ja valta-asemastaan niihin. Ei koeta toisen lajin edustajaa kokevana ja tuntevana olentona, jolla tod näk on se yksi ja ainoa elämä, kuten sinullakin. Jatkan taistelua.

Maatalouslomittaja kertoi, kuinka pistää ruotuun niskottelevia lehmiä. Toinen kyllä sai kenkää, kun tykkäsi lehmistä vähän liikaa ja jäi kiinni itse teossa.

Työtämme on vain trollata ihmisiä pelkäämään kaikkea mahdollista omasta varjostaan alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen palomies-ensihoitaja,

Nykypäivänä ihmiset on erittäin kuplassa kasvaneita, minkäänlaisia kädentaitoja tai oma-alotteisuutta ei ole, kaiken näköistä tuubaa tulee meille hälytyksinä.

Mutta ensihoidon puolella vasta rokki soi, milloin joku on saanut haavan kynsiä leikatessa, milloin on hammas kipeä, pieru jumissa, aivan kaikkea tulee tehtävinä. Toki osa on häken upeasssa erics-järjestelmässä vika, mutta lähtökohtaisesti syy on ihmisten kyvyttömyydessä elää normaalia elämää ja kadonnutta taitoa laittaa itse sitä laastaria sormeen

Sitten kannattaa alkaa vaikka roskakuskiksi tai muuksi missä ei olla kenenkään kanssa tekemisissä jos et tule muiden kanssa toimeen.

Roskakuskit ovat kyllä tekemisissä esim. oman työyhteisönsä ja hyvin paljon asiakkaiden kanssa. Ei varmaan kannata huudella aloista, joista ei tiedä mitään.

Kuka on tärkein kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle lapselle olis parempi olla kotona kuin päiväkodissa.

Vanhemmat eivät aina tiedä mikä on lapselleen on parasta.

Joskus voisi ajatella sitä lapsen oikeutta vanhempiin ja lomaan eikä aina vaan sitä oikeutta varhaiskasvatukseen.

Kahden vanhemman taloudessa toinen voisi aloittaa lomansa vähän aikaisemmin kuin toinen ja toinen puolestaan pitäisi osan lomaansa myöhemminkin, jotta lapset saisivat olla kotona pitempään. Samoin eronneet vanhemmat voisivat suunnitella lomansa paremmin, jotta lapset saisivat olla heidän kanssaan mahdollisemman kauan. Ikävä kyllä usein kuulee lapsilta, miten äiti tai isä on lomalla uuden kaverinsa kanssa, muttei ottanut lastaan mukaan.

Päiväkodin näkökulmasta on varmaan noin. Todellisuus on kuitenkin se, että monissa eroperheissä ei asioita noin vain sovita. Vaikka ne molemmat vanhemmat päikkytädin mielestä vaikuttaisivat ihan asiallisilta, todella moni kuitenkin on sille ex-kumppanilleen täysi piru. Mitään asioita ei suostu sopimaan.

Olen sen sata kertaa kuullut moralisointia siitä, että en ole koskaan ottanut lastani mukaan minun ja uuden puolisoni reissuille, vaan matkustelemme vain kun lapsi on exällä. No en olekaan, kun exä ei anna ottaa, on niin mustasukkainen uudelle puolisolleni edelleen. Lapselle en tietenkään kerro, että et pääse mukaan koska isäsi ei anna sinun lähteä. Ulkomaille ei lasta voi lähteä viemään ilman toisen huoltajan suostumusta.

Vierailija kirjoitti:

Suurimman osan vuodesta saan "lusmuilla". Muut raataa kieli vyön alla, mutta minä ehdin kyllä tekemään omat työni nettilehtien selailun lomassa. Kun kahvitunnilla valitellaan kauheaa kiirettä ja työllä tappamista niin yhdyn mukaan kauhistelemaan 😁

Jotenkin tuntuu, että suurella osalla kiireellisistä on kyllä aikaa pari tuntia velttoilla jossain lounaalla, kahvilla tai muuten vasn työkaverin pöydän kulmalla ja siihen vielä pari tuntia selailla epämääräisiä sivustoja ja hoitaa omia asioita työajalla. Joskus menin hyvin kiireellisen projektin vetäjän pakeille, hänellä kun oli kokoajan Skypessä "do not disturb" ja olin yrittänyt jo vähän aikaa saada häneltä tietoja, jotta voisin saada jatkettua omaa osuuttani. Siellä se istui työpöydän ääressä ja pelasi kännykällä. Meidän piti lähettää aina tietyt tiedot eteenpäin ja oli ohjeistettu että projektin vetäjät pitää aina laittaa Cc:ksi niihin e-maileihin. Samainen jantteri oli kuulemma saanut laitettua sähköpostiin säännön, jotta kaikki mailit joissa hän on Cc, menevät suoraan roskakoriin.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti korona kaataa lastensuojelu bisneksen jossa vanhemmille aiheutetaan koko ajan turhaa stressiä vahti alla heitä turhista asioista ja kehottamalla kaikkia viljelemään laskuja. Toivottavasti huostaanotot ruuhkautuvat niin pahasti että ollaan pakotettuja tekemään rakennemuutos ja aletaan vanhempien hiillostamisen sijaan oikeasti tukemaan heitä

Itse kun olen seurannut sellaista perhettä, jota yritettiin tukea muutama vuosi turhaan, ennen kun lapsi otettiin huostaan, niin kyllä siinä oli vanhemmilla ihan liikaa oikeuksia. Saivat käydä viranomaisten kanssa harjoittelemassakin vanhemmuutta muutamaan otteeseen, kaikki meidän rahoilla ja turhaan. Lapsi on nyt yläkouluikäisenä niin ahdistunut että pissaa edelleen housuun. Vanhemmat ovat koko 10 vuotta haukkuneet sijaisvanhempia ja tehneet heistä turhia valituksia. Lasta ei kuitenkaan säännöllisesti tavata tai tulla tapaamisiin, mutta sehän oli vaan aina jonkun muun syy kun vahingossa nukuit pommiin krapulassa. Vanhemmat tuon lapsen pilasivat, huostaanotettuna hän saa ehkä edes jonkun mahdollisuuden normaaliin elämään. Viranomaiset eivät ole helpossa välissä, heitä on turha syyttää.

Käy sääliksi tosi monia lemmikkejä, varsinkin koiria, kun omistajat ei selkeästikään ymmärrä niistä juuri mitään... Sama kyllä monesti hevospiireissä. Ja nää "häkkieläimet" ja eksoottiset terraarioeläimet yms. En edes sano mitä mieltä oon. Sääliksi käy monia eläimiä, kun ovat niin väärinymmärrettyjä ja kohdeltuja.

Ja hassua on vielä se, et kaikki eläinlääkäritkään ei kaikki tiedä esim. sitä, et vierasta koiraa ei todellakaan tervehditä niin, et kumarrutaan ja taputetaan pään päälle. Tai ymmärrä, et koira ei ole "kiltti" vaan kauhusta kankeana, kun lamaantuu niin et sen saa tutkia heposti. :-)

Vierailija kirjoitti:

Sosiaali- ja terveysalan ihmiset eivät saa kommentoida asiakkaiden asioita toisille osapuolille. Eli jos joku tekee hirveän haloon omasta kohtelustaan ja se päätyy vaikka iltapäivälehteen, emme voi kommentoida asiaa. Ja sitten ihmiset luulevat, että sossu ei kommentoi koska meidän toimintamme ei kestä päivänvaloa. Aika moni artikkeli näyttäisi erilaiselta, jos sossu oikeasti voisi ottaa kantaa siihen, mitä on tapahtunut.

Joku aika sitten täällä päin yks känninen oli ollut sairaalassa lyötyään päänsä, mutta sen jälkeen kuollut kotonaan, muistaakseni aivoveren vuotoon. Joka paikassa haukuttiin hoitohenkilökuntaa, kun eivät olleet tutkineet kunnolla, laittaneet kotiin ja siksi tämä mies oli kuollut. Olin itse helpottunut, kun sairaalasta ei voitu kommentoida tapausta, mutta myös mainittiin, ettö he eivät voi siellä ketään väkisin pitää. Valitettava tapaus, mutta kenenkään kalloa ei voi kuvata, jos kuvattava haluaa lähteä kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti korona kaataa lastensuojelu bisneksen jossa vanhemmille aiheutetaan koko ajan turhaa stressiä vahti alla heitä turhista asioista ja kehottamalla kaikkia viljelemään laskuja. Toivottavasti huostaanotot ruuhkautuvat niin pahasti että ollaan pakotettuja tekemään rakennemuutos ja aletaan vanhempien hiillostamisen sijaan oikeasti tukemaan heitä

Itse kun olen seurannut sellaista perhettä, jota yritettiin tukea muutama vuosi turhaan, ennen kun lapsi otettiin huostaan, niin kyllä siinä oli vanhemmilla ihan liikaa oikeuksia. Saivat käydä viranomaisten kanssa harjoittelemassakin vanhemmuutta muutamaan otteeseen, kaikki meidän rahoilla ja turhaan. Lapsi on nyt yläkouluikäisenä niin ahdistunut että pissaa edelleen housuun. Vanhemmat ovat koko 10 vuotta haukkuneet sijaisvanhempia ja tehneet heistä turhia valituksia. Lasta ei kuitenkaan säännöllisesti tavata tai tulla tapaamisiin, mutta sehän oli vaan aina jonkun muun syy kun vahingossa nukuit pommiin krapulassa. Vanhemmat tuon lapsen pilasivat, huostaanotettuna hän saa ehkä edes jonkun mahdollisuuden normaaliin elämään. Viranomaiset eivät ole helpossa välissä, heitä on turha syyttää.

Itse kun olen aikoinaan ollut lastensuojelun asiakas ja nyt jo ihan aikuinen, luen mielenkiinnolla näitä keskusteluja.

Olen hurjan kateellinen niille, jotka on huostaanotettu ajoissa ja päässeet jopa sijasperheeseen tai johonkin laitokseen tarpeeksi ajoissa ennen vakavampia psyykkisiä ruhjeita. Meillä kävi lastensuojelu ihan siitä kuin olin 3-4 vuotias, mutta huostaanotto tapahtui vasta kun olin 14-vuotias. Ihan liian pitkä aika kärsiä ja saada pysyviä psyykkisiä vaurioita. Vanhempien oikeuksia ja verisiteitä kunnioitettiin jo silloin ihan liikaa, ei välitetty lapsen parhaasta.

Vierailija kirjoitti:

Miesopettajat ovat laiskoja, tekevät minimin, jonka työ vaatii. Toisella asteella aika moni miesopettajista puhuu alentavasti opiskelijatytöistä, seksuaalissävytteisesti ja muutama omalla työpaikalla on saanut huomautuksen epäasiallisesta käytöksestä opiskelijoita kohtaan. Ihan hyvä, että miehiä on kokoajan vähemmän opettajina.

Jouduin mieskorkeakouluopettajien kanssa tilanteeseen, jossa piti arvioida oppilaita. Opettajat eivät selvästi olleet tutustuneet materiaaleihin, koska eivät osanneet perustella niiden pohjalta mitään. Itse arvioinnin kohteet eivät juuri suorituksiltaan poikenneet toisistaan, mutta opettajat ylistivät toisia oppilaita "nämä miehet ovat tehneet hyvää työtä"-tyylillä, loput eli "noi tytöt" olivat yksinkertaisesti huonoja. Lopulta opettajien vaatimuksesta hyvät arviot piti antaa miesoppilaille ja tehdä selkeä ero niihin aikuisiin "tyttöihin".

Meitä oli muidenkin alojen edustajia paikalla, mutta kellään muulla ei ollut vastaavaa asennevammaa. Todella surullista.

Toivottomia tapauksia ON olemassa. Tämä on niin totta, mutta sosiaalialalla lässytellään voimavaroista ja osallisuudesta.