Te jotka kannatatte kovia rangaistuksia oppilaille jotta "luokassa olisi kuri"
Niin oletteko miettineet mitä ne vanhan ajan kovat rangaistukset käytännössä tekivät lapsen psyykeelle?
Eli miltä lapsesta tuntuu, kun häntä lyödään, kun hänet laitetaan nurkkaan häpeämään ja tuijottamaan seinää kunnes tuntuu että sekoaa, kun suljetaan karsseriin (=vankikoppi) ja näin poispäin?
Ne jotka aikanaan päättivät näiden rangaistusten poistamisesta olivat niitä jotka olivat nähneet ne rangaistukset ja niiden vaikutukset käytännössä. Ei mitään nostalgisoijia.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan ei ole pelkät oppilaat vaan myös näiden häiriöoppilaiden vanhemmat. Eihän sitä puhelinta voi Pirkko-Petteriltä ottaa pois kun juuri silloin voi tulla se hätätapauspuhelu! (joita ei siis ole koskaan ennenkään tullut).
Ennen vanhaan hätätapauspuhelut soitettiin opettajainhuoneen lankapuhelimeen. Ja oikein hyvin toimi sekin käytäntö.
Hyvin sujuu koulunkäynti Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa ilman luurejakin. Jos kotiin/kotoa pitää saada yhteys, se hoituu koulun sihteerin kautta.
Riittäisi Suomessakin se, että luokassa on tietokone tiedonhakua varten. Jää turha surffailu, somessa roikkuminen ja salavideoiden kuvaaminen pois. Ja pornon katselu välitunnilla. Mutta kun ei mitään rajoja voi asettaa. Itsemääräämisoikeus ja mitä vielä. Ja pitää pysyä ajan hermoilla teknologiassa. Aivan kuin nuoriso ei itse osaisi sitä kännykkäänsä käyttää. Tai lukea KIRJAA.
Ei mene kauaa kun Suomen PISA-tulokset ovat esihistoriaa. Koulutusta ajetaan muutenkin alas kovaa vauhtia ja opetuksen taso laskee, häiriöitä ja kouluväkivaltaa on koko ajan enemmän.
Sitten tämä uusi ops avoimine oppimisympäristöineen ja säkkituoleineen. Jos tänä päivänä haluaa lapselleen kunnon opetusta, joutuu jo vähän miettimään, mihin muuttaa asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsille ei välttämättä rangaistus tehoa.
Siinä tapauksessa eivät kuulu samaan luokkaan normaalien lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään taitaa olla paljon enemmän psyykkisesti oireilevia lapsia kuin silloin ennen.
Itse asiassa ei ole. Tutukimusten mukaan lapset voivat keskimäärin paremmin kuin koskaan ennen. Niiden todella hyvinvoivien lasten määrä on siis lisääntynyt sen jälkeen kun lapsiin on opittu suhtautumaan lapsina. Ainoastaan pieni vähemmistö oireilee entistä pahemmin.
Valtava lapsien enemmistö on siis hyötynyt inhimillisemmästä kohtelusta.
Todella hyvinvoivien lasten? Keitä ne ovat? Onko elämässä tavoitteena täydellinen hyvinvoivuus, vain onko sellaista edes olemassa muualla kuin niissä tutkimuksissa?
Hiukan epäilyttää kommenttisi.
Mitä lapsi oppii siitä että itkee ja on paha olo? Haluaa isona kostaa opelle?