Te jotka kannatatte kovia rangaistuksia oppilaille jotta "luokassa olisi kuri"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsille ei välttämättä rangaistus tehoa.

Juuri niin. Lapsen huono käytös ei poistu rankaisemalla vaan ymmärtämällä ne syyt lapsen käytöksen takana. Lapsi ei käyttäydy huonosti koska hän olisi paha tai kuriton vaan koska hän ei syystä tai toisesta osaa reagoida eri tavalla.

Sinusta siis lapsi ei osaa olla harkitusti itsekäs?

PS. Mitä sitten tehdään jos käytösopetus ja muu ymmärtäminen ei tunnu tehoavan mutta haittakäytökselle pitäisi saada stoppi? Annetaanko vaan uhrin kärsiä, kun rangaista ei saa antaa eikä fyysisiä pakkokeinoja käyttää?

Kyllä tuntuu että kouluissa kuri löystyy. Omana aikanani vajaa kymmenen vuotta sitten esimerkiksi opettajalla oli oikeus takavarikoida oppilaalta kännykkä jos se soi kesken oppitunnin. Nykyään tätäkään ei kuulemma enää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi opi rankaisemisen kautta toimimaan oikein, vaan rankaisu herättää pitkällä tähtäimellä aggressiota ja masennusta. Ryhmät ovat liian suuria, ja lapsilla on liikaa yksinäisyyttä, peliaikaa ja turvattomuutta. Harva lapsi, joka on saanut hoivaa ja kehittyä rauhassa omaan tahtiinsa ja oman ikävaiheensa tasoisten haasteiden parissa, tuskin voi huonosti! Lapset tarvitsevat toki seurauksia teoistaan, mutta mielivaltainen rankaiseminen ei ratkaise mitään.

Miksi rankaiseminen olisi mielivaltaista mutta joku "seuraus" ei?

Jämäkkään kurinpitoon luokassa ei tarvita väkivaltaa eikä karsseria. Ihan nämä vanhat tutut keinot voisi palauttaa käyttöön:

- Edellyteetään asiallista käytöstä luokassa, häiritsevästä käytöksestä huomautetaan

- Jos huomautus ei tehoa, voidaan poistaa luokasta käytävään tai erityisopettajan valvomaan tilaan (ns. klinikka)

- koulun järjestyssääntöjen rikkomuksesta seuraa jälki-istuntoa

- jos oppilas ei halua tai kykene käyttäytymään asiallisesti luokkatilanteessa, hänet siirretään tarkkailuluokalle tai jos häiriköinti johtuu oppimisvaikeuksista niin apukoululuokalle

- opettajalle annetaan oikeus väliaikaisesti takavarikoida opetusta häiritsevät esineet kuten kännykät. Tavarat palautetaan päivän päätteeksi.

Tuskin "vanhoina hyvinä aikoina" pahimmat häiriköt edes koulussa kävivät.

Lisää resursseja luokkaan (enemmän opettajia). Häiriköiden perheille apua.

Ongelmahan ei ole pelkät oppilaat vaan myös näiden häiriöoppilaiden vanhemmat. Eihän sitä puhelinta voi Pirkko-Petteriltä ottaa pois kun juuri silloin voi tulla se hätätapauspuhelu! (joita ei siis ole koskaan ennenkään tullut).

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan ei ole pelkät oppilaat vaan myös näiden häiriöoppilaiden vanhemmat. Eihän sitä puhelinta voi Pirkko-Petteriltä ottaa pois kun juuri silloin voi tulla se hätätapauspuhelu! (joita ei siis ole koskaan ennenkään tullut).

Ennen vanhaan hätätapauspuhelut soitettiin opettajainhuoneen lankapuhelimeen. Ja oikein hyvin toimi sekin käytäntö.

Kannatan kovia rangaistuksia, kuten erottamista (niin pysyvää kuin määräaikaistakin), jälki-istuntoa ja luokasta poistamista.

Mutta mitään pieksämistä tai koppiin lukitsemista en tietenkään hyväksy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi opi rankaisemisen kautta toimimaan oikein, vaan rankaisu herättää pitkällä tähtäimellä aggressiota ja masennusta. Ryhmät ovat liian suuria, ja lapsilla on liikaa yksinäisyyttä, peliaikaa ja turvattomuutta. Harva lapsi, joka on saanut hoivaa ja kehittyä rauhassa omaan tahtiinsa ja oman ikävaiheensa tasoisten haasteiden parissa, tuskin voi huonosti! Lapset tarvitsevat toki seurauksia teoistaan, mutta mielivaltainen rankaiseminen ei ratkaise mitään.

Miksi rankaiseminen olisi mielivaltaista mutta joku "seuraus" ei?

Seuraus on looginen. Jos esim. oppilas kiellosta huolimatta ottaa puhelimen tunnilla esiin, niin se voidaan ottaa pois. Jos kaksi oppilasta häiritsevät tunnilla toisiaan, niin heidät siirretään kauemman toisistaan. Siinä on selkeä syy ja seuraus. Rankaiseminen ei opeta mitään uutta ja vähentää lapsen luottamusta aikuiseen sekä pitkällä tähtäimellä halua toimia yhteisen hyvän vuoksi.

Niin, tuolloin opet saattoi mielivaltaisesti nöyryyttää köyhien perheiden lapsia tai ujoja lapsia. En halua paluuta tuohon aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi opi rankaisemisen kautta toimimaan oikein, vaan rankaisu herättää pitkällä tähtäimellä aggressiota ja masennusta. Ryhmät ovat liian suuria, ja lapsilla on liikaa yksinäisyyttä, peliaikaa ja turvattomuutta. Harva lapsi, joka on saanut hoivaa ja kehittyä rauhassa omaan tahtiinsa ja oman ikävaiheensa tasoisten haasteiden parissa, tuskin voi huonosti! Lapset tarvitsevat toki seurauksia teoistaan, mutta mielivaltainen rankaiseminen ei ratkaise mitään.

Miksi rankaiseminen olisi mielivaltaista mutta joku "seuraus" ei?

Seuraus on looginen. Jos esim. oppilas kiellosta huolimatta ottaa puhelimen tunnilla esiin, niin se voidaan ottaa pois. Jos kaksi oppilasta häiritsevät tunnilla toisiaan, niin heidät siirretään kauemman toisistaan. Siinä on selkeä syy ja seuraus. Rankaiseminen ei opeta mitään uutta ja vähentää lapsen luottamusta aikuiseen sekä pitkällä tähtäimellä halua toimia yhteisen hyvän vuoksi.

Entä jos oppilaat jatkavat toistensa häiritsemistä vaikka istuvat kauempana? Muutenkin epäilisin kyllä, ettei läheskään kaikkiin järjestyssääntörikkomuksiin tai muuhun tottelemattomuuteen ole keksittävissä mitään tuollaista seuraamusta. Eli käytännössä taitanee käydä niin, että useimmiten se häirikkö vaan pääsee kuin koira veräjästä.

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kovia rangaistuksia, kuten erottamista (niin pysyvää kuin määräaikaistakin), jälki-istuntoa ja luokasta poistamista.

Mutta mitään pieksämistä tai koppiin lukitsemista en tietenkään hyväksy.

Pointti lienee se, ettei oppilas välttämättä suostu menemään sinne jälki-istuntoon tai jos luokasta poistetaan niin lähtee sitten omille teilleen. Tai jos erotetaan niin jää vain heitteille.

Eli se klassinen ongelma missä lievä rangaistus ei toimi ja kovaa ei saa antaa, joten ollaan voimattomia.

Oli turvallinen olo kun opettaja antoi häirikölle yksityisopetusta käytävässä. Muilla ei ollut mitään pelättävää.

Vierailija kirjoitti:

Oli turvallinen olo kun opettaja antoi häirikölle yksityisopetusta käytävässä. Muilla ei ollut mitään pelättävää.

Muistan hyvin nuo ajat. Aika usein karttakeppi katkesi kesken yksityisopetuksen ja piti hakea luokasta uusi.

kun on ajan mittaan annettu liikaa oikeuksia, nälkä kasvaa syödessä.

jollain tavalla (esim. super nanny) käytöshäiriöiselle on saatava viesti perille ettei noin kannata jatkaa. Viime kädessä niuvanniemen tapainen paikka.

Jos ja kun pentusinliikkuu missä huvittaa, ei vanhemmillä ole vastuuta; jonkin muun täytyy hoitaa kasvatus.

ruumiillinen väkivalta häirintöineen on helpompi todeta kuin henkinen väkivalta jota kiusaamisessa tavoitellaan; vallan lisäksi.

En minä ainakaan ole traumoja saanut kun olen joutunut nurkkaan häpeämään. Tietoisesti tein typeryyksiä ja siitä seurasi sitten rangaistus. En tehnyt toiste ja ihan tasapainoinen aikuinen minusta kasvoi.

Tuskin kukaan tarkoittaa rangaistuksilla sitä että ruvetaan lapsia pieksimään, mutta kyllä huonoa käytöstä pitää lapsen oppia häpeämään. Tämän päivän mukulat ei häpeä sitä mitä on tullut tehtyä vaan asiat painetaan villasella. Anteeksipyyntö opetetaan nykyisin niin että se on vain sana jolla kaikki unohtuu ja on taas kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kukaan tarkoittaa rangaistuksilla sitä että ruvetaan lapsia pieksimään, mutta kyllä huonoa käytöstä pitää lapsen oppia häpeämään.

Eihän niitä ennenkään piesty. Jos aihetta oli niin annettiin muutama napautus niin, että kirpaisi ja siinä se. Tämä vielä 60-luvulla.

En pidä kovin kovana rangaistuksena koulusta erottamista väkivallan ja kiusaamisen seurauksena, luokasta poistamista saati kännykän ottamista. Kovia rangaistuksia oli ennen kuritukset ja häpäisemiset. Niiden oppilaiden jotka pystyvät koulupäivät käyttäytymään, on saatava koulurauhansa ja peloton ilmapiiri, ns. kasvurauha lapsuuteensa. Ongelmalapset erilliseen oppilaitokseen ja yhteys vanhempiin aktiiviseksi siellä, jotta saadaan "vanhemmat kuriin". Nykymenossa tilanteita ei katkaista ja katsota korjaavassa mielessä, vaan annetaan menon eskaloitua. Kiltit kärsivät nyt ja kiusaamista kunnioitetaan.

Vierailija kirjoitti:

En pidä kovin kovana rangaistuksena koulusta erottamista väkivallan ja kiusaamisen seurauksena, luokasta poistamista saati kännykän ottamista. Kovia rangaistuksia oli ennen kuritukset ja häpäisemiset. Niiden oppilaiden jotka pystyvät koulupäivät käyttäytymään, on saatava koulurauhansa ja peloton ilmapiiri, ns. kasvurauha lapsuuteensa. Ongelmalapset erilliseen oppilaitokseen ja yhteys vanhempiin aktiiviseksi siellä, jotta saadaan "vanhemmat kuriin". Nykymenossa tilanteita ei katkaista ja katsota korjaavassa mielessä, vaan annetaan menon eskaloitua. Kiltit kärsivät nyt ja kiusaamista kunnioitetaan.

Niinpä. Kova rangaistus on sellainen millä saa heti luulot pois siltä luokan pahimmaltakin kovikselta. Jälki-istuntoa se ei pelkää, mutta alkaisi kyllä parkua vaikka siellä karsserissa.