Oon alkanut budjetoimaan talouttani 50:30:20 -mallilla. Ekaa kertaa elämässäni saan käsityksen, mihin olen aiemmin tuhlannut! Ja rahat riittää!

Eli paras oivallus tuossa budjetissa verrattuna siihen, että vain tutkii, mihin rahaa menee on se, että siinä budjetoidaan tietty, vakio, summa pakollisiin menoihin!
Aikaisemmin minun oli todella vaikeaa hahmottaa sitä, mitä ”ei saisi ostaa” ja mitä on pakko ostaa, ja sitten niiden pakollisten kanssa oli aina luvallista ylittää tilin saldo, koska no, nehän ovat pakollisia.
En vain kyennyt hahmottamaan, minkä verran rahaa minulla on kaikkeen muuhun, ns. vapaaehtoiseen käyttöön. Koska yhtäkkiä moni asia vain tuntui pakolliselta ja siltä, että se on pakko saada. Kuten kukkia puutarhaan tms.
Nyt seuraan onnellisena menojani ja olen ihan varma, että saan tästä talouteni vielä tasapainoon. Aloitin sikäli hankalaan aikaan, että edelliskuussa olivat lapseni synttärit, ja tässä kuussa toisen lapsen, sitten piti hankkia uudet silmälasit ja talvirenkaat. Joihin minulla ei tietenkään ollut puskuria säästettynä, koska en aiemmin tiennyt, miten saisin rahaa jäämään säästöön. Ja seuraavassa kuussa on joulu. Kaikki nämä eivät mahdu normaaliin budjettiini, mutta 50:30:20 -säännön avulla tulen hahmottaneeksi, minkä verran rahaa pitää allokoida puskuriin, ja toivottavasti se loppuu tähän, ettei minulla ole ikinä varaa hankkia normaaleja, vuosittain toistuvia menoja tuloillani!