Lue keskustelun säännöt.
Mies jäi työttömäksi - ero?
pulassa
13.11.2020 |
Lyhyesti tilanne: Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 5 vuotta. Tuohon viiteen vuoteen mahtuu paljon hyvää mutta myös paljon pahaa. Olen sinisilmäisenä tuhonnut oman talouteni koittaessani paikkailla miehen rahasotkuja ja riippuvuuksia. Riippuvuudet on taakse jäänyttä elämää mutta miehen rahasotkut ei.
Olen itse suhteen aikana käynyt aina vakituisissa töissä ja minulla on ollut kaksi työnantajaa eli vuosikausien työsuhteista on kohdallani kyse. Olen saamassa raha-asiani (ulosotto) vihdoin kuntoon vuoden lopussa vuosikausien kärsimisen jälkeen. Miehellä on ollut lukuisia työpaikkoja ja pitkiä työttömyysjaksoja joiden aikana olen joutunut elättämään meitä lähes täysin.
Erosimme keväällä juurikin noiden ongelmien takia jonka jälkeen mies on ottanut itseään niskasta kiinni (riippuvuudet ovat olleet katkolla jo pidempään eikä niistä ole enää ongelmaa) ja luulin että rahaongelmat ovat olleet myöskin taaksejäänyttä elämää. Hänellä oli tarkoituksena muuttaa kanssani yhteen taas mutta yllätys yllätys, työnantajan kanssa tuli riitaa pidempiaikaisista ongelmista ja hän irtisanoutui eli on taas työtön.
Minulla ei ole työttömiä vastaan mitään, mutta samantien kun tuo tilanne tuli eilen, heräsi jostain syvältä sisältä taas kauheat traumat siitä, kun hän vaan makaa ja loisii kotona ja minä käyn töissä, elätän aikuista ihmistä ja hoidan kotia.
Nyt ihana uudelleenrakastumisen tunne on kuin nappia painamalla vaihtunut pakokauhuun ja ahdistukseen. En halua elättää aikuista miestä, en voi heittää häntä kadullekkaan ilman rahaa, en voi syyllistää häntä liikaa tuosta irtisanomisesta koska olisin itsekin tuossa tilanteessa irtisanoutunut mutta nähtävästi työttömyys aiheuttaa minussa vain liian isoja tunteita. Olen nykyään todella suojelevainen omia rahojani kohtaan ja minulle on erittäin iso juttu, että pystyn maksamaan kaikki laskut ajallaan enkä halua riskeerata sitä millään.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Ollaan oltu jo niin kauan yhdessä että en jaksaisi enää uutta "tapailuvaihetta" jos miehen "karkottaisin" johonkin ghettoyksiöön. Nielenkö ahdistukseni ja toivon että se on ohimenevää ja luotan siihen, että mies löytää nopeasti uuden työpaikan vai suojelenko itseäni ja menen tunteen mukaan ja jatkan matkaa yksin? Rakastan kyllä miestä mutta haluan myös suojella itseäni.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Tänään puhun hänen kanssaan illalla töistä päästyäni. Faktaa on tässä se, että tilanteesta ei voi häntä syyllistää mutta en saa unohtaa seikkaa, että tavallaan historia toistaa tässä itseään. Vaikka tunnen olevani kylmäsydäminen hirviö, hänen täytyy pystyä maksamaan eräpäivään mennessä oma osuutensa vähintään vuokrasta ja tuntuu ihan hirveältä edes kirjoittaa tätä vaatimusta mutta nyt on pysyttävä lujana. Siihen vedän rajan että jos haluaa asua kanssani, täytyy omista kuluista selviytyä ja töitä löytyä kuun loppuun mennessä (virallisesti olisikin muuttamassa luokseni 1.12 alkaen). Jos ei töitä löydy ja rahaa maksaa omaa asumista, on vaan pakko vetää se raja siihen että etsii jonkun kaupungin luukun ja olkoot päivät siellä jos haluaa vaan työttömänä loisia. Tiedän jo etukäteen että tästä tulee valtaisa riita ja mies ei hevillä suostu näkökulmaani ymmärtämään. Tulee luultavasti syyllistämään minua miksi en suostu auttamaan häntä joka stressaa super paljon (en halua sortua syyllisyksen alla luopumaan omista ehdoistani).
Älä nyt herranjumala ota miestä heti luoksesi asumaan, vaikka hän löytäisikin työpaikan! Mikään ei estä hantä irtisanoutumasta milloin vaan. Eläisit ihan joka kuukausi pelossa, maksaako mies osuutensa vai milloin maksaminen vain jää. Et pysty luottamaan häneen, joten stressaisit ihan koko ajan!
Vähintään vuosi seurustelua, ja sitten vasta yhteinen kämppä.
- AP (en ole tajunnut tätä aiemmin laittaa kun en ole tänne ennen tohtinut itse keskustelua aloittaa mutta jatkossa jos kommentoin niin laitan tämän merkin niin on helpompi seurata keskustelua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että mies haluaa lapsen ja muut, jotta et enää voisi jättää häntä. Eihän tuossa kuviossa ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekään hoitanut omia asioitasi kunnolla jos olet ulosotossa? Miten varaa huomautella miehen rahankäytöstä?
Ymmärrän kuitenkin yskän. Tulee tunne että kun olette molemmat sotkeneet raha-asianne niin olette olleet "samalla viivalla" ja mies on kelvannut sinulle syystä tai toisesta. Nyt kun olet saamassa omat asiasi ehkä järjestykseen niin on aika luopua miehestä koska ette ole enää "samalla viivalla".
Aloittaja kertoi joutuneensa rahavaikeuksiin, ulosottoon miehensä takia.
Naiset ovat kylmiä. Jos mies jää työttömäksi ei muuta kuin ero vireille. Itsekin joutunut olemaan nyt työttömänä 8 kk.
T. Irtisanottu mies tuotan.ja taloud.syistä. Ei omasta halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa kaksi vuotta erossa. Järjestäjää omat asiamme. Katsokaa sitten haluatteko olla yhdessä vai ette.
Kyllä. Suojele nyt ensimmäisenä itse itseäsi.
Et voi ottaa vastuuta toisen hommista. Tai toki voit, mutta mikä ihmeen paikkaajan rooli sinulla olisi?
Sinulla on sinun oma elämäsi.
Miehellä on oma elämänsä.
Jos koko ajan töppäilee, niin hänen olisi hyvä hakea apua.
Ei teidän tarvitse edes sopia mitään.
Kuin sinä jaksat itse?
Oletko syntynyt tämän ukon äidiksi?
Et kai?
Et.
Pidä hyvää huolta nyt itsestäsi.
Olet se kaikkein tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat kylmiä. Jos mies jää työttömäksi ei muuta kuin ero vireille. Itsekin joutunut olemaan nyt työttömänä 8 kk.
T. Irtisanottu mies tuotan.ja taloud.syistä. Ei omasta halusta.
Öööö
Lue se teksti. Älä pliis yleistä.
Jos suhde on jo katkolla, niin miksi pitäsi roikkua?
Turhan moni roikkuu.
Mutta yleistää ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset on rahan ja shoppailun perään. Rakkaus ei merkkaa mitään. Naiset on niin yksikertaisiakin. Pelkkiä synnytyskoneita.
Miehesi on ongelmissa. Hän tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää. Hylkääminen on raakaa peliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon luettuani tulin tänne sanomaan, että totta kai ollaan yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Niistä selviltään yhdessä. Sitten luin viestisi ja se kuulostaa, kuin mies käyttäisi tilannetta hyväksi, ehkä tahallaan ehkä tahattomasti. Hän hyötyy sinusta koska on impulsiivinen rahankäyttäjä, sinä taas kärsit koska olet harkitsevampi. Minulla on paljon, paljon kavereita, jotka eivät ole jättäneet tuollaisia miehiä. En voi kuin ihmetellä itsekseni, minulla edellytys yhdessä asumiseen ja olemiseen, yhteiseen talouteen on se, että raha-asiansa pitää hoitaa tolkullisesti ja vastuullisesti. Se on vähintä mitä voi aikuiselta ihmiseltä odottaa.
Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia. Asukaa eri osoitteissa. Kummatkin saa hoitaa oman tonttinsa. Jokainen on vastuussa omista asioistaan. Ja omasta hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdenkään aikuisen ihmisen ei tarvitse kannatella toista aikuista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään aikuisen ihmisen ei tarvitse kannatella toista aikuista ihmistä.
Ei tarvitse mut saa.
t.kotirouvat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miehen äiti vai mitä hoidat jotain ukkoa kuin lastasi?
Tuohan ei helpota kun saatte vauvan... Silloin Todellakin tarvitaan kaksi työssäkäyvää vanhempaa, että on varaa olla vanhempainvapailla. Kirjoitit, että mies loisii/makaa kotoba, tai näin ymmärsin. Mutä luulet, jos mies vuorostaa pitää vanhempainvapaata niin kyjeneekö hän hoitamaan tuolloin lapsen ja kodin sinun käydessä töissä?
Itse en lähtisi tuohon, ei ihmiset muutu. Hänellä on huono suhtautuminen työhön, ihan kertomasi perusteella.
Ei ei. Ei lapsia eikä asuntolainaa tuon miehen kanssa. Usko hyvällä.
Uskomatonta mutta totta: en saanut suutani auki enkä uskaltanut sanoa asiasta mitään, miten voi olla mahdollista? Jotenkin ahdistus valtasi ajatukset aina ja jähmetyin vaan sohvalle omaan turvapesääni miettimään. Ahdistaa kun mies selkeästi tietää että kohta tapahtuu jotain ja tekee kaikkia tosi mukavia juttuja kokoajan ja on jotenkin "alistuneen" oloinen tai semmonen raasumainen, en osaa selittää mutta se vielä enemmän ahdistaa. Jos hän olisi vihainen tai alkaisi kiukuttelemaan jostain, voisi siinä samassa tunnemyrskyssä ja v*tutuksessa sanoa siitten tästäkin. Miksi pitää olla niin kiltti että omien puolien pitäminen on näin vaikeaa... Tunnen olon edelleen hirviöksi...
Toisaalta tänään on ensimmäinen kunnollinen arkipäivä tuon kriisin jälkeen. Lapsellisesti odotan että mies ratkaisee kaikki ongelmat työpäiväni aikana eikä tarvitsisi puhua tuosta aiheesta ollenkaan. Saa nähdä.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta mutta totta: en saanut suutani auki enkä uskaltanut sanoa asiasta mitään, miten voi olla mahdollista? Jotenkin ahdistus valtasi ajatukset aina ja jähmetyin vaan sohvalle omaan turvapesääni miettimään. Ahdistaa kun mies selkeästi tietää että kohta tapahtuu jotain ja tekee kaikkia tosi mukavia juttuja kokoajan ja on jotenkin "alistuneen" oloinen tai semmonen raasumainen, en osaa selittää mutta se vielä enemmän ahdistaa. Jos hän olisi vihainen tai alkaisi kiukuttelemaan jostain, voisi siinä samassa tunnemyrskyssä ja v*tutuksessa sanoa siitten tästäkin. Miksi pitää olla niin kiltti että omien puolien pitäminen on näin vaikeaa... Tunnen olon edelleen hirviöksi...
Toisaalta tänään on ensimmäinen kunnollinen arkipäivä tuon kriisin jälkeen. Lapsellisesti odotan että mies ratkaisee kaikki ongelmat työpäiväni aikana eikä tarvitsisi puhua tuosta aiheesta ollenkaan. Saa nähdä.
- AP
Jätä se jo, turha pitkittää tota kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Mies on sitä mieltä, että kerta tässä on jo näin monta vuotta oltu yhdessä niin yhteen pitää muuttaa ja vauvan tulla jne. Mutta mites hankit lapsen jossei edes pysty omia kuluja nähtävästi maksamaan? Ei halua asua vuosia erillään ja katsoa rauhassa eli kai siinäkin pitäisi hälytyskellojen soida että haluaa hitaasti liukua samaan elämään mistä vaivalla keväällä irti pyristelin (= minä hoidan asiat ja hän tekee mitä haluaa / on tekemättä jos niikseen on).
Tuo miehen mielipide tiivistää kaiken olennaisen. Hanki tuon miehen kanssa lapsi, niin sulla on kaksi lasta elätettävänä. Pelkästään jo töistä irtisanoutuminen on asia, josta avoliitossa ollessa keskustellaan ensin kumppanin kanssa.
Työttömänähän tienaa enemmän kuin moni tienaa työtä tehdessä=)
Onko ap sekaisin?
Harva saa niin suuria tuloja kuin työtön saa nykyajan Suomessa.
Jos laskelmoi työttömyyden oikein niin tulee vielä asumistuet päälle.
Suurin osa ei kehtaa jäädä työttömäksi vaan elää mitättömällä palkalla säilyttääkseen itsekunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden.
Silloin kehtaa ryypätäkin joka päivä kun käy töissä.
Työttömänä muiden rahoilla ei kehtaisi.