Lue keskustelun säännöt.
Mies jäi työttömäksi - ero?
pulassa
13.11.2020 |
Lyhyesti tilanne: Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 5 vuotta. Tuohon viiteen vuoteen mahtuu paljon hyvää mutta myös paljon pahaa. Olen sinisilmäisenä tuhonnut oman talouteni koittaessani paikkailla miehen rahasotkuja ja riippuvuuksia. Riippuvuudet on taakse jäänyttä elämää mutta miehen rahasotkut ei.
Olen itse suhteen aikana käynyt aina vakituisissa töissä ja minulla on ollut kaksi työnantajaa eli vuosikausien työsuhteista on kohdallani kyse. Olen saamassa raha-asiani (ulosotto) vihdoin kuntoon vuoden lopussa vuosikausien kärsimisen jälkeen. Miehellä on ollut lukuisia työpaikkoja ja pitkiä työttömyysjaksoja joiden aikana olen joutunut elättämään meitä lähes täysin.
Erosimme keväällä juurikin noiden ongelmien takia jonka jälkeen mies on ottanut itseään niskasta kiinni (riippuvuudet ovat olleet katkolla jo pidempään eikä niistä ole enää ongelmaa) ja luulin että rahaongelmat ovat olleet myöskin taaksejäänyttä elämää. Hänellä oli tarkoituksena muuttaa kanssani yhteen taas mutta yllätys yllätys, työnantajan kanssa tuli riitaa pidempiaikaisista ongelmista ja hän irtisanoutui eli on taas työtön.
Minulla ei ole työttömiä vastaan mitään, mutta samantien kun tuo tilanne tuli eilen, heräsi jostain syvältä sisältä taas kauheat traumat siitä, kun hän vaan makaa ja loisii kotona ja minä käyn töissä, elätän aikuista ihmistä ja hoidan kotia.
Nyt ihana uudelleenrakastumisen tunne on kuin nappia painamalla vaihtunut pakokauhuun ja ahdistukseen. En halua elättää aikuista miestä, en voi heittää häntä kadullekkaan ilman rahaa, en voi syyllistää häntä liikaa tuosta irtisanomisesta koska olisin itsekin tuossa tilanteessa irtisanoutunut mutta nähtävästi työttömyys aiheuttaa minussa vain liian isoja tunteita. Olen nykyään todella suojelevainen omia rahojani kohtaan ja minulle on erittäin iso juttu, että pystyn maksamaan kaikki laskut ajallaan enkä halua riskeerata sitä millään.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Ollaan oltu jo niin kauan yhdessä että en jaksaisi enää uutta "tapailuvaihetta" jos miehen "karkottaisin" johonkin ghettoyksiöön. Nielenkö ahdistukseni ja toivon että se on ohimenevää ja luotan siihen, että mies löytää nopeasti uuden työpaikan vai suojelenko itseäni ja menen tunteen mukaan ja jatkan matkaa yksin? Rakastan kyllä miestä mutta haluan myös suojella itseäni.
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoon tarina-tädin uusi novelli 😒
Eikö se mene niin, että kaalikeitto paranee lämmitettäessä ja silti sekin haisee! Jos olette eroon päätyneet, niin tuskin siellä se olennaiset asiat ovat muuttuneet siten, että ne eivät pintaan pulpahtelisi uudelleen - niinku nyt jo tunnet ahdistusta. Ja luulen, että koko ajan olisit pelko pepussa vahtaamassa ja epäilemässä. Vapauta itsesi negaatioista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa on ikäviä vastauksia asialliseen aloitukseen
Jos se muuttais johki lämpöseen maahan niin vois elellä siellä onnellisesti kodittomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan halua yhteistä kotia ihmisen kanssa, joka itse hankkiutuu työttömäksi ja ilmeisesti ei aktiivisesti etsi uutta työtä. Olkaa yhdessä ssä, mutta mikä pakko yhteen muuttaa ja ei sinun velvollisuus ole häntä auttaa omilla rahoillasi.
Totta tämä on. Miehellä olisi uusi työpaikka mutta ei rahaa lähteä toiselle puolelle suomea koulutukseen. Itselläkään ei ole rahaa maksaa matkaa vaikka haluaisinkin. Olo on kuin sydämettömällä hirviöllä kun edes mietin tälläistä mutta en tiedä olenko valmis enää uuteen hullumyllyyn jos pahimmat pelkoni tulevat toteen. Meillä oli tarkoitus "jatkaa siitä mihin jäätiin" eli ensi vuoden alulle oli suunnitteilla jättää ehkäisy pois ja alkaa säästää omaan asuntoon, muuttaa isompaan ja alkaa rakentaa hyvää elämää yhdessä. Tällä hetkellä nähtävästi sitten jäämme tuohon 45 neliöiseen kaksiooni josta minä menen töihin, mies myy autonsa ja alkaa loisia taas kotona kun ei löydy työtä (aikoinaankin saattoi olla yli puolikin vuotta kotona lorvimassa koska oli niin kranttu mihin suostui mennä töihin). Ahdistaa niin paljon enkä tiedä miten uskallan luottaa että tämä on ohi.
Olen juuri alkanut haaveilla säästämisestä juurikin asuntoon jne, kodin sisustamisesta ja harrastuksista mihin minulla vihdoin on rahaa kun ulosotto loppuu. Nyt nekin rahat menevät kahden ihmisen elättämiseen jos huonosti käy. Ahdistaa ja tulevaisuudelta on viety pohja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lisäykseksi: ostan omat juttuni ja maksan oman elämiseni mutta ongelmana on se, että en enää vuosikausien painajaisen jälkeen halua maksaa toisenkin osuutta vaan ainoa asia mitä pyydän on se, että molemmat tulee toimeen omillaan.
Mies kannattaa jättää, oli työtön tai ei. Yksin on ihanaa. Jos joskus innostut jostain miehestä, ei se tutustuminen raskasta ole, jos ei paljastu paljon ikäviä asioita, joiden takia ei kannata jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän sen miehen ihan itse ole pidettävä huolta, että hommaa itselleen kodin ja elannon. Kait sillä joku karenssi on, jossain vaiheessa saa tukia. Mites toimeentulotuki? Säästöjä sillä ei varmaan ole. Lyhyesti, ukko panee ensin elämänsä kuntoon ennenkuin muutatte taas yhteen. Jos tätä et itse tajua niin itse olet itsellesi reen perääsi hankkinut. Siitä vaan vetämään.
Ei ihme että et onnistu kun pitää vinkkiä kysellä ventovierailta tällaiseen asiaan. Ota itseäsi niskasta kiinni, aikuinen ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnut hakevan täältä lupaa hylätä hänet. AIkuisen miehen jolla on varmaan vanhemmat koska kuulostat nuorelta. Miksei mies mene vanhemmilleen, elättäisivät he vuorostaan poikaansa?
Jos tääällä sinulle sanotaan että jätä se, sulle tulee vain puolustusrektio ja päätätkin entistä sitkeämmin vaan jatkaa. Näin se menee.
Joten en sano että jätä se. Miksi et päinvaston ala maksaa hänelle rahaa suoraan käteen, vaikka 500/kk että iso mies saa olla kototna sinun iloksesi? Onhan sulla ainakin joku. Et ole yksin suuressa pelottavassa maailmassa, koska se on pahinta. EI tällä yksin pärjää. Parasta olisi jos otatte ison kulutusluoton, elätte leveesti, ja kun maksun aika tulee, meette ulosottoon, irtisanoudut työstäsi, ja jäätte kotiin. Mitäs muutakaan voi?
Yritä edes kirjoitti:
Ei ihme että et onnistu kun pitää vinkkiä kysellä ventovierailta tällaiseen asiaan. Ota itseäsi niskasta kiinni, aikuinen ihminen!
Ei tässä muutakaan keksi. Tuntuu sydämettömältä jättää toinen tälläisen asian takia mutta samaan aikaan halu suojella itseä kumpuaa tuolta jostain niin syvältä että en tiedä ylireagoinko vai kannattaako omiin tunteisiin luottaa.
No luulis olevan helppo erota, ei teillä mitään vakavaa ja kunnollista suhdetta voi olla. Keväälläkin jo kerran erositte. Anna mennä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vielä lisäykseksi: ostan omat juttuni ja maksan oman elämiseni mutta ongelmana on se, että en enää vuosikausien painajaisen jälkeen halua maksaa toisenkin osuutta vaan ainoa asia mitä pyydän on se, että molemmat tulee toimeen omillaan.
Siis please, lopeta!!! Mikä sua vaivaa? Mikä siinä äijässä niin ihanaa on, että maksat sen kun se makaa päivät ja kattoo prnoa ja sinä hoidat kuin jotain jättitaaperoa. Jeesus, nainen. Ryhdistäydy!
Vaikuttaa siltä, että ilman miestä tulet paremmin toimeen, niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Ehdotukseni on, että jätät miehen ja aloitat asuntosäästämisen itseksesi (esim. ASP-tilillä). Sellaisiin henkilöihin, jotka aiheuttavat ahdistusta, ei kannata tuhlata omaa energiaansa.
Älä mene naimisiin, mutta voit toki olla yhdessä. Näin pääset seuraamaan tilannetta ja sen kehittymistä ilman kaikkia sitoumuksia. Mies on ilmeisesti impulsiivinen, joten asiasta kannattaa keskustella. Kirjoittakaa paperille, millä ehdoilla suhde voisi jatkua. Esim. miehen aktiivinen työnhaku, erilliset rahat molemmilla, päivittäiset ruokamenot tasataan, kotitöihin osallistuminen jne. Tee tarkka ohjeistus, koska itsekuri kehittyy mitä tarkemmin ohjeita noudatetaan. Tärkeintä sinun miettiä, mitä tunnet miestä kohtaan. Rakkauden tunne ei ole automaatti vaan siihen vaikuttaa mm. se, miten turvalliseksi koet tilanteesi. Eli aika käytännölliset asiat. Puhukaa avoimesti asioista ja ehdoista.
Hohhoijaa.