Lue keskustelun säännöt.
vieraat viipyivät vain 55 min - LOUKKAANNUIN
09.03.2014 |
Olimme leiponeet vieraita varten, joimme kahvia. Sitten he sanoivat, että pitää lähteä. Katsoin kellosta, lähtivät 55 min kuluttua tulemisestaan. Olin ajatellut, että jutellaan ajan kanssa ja pidetään kiva ilta.
Loukkaannuin. Minusta moukkamaista. Sanoin, että mikäs kiire tässä on. Mutta silti lähtivät :(
Loukkaannuinko turhasta?
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 13:04"]
No entäs kun kaveri vaan viipyy ja viipyy? Tuli kuudelta illalla ja vielä yhdeltä yölläkin istui sohvalla. Okei, juttua riitti, mutta mulla aamulla herätys 07.00, kun piti laittaa lapset hoitoon. Siinä aloin jo 23.00 vilkuilemaan vihjailevasti kelloa...
[/quote]
Etkö osaa puhua, kun kelloa tarvitsee vilkuilla?
Suu auki ja sanot ihan neutraalisti, että tässä nukkuma-aika lähestyy, kun huomenna on aikainen aamuherätys!
Ärsyttää tällaiset "vilkuilijat", jotka eivät saa asiaansa kerrotuksi reilusti ja rehellisesti. Outoa toimintaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan iisisti vaan. Täällä täti 53 vuotta. Nuo angstit lähtevät pois sitten kun kotileikit on leikitty ja tajuaa, että näillä asioilla ei oikeasti ole väliä. Ihmiset ovat mitä ovat, ja näillä täytyy mennä. Älä siis panosta liikaa, äläkä odota mitään erityistä jottei tule paha mieli. Ihmiset vaan tulevat toisten kanssa toimeen ja toisten kanssa ei.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 13:30"][quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 13:03"]
Hehheh :D mä olen niin kauan ku itteä huvittaa. Jopa vartin ja lähen meneen jos tulee menoa muualle. Mummolassa ja tiettyjen sukulaisten luona oon kyllä tunnista toiseen. Aina on silti mukava käydä vaikka ei viihtyiskään ku sen vartin vaan.
Olenkin 24 vuotias, saattaa ikä vaikuttaa paljon
[/quote]
No, iästä en tiedä mutta ehkäpä jonkinlainen kasvun paikka olisi kuitenkin paikallaan? Spontaanit piipahtamiset ovat oma lukunsa, mutta jos on erikseen sovittu jokin tapaaminen taikka tilaisuus ilman että ilmoittaa olevansa vain vähän aikaa, niin on tosi epäkohteliasta livistää vartin istumisen jälkeen "paremmille apajille". Syy numero yksi: vastapuoli on saattanut järjestellä tapaamista varautuen alun perin sovittuun. Syy numero kaksi: tuskin haluat antaa kyläpaikalle sellaista viestiä, että sinua ei voisi vähempää kiinnostaa? Se viesti välittyy taatusti.
Terv. 24-vuotias
Toki jos huomaan että toinen on kattanut pöydän koreasti, nähnyt vaivaa, jään pidemmäksi aikaa. Riippuu täysin tilanteesta. Tilannetajua pitää olla tietenkin.
Vierailuni ovatkin yleensä spontaaneja. Kaveripiirissäni ei muutenkaan yleensä laiteta pullia ja keksejä esille, kahvit keitetään. Kivaahan se kyllä on jos joku viitsii nähdä vaivaa, ja silloin myös tajuaa jäädä pidemmäksikin aikaa.
Mutta se 55 minuuttia on aivan soppeliaika, ihmiset on erilaisia. Tilannetajua, tilannetajua...
Onpas meitä monenlaisia! Minä ainakin haluan käydä mahdollisimman lyhyillä vierailuilla, olen hiukan erakkomainen ja sen kaikki tuttuni kyllä tietävätkin. En kutsukaan juuri koskaan ketään kotiini, mutta olisin onnesta soikeana jos harvoin kutsumani vieraat lähtisivät alle tunnissa ja saisin taas olla omissa oloissani. Oonkohan ainut?
Kuinka harvoin te näette kavereitanne jos tunti ei riitä kuulumisien vaihteluun? Ja meilläpäin on tapana keittää ne kahvit jo valmiiksi, siis niin että jos kahvittelu on sovittu klo. 14:00 tapahtuvaksi, niin kahvinkeitin napsaistaan päälle n. 13:55. Tunnissa kerkeää puhumaan isommat kuulumiset ja jauhamaan jo turhaakin schaibaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tunti on hyvä aika "kahvittelulle" ja vierailulle. Ruokavierailuihin menee pidempi aika ja jos jonkun toiveissa on viettää yhdessä aikaa yli kolme tuntia niin siitä sovitaan kyllä erikseen.
AP tässä
Olikin tullut paljon vastauksia, kiitos terapiaistunnosta ja tuesta! Kyseiset vieraat olivat mieheni vanhemmat ja mieheni sisarukset perheineen. Olimme leiponeet ja siivonneet yli tunnin. Vieraat tulivat, vaihdettiin kuulumisia, riisuttiin lapsia, lapset alkoi leikkiä, me alettiin kattaa pöytää ja keittää kahvia. Tunnelma oli mukava, kuten aina. Sisääntullessaan totesivat: ei ollakaan nähty. Olin samaa mieltä.
Kun kahvikupit alkoivat olla tyhjiä, alkoi vieraiden keskustelu " pitää tästä lähteä". Haluaisin että olisivat edes lastemme takia hieman pidempään (lapsille isovanhemmat tärkeitä). Mutta ei. Kun olivat jo ulkona, oli tulosta mennyt 55 min. Eli poislähtöpuhe alkoi melkein heti kun tulivat (siltä se minusta tuntui).
Olen kyllä oppinut, että tekevät muille samaa. Mutta silti joka kerta ihmettelen asiaa. Miten eivät viihdy oman lapsensa luona pidempään :(
Mun suvussa vieraillaan se pari tuntia, isovanhemmat viipyvät jopa yön yli. Jopa naureskellaan ja pyydellään anteeksi, jos joskus joutuu suoraan ruokäpöydästä lähteä. Olen tottunut, että on epäkohteliasta lähteä maha täynnä (eli ikäänkuin olisi käynyt vain ilmaisen ruuan vuoksi kylässä).
No et loukkaantunut turhasta. Mutta nämä on näitä juttuja, joissa ihmisillä vaan on tosi erilaiset tavat. Samoin on hankala vetää rajaa, mikä on se sopiva aika kyläilylle. Toki mielestäni samalle illalle ei sovita toista kyläreissua, se nyt on selvää, eihän siinä ehdi kuin juosta paikasta toiseen.
Miehen siskon perhe on juuri tällainen. Alkuaikoina, kun ei vielä tunnettu hyvin, itselleni kävi monta kertaa samoin kuin ap:lle. Siivosin ja leivoin ja odottelin heitä kylään. Sitten kun tulivat olivat sen vajaa tunnin, ja usein niin että "no ei me nyt sitä kahvia taideta juoda". Eli se siitä marjapiirakasta sitten.. ja aina ärsytti. Ajan mittaa totuin, että he nyt vaan ovat tällaisia vierailijoita, ja lakkasin kovinkaan paljon panostamasta heidän tuloonsa, keksipaketti sai riittää. Ja ajan mittaan olen huomannut, etteivät viihdy oiken missään muuallakaan pitkään. toisen siskon häihinkin lähtivät pitkin hampain ja sieltäkin häipyivät ilmeisesti heti kun kehtasivat. Ovat sellaisia tupajumeja, ei jaksa enää välittää saati loukkaantua. Saati erityisemmin pyydellä kyläänkään. Kivoja ihmisiä ovat silti.