Miksi naiset yleensä pitävät hääjuhlia niin isossa roolissa?
Tällaisena aikana, kun kaikki eroavat ja mistään ei voi tietää, kestääkö suhde, ladataan häihin rahaa yli varojen. Varsinkin, jos ei käytännössä ole varaa kattaa kuluja, mutta ne rahat otetaan vaikka lainarahoilla. Onko mitään järkeä? Kyllä se rakkaus on ihan yhtä aitoa ja merkityksellistä ilman hulppeita hääjuhlia.
Kommentit (26)
Iso osa naisista ei ole vielä kehittynyt tuolta keskiajalta. Niiden suurimmat ja ainoat tavoitteet elämässä on pitää hääjuhlat eli päästä naimisiin ja puksautella kersoja maailmaan (jotta voi sitten mammiksella kysyä, että miksi stna mun kersa haluaa huomiota, eikö se prkl kasvakaan yksikseen kaapissa).
Aikuisten prinsessaleikki, vieläpä äärimmäisin tapa osoittaa hyvää makua, statusta ja varakkuutta.
Olen nainen, en ole koskaan halunnut isoja häitä tai rahanmenoa, mielummin ne rahat käyttää johonkin järkevämpään. Meillä oli sitten 10 vierasta, eli ihan lähimmät kummankin puolelta.
Kaipa tuollaisissa häissä halutaan sitten elää se päivä prinsessana ja huomion keskipisteenä. Media tietysti jossain määrin ruokkii tätä kulttuuria, ainahan esim. brittikuninkaallisten hääpukuja kopioidaan.
Riippuu kaiketi naisesta? Meillä maistraattihäät, muutaman kaverin kanssa syömässä ja baarissa, hääyö sentään sviitissä mutta sellaisissa majoitutaan usein muillakin reissulla. Ja huom. naimisiinmeno oli ihan täysin miehen idea. Oltiin tietty aikuisia jo, 40+ ja kummallakin eka avioliitto.
Eipä oo omassa tuttavapiirissä ketään tällaista. Taitaa olla niin, että aloittaja yleistää aika rankalla kädellä.
Maistraatissa menimme naimisiin, todistajina puolison sisko miehineen. Siistit arkivaatteet, ei kukkia, ei sormuksia. Illalla kävimme naimisiinmenon kunniaksi oluella.
Elämässä on liian vähän hetkiä ihanille juhlille, miksi häitä ei saisi juhlia? Eihän se pakollista ole, voi ihmiset möllöttää maanantaiarkea koko elämänsä, mutta onko se elämä elämisen arvoista?
Vierailija kirjoitti:
Iso osa naisista ei ole vielä kehittynyt tuolta keskiajalta. Niiden suurimmat ja ainoat tavoitteet elämässä on pitää hääjuhlat eli päästä naimisiin ja puksautella kersoja maailmaan (jotta voi sitten mammiksella kysyä, että miksi stna mun kersa haluaa huomiota, eikö se prkl kasvakaan yksikseen kaapissa).
Ja te osa yritätte epäitoivoisesti taistella sitä vastaan että olette vaan eläimiä vaistoilla niin kuin muutkin. Voin kertoa että ette ole. Luonto ohjaa edelleen ja se ei muutu. Ja jos muuttuu niin ihminen kuolee ansaitusti sukupuuttoon.
Itse en ole ikinä väen vängällä halunnut naimisiin, olen neutraali asian suhteen.
Muutama hyvä ystävä on mennyt naimisiin viime vuosina ja täytyy sanoa että ihmettelen sitä hössötyksen määrää. Tuntuu kuin koko elämä pyörisi niiden hääjuhlien ympärillä pari vuotta.
En suoraan sanottuna voi ymmärtää sitä hössötystä, miten häät eroavat esim isohkoista 50v juhlista? Eihän niitäkään meuhkata paria vuotta ja koko elämä pyöri vain niiden ympärillä.
Henk koht en ole koskaan ymmärtänyt häitä, jos menen, menen naimisiin maistraatissa.
Mutta suhde on kestänyt jo 18 vuotta ihan ilmankin naimisiin menoa.
Mitä kukin nyt sitten haluaa juhlia niin antaa mennä. Itse koin ajatuksen häistä tosi stressaavana - pitäisi kutsua molempien sukulaisia ja ystäviä jotka eivät tunne toisiaan, eivätkä kaikki tule toimeen edes siellä oman suvun keskellä. Mihin vetää raja, onko pakko kutsua rääväsuinen appi? Oli helpompaa skipata koko juhla ja mentiin kahdestaan naimisiin. Voihan sitä järjestää vaikka hulppeat synttärit ja silloin päivänsankari yksin päättää kutsuvieraat ja ympäristön paine ei ole niin suuri kuin hääjuhlassa.
Vähän yleistystä nyt taas. Suomessa häitä nyt juhlitaan aika hillitysti.
Olen ollut vieraana useissa häissä ja suurin osa on naimisissa edelleen.
Onhan häät hyvä syy juhlia ja jos on varaa niin miksi sitä ei tekisi sitten vähän näyttävämmin.
Mä olen kyllä sanonut miesystävälleni, että jos mennään naimisiin, niin tehdään se ihan hiljakseen maistraatissa. Inhoan huomion keskipisteenä olemista ja ajatuskin isoista hääjuhlista ahdistaa. Mies haluaisi juhlat.
En pitänyt. Naimisiin menin maistraatissa, pienet puutarhajuhlat vain perheen kesken. Yhdessä oltu jo 25 vuotta, josta aviossa 19 vuotta.
Kun on kyse naimisiinmenoista ja hääjuhlista, niin kummankin puolen suku kysyy ja ihmettelee sitä pariskunnan naiselle. Yhdeltäkään mieheltä ei ole ikinä kysytty milloin te menette naimisiin tai miksi teillä on/ei ole isoja juhlia. Nainen joutuu näihin kysymyksiin vastaamaan ja selittämään, miksi miehen isotätiä ei ole kutsuttu juhliin vaikka naisen täti on kutsun saanut. Sama koskee ihan jokaista juhlapäivää tai mitä tahansa merkkipäivää, aina oletetaan, että nainen ne suunnittelee ja järjestää.
Meidän häissä ei ollut yhtään vierasta edes todistajina. Kummankin vanhemmat saivat kuulla naimisiinmenosta vasta seuraavana päivänä.
Amerikkalaiset on vetäneet tän ihan överiksi. Pelkästään täydellisen hääpuvun etsimisestä tehdään valtava projekti.
Tyypillistä palstayleistystä, koska nykyisin mennään paljon entistä enemmän naimisiin maistraatissa ilman suuria juhlia. Toisessa ääripäässä sitten prinsessahäät, jotka olivat vielä hyvin harvinaisia silloin kun itse menin naimisiin 90-luvun puolivälissä. Kyse on muodista, nyt ovat muodissa suuret häät ja toisaalta hyvin vaatimattomat maistraattihäät. 90-luvulla oli kaikilla perushäät, nykymittapuiden prinsessahäihin verrattuna vaatimattomat, mutta valkoinen puku vuokrattiin ja sukulaiset ja ystävät paikalla juhlapaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä palstayleistystä, koska nykyisin mennään paljon entistä enemmän naimisiin maistraatissa ilman suuria juhlia. Toisessa ääripäässä sitten prinsessahäät, jotka olivat vielä hyvin harvinaisia silloin kun itse menin naimisiin 90-luvun puolivälissä. Kyse on muodista, nyt ovat muodissa suuret häät ja toisaalta hyvin vaatimattomat maistraattihäät. 90-luvulla oli kaikilla perushäät, nykymittapuiden prinsessahäihin verrattuna vaatimattomat, mutta valkoinen puku vuokrattiin ja sukulaiset ja ystävät paikalla juhlapaikassa.
Juurikin näin. Ja kun me emme järjestäneet häitä niin molempien suku määkii vieläkin loukaantuneena. Huom! Vain vaimo saa osansa tästä, eihän se tietenkään miehen vika ole kun naisen kuuluu haluta ne prameat prinsessajuhlat.
Aloitus on todella kaksinaismoralistinen ja jonkun aika kapeakatseisen henkilön propagandatuotos.
Joo en ymmärrä minäkään. Mulle hääjuhla oli "pakollinen paha" naimisiinmenossa. Mieluummin olisin melkein mennyt miehen kanssa ihan kaksin naimisiin parin todistajan läsnäollessa, mutta ei haluttu tehdä sitä lähisuvulle. VIetettiin sitten mahdollisimman pienet häät. Ja itse asiassa tästä syystä meille kestikin aika pitkään, ennen kuin saatiin mentyä naimisiin, piti "kerätä rohkeutta" järjestää ne pienet häät.