miten ainoat lapset puhuvat itsestään

Minä olin, tein, töissä oli tänään jne. Miksi jauhaisin jatkuvasti toisten asioista vaikka sisaruksia olisi?

Tuollainen tukeutuminen on keskenkasvuista. Ettei pysty mitään tekemään itsenäisesti.

En ole huomannut juuri kenenkään puhuvan tuolla tavalla, ellei aiheena ole lapsuus.

No en minä ainakaan siskostani jauha. Harva ystäväni on häntä koskaan tavannut, työkavereista ei yksikään. Kamalaa olisi kuulla jos joku aikuinen jauhaisi jostain lapsuuden perheestään. En minä ainakaan mitään "tukeudu" yhtään kehenkään, ihan itsenäisesti tässä eletään.

En tunnista tuttavapiirista ap:n mainitsemaa puhetapaa. Mutta asiaa sivuten, miten muut yksinhuoltajien ainoat lapset puhuitte huoltajastanne?

Meillä päin useimmat puhui aina "meidän mutsi" tai "meidän iskä". 2 henkisen perheen toisena jäsenenä tuntui oudolta puhua noin. Sanoinkin aina Minun isä. Miten muut?

Jotkut alkavat vanhemmiten puhua itsestään kolmannessa persoonassa.

Mitä ihmettä? Hyvin harvoin tulee työkaverien tai uusien tuttujen kanssa puheeksi kukaan neljästä sisaruksestani.

Up

Vierailija kirjoitti:

En tunnista tuttavapiirista ap:n mainitsemaa puhetapaa. Mutta asiaa sivuten, miten muut yksinhuoltajien ainoat lapset puhuitte huoltajastanne?

Meillä päin useimmat puhui aina "meidän mutsi" tai "meidän iskä". 2 henkisen perheen toisena jäsenenä tuntui oudolta puhua noin. Sanoinkin aina Minun isä. Miten muut?

Mun mutsi, mun faija.

En ymmärrä kysymystä. Miten "puhuvat sisarustensa kautta"? Siis jos puhutaan ihan normaalisti perheestä, niin kyllä kai sitä tulee mainittua mitä sisko tekee työkseen, jos sellainen tulee puheeksi erikseen, jos taas ei, niin en minä ainakaan sellaista erikseen esille ota.

Ja jos lapsella ei ole sisaruksia, niin hän ei kertoile sisarustensa tekemisistä, ihan yksinkertaista.

-yhden lapsen äiti, jolla on pikkusisko itsellä

Papan kanssa käytiin pilkillä. :)

Tiedän yhden ikäneidon joka puhuu lapsuudenperheestään ikäänkuin omastaan, ärsyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden ikäneidon joka puhuu lapsuudenperheestään ikäänkuin omastaan, ärsyttävä.

Sehän on hänen perheensä.

Pihun ihan normaalisti itsestäni ja tekemisistäni, en osaa ajatellakaan että osaa ajatellakaan että sitä.pitäisi ajatella ja käsitellä jonkun muun ihmisen kautta.

Ainoat lapset aikuistuttuaan  ja perheellistyttyään huomauttelevat herkemmin, että heidän tilaansa on astuttu. On vaikeaa tehdä mitään heitä suututtamatta. Suuttuvat sellaisista pikkuseikoista, joista monilapsisissa perheissä kasvaneet eli hioutuneet ihmiset eivät.

Mitä hemmettiä, tukeutua sisaruksiin?

Joo, on ulla 4 veljee, mut ei niillä mittään tee.

Vierailija kirjoitti:

Ainoat lapset aikuistuttuaan  ja perheellistyttyään huomauttelevat herkemmin, että heidän tilaansa on astuttu. On vaikeaa tehdä mitään heitä suututtamatta. Suuttuvat sellaisista pikkuseikoista, joista monilapsisissa perheissä kasvaneet eli hioutuneet ihmiset eivät.

Oletko jotenkin katkera sisaruksistasi ja nyt yrität väen väkisin tehdä ongelmaa yhden lapsen perheistä?

Kyllä kokemus on se, että monilapsisten perheiden omilleen muuttavat nuoret ovat todella tarkkoja omasta reviiristään koska heillä ei sellaista ole lapsena ollut. He ovat myös ensimmäisenä ottamassa ruokaa ja herkkuja kahvipöydästä, sillä heidän on aina pitänyt pitää puolensa ja hotkia, että eivät jää ilman.