Nyt tsempatkaa

Olen possu. Etenkin kun alkuvuodesta on ollut työstressiä. Katsoin pari viikkoa sitten peiliin. Ja sieltä katsoi elähtänyt, keski-ikäinen emakko. En tunnistanut itseäni siitä, jotain oli tehtävä. Päätin aloittaa dieetin torstaina. Jo lauantaina mieheni ilmoitti kivana yllärinä, että oli ostanut meille kolmen ruokalajin illalliskortit. Eli se siitä päivästä. Su paranneltiin krapulaa ja vedettiin makkaraa laskiaisriehassa. Ma kurissa. Tiistaina työhön liittyvä tukeva illallinen valmiiksi valitusta menusta. Loppuviikko kurissa. Mutta mitä tapahtuilaan tänään? Pitkästä aikaa vapaapäivä. Väsyneenä käytiin lapsen kanssa ulkona syömässä. Taistelua houkutuksia vastaan koko ip. Illalla menin ottamaan lasin punkkua ja helvetti on taas irti. Toinen, kolmas ja neljäskin lasi, samalla vedin omenakakun jämät jääkaapista. Kiva. Mitä teen? Itseinho ei ainakaan toimi, vaikka sitä on jatkuvasti. Lähdetään vielä reissuun parin viikon päästä, ja nyt on olo, ettei huvita liikkua missään tämän näköisenä.Luojan kiitos, ettei ole rantaloma.

Pointtini: millä keinoin olette onnistuneet psyykkaamaan itseänne pudottamaan painoa? Koska juuri päästä tämä on kiinni, ei tiedonpuutteesta.