Lue keskustelun säännöt.
Miten selviän eroajatuksista öisin
26.02.2014 |
Huonosti muotoiltu otsikko mutta olemme eroamassa miehen kanssa ja miten joka ilta päätös itkettää minua ja tuntuu väärältä? Päivät menevät ihan ok töissä mutta illat ja yöt ovat kamalia? Kuuluuko se eroon vai onko tämä merkki etten olekkaan varma erosta?auttakaa kiltit olen todella surullinen
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 07:27"]
Huonosti muotoiltu otsikko mutta olemme eroamassa miehen kanssa ja miten joka ilta päätös itkettää minua ja tuntuu väärältä? Päivät menevät ihan ok töissä mutta illat ja yöt ovat kamalia? Kuuluuko se eroon vai onko tämä merkki etten olekkaan varma erosta?auttakaa kiltit olen todella surullinen
[/quote]
Eroat liian usein. Mee nyt välillä naimisiinkin.
Ylipäänsä ikävät ajatukset korostuvat öisin, tuntuvat paljon pahemmalta yön pimeinä, yksinäisinä tunteina, varsinkin jos on vaikeuksia saada unta.
joten jos ero on tulossa, ei ole ollenkaan outoa että tuntuu epävarmalta ja saattaa kaduttaakin, vaikka päätös olisikin oikea.
jos olette puheväleissä miehen kanssa, kannattaa asiasta puhua, sekin auttaa, vaikka lopputulos olisikin edelleen se ero.
mene keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa asiasta, joko yksin tai miehesi kanssa. jos itkeskelet yöt läpeensä niin sairastut kohta ja pahasti.. ei unta, suuret muutokset elämässä, tunnekuohut.. ei ole hyvä vatvoa noita yksikseen.
Kiitokset kaikille ketkä vastasivat asiallisesti! Sinun kommenttisi siitä että eroan liian useinniin mitä helvettiä? Täällä pyydän apua ja sä haluat kettuilla?
Mutta takaisin aiheeseen että kun yritin asiasta puhua niin mies ei sillä hänen mielestä on typerää puhua jos olen jo päätökseni tehnyt. Ei kuulemma enää kuulu hänelle mitä ajattelen tilanteesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitokset kaikille ketkä vastasivat asiallisesti! Sinun kommenttisi siitä että eroan liian useinniin mitä helvettiä? Täällä pyydän apua ja sä haluat kettuilla?
Mutta takaisin aiheeseen että kun yritin asiasta puhua niin mies ei sillä hänen mielestä on typerää puhua jos olen jo päätökseni tehnyt. Ei kuulemma enää kuulu hänelle mitä ajattelen tilanteesta...
Pakenetko ajatuksia töihin ja tekemisiin? Pitäisikö sinun ottaa esimerkiksi yksi sairaslomapäivä, istua alas ja itkeä ja pohtia koko asia ja kohdata kaikki ne ajatukset jotka tulee mieleen? Öisin et voi paeta, ne tulee päälle joka tapauksessa. Suru on surtava. Kirjoita päiväkirjaa, käy lenkillä, juttele ystäville, käsittele asiaa. Ulkopuolinenkaan apu ei ole huono ajatus, auttaa jäsentämään ajatuksia.
Voimia! Olen kokoneut saman 7 vuotta sitten ja voin kertoa että siitä selviää!
Eikö muka ketään ole eronnut pitkästä suhteesta? Antakaa nyt hätää kärsivälle edes vertaistukea :D