Lue keskustelun säännöt.
Jos meille ei tule iltatähteä, meille tulee ero.
07.03.2014 |
Otsikosta nousi varmaan karvat pystyyn ja kaikki ovat valmiina huutamaan, että lapsi ei pelasta huonoa parisuhdetta.
Asiapa ei ole ihan niin yksinkertainen.
Meillä on miehen kanssa sinänsä hyvä parisuhde, siis ottaen huomioon että olemme olleet jo kauan yhdessä ja meillä on jo 2 isompaa lasta. Me emme riitele, meillä ei ole ahdistavaa ilmapiiriä, lasten oltua pieniä meillä oli hyvä, molemminpuolin toimiva tasa-jako kotitöissä ja muissakin hommissa. Lapset ja lastan hyvinvointi oli yhteinen tavoitteemme ja päämäärämme, jonka eteen molemmat teimme "töitä". Oli hyvä olla, oli jotakin yhteistä, jotain josta puhua.
Nyt kun lapset alkavat olla isoja, eivätkä enää niin tarvitse meitä vanhempia, alamme huomata että meillä ei ole mitään yhteistä, ei ole ollut pitkään aikaan. Ja kun tarkasti muistelee, tajuan että meillä ei koskaan ollutkaan mitään yhteistä. Ensimmäinen lapsi tuli verrattaen pian suhteemme alussa. Ja molemmat olimme vastuuntuntoisia, sopuisia ihmisiä, joten yhdessä on pysytty vaikka emme ikinä ole jakaneet mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja olemme ihmisinäkin hyvin erilaisia, arvommekin ovat osaksi erilaiset.
Nyt on sitten sellainen tilanne, että yritämme lasta. Jos lapsi tulee, hän saa rakkautta, sopuisat vanhemmat, turvallisen, rauhallisen kodin, jossa on mukava olla. Ja me pysymme miehen kanssa yhdessä ainakin vielä seuraavat 15 vuotta.
Mikäli lasta ei tule, on aika mennä eri suuntiin ja toteuttaa kumpikin tahoillamme sitä omannäköistä elämää. Tai no, miehelle varmaan riittäisi meidän parisuhteemme tällaisena, häntä ei ole ikinä vaivannut se asia, että meillä ei ole mitään yhteistä puhuttavaa, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita eikä yhteisiä tavoitteita (pl. lapset). Hänelle on riittänyt, kun minä olen ollut saman katon alla hänen kanssaan, pessyt hänen pyykkinsä ja kasvattanut "hänen lapsiaan" ja ollut sänkykumppanina.
Minä taas olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen jonkun hyvän syyn, jonka vuoksi pysyä mieheni kanssa yhdessä, ja lapsi on siihen ainoa riittävän hyvä ja mielekäs syy. Lapsi antaisi meille yhteistä tekemistä, yhteisen pitkäaikaisen projektin, jonkun jota molemmat saisimme rakastaa, kotonamme.
Mikäli lasta ei tule, minulla ei ole mitään hyvää syytä jäädä saman katon alle sellaisen ihmisen kanssa, joka ei jaa samoja arvoja kuin minä, joka ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä, joka ei halua viettää kanssani aikaa (paitsi sängyssä) ja joka ei ole kiinnostunut mistään mistä minä olen kiinnostunut.
Näillä mennään. Saa nähdä, mitä tuleman pitää.
Kommentit (55)
En jaksa lukea kaikkia kun kaikki tähän saakka lukemani on samaa roskaa, mutta kyllä lapsi VOI pelastaa parisuhteen, kuten meillä vajaa 10v. sitten; eron partaalla oltiin todellakin, mutta sitten tulin raskaaksi (kolmas lapsi). Ja vielä neljäskin saatu.
Voin hyvin ajatella, että itsekin olisin vielä uudelleen samaa mieltä kuin ap; meillä siis tosin ihan ongelmiakin kuten välillä miehen alkoholin käyttö / masennus tms., mutta tässä itsekin 40-v. kriisissä mietin pitäisikö vielä tehdä yksi lapsi ja se varmasti korjaisi parisuhdettakin joksikin aikaa ainakin parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:55"]
Mikäli lasta ei tule, minulla ei ole mitään hyvää syytä jäädä saman katon alle sellaisen ihmisen kanssa, joka ei jaa samoja arvoja kuin minä, joka ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä, joka ei halua viettää kanssani aikaa (paitsi sängyssä) ja joka ei ole kiinnostunut mistään mistä minä olen kiinnostunut.
Näillä mennään. Saa nähdä, mitä tuleman pitää.
[/quote]
Uskomattoman surullista, että lapsenteko on ainut syy, miksi jäisi elämään ihmisen kanssa, jota ei kiinnosta viettää aikaa yhdessä tai jota ei kiinnosta toisen asiat. Mut hyvä, että pillu sentään kelpaa! Ei suhteessa aina tarvitse olla säväyttävää intohimoa, mutta molemminpuolinen kunnioitus olisi ihan suotavaa.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:05"]
Miltäköhän minusta tuntuisi, jos saisin kuulla saaneeni alun vain pelastaakseni vanhempieni avioliiton hetkellisesti?
[/quote]
Olen tuollainen sinun mainitsemasi lapsi, iltatähti. "Onnistuin" pitämään vanhempiani yhdessä kuusi vuotta.
Aikuistuessa sen kuvion ymmärsi ja sisarusten kanssa siitä oli puhettakin. Äidin kanssa ei koskaan, mutta hän tiesi että minä ymmärsin. Välillä äidillä oli kovaa kolmen lapsen yh:na, taloudellisestikin oli tiukkaa (isä ei maksanut koskaan elareita, ulosoton kautta tuli jotakin). Yhteys isään katkesi kokonaan eron myötä ja hän kuoli kun olin lukiossa.
Meillä sisaruksilla ja meidän lapsilla on hyvät ja läheiset välit ja hyvät välit oli äitiinkin, joka kuoli muutama vuosi sitten. Kunnon ihmisiäkin meistä on tullut. Tasaista ei ole ollut, mutta antoisaa :)
Vanhempieni rakkautta minua kohtaan en ole epäillyt, mutta heidän vaan ei olisi ikinä pitänyt mennä yhteen, ei alun alkaenkaan. Ehkä ap:n liitto on vähän samanlainen?
Ainoa selkeä, tiedostettu seuraus omasta historiastani on se, että en kestä jos tehdään lapsia pitämään liitto kasassa, tai jotta nainen saisi huijattua itselleen miehen, tai koska hänellä on "vauvakuume", tai hänellä muka on joku mystinen "oikeus" toteuttaa biologista tehtäväänsä.
Ainoa syy tehdä lapsia on mielestäni se, että vanhempien välillä on niin paljon rakkautta, että sitä riittää lapsillekin.
Toivon, että ap joko eroaa tai löytää miehensä kanssa jonkun uuden sisällön liitolleen, sellaisen, joka ei vaadi isoja eikä pieniä "kolmansia osapuolia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:29"]
Kiitos kommenteista, mutta sen verran tarkennan, että emme ole "tekemässä" uutta lasta vain siksi, että liittomme pelastuisi, vaan siksi, että haluamme vielä yhden lapsen! Se on se suurin syy, miksi ryhdyimme yrittämään lapsentekoa.
Tämä on vain sivujuonne, siis että mikäli lapsen saamme, pysymme yhdessä (eikä lapsen harteille mitään taakkaa tule, kuten sanoin, haluamme lapsen ensisijaisesti koska haluaisimme yhden lapsen vielä, molemmat, toisekseen, uskokaa tai älkää, pystymme elämään sopuisasti yhdessä ja perhe-elämä toimii)
Joku ehdotti, että hankkisin jonkun intohimoisen miehen.... Mä en ole uskonut enää pitkään aikaan satuihin. Ensihuumaa kyllä voi olla, todella, mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki liitot väljähtyvät ja sen jälkeen yhdessä voi pysyä jos arki toimii (kuten meillä), molemmat osaavat arvostaa sitä mitä on ennemmänkin kuin sitä että haikailisi jonkun "kuumemman suhteen" perään ja/tai pariskunnalla on yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai yhteisiä tavoitteita tai yhteinen arvomaailma.
Meidän suhde siis tulee toimimaan, kuten tähänkin asti, jos meille tulee uusi lapsi jonka vuoksi molemmat mielellään toimivat perheen edun mukaisesti.
Mikäli taas uutta lasta ei tule, meillä ei ole mitään noista edellämainituista, ja silloin ei ole yhtään syytä, miksi pysyä yhdessä. Se yksikin hyvä, motivoiva syy antaa voimia jaksaa ja yrittää ja pitää myös tyytyväisenä. Mutta mikäli syitä ei ole yhtään.. niin sitten niitä ei ole yhtään.
- ap
[/quote] Minusta kuulostaa kylla silta etta suhteenne on ihan toimiva. Koska korjasit, etta lasta ei hankita suhteen korjaamiseksi, koen etta on ok, jos elama kulkee omalla polullaan. Tietenkaan ensi huuma ei pysy samanlaisena kun ensimmaisten viikkojen aikana, mutta rakkaus tiivistyy. Suhteesta tulee varma ja turvallinen. Puolisoa rakastaa sellaisena kun han on. Hanesta tulee paras ystavasi. Parempi kun kukaan on koskaan ollut. Mina ja puolisoni rakastamme toisiamme tulisesti, mutta puhumme jatkuvasti lapsistamme. En koe mitaan pahaa siina. Minusta tuntuu etta sinulla ja puolisollasi on ihan hyva suhde. Miksi korjata sita mika ei ole rikki? jos suhde toimii, en nae mitaan syyta miksi teille ei saisi tulla viela yksi lapsi, jos syyt ovat oikeat. Mies ei pysy suhteessa lapsen takia. Ehka sinulla on jokin kriisi......:) itsellani on koska taytan 35...:))....
Ap onko miehesi samoilla linjoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulle on tullut pari ymmärtäjää ja pari lisäkysymystä, tules pelaamaan tämä peli loppuun.
ei tässä muuta ongelmaa ole kuin se toivon lapsi kuopus, jonka kannateltavana on vanhempien parisuhde. ap:lle tilanne voi näyttää tuolta kuin kuvailee, mutta hänen on todella tärkeä tajuta, että iltalähdelle aseltelma on epäreilu. Hän kannattelee edellisen sukupolven unelmia ja toiveita. Lapsia tehdään hyvin monenlaisiin tilanteisiin ja syyt ovat aina itsekkäät. Pitäisi sitä kuitenkin miettiä, onko jotain ansa-asetelmia, joiden hintaa lapsi joutuisi maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä aikuiset lapset ja mahdolliset tulevat lapsenlapset? Eikö ehjä mummola ole tavoitteenne?
Minusta järkevää. Ja se vasta on häröilyä että eroaisi intohimon takia. Kukaan ei voi luvata että kaikki ihmiset löytävät itselleen intohimoisen rakkauden eron jälkeen!! Itsensä voi löytää ja yksin voi olla onnellinen, mutta intohimo ja uusi rakkaus on lottovoitto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypilliset av mammat täällä hörähtää jotka eivät pysty pitämään mitään suhdetta kunnossa vaan lähdetään aina uusien intohimoisten suhteiden perään ja väännetään joka miehelle uusi rakkausmukula.
Ap on fiksu, alkuhuuma on joka suhteessa ihanaa mutta ei tavoittelemisen arvoinen juttu. Ehkä me vähän fiksummat ymmärretään ap:tä....
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:55"]
Otsikosta nousi varmaan karvat pystyyn ja kaikki ovat valmiina huutamaan, että lapsi ei pelasta huonoa parisuhdetta.
Asiapa ei ole ihan niin yksinkertainen.
[/quote]
Kyllä se on ihan just niin yksinkertainen. Voithan sä yrittää puhua mustaa valkoiseksi, mutta ei se puhumalla muuksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne mutta meillä vain yksi lapsi.
Vastaapa ap vielä tähän: tietääkö miehesi missä mennään ja mitä ajattelet? Oletteko oikeasti niin aikuisia, että olette asiasta jutelleet ja molemmat tietävät, että jos lasta ei tule, on se avioliiton ehdoton loppu? Oletetaan, että miehesi tietää suunnitelmasi, onko hän täysin samoilla linjoilla kuin sinä?