Lue keskustelun säännöt.
Jos meille ei tule iltatähteä, meille tulee ero.
07.03.2014 |
Otsikosta nousi varmaan karvat pystyyn ja kaikki ovat valmiina huutamaan, että lapsi ei pelasta huonoa parisuhdetta.
Asiapa ei ole ihan niin yksinkertainen.
Meillä on miehen kanssa sinänsä hyvä parisuhde, siis ottaen huomioon että olemme olleet jo kauan yhdessä ja meillä on jo 2 isompaa lasta. Me emme riitele, meillä ei ole ahdistavaa ilmapiiriä, lasten oltua pieniä meillä oli hyvä, molemminpuolin toimiva tasa-jako kotitöissä ja muissakin hommissa. Lapset ja lastan hyvinvointi oli yhteinen tavoitteemme ja päämäärämme, jonka eteen molemmat teimme "töitä". Oli hyvä olla, oli jotakin yhteistä, jotain josta puhua.
Nyt kun lapset alkavat olla isoja, eivätkä enää niin tarvitse meitä vanhempia, alamme huomata että meillä ei ole mitään yhteistä, ei ole ollut pitkään aikaan. Ja kun tarkasti muistelee, tajuan että meillä ei koskaan ollutkaan mitään yhteistä. Ensimmäinen lapsi tuli verrattaen pian suhteemme alussa. Ja molemmat olimme vastuuntuntoisia, sopuisia ihmisiä, joten yhdessä on pysytty vaikka emme ikinä ole jakaneet mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja olemme ihmisinäkin hyvin erilaisia, arvommekin ovat osaksi erilaiset.
Nyt on sitten sellainen tilanne, että yritämme lasta. Jos lapsi tulee, hän saa rakkautta, sopuisat vanhemmat, turvallisen, rauhallisen kodin, jossa on mukava olla. Ja me pysymme miehen kanssa yhdessä ainakin vielä seuraavat 15 vuotta.
Mikäli lasta ei tule, on aika mennä eri suuntiin ja toteuttaa kumpikin tahoillamme sitä omannäköistä elämää. Tai no, miehelle varmaan riittäisi meidän parisuhteemme tällaisena, häntä ei ole ikinä vaivannut se asia, että meillä ei ole mitään yhteistä puhuttavaa, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita eikä yhteisiä tavoitteita (pl. lapset). Hänelle on riittänyt, kun minä olen ollut saman katon alla hänen kanssaan, pessyt hänen pyykkinsä ja kasvattanut "hänen lapsiaan" ja ollut sänkykumppanina.
Minä taas olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen jonkun hyvän syyn, jonka vuoksi pysyä mieheni kanssa yhdessä, ja lapsi on siihen ainoa riittävän hyvä ja mielekäs syy. Lapsi antaisi meille yhteistä tekemistä, yhteisen pitkäaikaisen projektin, jonkun jota molemmat saisimme rakastaa, kotonamme.
Mikäli lasta ei tule, minulla ei ole mitään hyvää syytä jäädä saman katon alle sellaisen ihmisen kanssa, joka ei jaa samoja arvoja kuin minä, joka ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä, joka ei halua viettää kanssani aikaa (paitsi sängyssä) ja joka ei ole kiinnostunut mistään mistä minä olen kiinnostunut.
Näillä mennään. Saa nähdä, mitä tuleman pitää.
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:55"]
Otsikosta nousi varmaan karvat pystyyn ja kaikki ovat valmiina huutamaan, että lapsi ei pelasta huonoa parisuhdetta.
"Nyt kun lapset alkavat olla isoja, eivätkä enää niin tarvitse meitä vanhempia, alamme huomata että meillä ei ole mitään yhteistä, ei ole ollut pitkään aikaan. Ja kun tarkasti muistelee, tajuan että meillä ei koskaan ollutkaan mitään yhteistä. Ensimmäinen lapsi tuli verrattaen pian suhteemme alussa. Ja molemmat olimme vastuuntuntoisia, sopuisia ihmisiä, joten yhdessä on pysytty vaikka emme ikinä ole jakaneet mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja olemme ihmisinäkin hyvin erilaisia, arvommekin ovat osaksi erilaiset. "
"Mikäli lasta ei tule, minulla ei ole mitään hyvää syytä jäädä saman katon alle sellaisen ihmisen kanssa, joka ei jaa samoja arvoja kuin minä, joka ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä, joka ei halua viettää kanssani aikaa (paitsi sängyssä) ja joka ei ole kiinnostunut mistään mistä minä olen kiinnostunut."
[/quote]
Asia todellakin on niin, että lapsi ei pelasta huonoa parisuhdetta. Ja huono se teillä näyttää olevan, jos sitaateissa olevat lainaukset todella pitävät paikkansa. En tätä taida viitsiä tämän kummemmin perustella, aloituksessasi kerroit itse kaiken oleellisen. Et nähtävästi ymmärrä asiaa, vaikka nenääsi siihen ihan kiinni painetaan. Mutta kokeile toki, niin sitten tiedät paremmin. Nyt kun tarkemmin mietin, huomaan, että tässä jutussa kaikki lyö todella räikeästi yli. Eli provohan tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 16:28"]
OT, tietääkö miehesi, että eroatte, jos ette saa iltatähteä?
[/quote]
Eli yhteinen päätös?
Jos ei saada vauvaa, erotaan?
Aika karua, jos pitäisi hankkia lapsi vain, jotta saataisiin jotakin yhteistä puhuttavaa. En halua edes arvata, millainen suhdehistoria saa ihmisen pitävän tuollaista normaalina.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:24"]
Aika karua, jos pitäisi hankkia lapsi vain, jotta saataisiin jotakin yhteistä puhuttavaa. En halua edes arvata, millainen suhdehistoria saa ihmisen pitävän tuollaista normaalina.
[/quote]
Monennenkohan kerran jo kerron, että lasta ei hankita vain siksi että saataisiin jotain yhteistä puhuttavaa/pelastettaisiin liittomme, vaan koska molemmat haluaisimme yhden lapsen lisää. Ymmärrättekö? Se on asia, joka meitä yhdistää/yhdistäisi, ja sen vuoksi meidän kannattaisi sitten pysyä yhdessä, jos lapsen saisimme. Olisi tärkeä asia meille molemmille.
Ja taas, jos uutta lasta ei tule, ja vanhat ovat siis jo isoja.. sitten meillä ei ole mitään tarpeeksi isoa yhdistävää asiaa.
Miksi lapset ovat nykyään "huono" syy pysyä yhdessä? Miksi esim. jokin muu yhteinen mielenkiinnonkohde on kuitenkin hyvä syy? Esim. eroa miettiviä kehotetaan miettimään jotain yhteistä uutta tekemistä/harrastuksia, jotta suhde saataisiin taas sitäkautta kuntoon. Miksi lapsi on niin ehdoton ei-ei tässä asiassa? Kun kuitenkin, onko sen ihanampaa, yhdistävämpää ja isompaa asiaa miehen ja naisen välillä, kuin yhteinen lapsi, kun sitä molemmat haluavat?
(Voisiko täällä jotkut harkita välillä omilla aivoilla ajattelemista sen sijaan, että tuomitaan suoralta kädeltä ja hoetaan vanhoja kliseitä kyseenalaistamatta niitä? Vai onko liian vaikeaa alkaa oikeasti pohtia jotain asiaa, onko se kenties "vaarallista", kun on normista poikkeavaa...? Taitaa olla...)
- ap
Luin otsikon että "iltalehteä"... Olin jo vähän järkyttynyt, että näinkin moni on vastannut selvään provoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 16:28"]
OT, tietääkö miehesi, että eroatte, jos ette saa iltatähteä?
[/quote]
Eli yhteinen päätös?
Jos ei saada vauvaa, erotaan?
[/quote]
Jos yhteinen päätös, niin asiahan on ihan ok kaikille, paitsi ehkä teidän isommille lapsille.
Mitä sitten kun se iltatähti on iso? Ette te voi loputtiin lapsia tehtailla pelastaaksenne suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et edes hae mitään intohimoista suhdetta nykyisen tilalle, ja teidän arkenne toimii, niin en kyllä ymmärrä miksi pitäisi erota? Onhan sekin arvo, että niille isommille lapsille on edelleen ehjä koti, ehjä mummola yms. Ja miksi et voisi etsiä elämääsi uusia asioita, tehdä kaikenlaista, eroamatta miehestäsi? Jos kukaan ei kuitenkaan olisi parempi?
Sinulla on varmaan vain joku kriisi. Tai sitten tämä on provo. Vauvakuumeinen provo.
Leikitään hetken verran, että AP ei ole provo.
Ap, kun olet kerran herännyt tuohon tunteeseen, niin ei se minnekään häviä vaikka teille syntyisi kolmas lapsi. Kolmas lapsi sujuu rutiinilla, siinä sivussa. Teille vanhemmille jää reilusti aikaa tiuskia toisillenne, miettiä omaa pahaa oloa ja purkaa sitä vauvaan ja toisiinne. Et sinä tunteitasi unohda kuin korkeintaan pariksi viikoksi. Sen jälkeen ne palaa, voimistuu ja valtaa kohta koko ajatusmaailman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen Pikku-Kalle juttuhan on tämmöinen; Jos en saa tikkaria, sanon naapurin setää pukiksi.
Saatte epäillä provoksi ihan vapaasti, ei se minua hetkauta. Olen kuitenkin ihan tosissani. Ihan kiihkottomasti, mutta näin olen asian ajatellut ja päättänyt.
Haluan elämässäni tällä hetkellä kahta asiaa, asiat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Ehkä olen jossain määrin kaksijakoinen persoona (heheh, tätä ei nyt tarvitse ottaa kirjaimellisesti) mutta siis niin hyvin itseni tunnen ja itsestäni olen oppinut, että voin haluta yhtä paljon kahta eri asiaa, ja sitten voin myös päättää haluavani vain toista, ja pystyn tuntemaan tyytyväisyyttä päätökseni kanssa, enkä jää jossittelemaan että olisi sittenkin pitänyt valita toisin. Ja voitte siis ihan hyvin uskoa tai olla uskomatta, mutta näin asia kohdallani on.
Eli, haluan joko sen lapsen, mitä miehenikin toivoo, ja tiedän, että mikäli lapsi saadaan, meillä tulee olemaan ihan hyvää, rauhallista perhe-elämää, lapsi olisi rakastettu ja meilllä miehenkin kanssa hyvä, tyytyväinen olo. Ei meillä tiuskita tai riidellä, enkä vello alhaisissa ajatuksissa vaikka mieheni kanssa meillä ei mitään muuta yhteistä olisikaan kuin aiemmat lapset ja se uusi, meitä paljon tarvitseva lapsi. Se riittäisi, todellakin. Tiedän sen.
Sitten taas jos lasta ei kuulu, toteutan sen toisen haluamani vaihtoehdon. Tämä vaihtoehto tosin eroaa niin paljon arvoiltaan ja tavoitteiltaan miehen arvoista ja tavoitteista, että siksi en voisi jatkaa mieheni kanssa, vaan meidän pitäisi erota. Siihenkin päätökseen tiedän olevani ihan tyytyväinen, jos niin tulee käymään (eli jos yhteistä uutta lasta ei tulekaan).
Enää en jaksa tätä aihetta puida, tämä on ilmeisesti suurimman osan mielestä jotain niin käsittämätöntä.. mutta olkoon. Minulla on nyt kuitenkin elämässäni kaksi vaihtoehtoa, ja jompi kumpi niistä toteutuu, ja molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja. Ajattelen ilmeisesti hyvin eri tavalla kuin suurin osa ihmisistä, mutta ei se haittaa, olen asiaa niin paljon pohtinut ja miettinyt ja aikoinaan asioiden kanssa myös kipuillut, mutta olen päässyt mielenrauhaan asioiden kanssa ja tiedän nyt mitä haluan (kahta asiaa, ja kumpi tahansa niistä toteutuu, niin asiat ovat hyvin).
Hyvää illanjatkoa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olet sinut oman juttusi kanssa, niin silloinhan kaikki on hyvin - sinun näkökulmastasi!
ok, itsekäs akka liikenteessä jälleen, joko tai, ja miehellä ei ole mitään sananvaltaa, ei tietty niillä isommilla lapsillakaan. KYLMÄÄ!
Toivottavasti ette saa vauvaa, ettei paha pääse leviämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 19:19"]
ok, itsekäs akka liikenteessä jälleen, joko tai, ja miehellä ei ole mitään sananvaltaa, ei tietty niillä isommilla lapsillakaan. KYLMÄÄ!
Toivottavasti ette saa vauvaa, ettei paha pääse leviämään.
[/quote]
harvemmin kai tavallisissa erotilanteissakaan on sillä toisella osapuolella tai isoilla lapsilla sananvaltaa? vai onko muka?
Mun täytyy sanoa, että ymmärrän kyllä hyvin ap:stä. Itsellä oli vähän samankaltainen tilanne 4-5 vuotta sitten, tosin ihan eri syystä. Meille onneksi tuli se iltatähti, vaikka se ei olekaan se liiton liima.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 19:19"]
ok, itsekäs akka liikenteessä jälleen, joko tai, ja miehellä ei ole mitään sananvaltaa, ei tietty niillä isommilla lapsillakaan. KYLMÄÄ!
Toivottavasti ette saa vauvaa, ettei paha pääse leviämään.
[/quote]
harvemmin kai tavallisissa erotilanteissakaan on sillä toisella osapuolella tai isoilla lapsilla sananvaltaa? vai onko muka?
[/quote]
Yleensä toisella osapuolella on, mutta nyt siis ei ole, ap on tehnyt suunnitelman, joka varmasti romahduttaa loppuperhee, kun sitä vauvaa ei tule vaan ero.
Säälin miestä jo etukäteen :)
Vai onko nykyään kaikki näin itsekkäitä ja suunnitelmallisia??
Ap! Täällä joku joka ymmärtää hyvin tilanteesi. Ajattelet järjellä ja sinulla selkeästi on jalat maassa ja järki päässä.
Nykyään höpötetään kaiken maailman kauniit ja rohkeat romansseilla niin että ihmisiltä sumenee ajatellukyky tyystin. Avioliitto on jotain ihan kamalaa, jollei se ole kuin twilightin rakkaustarina kerrassaan. Ah, niin huumaavaa onnea ja draamaa. Oikeassa elämässä teidän avioliitto kuulostaa todella hyvältä. Ne on niitä jotka kestää kun ihmisillä on säästynyt realistinen käsitys parisuhteesta.
Toivon onnea sinulle, mitä ikinä elämä tuokin eteesi. Lapsiperhearkea tai uusia tuulia sinkkuna.
Olen vakaasti sitä mieltä, että yhteisiä mielenkiinnonkohteita voi keksiä, yhteistä puhuttavaa voi kehittää ja yhteisiä tavoitteita voi suunnitella.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 19:44"]
Olen vakaasti sitä mieltä, että yhteisiä mielenkiinnonkohteita voi keksiä, yhteistä puhuttavaa voi kehittää ja yhteisiä tavoitteita voi suunnitella.
[/quote]
Etenkin kun ei ole tunnekuohuja, ja ollaan ns järkeviä, miksi ei olla sitä kunnolla sitten?
Hei AP, ymmärrän täysin mielipidettäsi!
Olen melko samanlaisilla fiiliksillä omasta parisuhteestamme, 25v on mennyt mukavasti ja lapset on kasvatettu. Ja vaimolle sopinutkaan kolmas lapsi vaikka niin sovittiinkin naimisiin mennessä. Että alkaa olemaan aika katsella ihan omaa elämää.
Onnea matkaan, kävipä kuinka tahansa :)