Lue keskustelun säännöt.
Jos meille ei tule iltatähteä, meille tulee ero.
07.03.2014 |
Otsikosta nousi varmaan karvat pystyyn ja kaikki ovat valmiina huutamaan, että lapsi ei pelasta huonoa parisuhdetta.
Asiapa ei ole ihan niin yksinkertainen.
Meillä on miehen kanssa sinänsä hyvä parisuhde, siis ottaen huomioon että olemme olleet jo kauan yhdessä ja meillä on jo 2 isompaa lasta. Me emme riitele, meillä ei ole ahdistavaa ilmapiiriä, lasten oltua pieniä meillä oli hyvä, molemminpuolin toimiva tasa-jako kotitöissä ja muissakin hommissa. Lapset ja lastan hyvinvointi oli yhteinen tavoitteemme ja päämäärämme, jonka eteen molemmat teimme "töitä". Oli hyvä olla, oli jotakin yhteistä, jotain josta puhua.
Nyt kun lapset alkavat olla isoja, eivätkä enää niin tarvitse meitä vanhempia, alamme huomata että meillä ei ole mitään yhteistä, ei ole ollut pitkään aikaan. Ja kun tarkasti muistelee, tajuan että meillä ei koskaan ollutkaan mitään yhteistä. Ensimmäinen lapsi tuli verrattaen pian suhteemme alussa. Ja molemmat olimme vastuuntuntoisia, sopuisia ihmisiä, joten yhdessä on pysytty vaikka emme ikinä ole jakaneet mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja olemme ihmisinäkin hyvin erilaisia, arvommekin ovat osaksi erilaiset.
Nyt on sitten sellainen tilanne, että yritämme lasta. Jos lapsi tulee, hän saa rakkautta, sopuisat vanhemmat, turvallisen, rauhallisen kodin, jossa on mukava olla. Ja me pysymme miehen kanssa yhdessä ainakin vielä seuraavat 15 vuotta.
Mikäli lasta ei tule, on aika mennä eri suuntiin ja toteuttaa kumpikin tahoillamme sitä omannäköistä elämää. Tai no, miehelle varmaan riittäisi meidän parisuhteemme tällaisena, häntä ei ole ikinä vaivannut se asia, että meillä ei ole mitään yhteistä puhuttavaa, ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita eikä yhteisiä tavoitteita (pl. lapset). Hänelle on riittänyt, kun minä olen ollut saman katon alla hänen kanssaan, pessyt hänen pyykkinsä ja kasvattanut "hänen lapsiaan" ja ollut sänkykumppanina.
Minä taas olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen jonkun hyvän syyn, jonka vuoksi pysyä mieheni kanssa yhdessä, ja lapsi on siihen ainoa riittävän hyvä ja mielekäs syy. Lapsi antaisi meille yhteistä tekemistä, yhteisen pitkäaikaisen projektin, jonkun jota molemmat saisimme rakastaa, kotonamme.
Mikäli lasta ei tule, minulla ei ole mitään hyvää syytä jäädä saman katon alle sellaisen ihmisen kanssa, joka ei jaa samoja arvoja kuin minä, joka ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä, joka ei halua viettää kanssani aikaa (paitsi sängyssä) ja joka ei ole kiinnostunut mistään mistä minä olen kiinnostunut.
Näillä mennään. Saa nähdä, mitä tuleman pitää.
Kommentit (55)
Ota ero ja hommaa joku intohimoinen ja rakkautta täynnä oleva mies. Aika tylsältä sun elämä kuulostaa. Haluutko vanhana miettii ettet päässy kokee intohimoista rakkautta missään välissä vaan olit tietoisesti aivan vääränlaisen miehen kanssa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vierittämässä pienille hartioille ihan hirvittävän suurta vastuuta. Olet epäreilu ja lapsellinen.
Tuo ei kyllä tunnu oikein todelliselta, en oikein ymmärrä, vaikuttaa ihan älyttömälle kuviolle.
Sun mies tulee pettämään sua, jos ei jo petä. Semmosii ne miehet on.
Miltäköhän minusta tuntuisi, jos saisin kuulla saaneeni alun vain pelastaakseni vanhempieni avioliiton hetkellisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivon hartaasti, että ette saa lasta vaan eroatte.
Jos saatte lapsen, säälin häntä, kun hän joutuu pitämään teidät yhdessä, 15v on kuitenkin piiitkää aika!
Että tälläistä perjantaisatua, jäänpä seuraamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tulee mieleen se nainen joka porasi aikasemmin kun mies katselee tietokoneella alastomien naisten kuvia eikä nainen sitten tahdo puhua miehelle miten asia vaivaa.
Onko muut koskaan täällä ollessaan miettiny että miten paljon ongelmia Ja "ongelmia" joillain on? Että tämäkin aloittaja tahtoo vauvan ihan vaan että olisi jotain yhteistä niinkin oleellisen ihmisen kanssa kuin oman kumppaninsa? Ja mitä muuta tämä sama ihminen täällä sitten saattaa purnata, kuten justiin se esimerkki tapaus nainen joka on mustasukkainen miehen nettikuvien katselusta?
Voi voi. Kyllä mää vaan ihmettelen ap sinun motiiveja hommata lapsi. Entä jos arki ei onnistukaan? Olette kokoajan vanhempia ja teillä on ne isommat lapsetkin huollettavana? Kyllä lapsi voi rikkoa entisestäänkin huonon suhteen.
Sinuna: hommaisin sitä parisuhdetta kuntoon. Vastakohdat voi täydentääkin toisiaan ja jotain voisi silti koittaa yhdessä tehdä. Miksi oikeasti tehdä lapsia jos elämä ei parisuhteena silti toimi? Mitä "munasolusi" siitä hyötyy että syntyy paikkaan jossa hänen tarpeistaan osataan huolehtia mutta hän ei sitten koe vanhempien välissä mitään tunnetilaa? Kunhan nyt vanhemmat sitä lasta rakastaa? Kyllä toi on surullista, sinun tapa ajatella on että hommaat lapsen sitomaan teitä vanhempia kiinni -koska teillä menee huonosti.
Kiitos kommenteista, mutta sen verran tarkennan, että emme ole "tekemässä" uutta lasta vain siksi, että liittomme pelastuisi, vaan siksi, että haluamme vielä yhden lapsen! Se on se suurin syy, miksi ryhdyimme yrittämään lapsentekoa.
Tämä on vain sivujuonne, siis että mikäli lapsen saamme, pysymme yhdessä (eikä lapsen harteille mitään taakkaa tule, kuten sanoin, haluamme lapsen ensisijaisesti koska haluaisimme yhden lapsen vielä, molemmat, toisekseen, uskokaa tai älkää, pystymme elämään sopuisasti yhdessä ja perhe-elämä toimii)
Joku ehdotti, että hankkisin jonkun intohimoisen miehen.... Mä en ole uskonut enää pitkään aikaan satuihin. Ensihuumaa kyllä voi olla, todella, mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki liitot väljähtyvät ja sen jälkeen yhdessä voi pysyä jos arki toimii (kuten meillä), molemmat osaavat arvostaa sitä mitä on ennemmänkin kuin sitä että haikailisi jonkun "kuumemman suhteen" perään ja/tai pariskunnalla on yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai yhteisiä tavoitteita tai yhteinen arvomaailma.
Meidän suhde siis tulee toimimaan, kuten tähänkin asti, jos meille tulee uusi lapsi jonka vuoksi molemmat mielellään toimivat perheen edun mukaisesti.
Mikäli taas uutta lasta ei tule, meillä ei ole mitään noista edellämainituista, ja silloin ei ole yhtään syytä, miksi pysyä yhdessä. Se yksikin hyvä, motivoiva syy antaa voimia jaksaa ja yrittää ja pitää myös tyytyväisenä. Mutta mikäli syitä ei ole yhtään.. niin sitten niitä ei ole yhtään.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä pelkään että teille tulee ero joka tapauksessa ja lapsesta tulee erolapsi, mikä ei sekään nyt maailmanloppu ole, mutta turhaa sellaista ehdointahdoin hankkia. Olet reflektoinut teidän huonon suhteen oman pääsi sisällä jo niin pitkälle, että en usko sinun pääsevän siitä enää eroon, edes lapsen saatuasi. Olet varmaan jo myös huomannut että pystyt hyvin kasvattamaan lapsen itsekin, sinulla on kokemusta jo kahdesta ja eronkin jälkeen voit jakaa vanhemmuuden miehesi kanssa.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:36"]
Minä kyllä pelkään että teille tulee ero joka tapauksessa ja lapsesta tulee erolapsi, mikä ei sekään nyt maailmanloppu ole, mutta turhaa sellaista ehdointahdoin hankkia. Olet reflektoinut teidän huonon suhteen oman pääsi sisällä jo niin pitkälle, että en usko sinun pääsevän siitä enää eroon, edes lapsen saatuasi. Olet varmaan jo myös huomannut että pystyt hyvin kasvattamaan lapsen itsekin, sinulla on kokemusta jo kahdesta ja eronkin jälkeen voit jakaa vanhemmuuden miehesi kanssa.
[/quote]
Miksi eroaisin, jos saamme yhteisen lapsen? Onko todellakin niin vaikea uskoa, että ihmiset voivat oikeasti olla niin jalat maassa -tyyppejä, että yhteisen lapsen vuoksi ollaan oikeasti valmiita kunnioittamaan sitä toista osapuolta, ja käyttäytymään kuin aikuiset, siis hoitamaan perhe-asiat yms. niin että perhe pysyy ehjänä ja lapsella on molemmat vanhemmat saman katon alla.
Pitäisikö tosiaan erota? Miksi? Siksi että haluaa kokea jotain ohimenevää alkuhuumaa...?
Meillä ei siis miehen kanssa ole juuri mitään yhteistä (paitsi lapset) mutta olemme tasaisia, kypsiä aikuisia, kotityöt ja lastenhoito sujuvat jo kokemuksella hyvin, molemmat tekevät osansa, ja vaikkei meidän välillämme mikään intohimo kukikaan, osaamme käyttäytyä toisiamme kohtaan asiallisesti ja kohteliaasti, kunnioitamme toisiamme ja en tiedä rakkaudesta, mutta molemmat toivomme toisillemme hyvää, arvostamme toistemme hyviä puolia, ja tahdomme puhaltaa yhteen hiileen, siis mikäli löytyy tarpeeksi hyvä syy. Ja mikä onkaan sen parempi syy, kuin omat rakkaat lapset? Varsinkin suht pieni lapsi? Kuinka paljon yhteistä se vanhemmille tuokaan..
Meillä siis miehen kanssa on ihan hyvät välit. Ei ole riitoja (no joskus jotain turhanpäiväistä sanaharkkaa korkeintaan, mitä nyt kaikilla). Elämämme on tasaista.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pitäisikö tosiaan erota? Miksi? Siksi että haluaa kokea jotain ohimenevää alkuhuumaa...?"
No, näemmä pitää, jos ette saa sitä laastaria aikaan. Mitä mitkään alkuhuumat tähän liittyy?
Ja ajattele ap, jos se iltatähti on vaikkapa jollain lailla vammainen.. Voitte päästä omaishoitajiksi loppuelämäksenne! Ootte aina yhdessä miehen kanssa! Jee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sä nyt ihan oikeesti voi olla noin hölmö?
Mä itse kasvoin perheessä, jossa vanhemmat olivat vain meidän lasten takia yhdessä. Vaikka kaikki olikin hyvin noin muuten, niin kyllä me tajuttiin mikä oli homman nimi.
Sain aikuisena tehdä aikalailla töitä, että opin näyttämään tunteeni, koska en saanut kotona mallia siihen.
Ei ole ihan tuulestatemmattua sanoa, että perheen tärkein suhde on vanhempien parisuhde.
2
kehitelkää hei jotain uutta tuoretta seksijutskaa itsellenne. vaikka satasen lista missä pitäisi panna. ja sitten se on teidän "työnne". saada lista ruksittu niin kauna kuin miehellä seisoo.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:49"]
"Pitäisikö tosiaan erota? Miksi? Siksi että haluaa kokea jotain ohimenevää alkuhuumaa...?"
No, näemmä pitää, jos ette saa sitä laastaria aikaan. Mitä mitkään alkuhuumat tähän liittyy?
[/quote]
Et ymmärtänyt lukemaasi, kommenttini "pitäisikö tosiaan erota..." liittyi siihen, että miksi pitäisi erota sitten, jos saamme sen lapsen, kuten joku ehdotti. (kun siis itse olen sanonut, että emme eroa, jos saamme vielä yhden lapsen)
alkuhuuma liittyi siten, että joku kehotti minua etsimään intohimoisen miehen ja kokemaan intohimoista rakkautta edes kerran elämässäni (tai jotain sinnepäin) ja minä ihmettelen, että miksi vaivautua.
Ja jollekin toisella ihmettelijälle, en usko, että lapselle on pahasta vanhempien tasainen, turvallinen parisuhde, jossa toista kunnioitetaan ja arvostetaan. Ei se vanhempien välinen roihuava intohimo tee lapselle perhe-elämästä yhtään parempaa, päinvastoin joskus huonompaa. Joillakin, joilla "rakastetaan rajusti" myös yleensä riidellään rajusti, ja se riitojen kuuleminen/kokeminen lapsille raskasta on. Ei tasainen, turvallinen arki.
- ap
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:05"]Miltäköhän minusta tuntuisi, jos saisin kuulla saaneeni alun vain pelastaakseni vanhempieni avioliiton hetkellisesti?
[/quote] minä olen sellainen lapsi ja epäonnistuin tehtävässä
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:05"]Miltäköhän minusta tuntuisi, jos saisin kuulla saaneeni alun vain pelastaakseni vanhempieni avioliiton hetkellisesti?
[/quote] minä olen sellainen lapsi ja epäonnistuin tehtävässä
[/quote]
Katsokaapas vastauksiani. Kerroin jo aika alussa, että lasta emme yritä ensisijaisesti pelastaaksemme avioliittoamme, vaan siksi, että haluamme molemmat yhden lapsen lisää.
- ap
OT, tietääkö miehesi, että eroatte, jos ette saa iltatähteä?
No nyt kyllä olet menossa metsään niin että rytisee.