Työnhakijat, miten kestätte ei kiitos kirjeet

Valitettavasti ikää on jo liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa tukia. Olisi siksi pakkorako saada työ äkkiä.

Aina jotain tukia saa, jos ei muuta niin asumistukea ja toimeentulotukea. Argumenttisi ei nyt ihan pidä vettä.

Tilanne on monimutkainen, en jaksa avata. Mulla on työsuhde jonne en voi palata, olen hoitovapalla, en ole hakenut 250euron kotihoidontukea. Ap

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ikää on jo liikaa.

Nelikymppisellä?

Vierailija kirjoitti:

Äärettömän harva työllistyy siten, että vastaa johonkin työpaikkailmoitukseen. Lähinnä vaan lääkärit, psykologit ja vastaavat ammattilaiset ovat poikkeuksia tästä säännöstä.

Miten ne sitten työllistyy?

Mietin niitä ikäviä ihmisiä ja riitoja sekä paskahommia joista saan pysyä autuaan tietämättömänä.

Olen saanut useita satoja ei-sähköposteja. Alkuaikoina luinkin ne, mutta näin yli viisikymppisenä alkoi risoa se, että valituksi tulleiden nannueliinojen ja joonapetterien etunimien perusteella näki, että akateemista koulutusta ja hyvää työkokemusta edellyttäviin tehtäviin oli taas otettu kolmikymppisiä.

Tähän turtuu. Jo hakemusta lähettäessään tietää, että se vaiva ja aika, jonka on käyttänyt hakemuksen muotoilemiseen, on hukkaan mennyttä aikaa. En enää edes muista, mihin olen edellisviikolla hakenut. Työn saamisella olisi kiire, koska olen pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi saanut häädön ja kriisimajoituksestakin pitäisi piakkoin häipyä. Toisaalta taas töissä on vaikea käydä, kun ei ole asuntoakaan. Mutta mitäpä tässä muuta kuin odottelee rauhassa kuolemaa, työhaluinen ihminen.

Masennusta on pukannut. Ennen valmistumistani ja vähän valmistumisen jälkeen kävin aika usein työhaastatteluissa mutta ikinä en saanut paikkaa. Kerran olisin saanut mutta työnantaja katsoi minua niin halveksuvasti etten voinut ottaa paikkaa vastaan. En usein saanut työtä vaikka olisi ollut vain kaksi haastateltavaa. Valmistuin sosionomiksi. Enää ei ole juurikaan motivaatiota. Tuntuu etten jaksa hakea töitä. Lisäksi työilmapiirin huonous vie loputkin pienestä motivaatiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärettömän harva työllistyy siten, että vastaa johonkin työpaikkailmoitukseen. Lähinnä vaan lääkärit, psykologit ja vastaavat ammattilaiset ovat poikkeuksia tästä säännöstä.

Miten ne sitten työllistyy?

Niin, tämä on hyvä kysymys. Tämän palstan kestohokijat väittää aina, että hommat menee suhteilla. Siinä sitten varmaan esim. Valmet Automotivellakin on johtoryhmässä kiirettä, kun pitää soitella kavereita läpi, että kuka tulee kokomaan mersuja, niin ei oo aikaa lukea niiden hakemuksia, jotka ovat työhakemuksen lähettäneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se valintaprosessi on työnantajalla todella kallis ihan ilmankin niitä kiitos ei -kirjeitä. Satoja hakijoita pitää käydä läpi, jotta saadaan yksi valittua.

Sähköposti tuskin olisi kovin kallis.

Jonkun pitää sekin kirjoittaa ja lähettää.

Yksi automatisoitu vastaus, joka lähtee samalla kertaa tuhansille ihmisille. Sen voi automatisoida vaikka niin, että ohjelma täyttää haetun työtehtävän siihen. Ihan viitseliäisyydestä kiinni.

Usein ei tule edes vastausta, rekryprosessit on nykyään tosi outoja. Olen ollut myös kahdessa haastattelussa, jossa töitä alustavasti luvattiin ja toisessa jopa sovimme, että tulen kirjoittamaan sopimuksen viikon kuluttua. Kun viikon päästä soitan että no, milloinkas tulisin, niin sanottiin että odottele puhelua. Olen odotellut nyt 9kk ja soittelin useinkin alussa että mites se soppari, aina sanotaan että kohta soittaa joku ja tulet sen tekemään. Samalla firmalla on taas uusia työnhakuilmoja netissä. Kerran jopa hain uudelleen, ja en tullut valituksi. :D

Mulle kävi samalla lailla. Pari kuukautta kyselin sopparin perään ja sitten pohdin että pitäkää tunkkinne. Mutta mikä saa työnantajafirman käyttäytymään noin?! Miksei voi vaan sanoa, että sori, ei me nyt tarvitakaan sua. Aika kauan nimittäin olin siinä uskossa että sen sopparin saan, kun ne niin vakuuttelivat että soittelevat aivan piakkoin.

Minä olen varmaan outo, mutta keräilen ilmoituksia, joissa kerrotaan, etten ole tullut valituksi hakemaani työpaikkaan.

Pidän ehkä jotain meriittinä, että olen edes hakenut.

Ja olen kyllä tullut valituksikin (ja työkokemusta kertynyt useamman vuoden ajalta ja eri työnantajilta), mutta noita kielteisiä vastauksia on paljon enemmän.