Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka kauan odottaisitte suhteen etenemistä ja miehen sitoutumista?
Turhautunut nelikymppinen
12.11.2020 |
Täällä on muistaakseni kysytty ennenkin vastaavaa, mutta tilanne siis tämä: kohta 3v yhdessäoloa takana, ns. kakkoskierroksella molemmat. Lapset tulevat hyvin toimeen keskenään, asutaan omissa kodeissamme, välimatkaa reilut 5km. Ollaan tunnettu ja oltu salaa ihastuneita toisiimme jo yli 20v ennen suhteen aloittamista, joten ihan tyhjältä pöydältä ei tähän lähdetty. Mutta....suhde polkee ihan paikallaan, olemme edelleen tapailumeiningeissä, olen turhautunut ja toivoisin jo vähitellen enemmän.
Mies on jossain määrin ns. aikuislapsi, suuttuu helposti pikkuasioista. Ja pikkuasioilla siis tarkoitan, jos ei vaikka saa tahtoaan läpi esim. mennäänkö ensin kuntosalille vai kauppaan tms. Meillä alkoi yt:t töissä, olin uutisesta surullinen, hädissäni minun ja lasteni toimeentulosta, enkä varmasti niin hillitty ja kaunopuheinen juuri siinä hetkessä. Siitä seurasi viikon riita ja hän vetäytyi omiin oloihinsa, koska käyttäydyn kuulema niin törkeästi häntä kohtaan. Tuntuu, että aina pitää hymyillä eikä negatiivisia tunteita saisi tulla esiin koskaan.
Koska tällaisia möksähtelyjä tulee melko usein, hän lähtee kotiinsa, eikä hänestä kuulu moneen päivään, miehen mukaan suhde on niin epävakaa, ettei voi kuvitellakaan eteenpäin menemisestä. Tekisi mieleni ravistella häntä ja kysyä, miksi sitten tekee ja toimii noin. Olen tottunut, että asiat puhutaan, kaikesta ei voi aina suuttua ja hävitä päiväkausiksi. Kärsin siitä paljon!!
Eikö elämään kuulu muutakin kuin pelkkää ilottelua, mutta ei kai rakkaus voi siihen aina loppua? Eikö elämään kuulu myös vastoinkäymiset, joiden yli mennään yhdessä ja ne ehkä jopa vahvistaa suhdetta? Olen nyt vuoden ajan toivonut varovasti (suututtamista varoen), voisimmeko keskustella suhteestamme ja jos se ei vastaa molempien tarpeita ja odotuksia, on minusta syytä miettiä, kannattaako jatkaa. Eikö se olisi reilua molempia kohtaan?! Mies saa minut aina tuntemaan itseni syylliseksi jokaiseen pieneenkin eripuraan ja hänen mökötykseen ja saa minut jatkamaan tässä sanomalla, 'eiköhän tämä suhde etene, kun saadaan se ensin raiteilleen'. Kauanko tuon saman asian varjolla voi toista roikottaa tapailusuhteessa? Vaikka meillä olisi asiat ihan loistavasti, ei pientäkään kismaa ollut aikoihin, kuulen tuon saman selityksen koko ajan.
Joka toinen viikko, kun hänen 11v on hänen luonaan, näemme vain muutamia tunteja, juomme ehkä hätäiset kahvit tai hän poikkeaa ovellani vartin verran. Olenko ainoa, jonka mielestä se tuntuu oudolta lähes 3v yhdessä olon jälkeen? Haluaisin jo rakentaa yhteistä kotia, mutta jos se ei ole hänen toive, minusta olisi reilua, että jatkan elämääni ilman häntä. Eilen uskalsin sanoa, että en halua jatkaa tällaista suhdetta enää, se syö minua sisältä päin ja koen itseni torjutuksi, koska näemme täysin hänen toiveiden mukaan. Tunnen olevani vain mukavaa seuraa satunnaisesti. Silti sanoo, että olen hänen elämän suurin rakkaus.
Hän laittoi viestin, että eihän tämä voi edetä, kun ensin pitää saada suhde kuntoon. Minusta se on tekosyy, eikös tällä ajalla luulisi jo tietävän, mitä minusta saa. Muuten meillä on ihan leppoisaa yhdessä, samanlainen huumori jne. En tiedä muita varsinaisia syitä, mihin hän kaikilla suhde kuntoon-puheillaan viittaa. Toki olen aina pitänyt häntä hieman sitoutumiskammoisena, ehkä jopa pelimiehenä, on aikoinaan puhunut paljonkin, miten haluaa vain saada lapsen, mutta ei suhdetta elämäänsä, viihtyy itsekseenkin hyvin. Mitä ihmettä teen? Olen niin umpikujassa! Toisaalta haluaisin nähdä, viekö tämä mihinkään, mutta pitääkö minun teeskennellä joka päivä pelkkää tekohymyä ja lepertelyä, jotta suhde on hänen mielestään tarpeeksi ihanaa? Vai tuhlaanko vain aikaani tässä?
Kommentit (46)
Ketjun aloittaja kiittää kaikkia kirjoittajia näkökulmista. Outoa tässä on, että hän puhui jo ensimmäisen puolen vuoden jälkeen kihloista ja sitoutumisesta, mutta sekin taisi olla pelkkää puhetta, jotta emme muuttaisi eri paikkakunnalle, mikä meillä oli lasten kanssa kiikarissa. Olisi ollut hyvä mahdollisuus päästä lähemmäs työpaikkaani ja lasten harrastuksia, mutta uskoin hänen puheensa kihloista ja yhteisestä kodista ja jäimme tänne syrjäkylälle. Hän lupasi olla apuna, mutta yksin jäin. Ostin täältä talon, jonka piti olla meille yhteinen alku kohti yhteistä elämää. Nyt täältä käsin arki on haastavaa yksin. Että olinkin tollo!! Tuonkin oivalsin vasta nyt! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin aikuislapsi kohtaan ja sen perusteella sanon että ette sovi toisillenne.
Aloittaja kirjoitti:
Ketjun aloittaja kiittää kaikkia kirjoittajia näkökulmista. Outoa tässä on, että hän puhui jo ensimmäisen puolen vuoden jälkeen kihloista ja sitoutumisesta, mutta sekin taisi olla pelkkää puhetta, jotta emme muuttaisi eri paikkakunnalle, mikä meillä oli lasten kanssa kiikarissa. Olisi ollut hyvä mahdollisuus päästä lähemmäs työpaikkaani ja lasten harrastuksia, mutta uskoin hänen puheensa kihloista ja yhteisestä kodista ja jäimme tänne syrjäkylälle. Hän lupasi olla apuna, mutta yksin jäin. Ostin täältä talon, jonka piti olla meille yhteinen alku kohti yhteistä elämää. Nyt täältä käsin arki on haastavaa yksin. Että olinkin tollo!! Tuonkin oivalsin vasta nyt! :(
Ehkä hän tuli toisiin ajatuksiin, alkuhuuma haihtui ja hän huomasi ettei haluakaan enempää, ainakaan sinun kanssasi.
Kyllähän tuo ulkopuoliselle näyttää selvältä ettei teillä ole yhteistä tulevaisuutta, eikä onnellista ainakaan. Kysymys kuuluu vain, kauanko aiot vielä hukata elämästäsi? Ehkä kävelet onnesi ohi tuossa roikkumalla.
Kolme vuotta yhdessä, ja näette joka toinen viikko muutaman tunnin illalla ja ehkä yön yli? Se ei ole kovin paljon. Ilmeisesti tämä on se asia joka ap:ta hiertää, kyllähän tuo vähän viestii siitä, että miekkonen ei kovin kummoista suhdetta kaipaa. Toinen ja ehkä vielä huolestuttavampi merkki on tuo miehen kyvyttömyys käsitellä hankalia asioita suhteessa. Kaikissa suhteissa tulee ongelmia ja ristiriitatilanteita, ja niitä pitää pystyä käsittelemään jotenkin, eikä niin että toinen pistää vain mykkäkoulun päälle.
Miehissä ikävä kyllä on noita tapauksia, joille todella riittää vain läheisyys kerran viikossa, parissa tai kuukaudessa, ja muuten täysin sinkun elämää. En usko että tuollaista ihmistä voi muuttaa, ellei tapahdu jotain järisyttävää. Minusta tuo suhde ei kuulosta ap:n näkökulmasta kovinkaan hyvältä, ja hän voisi löytää paremmankin. Oma neuvoni on, että seuraavan kerran kun mies suuttuu, et enää ota yhteyttä ja laitat Tinderin tulille. Siellä on fiksujakin miehiä, kun miettii tarkkaan millaisen profiilin sinne laittaa :)
Mies vaikuttaa kertomuksesi mukaan aika lapselta. Toki jos se ei tunnu esteeltä niin jatka vain. Tuntuu vaan näin ulkopuolisena siltä, että olet ollut ihastunut "ideaan" ja mies ei vastaakaan sitten reaalimaailmassa sitä mitä oikeasti toivot suhteelta.
Jos mies on oikeasti rakastunut niin silloin halutaan olla tiiviisti osa toisen elämää. 3 vuotta tuossa iässä on ikuisuus.
Alue: Aihe vapaa
Ap, näin ulkopuolisen silmin tuo eri kodeissa asuminen EI ole teidän parisuhteenne suurin murhe. Paljon isompi ongelma on miehen kyvyttömyys käsitellä negatiivisia asioita. Tuollaisen ihmisen seurassa joutuisit koko ajan esittämään onnellista, mistään sinua stressaavista, harmittavista tai surullisista asioista et voisi puhua. Et pysty/pystyisi olemaan oma itsesi suhteessa, koska koko ajan varoisit sanomisiasi ettei mies vain suutu. Tämä varmasti kävisi järjettömän raskaaksi aika nopeasti. En myöskään usko, että loppujen lopuksi saisit suhteesta sitä tukea ja turvaa mitä haluaisit.
Yhteenmuuton seurauksena saattaisitte toki nähdä toisianne enemmän (kuten toivot), mutta kommunikaatio-ongelmaanne se ei ratkaisisi. Mies voisi edelleen suuttua niistä samoista pienistä asioista ja mököttää jossakin toisessa huoneessa. Saattaisitte elää eri elämiä samassa talossa: nukkua erillään, syödä eri aikaan, viettää vapaa-aikaa erillään. Tätä ainakin niin kauan, kunnes mies leppyisi.
Uskon, että miehessä on varmasti myös hyviä puolia, sitä en kiistä. Kuitenkin koska teillä tuntuu olevan eri tulevaisuuden haaveet eikä näistä eroavista toiveista keskustelu onnistu, ainakin itse näkisin järjellä ajateltuna vain yhden ratkaisun.