Lue keskustelun säännöt.
Miten selviää tukiverkoton yh?
11.11.2020 |
Ero tulossa... Meillä ei koskaan ole ollut mitään tukiverkkoja, jotka auttaisivat lapsen suhteen. Mummot ja kummit eivät ole koskaan suostuneet hoitamaan lastamme edes puolituntisen verran. Nyt mies on lähdössä, sanoo että aikoo muuttaa kauas(?) ja että tapaa lasta vain harvoin (eivät ole olleet koskaan erityisen läheisiä, koska mies on halunnut olla niin paljon töissä lapsen hereilläoloajasta).
Mietityttää miten selviän tukiverkottomana yh:na. Olen laskenut, että rahat juuri riittävät asumiseen ja ruokaan ja sellaiseen pakolliseen, mutta ei ole rahaa palkata jotain lastenhoitajaa, että edes joskus pääsisin jonnekin hoitamaan asioita. On minulla muutama kaveri, joille voin jutella ja jotka kuuntelevat murheita, eli sellaista apua en tarvitse, mutta käytännön asioiden suhteen olen aivan yksin jatkossa.
Onko täällä ketään samassa tilanteessa ollutta? Miten olet selvinnyt?
Kommentit (23)
MLL TAI PELASTUSARMEIJA, ota niihin yhteys, josko auttavat. Minkä ikäisiä ovat lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut alusta asti, tai siis mies häipyi kun vauva oli 5 kk. Nyt lapsi on jo koulussa.
Ei ole ollut minulle edes mitenkään vaikeaa enkä ole tukiverkkoja kaipaillut. Toki tässä on tuuria se että olen itse terve ja lapsikin on, eikä ns. erityislapsi. Lisäksi minulla on it-alalta hyvät tulot joten taloudellinen toimeentulo ei ole koskaan ollut ongelma. Mutta en ole mitään lastenhoitajia koskaan palkannut, päiväkodissa lapsi on ollut kun olen ollut töissä ja asiat olen saanut hoidettua työpäivien kesken mitä on tarvinnut. Harvoinhan nykyään tarvii livenä asioita hoitaa muuta kuin jotkut lääkärikäynnit.
Itselläni vanhemmat asuu 600 km päässä joten heistä ei ole ollut apua. Kavereita ei ole koskaan ollut, mutta en ole kaivannutkaan, ääri-introverttina luonteena.
Vierailija kirjoitti:
MLL TAI PELASTUSARMEIJA, ota niihin yhteys, josko auttavat. Minkä ikäisiä ovat lapsesi.
Lapsi on vasta 3. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin. Yksi asia mitä kannattaa selvittää on mahdollisuus tukiperheeseen. Itselläni ei ollut, koska jonoa oli paljon ja asuinpaikastani johtuen säätäminen olisi kuormittanut entistä enemmän.
Mutta monille tukiperheestä on ollut apua.
Nyt someaikaan voi myös kartoittaa mahdollisuuksia apurinkiin, joillakin nämä toimivat vaikka huonojakin kokemuksia on kuulunut.
Itsehän käytönnössä jouduin ottamaan lapsen mukaan joka paikkaan koulusta ja lääkäreistä alkaen, käymään kipeänä kaupassa jne.
Mutta vaikka tämä olikin itselleni rasittavaa, niin asiaan suhtauduttiin ihan hyvin ja ynmärtävästi
Fiksu abi tarvii taskurahaa ja vois olla siloin tällöin muutaman tunnin ,kun lukee muun ajan pääsykokeisiin ect.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaa yhteyttä lastensuojeluun ja saa tukiperheen. Sairastuessaan itse ottaa yhteyttä kunnalliseen kodinhoitoon ja saa sieltä apua.
Toisin tekee parisuhteessa elävä matkatyötä tekevän puoliso, joka saa hoitaa vaikka sairaana 40 C kuumeessa tai jalka poikki kaiken yksin, jos toinen on matkoilla.
Testattu on
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin. Yksi asia mitä kannattaa selvittää on mahdollisuus tukiperheeseen. Itselläni ei ollut, koska jonoa oli paljon ja asuinpaikastani johtuen säätäminen olisi kuormittanut entistä enemmän.
Mutta monille tukiperheestä on ollut apua.
Nyt someaikaan voi myös kartoittaa mahdollisuuksia apurinkiin, joillakin nämä toimivat vaikka huonojakin kokemuksia on kuulunut.
Asumme Helsingissä, en osaa sanoa onko täällä jonoa tukiperheisiin vai ei, mutta olen jotenkin käsittänyt, että ne on ihan erityistilanteita varten, kun on esim. sairautta tai sellaista. Apurinkiin en usko, että jaksamiseni riittää, sillä siinä minun pitäisi aina vuorostani jaksaa hoitaa niiden muiden lapsia. Yritän olla realistinen oman jaksamiseni suhteen enkä ottaa mitään ylimääräistä vastuuta ollenkaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole kiitollinen, että sinulla on kuitenkin ystäviä. Mieskin varmaan tulee olemaan lapsen kanssa välillä ja hätätapauksessa ainakin, jos joudut vaikka sairaalaan. Yritä tutustua naapuruston muiden äitien ja isien kanssa myös. Hoitoapua saa kyllä päiväkodista, yh:t usein aika edullisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Ole kiitollinen, että sinulla on kuitenkin ystäviä. Mieskin varmaan tulee olemaan lapsen kanssa välillä ja hätätapauksessa ainakin, jos joudut vaikka sairaalaan. Yritä tutustua naapuruston muiden äitien ja isien kanssa myös. Hoitoapua saa kyllä päiväkodista, yh:t usein aika edullisestikin.
Lapsi on päiväkodissa, sillä olen töissä päivät itse.
Ystävistä olen kiitollinen joka päivä, arvostan todella, että joku jaksaa kuunnella joskus (ja tietenkin kuuntelen itsekin heitä, jos haluavat jutella).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paha tilanne sulla, en kyllä osaa neuvoa sinua, mutta tsemppiä ja jaxuhalit kuitenkin sulle, toivottavasti keksit jotain.
Laitat lapsen hoitoon. Mies maksaa elarit ja saat lapsilisän. Lasketa valvojalla. Ja haet asuntotukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa nyt oikeasti tarkkaan harkita noita tukiperhe yms juttuja. Toki, jos on pakko niin on pakko, mutta ihan helposti ei kannata ottaa ikuisesti kyylättävän lastensuojeluasiakkaan leimaa itsensä eikä lapsensa päälle.
Täältä voisi löytyä vertaistukea
"Oletko yksinhuoltaja, yhteishuoltaja, yksinodottava, vuoroviikkovanhempi tai leski? Tule mukaan toimimaan. Pienperheyhdistys on valtakunnallinen kansalaisjärjestö perheille, joissa perheen arki sujuu yhden vanhemman voimin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi päiväkotiin ja itselle vapaa päivä jos on menoa mihin lapsi ei voi tulla kylään. Pian alkaa kaverikyläilyt, ja niitä voi sumplia iltamenoihin pariksi tunniksi ( tietenkin vastavuoroista). Ja kai se isä edes joskus sitä lasta ottaa....Meidän lapset on ollut mukana kaikkialla, tai sitten päiväkodissa.
No ei tää kyllä hääviä ole. Lapsi on 11v ja olemme yhden ainoan kerran olleet erossa yön yli. Kun ei ole ketään. Isäänsä näkee tosi harvoin, ei käy siellä vaan isä joskus käy meillä. Onneksi ei osaa kaivata isäänsä arjessa.
Isovanhemmat kuolleet, ei oikein yhteyksiä muihin sukulaisiin.
Lapsi ei ole sellaista yökyläily tyyppiä. Muutaman kerran meillä ollut kaveri yökylässä, mutta ei oikein välitä siitäkään.
Eli täällä sitä kökitään kotona. Kai näinkin voi elää ihan hyvin.
Rahaa on riittävästi tähän arkeen mutta ei juuri muuhun.
Katso asiaa hieman toisesta kulmasta, jos mies on tähän asti paennut töihin, eikä ole osallistunut perhe-elämään, olet ollut yksinhuoltaja jo tovin.
Pärjäät aivan varmasti. Kun tilanne selkenee ja pääset rauhoittumaan lapsesi kanssa omiin kuvioihin, huomaat ettei mitään kovin kauheaa tapahtunutkaan.
Voimia ja rohkeutta sinulle, ihan varmasti pärjäät:)
Voisin hyvin tulla 'varamummoksi', koska vielä ei ole lapsenlapsia. Kokemusta lapsista (omista) siis on. En ole minkään järjestön listoilla, koska näyttävät edellyttävät tietynlaista maailmankatsomusta jopa tähän. :/ Mutta jos kiinnostaa, ihan kiva 60-v. pienikokoinen tätsy olisi vapaa lähes milloin tahansa varamummoksi hupiin ja tarpeeseen. Autoa ei ole ja pientä liikuntaestettäkin on eli en ole kovin nopea juoksemaan. Sen sijaan askartelussa ja maalaamisessa olen pro, keksin hyviä leikkejä, rakentelen asuja ja majoja jne. Laitan myös hyvää kotiruokaa alusta asti, lapsen otan tietysti mukaan vaikka leipomaan. Ai että, olisikin mukavaa pitkästä aikaa *ikävä pikkulapsiaikaa*. :)
Yhden lapsen kanssa selviää helposti ilman mitään tukijuttuja. Positiivinen asenne ja tieto siitä että saa jakaa tämän ihanan lyhyen ajan lapsen kanssa. Ne kasvaa isoksi liian nopeasti.
Pahinta on kun olet yh, jossa neljä lasta ja mies eli yhteensä viisi hoidettavaa.
Jotenkin. Yksi asia mitä kannattaa selvittää on mahdollisuus tukiperheeseen. Itselläni ei ollut, koska jonoa oli paljon ja asuinpaikastani johtuen säätäminen olisi kuormittanut entistä enemmän.
Mutta monille tukiperheestä on ollut apua.
Nyt someaikaan voi myös kartoittaa mahdollisuuksia apurinkiin, joillakin nämä toimivat vaikka huonojakin kokemuksia on kuulunut.