Lue keskustelun säännöt.
Huijarisyndrooma. Eikö siihen auttaisi se, että ihminen arvioi, että onkin vastuussa siitä, että on pätevä ja jos ei siltä tunnu, poistuu hommistaan?
11.11.2020 |
Miksi siis hakata päätään seinään ja uskoa, että ei osaa mitään ja huijaa, kun ilmeisesti ei ole ikinä asettunut vastuuseen muita kohtaan siitä, että osaa kyllä?
Jos ei kykene tuntemaan vastuutaan omasta osaamisestaan, ja kärsii siitä, kuinka muiden mielestä kuitenkin osaa, niin eikö kannattaisi pyrkiä kaupan kassaksi tmv:ksi tsuppariksi?
Tuskin tuntuisi enää sille, etten osaa tätä.
Tai sitten, jos järjellä tajuaa, että osaa haastavamman hommansa, niin käsittelee päänsä sisällä vaikka terapiassa asiaan liittyvän VASTUUN. Eli että kyllä sä oletkin siitä vastuussa, että osaat sen, mitä olet ahneuksissasi mennyt tekemään.
Ärsyttää nämä huijarisyndroomaiset (vaikka tilanne varmasti onkin piinaava ja kurja heille), että aivan kuin pikkulapsina ja vastuuttomina ihmisinä kertovat muille, että ”minut vain haluttiin tähän tehtävään, siksi olen siinä, vaikka en varmaan osaa mitään” tai että ”noi MUUT ovat syypäitä, että mulla on tämä ongelma, jos he eivät koskaan olisi sanoneet, että minusta on tähän, en tekisi koko hommaa (ja kärsisi).”
Koittakaa tajuta, että ei se muiden vastuulla ole. Te olette vastuussa muille, että menitte asemaanne. Jos se tuntuu liian vaikealta, aina voi tehdäjotain iisimpää.
Kommentit (75)
Olet tajunnut huijarisyndrooman väärin. He ovat päteviä tehtäväänsä, usein jopa erittäin hyviä, mutta eivät itse usko sitä vaan luulevat olevat huonompia kuin ovatkaan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet tajunnut huijarisyndrooman väärin. He ovat päteviä tehtäväänsä, usein jopa erittäin hyviä, mutta eivät itse usko sitä vaan luulevat olevat huonompia kuin ovatkaan oikeasti.
En sinänsä sanonutkaan, että eivät osaisi hoitaa tehtäviään, luepa uudestaan. Jos siinä kuitenkin on heidän mielestään arvostelun aihetta,niin kannattaisi ehkä menn siis kaupan kassalle.
Ap
Tässä on hieno esimerkki siitä, miten monimutkaiseen ongelmaan esitetään näennäisen yksinkertainen ratkaisu, joka ei tietenkään ole toimiva. Annat myös hienon esimerkin nousevasta trendistä siitä, miten tämän päivän yhteiskunnassa on illuusio kaikkivoipaisesta ihmisestä ja myöskin siitä, että kaikki asiat yksilön elämässä ovat omien valintojen tulosta ja seurausta. Ihan kuin voisimme kontrolloida kaikkea, mitä haluamme. Syyllistät myös erityisen taitavasti tuon vastuun kautta - kukapa nyt haluaisi sanoa olevansa vastuuton. Toisaalta uppoat tuohon vastuuttamisen suohon niin syvälle, että ydinviestisi hieman hämärtyy: kirkasta vielä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Olet tajunnut huijarisyndrooman väärin. He ovat päteviä tehtäväänsä, usein jopa erittäin hyviä, mutta eivät itse usko sitä vaan luulevat olevat huonompia kuin ovatkaan oikeasti.
Ja minusta he toimivat vastuuttomasti, kun hoitavat tehtäviä, joita eivät mielestään osaa. Miten voi olla niin vaikeaa tarkoa tällaista vastuullisuuskysymystä terapiassa? Siitä koko syndrooma juontuu. Heistä vain heidät palkannut on vastuussa heidän mahdollisista mokistaan, itse eivät suostu (toki viallisen kotikasvatuksensa takia) ymmärtämään, että ei palkkaava taho siitä ole vastuussa. Vaan ihan he itse. Luulisi sen olevan jopa vapauttavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrät huijarisyndrooman hieman väärin. Ei ole kyse siitä, etteikö henkilö välttämättä osaisi hommaansa, vaan siitä, että hän osaamisestaan huolimatta luulee, ettei osaa, koska ei usko kykyihinsä.
Itselläni on huijarisyndrooman piirteitä. Kaikilla ulkoisilla mittareilla mitattuna olen musiikillisesti lahjakas (arvosanat, stipendit ym), mutta kun itsetunto on huono, jokaisessa tilanteessa, jossa omia taitoja on arvioidaan, pelkää epäonnistuvansa, pelkää oman huonommuuden paljastuvan. Mukana kulkee jatkuva epävarmuus, huomaako joku, etten oikeasti osaa mitään, vaikka todistuksissa on kymppirivi ja tutkintoarvosanat ovat hyviä.
Jos kerran terapiaan saakka päästään, niin kyllä sen terapeutin kuuluisi käydä asiakkaan kanssa nimenomaan mokien vastuukysymykset ja vastuunottotrauma läpi. Selkeästi näillä ihmisillä on jonkinlainen vastuunottotrauma.
Toki heidän kodeistaan lähtöisin oleva, mutta itse se pitää ratkaista. Eikö ne terapeutit tätäkään osaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät huijarisyndrooman hieman väärin. Ei ole kyse siitä, etteikö henkilö välttämättä osaisi hommaansa, vaan siitä, että hän osaamisestaan huolimatta luulee, ettei osaa, koska ei usko kykyihinsä.
Itselläni on huijarisyndrooman piirteitä. Kaikilla ulkoisilla mittareilla mitattuna olen musiikillisesti lahjakas (arvosanat, stipendit ym), mutta kun itsetunto on huono, jokaisessa tilanteessa, jossa omia taitoja on arvioidaan, pelkää epäonnistuvansa, pelkää oman huonommuuden paljastuvan. Mukana kulkee jatkuva epävarmuus, huomaako joku, etten oikeasti osaa mitään, vaikka todistuksissa on kymppirivi ja tutkintoarvosanat ovat hyviä.
Niin mutta ei sinun tarvitse pyrkiä tai edes suostua menemään korkeammalle, kuin mitä et henkisesti kykene. Ei elämä ole vain paperilla osaamista ja hyviä suorituksia tai virheettömyyttä, se on myös henkisiä voimavaroja ja henkistä vahvuutta. Enkä tarkoita vahvuudella sokeutta, vaan nimenomaan sellaista vahvuutta, mitä itsensä epäilijöiltä puuttuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät huijarisyndrooman hieman väärin. Ei ole kyse siitä, etteikö henkilö välttämättä osaisi hommaansa, vaan siitä, että hän osaamisestaan huolimatta luulee, ettei osaa, koska ei usko kykyihinsä.
Itselläni on huijarisyndrooman piirteitä. Kaikilla ulkoisilla mittareilla mitattuna olen musiikillisesti lahjakas (arvosanat, stipendit ym), mutta kun itsetunto on huono, jokaisessa tilanteessa, jossa omia taitoja on arvioidaan, pelkää epäonnistuvansa, pelkää oman huonommuuden paljastuvan. Mukana kulkee jatkuva epävarmuus, huomaako joku, etten oikeasti osaa mitään, vaikka todistuksissa on kymppirivi ja tutkintoarvosanat ovat hyviä.
Alemmuuskompleksin omaavilla ihmisillä on aivan sama ongelma. He vain eivät lisää yhteiskunnan kuluja terapioilla, joita tarvitaan, kun silti pitää ottaa vastuullisia hommia vastaan. He eivät ota vastaan niitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet siivoja ja koet huonommuutta ja uupumusta työssä, sinulla on nepsy-vamma ja keskivaikea masennus.
Jos olet akateemisella alalla asiantuntija- tai johtotehtävissä ja koet samoin, sinulla on huijarisyndrooma.
Nämä siitä huolimatta, että kummallakin voi olla yksi tai usempi kohdista totta:
*On huono työssään
*Työ on liian vaativaa ja raskasta
*Työ on turhaa ja merkityksetöntä
*Työpaikan ilmapiiri on huono
Tästäpä sitten päättelemään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät huijarisyndrooman hieman väärin. Ei ole kyse siitä, etteikö henkilö välttämättä osaisi hommaansa, vaan siitä, että hän osaamisestaan huolimatta luulee, ettei osaa, koska ei usko kykyihinsä.
Itselläni on huijarisyndrooman piirteitä. Kaikilla ulkoisilla mittareilla mitattuna olen musiikillisesti lahjakas (arvosanat, stipendit ym), mutta kun itsetunto on huono, jokaisessa tilanteessa, jossa omia taitoja on arvioidaan, pelkää epäonnistuvansa, pelkää oman huonommuuden paljastuvan. Mukana kulkee jatkuva epävarmuus, huomaako joku, etten oikeasti osaa mitään, vaikka todistuksissa on kymppirivi ja tutkintoarvosanat ovat hyviä.
Vaikuttaa siltä, että tuossa kohdassa on jokin sellainen tyhjä ilmapallo, mikä terapiassa pitäisi poksauttaa rikki, ja lakata pelkäämästä sitä, jos joku pitää sinua jonain mikä sattuu, kun hän on sellainen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ymmärrä, mistä huijaridyndroomassa on kyse, ap. Koita nyt ymmärtää, mitä edeltävissä kommenteissa sanotaan, äläkä hoe tuota omaa lapsellista ja ymmärtämätöntä näkökulmaasi. On nimittäin aivan hyödytön ja typerä näkökulma, et hyödy siitä itse eikä kukaan muukaan. Sulla on muuten varmaan aina valmis vastaus kaikkiin maailman ongelmiin ja ihmiset tosi mielellään kertovat huolistaan sulle?
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran terapiaan saakka päästään, niin kyllä sen terapeutin kuuluisi käydä asiakkaan kanssa nimenomaan mokien vastuukysymykset ja vastuunottotrauma läpi. Selkeästi näillä ihmisillä on jonkinlainen vastuunottotrauma.
Toki heidän kodeistaan lähtöisin oleva, mutta itse se pitää ratkaista. Eikö ne terapeutit tätäkään osaa?
Ap
Mitä sä sekoilet? Jos vaikka nyt ihan ensin selvittäisit, mikä se huijarisyndrooma on. Ei se ole mikään "alan tästä nyt valelääkäriksi, vaikka mulla ei ole pätevyyttä ja huijaan kaikkia" -ilmiö, vaan ihminen on huijarisyndroomassa yleensä hyvin tunnollinen ihminen, joka ottaa liikaakin vastuuta, mutta ei vaan usko itseensä ja omiin kykyihinsä ja siksi pelkää, että epäonnistuu.
Olen tuo edellinen huijarisyndroomasta kärsivä. Sun mielestä mun olisi pitänyt lopettaa musiikkihommat, koska ajattelen olevani huono? Ja vaikka olen koko ikäni kuullut, kuinka lahjakas olen ja olen menestynyt hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en kyllä ole kovin yllättynyt, ettei terapioista ole apua, terapeutithan rahastavat ihmisiä ja kelaa ihan vain siitä, että kuuntelevat, mistä asiakas kärsii, tekemättä tämän ongelmille ikinä yhtään mitään. Se on ryöstöä ja se on valitettavaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta en kyllä ole kovin yllättynyt, ettei terapioista ole apua, terapeutithan rahastavat ihmisiä ja kelaa ihan vain siitä, että kuuntelevat, mistä asiakas kärsii, tekemättä tämän ongelmille ikinä yhtään mitään. Se on ryöstöä ja se on valitettavaa.
Ap
Blaa blaa blaa kerro lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran terapiaan saakka päästään, niin kyllä sen terapeutin kuuluisi käydä asiakkaan kanssa nimenomaan mokien vastuukysymykset ja vastuunottotrauma läpi. Selkeästi näillä ihmisillä on jonkinlainen vastuunottotrauma.
Toki heidän kodeistaan lähtöisin oleva, mutta itse se pitää ratkaista. Eikö ne terapeutit tätäkään osaa?
ApMitä sä sekoilet? Jos vaikka nyt ihan ensin selvittäisit, mikä se huijarisyndrooma on. Ei se ole mikään "alan tästä nyt valelääkäriksi, vaikka mulla ei ole pätevyyttä ja huijaan kaikkia" -ilmiö, vaan ihminen on huijarisyndroomassa yleensä hyvin tunnollinen ihminen, joka ottaa liikaakin vastuuta, mutta ei vaan usko itseensä ja omiin kykyihinsä ja siksi pelkää, että epäonnistuu.
Olen tuo edellinen huijarisyndroomasta kärsivä. Sun mielestä mun olisi pitänyt lopettaa musiikkihommat, koska ajattelen olevani huono? Ja vaikka olen koko ikäni kuullut, kuinka lahjakas olen ja olen menestynyt hyvin?
En minä ole väittänyt, ettei huijarisyndoomasta kärsivä olisi pätevä siinä mitä tekee. Mutta sullahan se tässä ongelma on, jos itse et siihen usko, etkä sitä tajua. Asialle kannattaisi varmaan tehdä jotain? Syy sinun tyhmään ajatteluusi on siinä, ettet ole mennyt vain tasoilla, joista kykenet olemaan itsellesi vastuussa. Miksi olet harrastanut musiikkihommia, vaikka pelkäät epäonnistumista?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä, mistä huijaridyndroomassa on kyse, ap. Koita nyt ymmärtää, mitä edeltävissä kommenteissa sanotaan, äläkä hoe tuota omaa lapsellista ja ymmärtämätöntä näkökulmaasi. On nimittäin aivan hyödytön ja typerä näkökulma, et hyödy siitä itse eikä kukaan muukaan. Sulla on muuten varmaan aina valmis vastaus kaikkiin maailman ongelmiin ja ihmiset tosi mielellään kertovat huolistaan sulle?
No kyllä tämä vastuuasia on ihan huijarisyndrooman ytimessä. Jos siitä kärsivillä ei olisi traumoja vastuunotosta, he kykenisvät ajattelemaan, ettei epäonnistuminen harmita toisia, vaan se on heille itselleen asia, mistä he ovat vastuussa muille. Jos ei pysty olemaan vastuussa siitä muille, niin miksi tekee kyseistä asiaa, vaikka se siis sujuukin? En minäkään tuurilla seilaa. Tai laivat. Aika vastuutonta. Siis erittäin.
Siis pitäähän tuollainen ajatusvika korjata, eikä röyhkeästi vain tuurilla edetä! Entäs, jos aikaan saattekin suurenkin vahingon? Ihmisen pitää omistaa se, että tekee sellaista, missä ei tuurila ole sijaa!
Ap
Ja siis jos tämä on ongelma, että oma työskentely on vain tuurin varassa, niin asia pitää käsitellä terapiassa!
Mutta kuten sanoin, en ole yllättnyt, ettei e terapeutit mitään sellaista osaa auttaa.
Mitä se KUUNTELEMINEN tuossa tilanteessa auttaa. Ei YHTÄÄN MITÄÄN! Siinä pitäisi saada se asiakas tajuamaan, että ei ole kysymys tuurista mutta jos siltä tuntuu, niin hommansa on liian vastuullinen siinä tapauksessa. Eikä kyseinen henkilö tule koskaan voimaan hyvin sellaisissa paineissa.
Ap
Tämä on loistava esimerkki siitä, miten osaamista tarvitaan terapioissa nimenomaan terapeutilta, ei asiakkaalta. Asiakkaan ongelma on se, mistä terapeutille maksetaan, että se fiksaa sen. Kyseessä on ajatusvääristymä, josta asiakas kärsii ja terapeuttihan vain käärii rahat, koska asiakas voi tarvita terapeuttia loppuikänsä selvitäkseen kamalista paineistaan, jos terapeutti vain kuuntelee, eikä osaa korjata itse ongelmaa!
Ap
Huijarisyndroomaisilla on kuitenkin helpompaa alemmuuskompleksista kärsiviin verrattuna siinä mielessä, että se alemmuuskompleksista kärsivä EI KOSKAAN ottaisi vastaan sitä tarjottua työtä, jos kokisi, että vain huijaa eikä ole hyvä siinä. Joten he taas alisuoriutuvat. Huijarisyndroomaisten kannattaa miettiä sitä, että ovat kuitenkin ahnehtineet hommansa.
Tietenkin se on raskaampaa, kuin sellaise elämä, joka tekee myös haastavaa työtä, mutta tuntee itsensä oikeassa paikassa olevaksi, arvostaa itseään ja osaamistaan ja ei ikinä antaisi kenenkään arvostella itseään ellei ole aihetta.
Ja jos huijarisyndroomainen tähän vastaa, että heistä sitä aihetta on, niin on aiheellista kysyä, että oletpa vastuuton, miksi et sitten anna paikkaasi jollekin osaavammalle?