Lue keskustelun säännöt.
Hei te muut yksinäiset sinkkunaiset!!
11.11.2020 |
Miten pärjäätte?
Tuntuu että yksinäisyys murentaa minut....
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...
Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.
Olen eri, mutta voisitko antaa esimerkkejä miten niitä kriteereitä pitäisi tarkistaa? Että minusta kiinnostuneen kumppanin sijaan pitäisi ottaa joku joka minusta ei välitä? Uskollisen sijaan joku joka ei noista asioista niin välitä? Saman arvomaailman omaavan sijaan joku jonka arvot sotivat omiani vastaan? Eläinrakkaan sijaan allerginen/kaltoinkohtelija jonka takia joudun luopumaan lemmikeistäni? Empaattisen sijaan muita alas painava?
Ja, maailma on täynnä ihania ja mahtavia sinkkumiehiä, ei se tarkoita että minä olisin heidän mielestä ihana ja mahtava. Selkeästikään ei, koska eivät ole koskaan lähestyneet minua.
Tämähän se. Itsekin olen törmännyt moneen hyvään tyyppiin, jotka ovat selkeästi empaattisia ja järkeviä miehiä, mutta ei ne koskaan minusta kiinnostu. Minusta kiinnostuu korkeintaan jotkut kusipäät ja pelurit, enkä minä huoli sellaisia. Kun ei nainen voi vain "ottaa" hyvää miestä, sen miehen pitäisi myös olla kiinnostunut.
Juuri näin. En ymmärrä tätä "ottamista" tai "valitsemista". Kun ei ole ketään jota valita?! Mistä voi ottaa miehen kun he lähestyessäsi katsovat päästä varpaisiin ja sanovat ei kiitos?
Ja ennen kuin ensimmäinen tulee huutelemaan laihduttamisesta, olen ihan normaalipainoinen bmi 22. Tyyli naisellinen, käytän mekkoja, saappaita, hiukset on pitkät, meikkaan kevyesti jne. En koskaan liiku ihmisten ilmoilla homssuisena. Olen tyytyväinen itseeni ja peilistä katsoo kiva nainen. Ulkonäkö ei siis selitä tylyjä torjuntoja.
T. Tuo 6500 aamun nainen
Ehkä et ole kohdannut oikeaa yleisöä, jos niin voi sanoa. Itse sain juuri tuollaisia reaktioita paljon kotipaikkakunnallani, olin siis maalaispitäjästä. Siellä on vähän erilainen naismaku mitä itse satun olemaan. Yliopistokaupungissa ja muualla on ollut enemmän vientiä minunlaiselle. Ei välttämättä kaikissa baareissa/yökerhoissa, koska en ole seksikäs vaan tyttömäinen mutta onhan niitä baarejakin erilaisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni on tasapainoista ja aktiivista, arvosta omaa tilaa ja rauhaa. Seksi on minulle tärkeää ja minulla on kolme eri tyyppistä rakastajaa, joista tapaan eri rytmeissä. Välillä käyn treffeillä. Musertavan yksinäisyyden hetkiä tulee joskus, mutta aika harvoin.
"1. Missä asut? Jos asut perähikiällä, on vähän tarjontaa eikä mitään missä edes tavata miehiä"
Ulkomailla miljoonakaupungissa.
"2. Tapaatko uusia ihmisiä ylipäätään arjessa koskaan? Käytkö baareissa jonkun kanssa? Oletko tinderissä tai netissä saavutettavissa uusille tuttavuuksille? Onko kaveri tai tuttu sosiaalinen minglaaja jonka juhlissa voisi tavata ihmisiä?"
No koronarajoitteet on päällä eli maaliskuusta alkaen ehdotonnei bilettämiselle. Normaalielämässä kyllä, käyn ulkona ja kavereiden bileissä. Olen myös kokeillut Tinderiä saamatta sieltä muuta kuin muutamat ensitreffit.
" 3. Jos kohtaat mielenkiintoisen miehen, menetkö juttelemaan hänelle? Jos joku tulee juttelemaan, suhtaudutko avoimesti, vai heti torppaat ihmisen jonkun syyn takia?"
Kyllä menen jos tilanne on oikea, eli en nyt keskeytä mitään meneillä olevaa tms. Mutta muuten varmasti juttelen. Ilahdun suuresti jos joku puhuu minulle eli 100% varmuudella keskustelen ja otan kontaktia siinä tilanteessa enkä vain katsele seiniä tai mutise yhden sanan vastauksia.
"4. Miten muuten suhtaudut elämään, masentaako, vai onko elämä ihan kivaa? Mitä puuhailet ja harrastat? Tykkäätkö työstäsi? Entä läheisistäsi?"
Olen hyvin tyytyväinen kaikkeen muuhun paitsi yksinäisyyteen. Aamut tosiaan masentavat mutta päivät sujuvat töissä, liikuntaa harrastaessa. Tykkään kokata ja tehdä käsitöitä, haluan myös koiran.
" 5. Millainen lapsuutesi oli? Mitä ajattelet itsestäsi? Pelkäätkö hylkäystä tai satuttamista? Ne vaikuttavat siihen kuinka paljon ihminen uskaltaa tehdä."
Lapsuus oli hyvä ja turvallinen. Pidän itseäni hyvänä ihmisenä mutta tietenkin pelkään hylkäämistä. Kai se on aika normaalia. Vuosien varrella kuullut kamalat kommentit ovat kolhineet romanttista/seksuaalista itsetuntoani. Olen useamman kerran saanut kuulla olevani täysin vastenmielinen seksuaalisesti, tai yksinkertaisesti neutraali/seksitön/kaveri. Kukaan ei ole sanonut kauniiksi tai viehättäväksi. Yritän pitää lippua korkealla mutta hankalaa se on.
Miehien lähestyminen on kuin yllätyslaatikon avaamista - tuntuu että muiden laatikossa on kiva mies joka rakastuu ja haluaa elää kanssasi. Mun laatikossa on mies joka torjuu ja ilkkuu päälle arvostellen vartaloani jne. Ja sitten vaikka on avannut jo 100 laatikkoa, edelleen kaikki kehottavat että no kamoon, avaa niitä laatikoita, et sä muuten ketään löydä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki jotain vanhuksia tai muuten matureosastoa? Nuori kaunis nainen ei varmasti ole koskaan yksinäinen. Miehiä on varmaan jokaisella norminätillä alle 35-vuotiaalla tarjolla niin paljon, että senkuin valitsee parhaat päältä. Toista se on miehillä, kun on tyytymänen pornoon.
M34
Niin, ensin pitäisi olla kaunis, tai edes norminätti. Minä en ole, vaan olen vastenmielinen. Eikä ole senpuoleen luonteella tai sosiaalisilla taidoillanikaan kehumista.
N39, ikisinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...
Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.
Olen eri, mutta voisitko antaa esimerkkejä miten niitä kriteereitä pitäisi tarkistaa? Että minusta kiinnostuneen kumppanin sijaan pitäisi ottaa joku joka minusta ei välitä? Uskollisen sijaan joku joka ei noista asioista niin välitä? Saman arvomaailman omaavan sijaan joku jonka arvot sotivat omiani vastaan? Eläinrakkaan sijaan allerginen/kaltoinkohtelija jonka takia joudun luopumaan lemmikeistäni? Empaattisen sijaan muita alas painava?
Ja, maailma on täynnä ihania ja mahtavia sinkkumiehiä, ei se tarkoita että minä olisin heidän mielestä ihana ja mahtava. Selkeästikään ei, koska eivät ole koskaan lähestyneet minua.
Tämähän se. Itsekin olen törmännyt moneen hyvään tyyppiin, jotka ovat selkeästi empaattisia ja järkeviä miehiä, mutta ei ne koskaan minusta kiinnostu. Minusta kiinnostuu korkeintaan jotkut kusipäät ja pelurit, enkä minä huoli sellaisia. Kun ei nainen voi vain "ottaa" hyvää miestä, sen miehen pitäisi myös olla kiinnostunut.
Minkälaisista naisista ne hyviksi luullut miehet sitten kiinnostuvat jos eivät kaltaisistaan naisista?
Kiinnostuuko ne sitten alfanaisista eli naisten A-luokasta ja kaikki muu on heille pelkkää roskaa?
Naiselle ikä on ylittämätön este. Kun nainen on +50, hän ei kelpaa enää kenellekään, ei edes seitsemänkymppisille miehille ja nekin miehet, jotka ovat jo parisuhteessa, tuntuvat haluavat eroon vanhenevasta puolisostaan unohtaen täysin, että vanhenevat itsekin.
Ei se ikäkään ole este niillä suosituilla naisilla. Tiedän sellaisia alfanaisia joilla on aina ollut ottajia ja se sama meno jatkuu heillä vielä vanhanakin. Eli naisissakin on näitä jotka vaan vetoaa miehiin vaikkei olisikaan mikään poikkeuksellisen kaunis. Ja sitten on meitä joista ei vaan kukaan kiinnostu, vaikka oltaisi nuorena oltu ihan söpöjäkin. Enkä mielestäni vieläkään mikään rumilus ole. Paljon rumemmillakin näkee miehiä olevan, ihan hirveillä läskeilläkin.
Kyllä se on oltava sosiaalisella puolella se ongelma. Jotkut vaan osaa olla ihmisten kanssa tekemisissä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sinkkuna yli 10 vuotta ja tähän on tietysti jo tottunut. Elämässä on pakko olla muutakin sisältöä ja tehdä elämästä oman näköistä. Tottakai toivoisin parisuhdetta mutta sitä nyt vain ei jostain syystä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti jaksan, mutta vaihtoehtoa ei ole. Parisuhdetta ja toisen ihmisen fyysistä/henkistä läheisyyttä ei mikään ystävyys korvaa. Ole jo sen ikäinen että olen moneen kertaan saanut kuulla ettei kukaan mies huoli noin vanhaa parisuhteeseen ja on tullut se kyllä jo koettuakin. Voisi olla henkisesti vähemmän kuormittavaa alkaa totuttautua siihen että tule elämään loppuelämäni täysin yksin halusinpa tai en. Se pelottaa ja hirvittää ja ties mitä, mutta en usko enää voivani tilannetta muuttaa omilla toimenpiteilläni.
Mä taas en edes kaipaa toisen ihmisen fyysistä läheisyyttä. Tarvitsen paljon omaa tilaa. Nyt, kun lapsetkin ovat jo muuttaneet omilleen, asun yksin 100 m2 asunnossa. Jos ryhtyisin parisuhteeseen, pitäisi hankkia vähintään 200 m2 asunto, jotta mulla olisi tarpeeksi "tilaa hengittää".
Henkisen läheisyyden käsitän varmaan eri tavalla kuin sinä. Mulle henkinen läheisyys on sitä, että joku ihminen tuntee mut todella hyvin ja pitkältä ajalta. Niin hyvin, että tietää etukäteen, miten reagoin erilaisiin asioihin ja miksi. Tietää ja tuntee mun koko elämäntarinani eikä mun tarvitse koskaan selittää, miksi reagoin jollain tavalla, teen jotain jollain tavalla, ajttelen jostain asiasta jollain tavalla tms. Ettei hänen edes tarvitse kysyä, mitä toivoisin synttäri- tai joululahjaksi vaan tietää kysymättäkin. Suurinpiirtein tietää mun ilmeistäni ja eleistäni, mitä mun päässäni juuri sillä hetkellä liikkuu. Elämässäni on ollut - ja on edelleen - vain yksi tällainen ihminen ja hän on mun siskoni.
Mulle riittää yksinäisyyden poistamiseen läheiset, ystävät ja kaverit. Kun mulla on juttuseuraa tai seuraa johonkin yhteiseen tekemiseen, en koe olevani yksinäinen.
moi laita viesti minulle olen 55 vuotias nainen saiko viestin t marita
Kiitos.