Lue keskustelun säännöt.
Hei te muut yksinäiset sinkkunaiset!!
11.11.2020 |
Miten pärjäätte?
Tuntuu että yksinäisyys murentaa minut....
Kommentit (50)
Tähän tottuu. Aikaa se vie, mutta lopulta kuitenkin..,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään on muuten kansainvälinen sinkkujen päivä.
Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...
Miksi olet yksinäinen?
Itse näen paljon ihmisiä, töissä kollegoita ja vapaa-ajalla kavereita, joten yksinäinen en ole koskaan. Sinkkuuteen taas olen tottunut, ei tunnu miltään erityistilanteelta vaan normaalitilanteelta, seurustelu sitä erikoista olisi eikä tämä. Toki olen asunut aikoinaan vuosikausia toisen ihmisen kanssa ja siten kaikki vaaleanpunaiset käsitykset ovat romuttuneet aikoja sitten, joten osaan myös arvostaa yksin olemisen hyviä puolia.
Sinkkuna olen ollut nyt 11 vuotta. Tänä aikana olen tapaillut yhtä vähän aikaa ja kerran käynyt treffeillä toisen kanssa. Seksiä oli viimeksi kahdeksan vuotta sitten.
Tuskinpa parisuhdetilanne muuttuu enää tässä elämässä, enkä sitä sure. Yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...
Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...
Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.
Olen eri, mutta voisitko antaa esimerkkejä miten niitä kriteereitä pitäisi tarkistaa? Että minusta kiinnostuneen kumppanin sijaan pitäisi ottaa joku joka minusta ei välitä? Uskollisen sijaan joku joka ei noista asioista niin välitä? Saman arvomaailman omaavan sijaan joku jonka arvot sotivat omiani vastaan? Eläinrakkaan sijaan allerginen/kaltoinkohtelija jonka takia joudun luopumaan lemmikeistäni? Empaattisen sijaan muita alas painava?
Ja, maailma on täynnä ihania ja mahtavia sinkkumiehiä, ei se tarkoita että minä olisin heidän mielestä ihana ja mahtava. Selkeästikään ei, koska eivät ole koskaan lähestyneet minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...
Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.
No siinähän se ongelma onkin, että ne ihanat ja hyvät yksilöt eivät ole kiinnlstuneita minusta. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...
Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.
Olen eri, mutta voisitko antaa esimerkkejä miten niitä kriteereitä pitäisi tarkistaa? Että minusta kiinnostuneen kumppanin sijaan pitäisi ottaa joku joka minusta ei välitä? Uskollisen sijaan joku joka ei noista asioista niin välitä? Saman arvomaailman omaavan sijaan joku jonka arvot sotivat omiani vastaan? Eläinrakkaan sijaan allerginen/kaltoinkohtelija jonka takia joudun luopumaan lemmikeistäni? Empaattisen sijaan muita alas painava?
Ja, maailma on täynnä ihania ja mahtavia sinkkumiehiä, ei se tarkoita että minä olisin heidän mielestä ihana ja mahtava. Selkeästikään ei, koska eivät ole koskaan lähestyneet minua.
Itse et voi missään nimessä lähestyä miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...
Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.
Olen eri, mutta voisitko antaa esimerkkejä miten niitä kriteereitä pitäisi tarkistaa? Että minusta kiinnostuneen kumppanin sijaan pitäisi ottaa joku joka minusta ei välitä? Uskollisen sijaan joku joka ei noista asioista niin välitä? Saman arvomaailman omaavan sijaan joku jonka arvot sotivat omiani vastaan? Eläinrakkaan sijaan allerginen/kaltoinkohtelija jonka takia joudun luopumaan lemmikeistäni? Empaattisen sijaan muita alas painava?
Ja, maailma on täynnä ihania ja mahtavia sinkkumiehiä, ei se tarkoita että minä olisin heidän mielestä ihana ja mahtava. Selkeästikään ei, koska eivät ole koskaan lähestyneet minua.
Itse et voi missään nimessä lähestyä miehiä?
Tottakai voin, ja olen lähestynytkin - ja joka kerta saanut pakit. Pointtini oli vain se, että nämä sinkkumiehet eivät omaa minua kohtaan kiinnostusta kun eivät lähesty minua. Minun kiinnostus heitä kohtaan ei tarkoita parisuhdetta. Reaalimaailmassa kun kiinnostuksen pitää olla molemminpuolista. Jännä muuten, että olet ihan sanaton tuon kaiken muun osalta, et ota mitään kantaa kriteerien tarkistukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää sinkkujen päivää! Olen ollut sinkkuna 4 vuotta sitä ennen parisuhteessa. Jokainen solu ei huuda läheisyyttä, muutamat kyllä. Nautin yksin asumisesta niin paljon nyt kun siihen on tottunut etten päästä edes yökylään ellei ole harvinaisen kiinnostava yksilö. Tuntuu ahdistavalta ajatus että täällä olisi aina joku sotkemassa ja viemässä tilaa :D Nyt on ihanaa yksin kun saan olla ihan miten ja millainen vain omassa kodissa, vaikka alasti tai jätesäkissä koko päivän jos niin haluan. Läheisyyttä tai ainakin seksiä saisin halutessani mutta parisuhteeseen ei ole löytynyt sopivaa ja sitä pelkkää seksiäkään ei kiinnosta enää keneltäkään merkityksettömältä tyypiltä saada. Hyvä fwb löytyy jota tapaan harvakseltaan etäisyyden takian ja olen todennut että se riittää tässä kohtaa. Vielä jaksan uskoa että true match vielä löytyy kun sen aika on... Yksinäisyyttä taas en koe koska läheisiä ystäviä löytyy useampi ja heidän kanssa touhuan kaiken laista, lenkkeillään, järjestetään tyttöjen iltoja, käydään ulkona ja ollaan yhteyksissä muuten vaan. Käyn salilla, tapaan kummityttöä, kahvittelen joskus muutaman kaverimiehen kanssa ja etäopiskelen.
Eli muuta sisältöä elämään vaan sitä "oikeaa" odotellessa. Onnekas on jos ystäviä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...
Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.
Olen eri, mutta voisitko antaa esimerkkejä miten niitä kriteereitä pitäisi tarkistaa? Että minusta kiinnostuneen kumppanin sijaan pitäisi ottaa joku joka minusta ei välitä? Uskollisen sijaan joku joka ei noista asioista niin välitä? Saman arvomaailman omaavan sijaan joku jonka arvot sotivat omiani vastaan? Eläinrakkaan sijaan allerginen/kaltoinkohtelija jonka takia joudun luopumaan lemmikeistäni? Empaattisen sijaan muita alas painava?
Ja, maailma on täynnä ihania ja mahtavia sinkkumiehiä, ei se tarkoita että minä olisin heidän mielestä ihana ja mahtava. Selkeästikään ei, koska eivät ole koskaan lähestyneet minua.
Itse et voi missään nimessä lähestyä miehiä?
Tottakai voin, ja olen lähestynytkin - ja joka kerta saanut pakit. Pointtini oli vain se, että nämä sinkkumiehet eivät omaa minua kohtaan kiinnostusta kun eivät lähesty minua. Minun kiinnostus heitä kohtaan ei tarkoita parisuhdetta. Reaalimaailmassa kun kiinnostuksen pitää olla molemminpuolista. Jännä muuten, että olet ihan sanaton tuon kaiken muun osalta, et ota mitään kantaa kriteerien tarkistukseen.
Minä jätän useinkin lähestymättä naisia, joista olen kiinnostunut. Tiedän, että se ei ole riskin arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää sinkkujen päivää! Olen ollut sinkkuna 4 vuotta sitä ennen parisuhteessa. Jokainen solu ei huuda läheisyyttä, muutamat kyllä. Nautin yksin asumisesta niin paljon nyt kun siihen on tottunut etten päästä edes yökylään ellei ole harvinaisen kiinnostava yksilö. Tuntuu ahdistavalta ajatus että täällä olisi aina joku sotkemassa ja viemässä tilaa :D Nyt on ihanaa yksin kun saan olla ihan miten ja millainen vain omassa kodissa, vaikka alasti tai jätesäkissä koko päivän jos niin haluan. Läheisyyttä tai ainakin seksiä saisin halutessani mutta parisuhteeseen ei ole löytynyt sopivaa ja sitä pelkkää seksiäkään ei kiinnosta enää keneltäkään merkityksettömältä tyypiltä saada. Hyvä fwb löytyy jota tapaan harvakseltaan etäisyyden takian ja olen todennut että se riittää tässä kohtaa. Vielä jaksan uskoa että true match vielä löytyy kun sen aika on... Yksinäisyyttä taas en koe koska läheisiä ystäviä löytyy useampi ja heidän kanssa touhuan kaiken laista, lenkkeillään, järjestetään tyttöjen iltoja, käydään ulkona ja ollaan yhteyksissä muuten vaan. Käyn salilla, tapaan kummityttöä, kahvittelen joskus muutaman kaverimiehen kanssa ja etäopiskelen.
Eli muuta sisältöä elämään vaan sitä "oikeaa" odotellessa. Onnekas on jos ystäviä löytyy.
Eivätkö nuo kaverimiehet yritä sinua? Vai onko nekin fwb-osastoa?
Olin aikani eron jälkeen yksinäinen, ehkä 3-4 vuotta, sitten totuin ja nykyään nautin yksinolosta, en enää edes huolisi ketään miestä ainakaan saman katon alle asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinkku, mutta en yksinäinen. Ehdin olla parisuhteessa ennenkuin täytin 30 ja hankkia kaksi lastakin. Erosin jo 29 vuotta sitten. Lapseni ovat nyt jo aikuisia ja omillaan. En ole seurustellut enkä edes deittaillut 29:ään vuoteen. Viihdyn ihan hyvin yksinkin eikä edes tämä korona-aika ole tehnyt mua yksinäiseksi. Mulla on läheisiä ja ystäviä, joten en tarvitse parisuhdetta pitämään yksinäisyyttä loitolla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää sinkkujen päivää! Olen ollut sinkkuna 4 vuotta sitä ennen parisuhteessa. Jokainen solu ei huuda läheisyyttä, muutamat kyllä. Nautin yksin asumisesta niin paljon nyt kun siihen on tottunut etten päästä edes yökylään ellei ole harvinaisen kiinnostava yksilö. Tuntuu ahdistavalta ajatus että täällä olisi aina joku sotkemassa ja viemässä tilaa :D Nyt on ihanaa yksin kun saan olla ihan miten ja millainen vain omassa kodissa, vaikka alasti tai jätesäkissä koko päivän jos niin haluan. Läheisyyttä tai ainakin seksiä saisin halutessani mutta parisuhteeseen ei ole löytynyt sopivaa ja sitä pelkkää seksiäkään ei kiinnosta enää keneltäkään merkityksettömältä tyypiltä saada. Hyvä fwb löytyy jota tapaan harvakseltaan etäisyyden takian ja olen todennut että se riittää tässä kohtaa. Vielä jaksan uskoa että true match vielä löytyy kun sen aika on... Yksinäisyyttä taas en koe koska läheisiä ystäviä löytyy useampi ja heidän kanssa touhuan kaiken laista, lenkkeillään, järjestetään tyttöjen iltoja, käydään ulkona ja ollaan yhteyksissä muuten vaan. Käyn salilla, tapaan kummityttöä, kahvittelen joskus muutaman kaverimiehen kanssa ja etäopiskelen.
Eli muuta sisältöä elämään vaan sitä "oikeaa" odotellessa. Onnekas on jos ystäviä löytyy.
Te fwb-tyypit ette ole mielestäni mitään sinkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olet ollut sinkku, jos saa udella?
Koko elämäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tänään on muuten kansainvälinen sinkkujen päivä.
Eikä!
Googlasin ja näinhän näyttää olevan, mikä sattuma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on muuten kansainvälinen sinkkujen päivä.
Eikä!
Googlasin ja näinhän näyttää olevan, mikä sattuma!
Tästä siinä on kyse:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3942140/singles-day-1111-aiotko-osallis…
-eri
Vierailija kirjoitti:
Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...
Pitikin mennä laskemaan. Olen herännyt yli 12000 aamuun yksin. Sitä ennen heräsin opiskelija-asuntolan solukaverin viereisestä sängystä tai lapsuudenkodistani. Epäilen vahvasti kykyäni oppia heräämään jonkun muun vierestä. Haluaisin kyllä. Kai.
Kuinka kauan olet ollut sinkku, jos saa udella?