Hei te muut yksinäiset sinkkunaiset!!

Huonosti jaksan, mutta vaihtoehtoa ei ole. Parisuhdetta ja toisen ihmisen fyysistä/henkistä läheisyyttä ei mikään ystävyys korvaa. Ole jo sen ikäinen että olen moneen kertaan saanut kuulla ettei kukaan mies huoli noin vanhaa parisuhteeseen ja on tullut se kyllä jo koettuakin. Voisi olla henkisesti vähemmän kuormittavaa alkaa totuttautua siihen että tule elämään loppuelämäni täysin yksin halusinpa tai en. Se pelottaa ja hirvittää ja ties mitä, mutta en usko enää voivani tilannetta muuttaa omilla toimenpiteilläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...

Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.

Olen eri, mutta voisitko antaa esimerkkejä miten niitä kriteereitä pitäisi tarkistaa? Että minusta kiinnostuneen kumppanin sijaan pitäisi ottaa joku joka minusta ei välitä? Uskollisen sijaan joku joka ei noista asioista niin välitä? Saman arvomaailman omaavan sijaan joku jonka arvot sotivat omiani vastaan? Eläinrakkaan sijaan allerginen/kaltoinkohtelija jonka takia joudun luopumaan lemmikeistäni? Empaattisen sijaan muita alas painava?

Ja, maailma on täynnä ihania ja mahtavia sinkkumiehiä, ei se tarkoita että minä olisin heidän mielestä ihana ja mahtava. Selkeästikään ei, koska eivät ole koskaan lähestyneet minua.

Tämähän se. Itsekin olen törmännyt moneen hyvään tyyppiin, jotka ovat selkeästi empaattisia ja järkeviä miehiä, mutta ei ne koskaan minusta kiinnostu. Minusta kiinnostuu korkeintaan jotkut kusipäät ja pelurit, enkä minä huoli sellaisia. Kun ei nainen voi vain "ottaa" hyvää miestä, sen miehen pitäisi myös olla kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on muuten kansainvälinen sinkkujen päivä.

Eikä!

Googlasin ja näinhän näyttää olevan, mikä sattuma!

Tästä siinä on kyse:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3942140/singles-day-1111-aiotko-osallis…

-eri

Pitää ostaa tavaraa??

Olen sinkkuna ollut jotain 5 vuotta. Sekin edellinen 1,5 säätö oli lähinnä typerää ja ajanhukkaa.

Kaipaan miestä mutta haluan vain tietyn. Tiedän että kriteerini ovat korkealla mutta pärjään, tai ei vaan nautin, elämästäni näinkin. Joten en valita. Oma arki, lapsi ja hänen asiat vie kivasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...

Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.

Olen eri, mutta voisitko antaa esimerkkejä miten niitä kriteereitä pitäisi tarkistaa? Että minusta kiinnostuneen kumppanin sijaan pitäisi ottaa joku joka minusta ei välitä? Uskollisen sijaan joku joka ei noista asioista niin välitä? Saman arvomaailman omaavan sijaan joku jonka arvot sotivat omiani vastaan? Eläinrakkaan sijaan allerginen/kaltoinkohtelija jonka takia joudun luopumaan lemmikeistäni? Empaattisen sijaan muita alas painava?

Ja, maailma on täynnä ihania ja mahtavia sinkkumiehiä, ei se tarkoita että minä olisin heidän mielestä ihana ja mahtava. Selkeästikään ei, koska eivät ole koskaan lähestyneet minua.

Itse et voi missään nimessä lähestyä miehiä?

Tottakai voin, ja olen lähestynytkin - ja joka kerta saanut pakit. Pointtini oli vain se, että nämä sinkkumiehet eivät omaa minua kohtaan kiinnostusta kun eivät lähesty minua. Minun kiinnostus heitä kohtaan ei tarkoita parisuhdetta. Reaalimaailmassa kun kiinnostuksen pitää olla molemminpuolista. Jännä muuten, että olet ihan sanaton tuon kaiken muun osalta, et ota mitään kantaa kriteerien tarkistukseen.

Minä jätän useinkin lähestymättä naisia, joista olen kiinnostunut. Tiedän, että se ei ole riskin arvoista.

Turha sitten syyttää pelkästään naisia, kun ne mahdollisesti ihanat miehet eivät edes uskalla tutustua naiseen. Ymmärrän kyllä, kaikkia meitä on joskus loukattu. Mutta ei se hyvän miehen löytäminen mitään helppoa ole, eikä ne miehet niin vain "otettavissa." Yleensä juuri huonot miehet tyrkyttää itseään, siis varatut sun muut pelurit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...

Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.

Tiedoksesi ettei minulla ole sen ihmeellisempiä kriteerejä kuin muillakaan tavallisilla ihmisillä. Kun vain tapaisi jonkun joka tykkää minusta ja minä hänestä. Sellaista ei vielä ole tapahtunut.

Olen lähestynyt näiden 18 vuoden aikana useita kymmeniä miehiä, joko tuntemattomia jossain bileissä tai jo vähän tuttuja joiden kanssa on ollut hyviä keskusteluja. Osa miehistä torjui treffikutsun vaivaantuneen kohteliaasti, osa hyvinkin tylysti ja tökerösti. Miehet ovat olleet laidasta laitaan, osa hyvin komeita, osa erikoisen näköisiä, osa taviksia, osa nörttejä jne. Eipä ole vastakaikua tullut keneltäkään.

Kavereita minulla on aina ollut, ja joku tuolla kyseli aiemmassa viestissä että eikö ne kaverimiehet yritä. No eivät todellakaan! Minä olen pari kolme kertaa erehtynyt yrittämään ja - arvaatte jo - tullut torjutuksi. Minussa ei yksinkertaisesti ole mitään seksuaalisesti tai romanttisesti kiinnostavaa miehille. Sen kanssa pitää jotenkin yrittää elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...

Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.

Olen eri, mutta voisitko antaa esimerkkejä miten niitä kriteereitä pitäisi tarkistaa? Että minusta kiinnostuneen kumppanin sijaan pitäisi ottaa joku joka minusta ei välitä? Uskollisen sijaan joku joka ei noista asioista niin välitä? Saman arvomaailman omaavan sijaan joku jonka arvot sotivat omiani vastaan? Eläinrakkaan sijaan allerginen/kaltoinkohtelija jonka takia joudun luopumaan lemmikeistäni? Empaattisen sijaan muita alas painava?

Ja, maailma on täynnä ihania ja mahtavia sinkkumiehiä, ei se tarkoita että minä olisin heidän mielestä ihana ja mahtava. Selkeästikään ei, koska eivät ole koskaan lähestyneet minua.

Tämähän se. Itsekin olen törmännyt moneen hyvään tyyppiin, jotka ovat selkeästi empaattisia ja järkeviä miehiä, mutta ei ne koskaan minusta kiinnostu. Minusta kiinnostuu korkeintaan jotkut kusipäät ja pelurit, enkä minä huoli sellaisia. Kun ei nainen voi vain "ottaa" hyvää miestä, sen miehen pitäisi myös olla kiinnostunut.

Minkälaisista naisista ne hyviksi luullut miehet sitten kiinnostuvat jos eivät kaltaisistaan naisista?

Kiinnostuuko ne sitten alfanaisista eli naisten A-luokasta ja kaikki muu on heille pelkkää roskaa?

Naiselle ikä on ylittämätön este. Kun nainen on +50, hän ei kelpaa enää kenellekään, ei edes seitsemänkymppisille miehille ja nekin miehet, jotka ovat jo parisuhteessa, tuntuvat haluavat eroon vanhenevasta puolisostaan unohtaen täysin, että vanhenevat itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...

Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.

Olen eri, mutta voisitko antaa esimerkkejä miten niitä kriteereitä pitäisi tarkistaa? Että minusta kiinnostuneen kumppanin sijaan pitäisi ottaa joku joka minusta ei välitä? Uskollisen sijaan joku joka ei noista asioista niin välitä? Saman arvomaailman omaavan sijaan joku jonka arvot sotivat omiani vastaan? Eläinrakkaan sijaan allerginen/kaltoinkohtelija jonka takia joudun luopumaan lemmikeistäni? Empaattisen sijaan muita alas painava?

Ja, maailma on täynnä ihania ja mahtavia sinkkumiehiä, ei se tarkoita että minä olisin heidän mielestä ihana ja mahtava. Selkeästikään ei, koska eivät ole koskaan lähestyneet minua.

Tämähän se. Itsekin olen törmännyt moneen hyvään tyyppiin, jotka ovat selkeästi empaattisia ja järkeviä miehiä, mutta ei ne koskaan minusta kiinnostu. Minusta kiinnostuu korkeintaan jotkut kusipäät ja pelurit, enkä minä huoli sellaisia. Kun ei nainen voi vain "ottaa" hyvää miestä, sen miehen pitäisi myös olla kiinnostunut.

Juuri näin. En ymmärrä tätä "ottamista" tai "valitsemista". Kun ei ole ketään jota valita?! Mistä voi ottaa miehen kun he lähestyessäsi katsovat päästä varpaisiin ja sanovat ei kiitos?

Ja ennen kuin ensimmäinen tulee huutelemaan laihduttamisesta, olen ihan normaalipainoinen bmi 22. Tyyli naisellinen, käytän mekkoja, saappaita, hiukset on pitkät, meikkaan kevyesti jne. En koskaan liiku ihmisten ilmoilla homssuisena. Olen tyytyväinen itseeni ja peilistä katsoo kiva nainen. Ulkonäkö ei siis selitä tylyjä torjuntoja.

T. Tuo 6500 aamun nainen

Naisia on muuten lukumääräisesti enemmän kuin miehiä Suomessa eli miehiä ei alunperinkään riitä kaikille naisille. Mitä vanhempiin ikäluokkiin tullaan, sitä vääristyneempi on suhde, koska naiset elävät miehiä pitempään. Eli ei tosiaan mitään miestä "oteta" noin vain mistään.

Saako mies vastata? :o Jos tuntuu oikein yksinäiseltä, nii ootko miettiny lemmikin hankkimista? Itellä koira auttoi, enää en koe olevani iha täysin yksin. :) M25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se helppoa ole kun on koko ikänsä toivonut löytävänsä poikaystävän mutta jostain syystä sitä ei vain mulle suoda. Välillä iltaisin tuntuu kuin jokainen solu huutaisi yksinäisyyttä, ja aamulla masentaa herätä kun sängyn toinen reuna on aina tyhjä. Olen asunut omillani 18 vuotta eli herännyt yli 6500 aamuun yksin...

Eivätkö solusi huuda, että voisit hiukan tarkistaa niitä kriteerejäsi? Maailma on sinkkumiehiä pullollaan, joukossa on todella paljon ihania ja hyviä yksilöitä.

Meinaat ettei niillä ihanilla sinkkumiehillä ole omia kriteereitä joihin ap ei sovi? Miksei ne ihanat sinkkumiehet vaihda kriteereitään ja pariudu?

Itsekin olen sinkku, ollut oikeastaan koko pitkän ikäni. Kellekään en ole kelvannut, ilmeisesti ruman naamani takia. Mulla ei ole sen ihmeempiä vaatimuksia, kunhan tulee omillaan toimeen, omaa sydämensivistystä jos ei kouluja oo käynyt, on uskollinen ja käyttää alkoa kohtuudella. Yhteen en aio enää tässä iässä muuttaa, joten mun kanssa sais olla omia menoja, kuten minullakin. Eipä vaan ole löytynyt. Tosin enää sillä ei ole niin väliä, nuorempana olisin ehkä halunnut perheenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän tottuu. Aikaa se vie, mutta lopulta kuitenkin..,

Osaisitko antaa jonkinlaista osviittaa siitä, että kauan tässä vielä pitää tottumista odotella liki 15 vuoden sinkkuuden jälkeen?

Jotenkin itsellä tämä on vaan muuttunut pahemmaksi viimeisten parin kolmen vuoden aikana.

N44

Vierailija kirjoitti:

Saako mies vastata? :o Jos tuntuu oikein yksinäiseltä, nii ootko miettiny lemmikin hankkimista? Itellä koira auttoi, enää en koe olevani iha täysin yksin. :) M25

En halua missään tapauksessa masentaa vaan todellakin nauttimaan ihan joka ikisestä päivästä, mutta itse tein tuon saman ratkaisun reilu 12 vuotta sitten ja nyt sitten olikin edessä lopetuspäätöksen tekeminen..

Olo on nyt yksinäisempi kuin ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Naisia on muuten lukumääräisesti enemmän kuin miehiä Suomessa eli miehiä ei alunperinkään riitä kaikille naisille. Mitä vanhempiin ikäluokkiin tullaan, sitä vääristyneempi on suhde, koska naiset elävät miehiä pitempään. Eli ei tosiaan mitään miestä "oteta" noin vain mistään.

Pariutumisikäisissä miehiä on muistaakseni 40000 enemmän kuin naisia.

Oletteko te kaikki jotain vanhuksia tai muuten matureosastoa? Nuori kaunis nainen ei varmasti ole koskaan yksinäinen. Miehiä on varmaan jokaisella norminätillä alle 35-vuotiaalla tarjolla niin paljon, että senkuin valitsee parhaat päältä. Toista se on miehillä, kun on tyytymänen pornoon.

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako mies vastata? :o Jos tuntuu oikein yksinäiseltä, nii ootko miettiny lemmikin hankkimista? Itellä koira auttoi, enää en koe olevani iha täysin yksin. :) M25

En halua missään tapauksessa masentaa vaan todellakin nauttimaan ihan joka ikisestä päivästä, mutta itse tein tuon saman ratkaisun reilu 12 vuotta sitten ja nyt sitten olikin edessä lopetuspäätöksen tekeminen..

Olo on nyt yksinäisempi kuin ikinä.

Osaanottoni. Se päivä o jokaiselle hankala, ku kaveri lähtee eikä tuu ikinä takas. Voimii siulle! M25

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te kaikki jotain vanhuksia tai muuten matureosastoa? Nuori kaunis nainen ei varmasti ole koskaan yksinäinen. Miehiä on varmaan jokaisella norminätillä alle 35-vuotiaalla tarjolla niin paljon, että senkuin valitsee parhaat päältä. Toista se on miehillä, kun on tyytymänen pornoon.

M34

M34 voi itse myös mennä matureosastolle naisten suhteen niin ei tarvitse tyytyä pornoon.

Ai mutta, ei kun se onkin niin, että naisen pitää olla aina 23v, mies saa olla vaikka 103v.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te kaikki jotain vanhuksia tai muuten matureosastoa? Nuori kaunis nainen ei varmasti ole koskaan yksinäinen. Miehiä on varmaan jokaisella norminätillä alle 35-vuotiaalla tarjolla niin paljon, että senkuin valitsee parhaat päältä. Toista se on miehillä, kun on tyytymänen pornoon.

M34

Olen 37v. En kelvannut edes nuorena ja kauniina. Miehiä EI ole kaikille tarjolla ja heitä EI voi tuosta noin vain valita. Kun ei ole yhtään sinusta kiinnostunutta, ei ole mitään mistä valita.

Olen ollut sinkkuna 16 vuotta ja pisin kokemus parisuhteesta on nuoruuden ajan seurusteluräpellys, joka kesti 1,5 vuotta ja tyyppi oli ihan mulkvisti. En kiinnosta ketään enkä itse kiinnostu kenestäkään, vaikka parisuhde olisi ihana. Olen muutenkin vaikeasti ystävystyvää sorttia, hyvin introvertti.

Olen ratkaissut asian kehittelemällä itselleni monia mielikuvitusmaailmoita, joissa minulla on rakastava kumppani. Ei mitään tiettyä mieshahmoa, vaan vaihtelen hahmoa aina sen mukaan, millainen fiilis minulla on. Mielikuvitusmaailman seikkailut kumppanin kanssa ovat arkisia; nukutaan yhdessä, jutellaan päivän tapahtumista, saunotaan yhdessä.

Onneksi on sentään edes vilkas mielikuvitus lohduttamassa.

N38

Kannustan miettimään näitä kohtia, jos sinkkuus harmittaa.

1. Missä asut? Jos asut perähikiällä, on vähän tarjontaa eikä mitään missä edes tavata miehiä

2. Tapaatko uusia ihmisiä ylipäätään arjessa koskaan? Käytkö baareissa jonkun kanssa? Oletko tinderissä tai netissä saavutettavissa uusille tuttavuuksille? Onko kaveri tai tuttu sosiaalinen minglaaja jonka juhlissa voisi tavata ihmisiä? Jos vastaus on ei, tuosta löytyy varmaan jokaiselle ihmistyypille joku vaihtoehto mitä kokeilla

3. Jos kohtaat mielenkiintoisen miehen, menetkö juttelemaan hänelle? Jos joku tulee juttelemaan, suhtaudutko avoimesti, vai heti torppaat ihmisen jonkun syyn takia?

4. Miten muuten suhtaudut elämään, masentaako, vai onko elämä ihan kivaa? Mitä puuhailet ja harrastat? Tykkäätkö työstäsi? Entä läheisistäsi? 

5. Jos näihin kohtiin ensireaktio on jyrkkä ei, kannattaa harkita terapiaa tai muuta omien toimintatapojen tarkastelua. Mieti mitä pelkoja taustalla on. Millainen lapsuutesi oli? Mitä ajattelet itsestäsi? Pelkäätkö hylkäystä tai satuttamista? Ne vaikuttavat siihen kuinka paljon ihminen uskaltaa tehdä. Ja valitettavasti monella on kaikenlaisia traumoja. Niiden omien juttujen tarkastelu auttaa myös bongaamaan paremmin ns.mädät yksilöt kun aloittaa treffailun, ja tekee mahdolliseksi sen että ylipäätään osaa kiinnostua kenestäkään.