Lue keskustelun säännöt.
Perheet/ pariskunnat joita vanhemmat/ isovanhemmat elättävät , sugar families?
11.11.2020 |
Pohdittiin ystävän kanssa, että meillä on useampia tuttuja (perheitä, sinkkuja ja pariskuntia) joiden elämää vanhemmat tai isovanhemmat sponssaavat.
Esimerkiksi on perhe, joista kumpikaan ei käy työssä mutta lapsilla on aina ihan uudet vaatteet, lelut, käydään hop lopissa ja aina lomilla ulkomailla (iso vanhempien kanssa). Toinen näistä pariskunnan puolisoista tekee "omaa musiikkia" mutta rahaa siitä ei tule. Eivät siis elätä itseään. Ihan tiedossa on että pariskunnan toisen puolison vanhemmat maksavat heidän elämistään.
Kysymys siis on miten tälläinen järjestely syntyy? Onko elättäjät (vanhemmat/ isovanhemmat) ehdottaneet, että "hei me voitais maksaa teille viikko/kuukausi rahaa", antavatko he luottokortit käyttöön joiden laskut maksavat? vai meneekö perheen kaikki laskut elättäjille? miten elätettävät tälläisen diilin neuvottelevat vai manipuloivatko he vaan elättäjän maksamaan kaiken?
Yksi sinkku ystävä kertoi että hänen eläkkeellä oleva vanhempansa maksaa kaikki hänen laskunsa, koska "haluaa". Tämä vanhempi saa ihan keskiluokkaista eläkettä joten ylimääräistä ei ole mutta kai haluaa auttaa lastaan. Ja tämä sinkku tienaa paremmin kun vanhempansa. Miten siihen on päästy? Miksi? eikö omatunto kolkuta?
Olisi todella mielenkiintoista tietää jos joku elätettävä kertoisi omasta kokemuksestaan!
Kommentit (94)
Tällaisissa ketjuissa esiintyvä hyvien perheiden lasten ylimielisyys saa sydämen särkymään meiltä joilla on julmat ja ilkeät hirviövanhemmat. Kyse ei ole kateus vaan sen tajuaminen että omalle kohdalle paskalla tuurilla sattui täysin rakkaudettomat vanhemmat. Jotka lähinnä vihaa lastaan.
Jokainen ansaitsisi rakastavan lapsuuden ja hyvät vanhemmat. Monella niitä ei ole. Ne keillä ne on voisivat ehkä ymmärtää olevansa etuoikeutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotenkin niin vieras asia, että vanhemmat sponssaavat aikuisia lapsiaan? Minäkin saan vielä vanhemmiltani yhtä sun toista vaikka olen jo viisikymppinen.
Se on monille vierasta. Mä en ole saanut 18v täytettyäni pennin pyörylää vanhemmiltani koskaan. En yhtään jouku/synttärilahjaa, en edes häälahjaa, lapseni ei ainuttakaan lahjaa, en myöskään mitään apua, tukea, lastenhoitoa, välittämistä... yhtään mitään.
Vanhempani eivät välitä lainkaan aikuisista lapsistaan tai lapsenlapsistaan.Vaikka tämä on julmaa/tylyä niin tämä on erittäin yleistä, varsinkin meillä 70-luvun lapsilla. Vasta joskus ysärillä alettiin laajemmassa mittakaavassa ”rakastaa” lapsia.
Tiedätkö ap, että KATEUS rumentaa?
Ai miten pahasti kalahti kalikka elättiin!
Harmi että et pysty elättämään itseäsi, mutta turha siitä on täällä kiukutella.
Tässähän ei ole kyse siitä pystyykö elättämään itsensä, vaan siitä auttavatko vanhemmat. Itse olen vanhempiani reippaasti varakkaampi, silti he auttavat.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa ketjuissa esiintyvä hyvien perheiden lasten ylimielisyys saa sydämen särkymään meiltä joilla on julmat ja ilkeät hirviövanhemmat. Kyse ei ole kateus vaan sen tajuaminen että omalle kohdalle paskalla tuurilla sattui täysin rakkaudettomat vanhemmat. Jotka lähinnä vihaa lastaan.
Jokainen ansaitsisi rakastavan lapsuuden ja hyvät vanhemmat. Monella niitä ei ole. Ne keillä ne on voisivat ehkä ymmärtää olevansa etuoikeutettuja.
Minä olen pahoillani puolestasi, aidosti.
Olisit ansainnut rakastavat vanhemmat. Minua autetaan taloudellisesti edelleen, olen onnekas, mutta en ole yhtään vahingoniloinen siitä että sinulla ei näin ole. Mitä voisin tehdä hyväksesi?
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi vanhempiensa sponsoroimille aikuisille: teillä ei ole aavistustakaan, miltä tuntuu elää niin, että jo 14-vuotiaana tietää, että raha on tienattava itse, mistään muualta sitä ei saa. Ja miltä se rahattomuus/turvattomuus tuntuu joka päivä, kun ei ole ketään kenen turvautua rahojen huvetessa. Kukaan ei jeesaa hankinnoissa, pelasta pulasta edes.
Tuntuu kamalalta miten itsestäänselvinä monet rahakkaiden tai edes normaalituloisten perheiden lapset aikuisina pitävät esimerkiksi omia asuntojaan ja muuta omaisuutta, jonka hankinnassa on ollut apuna suku.
Tässä oikeaa asiaa tähän ketjuun, kaikille ylimielisille sukujen eläteille opiskeltavaksi.
Suomessa suurista ikäluokista 10-15%:lla on persoonallisuushäiriö, toiset 15-20% on köyhiä joten ei ole ollenkan harvinaista että vanhemmat ei auta mitenkään. Esim narsisteja, sosiopaatteja, psykopaatteja on paljon ja he keskittyvät lastensa kiusaamiseen ja rääkkäämiseen, eivät auttamiseen.
Todella melkoinen kupla tässä ketjussa. Paljon apua saavat luulee että 99,99% ihmisistä saa samanlaista apua ja hyvää kohtelua vanhemmiltaan. Ei tosiankaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hankkii vain yhden tutkinnon , kannattaa panostaa sille alalle jossa on varmimin töitä. Näin minua kotona autettiin, jos halusin lukea ranskanopettajaksi. Täällä siis ranskan kielellä ei elätetä perhettä. Jos ei ole rahaa voi muuten ola apuna lapsilleen. Ja ensiasuntoja kyllä ostetaan ilman isän ja äidin apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä nykyäänkin on hulluja ilkeitä vanhempia jotka ei auta periaatteestakaan lapsiaan ja oikein haluaa että lapsi kärsii, lapsella on kurjaa, ja lapsella vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Kokeilkaapa syntyä narsistin lapseksi, niin kohtelu on tällaista.
Tässä ketjussa huomaan ison kuplan, hyvien rakastavien vanhempien lapset luulevat että kaikilla on samanlaiset vanhemmat. Heillä ei ole käsitystä millaisia vanhempia monilla on vielä nykyäänkin.
Se oikeasti alkaa pikkujutuista. Esim. auton lainaamisesta, suvun mökistä, lomaosakkeesta Lapissa. Ei monikaan tiedä, mitä tällaiset maksaa ilman suvun omaisuutta, jota voi hyödyntää.
Esim. ostat opiskelijana kirjahyllyn. Sen kuljetus maksaa. Kaverisi sanoo, että lainaa vanhemmiltasi autoa... okei. Ei ole, mistä lainata.
Silloin pitää olla luova tai selvittää mahdollisuudet etukäteen. Itse tilaan isommat jutut joko kotiinkuljetuksella tai katson kuljetusmahdollisuudet etukäteen. Kerran hain nojatuolin pyörällä (olin kyllä näky!) ja toisen kerran kosketinsoittimen ständeineen bussilla, junalla, ja talutin siitä juna-asemalta pyörän päällä kotiin. Viime muutossa vuokrasin pyörään ison peräkärryn ja toin sillä maalitönkät ja remppavehkeet uuteen kotiin ennen kuin muuttofirma toi irtaimiston. Paljon on ratkaisuja.
Ei tulisi mieleenkään ostaa jotain Vatikaanivaltion kokoista kulmasohvaa jostain perähikiältä ja sitten itkeä miten sitä ei saa kotiin kun ei ole autoa. Jopa kirpparikamat saa usein kotiinkuljetuksella kierrätyskeskuksesta. Tai hommaa netistä halvan kuljetuspalvelun, vuokraa pyörään peräkärryn, jne jne jne.
T. tukiverkoton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tässä että on ilkeät julmat ja vahingoniloiset vanhemmat, on se hyvä puoli että eipä joudu tuplahoiva-loukkuun. En todellakaan auta noita lapsenhakkaajia vanhuksina. Sitä saa mitä tilaa eli miten lapsiaan kohtelee.
Tai voin auttaa, jos se on samanlaista hoitamista kuin heiltä sain, eli annan tukkapöllyä, remmiä, nyrkkiä, lukitsen kellariin, vien vaatteet päällä suihkuun, lukitsen ulos pakkaseen ilman vaatteita, pidän nälässä ja kiellän vessakäyntejä. :D. Auttamisen ilo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä nykyäänkin on hulluja ilkeitä vanhempia jotka ei auta periaatteestakaan lapsiaan ja oikein haluaa että lapsi kärsii, lapsella on kurjaa, ja lapsella vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Kokeilkaapa syntyä narsistin lapseksi, niin kohtelu on tällaista.
Tässä ketjussa huomaan ison kuplan, hyvien rakastavien vanhempien lapset luulevat että kaikilla on samanlaiset vanhemmat. Heillä ei ole käsitystä millaisia vanhempia monilla on vielä nykyäänkin.
Se oikeasti alkaa pikkujutuista. Esim. auton lainaamisesta, suvun mökistä, lomaosakkeesta Lapissa. Ei monikaan tiedä, mitä tällaiset maksaa ilman suvun omaisuutta, jota voi hyödyntää.
Esim. ostat opiskelijana kirjahyllyn. Sen kuljetus maksaa. Kaverisi sanoo, että lainaa vanhemmiltasi autoa... okei. Ei ole, mistä lainata.
Silloin pitää olla luova tai selvittää mahdollisuudet etukäteen. Itse tilaan isommat jutut joko kotiinkuljetuksella tai katson kuljetusmahdollisuudet etukäteen. Kerran hain nojatuolin pyörällä (olin kyllä näky!) ja toisen kerran kosketinsoittimen ständeineen bussilla, junalla, ja talutin siitä juna-asemalta pyörän päällä kotiin. Viime muutossa vuokrasin pyörään ison peräkärryn ja toin sillä maalitönkät ja remppavehkeet uuteen kotiin ennen kuin muuttofirma toi irtaimiston. Paljon on ratkaisuja.
Ei tulisi mieleenkään ostaa jotain Vatikaanivaltion kokoista kulmasohvaa jostain perähikiältä ja sitten itkeä miten sitä ei saa kotiin kun ei ole autoa. Jopa kirpparikamat saa usein kotiinkuljetuksella kierrätyskeskuksesta. Tai hommaa netistä halvan kuljetuspalvelun, vuokraa pyörään peräkärryn, jne jne jne.
T. tukiverkoton
Kyllä tämä luovuus on kaikille tukiverkottomille itsestäänselvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä nykyäänkin on hulluja ilkeitä vanhempia jotka ei auta periaatteestakaan lapsiaan ja oikein haluaa että lapsi kärsii, lapsella on kurjaa, ja lapsella vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Kokeilkaapa syntyä narsistin lapseksi, niin kohtelu on tällaista.
Tässä ketjussa huomaan ison kuplan, hyvien rakastavien vanhempien lapset luulevat että kaikilla on samanlaiset vanhemmat. Heillä ei ole käsitystä millaisia vanhempia monilla on vielä nykyäänkin.
Se oikeasti alkaa pikkujutuista. Esim. auton lainaamisesta, suvun mökistä, lomaosakkeesta Lapissa. Ei monikaan tiedä, mitä tällaiset maksaa ilman suvun omaisuutta, jota voi hyödyntää.
Esim. ostat opiskelijana kirjahyllyn. Sen kuljetus maksaa. Kaverisi sanoo, että lainaa vanhemmiltasi autoa... okei. Ei ole, mistä lainata.
Silloin pitää olla luova tai selvittää mahdollisuudet etukäteen. Itse tilaan isommat jutut joko kotiinkuljetuksella tai katson kuljetusmahdollisuudet etukäteen. Kerran hain nojatuolin pyörällä (olin kyllä näky!) ja toisen kerran kosketinsoittimen ständeineen bussilla, junalla, ja talutin siitä juna-asemalta pyörän päällä kotiin. Viime muutossa vuokrasin pyörään ison peräkärryn ja toin sillä maalitönkät ja remppavehkeet uuteen kotiin ennen kuin muuttofirma toi irtaimiston. Paljon on ratkaisuja.
Ei tulisi mieleenkään ostaa jotain Vatikaanivaltion kokoista kulmasohvaa jostain perähikiältä ja sitten itkeä miten sitä ei saa kotiin kun ei ole autoa. Jopa kirpparikamat saa usein kotiinkuljetuksella kierrätyskeskuksesta. Tai hommaa netistä halvan kuljetuspalvelun, vuokraa pyörään peräkärryn, jne jne jne.
T. tukiverkoton
Ei kyse ole siitä, etteikö asiat järjestyisi, vaan siitä, miten kaverit eivät yhtään hahmota, miksi et voi lainata autoa joltakin, kun lähdetään yhdessä Lappiin ja miksei muka ole jotain suvun mökkiä Levillä/Rukalla/ties missä, jossa voisi muka majoittua. Mitä kaikki tämä maksaa, kun pitää selvittää, miettiä, lykätä tai jättää tekemättä, kun ei ole mahdollisuuksia tai varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä nykyäänkin on hulluja ilkeitä vanhempia jotka ei auta periaatteestakaan lapsiaan ja oikein haluaa että lapsi kärsii, lapsella on kurjaa, ja lapsella vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Kokeilkaapa syntyä narsistin lapseksi, niin kohtelu on tällaista.
Tässä ketjussa huomaan ison kuplan, hyvien rakastavien vanhempien lapset luulevat että kaikilla on samanlaiset vanhemmat. Heillä ei ole käsitystä millaisia vanhempia monilla on vielä nykyäänkin.
Se oikeasti alkaa pikkujutuista. Esim. auton lainaamisesta, suvun mökistä, lomaosakkeesta Lapissa. Ei monikaan tiedä, mitä tällaiset maksaa ilman suvun omaisuutta, jota voi hyödyntää.
Esim. ostat opiskelijana kirjahyllyn. Sen kuljetus maksaa. Kaverisi sanoo, että lainaa vanhemmiltasi autoa... okei. Ei ole, mistä lainata.
Silloin pitää olla luova tai selvittää mahdollisuudet etukäteen. Itse tilaan isommat jutut joko kotiinkuljetuksella tai katson kuljetusmahdollisuudet etukäteen. Kerran hain nojatuolin pyörällä (olin kyllä näky!) ja toisen kerran kosketinsoittimen ständeineen bussilla, junalla, ja talutin siitä juna-asemalta pyörän päällä kotiin. Viime muutossa vuokrasin pyörään ison peräkärryn ja toin sillä maalitönkät ja remppavehkeet uuteen kotiin ennen kuin muuttofirma toi irtaimiston. Paljon on ratkaisuja.
Ei tulisi mieleenkään ostaa jotain Vatikaanivaltion kokoista kulmasohvaa jostain perähikiältä ja sitten itkeä miten sitä ei saa kotiin kun ei ole autoa. Jopa kirpparikamat saa usein kotiinkuljetuksella kierrätyskeskuksesta. Tai hommaa netistä halvan kuljetuspalvelun, vuokraa pyörään peräkärryn, jne jne jne.
T. tukiverkoton
Luetun ymmärtäminen ja aiheeseen liittyvä kommentointi, haloo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti on hyvä, jos vanhemmat sekä pystyvät että haluavat auttaa lapsiaan taloudellisesti. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta työskentelen kovasti, jotta pystyn tarjoamaan jonkinlaista ylisukupolvista vaurautta, mikä itseltä puuttui. Se on yksi tärkeimpiä motivaation lähteitä aikaisina työaamuina.
Ihmeellistä kyllä, opiskeluaikoina ne, jotka saivat vanhemmiltaan avustusta, matkoja ja laskujen maksamista, olivat ensimmäisenä väittämässä, että kyllä se oma ahkeruus ja kunnianhimoisuus on ainoa mikä merkitsee, jokainen on oman onnensa seppä ja niin edelleen. Ehkä heillä vain ei ollut käsitystä siitä, millaista on todellisuudessa elää omien tulojen varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse elätti. Olen korkeakoulutettu yksinhuoltaja, jonka isä maksaa lasteni harrastuksia ja sponsoroi isompia hankintoja. Myös kun jäin lomautetuksi/sain mätkyjä, isäni maksoi laskujamme, esimerkiksi vanhimman autokoulun osamaksuerän.
En ole ylpeä siitä, että en taloudellisesti pärjää. Minulla on 2 lasta ja palkastani jää käteen 1200€/kk. Sillä pitäisi maksaa kaikki juoksevat kulut, joten tiukkaa tekee. Asun myös isäni omistamassa omistusasunnossa ja maksan vähäistä vuokraa.
Isäni on syntynyt 44 ja mennyt suoraan kansakoulusta töihin. Yleni urallaan ja tienasi melko mukavasti, nykyään korkeakoulutetut voivat vain haaveilla niistä palkoista. Isä sijoitti asuntoihin, eikä meiltä puuttunut mitään vaikka äiti ei käynytkään töissä. Nyt isälläni on omaisuutta, jollaista en voi itse kuvitellakaan saavani hankittua ihan vain työtä tekemällä. Isäni oli siis onnekas. Hän jäi eläkkeelle päälle viisikymppisenä ja on edelleen erittäin hyvässä kunnossa ja tienaa eläkettä kuussa enemmän kuin minä palkkaa.
Kun lapset muuttavat omilleen, isäni todennäköisesti sponsoroi heitä suoraan, koska voi. Koska hänellä on siihen varaa ja minulla ei ole. Koska lapsenlapset ovat hänelle tärkeitä ja koska he ovat sukua.Kiitos vastauksestasi! Jos vanhempi haluaa auttaa ja tarjoaa apua, siihen on myös varaa niin sehän on kaikille hyvä juttu. Onko teillä joku sopimus vai maksaako hän millon mitäkin? En kysy tätä ilkeyttäni vaan aidosti kiinnostuneena.
Tuloerojen kasvu ja varallisuuden kertyminen harvoille ei ole hyvä juttu.
Varmaan olisi tämän esimerkin yh oikeutettu vaikka mihin tukiin, mutta nyt pappa betalar.
Kyllähän tämä kokoomukselta haiskahtaa.Haiskahtaa kokoomukselle kun ei kuppaa yhteiskuntaa?
Nimenomaan.
Luulisi että olisi kaikille parempi että esim toimeentulotuki jäisi niille oikeasti köyhille, joiden isukki ei piffaa. Kokoomuslainen elää kuten opettaa. Tuossa tapauksessa rikas isukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksumpaa sitä löysää rahaa on nyt laittaa kiertoon lapsilleen oikeaan tarpeeseen kun hillota sitä aikanaan perinnöksi valtion verotettavaksi. Näin kaikki voittaa.
Me ei aikanaan mitään vanhemmilta saatu muuta kun käskyn tulla toimeen omillaan. Ja on myös tultu. Omat lapset taas eivät tuota tule koskaan kuulemaan vaan tulevat kyllä saamaan taloudellista apua aina. Uskon että hyvän kuuluu kiertää.
Sen verran vaan kommentoin että varakkaat vanhemmat voi olla myös ilkeitä ja auttamattomia ja lapselleen pahaa haluavia. Mulla on tällaiset, ovat perinnönkin tehneet testamentilla niin että omat lapset ei peri mitään. (Toki lakiosasta saa sitten riitautuksen tehdä).
Kaikki on ihan ”periaatteesta”, luonnevikainen vanhempi haluaa lapsilleen vaikeuksia ja ihan periaatteesta ei auta vaikka voisi.
Monesti rakkaudettomuus ja kylmyys voi esiintyä varakkaassa suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Fiksumpaa sitä löysää rahaa on nyt laittaa kiertoon lapsilleen oikeaan tarpeeseen kun hillota sitä aikanaan perinnöksi valtion verotettavaksi. Näin kaikki voittaa.
Me ei aikanaan mitään vanhemmilta saatu muuta kun käskyn tulla toimeen omillaan. Ja on myös tultu. Omat lapset taas eivät tuota tule koskaan kuulemaan vaan tulevat kyllä saamaan taloudellista apua aina. Uskon että hyvän kuuluu kiertää.
Olet oikeassa, mutta kun siitä rahojen hilloamisesta ja lapsille antamattomuudesta se vanhus saa voitonriemua, paremmiudentunnetta ja vallankahvassa olemisen oloa!
Puolisoni vanhemmat yrittävät kovasti tuputtaa meille rahaa, ostavat lapsille leluja ja käyttövaatettakin. Kyselevät onko tarvetta ostaa uutta haalaria ym. Olisivat maksaneet vauvalla vaunutkin. Minä kieltäydyn kaikesta rahallisesta avusta. En vain pysty ottamaan vastaan ja ehkä vähän pelkäänkin että heistä tulee sen myötä liiankin tärkeä osa perhettämme, siis että he alkavat tuppaantua yllätysvisiiteille ”tultiin huoltamaan ne ostamamme vaunut” tms.
Omat vanhempani antavat kyllä meille ja lapsille lahjoja mutta eivät koskaan rahaa tai tee isoja hankintoja puolestamme.
Omat vanhemmat oli viisaita ja säästivät jo etukäteen lapsilisistä hyvän pesämunan, jonka turvin oli hyvä opiskella eikä tarvinnut ottaa lainaa ja josta on ollut myös nyt aikuisiällä apua, jos onkin tullut isoja kuluja yhtäkkiä esim. pesukoneen vaihto. Kun olin työtön, äitini myös sponsoroi ei-niin-pakollisia juttuja, esim. kampaamokäyntejä, jos rahat olivat vähissä. Puhelimen uusimiset ym. vastaavat isommat hankinnat sain synttäri-/joululahjaksi. Työssä käyvänä ihmisenä ei tarvitse enää pyytää mitään, mutta synttäri- ja joululahjarahaa saan edelleen pyytämättäkin. Veljelleni vanhemmat hankkivat autoon uudet talvirenkaat, mutta auto on toisaalta isän nimissä muutenkin.
Mieheni vanhemmat taas ei säästäneet lapsilleen mitään, minkä johdosta miehen äiti maksaa edelleen 32-vuotiaan puolisoni puhelinlaskun, ja toisinaan auttavat muissa kuluissa, esim. appi maksoi puolet autosta, jonka puolisoni osti jo muutenkin edullisesti sisareltaan. Nyt anoppi aikoo antaa miehelleni rahaa vauvantarvikeharkintoihin, kun niihin meni niin paljon rahaa, että tili on tyhjä.
Tekisi mieli sanoa appivanhemmille, että työssä käyvä mies voi maksaa oman lapsensa kulut itse, mutta omatkin vanhemmat haluavat jotain tulevalle lapsenlapselle hankkia, joten ei haittaa, jos anoppi kantaa kortensa kekoon. Harmittaa vain, että sen sijaan, että mies säästäisi pahan päivän varalle, hän kääntyy vanhempiensa puoleen.
Arvostan suuresti sitä, että vanhempani säästivät meille rahaa aikuisuutta varten, joten haluan itsekin tehdä tulevalle lapselle säästötilin, mutta mieheni on sitä mieltä, että kun ei itsellään sellaista koskaan ollut, ei tarvitse meidänkään tehdä, vaan lapsilisät käytetään viimeistä senttiä myöten lapsen elatukseen, vaikka etenkin vauva-aikana olisi vielä varaa säästää ne isompia hankintoja ja/tai lapsen tulevaisuutta varten.
En sitten tiedä, mihin appivanhemmat on laittaneet esim. sukulaisilta saadut lahjarahat, koska oletan, että kyllä mieskin on rahaa lahjaksi saanut, vaikka sitten käteisenä. Käteiset on kyllä varmaan tuhlannut samantien, mutta nykyaikana lapsi kuitenkin tarvitsee oman tilin, jolle vähintään muut sukulaiset voivat säästää rahaa, jos mies ei niin halua tehdä. Tiedän, että ainakin omat vanhempani ja veljeni haluavat säästää rahaa nimenomaan lapselle, ei vanhempien (lue: mieheni) käyttöön. Minulle käy kyllä, jos tulevat isovanhemmat haluavat osallistua myös juokseviin kuluihin, mutta en halua joutua turvautumaan heihin, niin kuin epäilen miehen tekevän omien vanhempiensa kanssa, jos ei yhtään säästä omistaan sen enempää itselle kuin lapsellekaan. En itse kehtaisi pyytää isääni maksamaan lapselle skootteria tai tietokonetta (ja voi olla, ettei isä ole enää siinä vaiheessa edes elossa), jos sellaisen haluaa, enkä ihan kaikkea kieltääkään vaan sen takia, että isi ei ennakoinut 15 vuotta sitten kulujen vaan kasvavan ja varautunut siihen hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Normaaliperheessä äiti yleensä tietää oman lapsensa opintolainasta. Minullakin on oikedet käyttää aikuisen lapsen tiliä.. Siitä on hyotyä kun heidän perheensä on jossain kaukomatkoilla, minä voin täältä maksaa heidän laskujaan tai hoitaa muita talousasioita. Tietysti myös toisinpäin. Monet vanhemmat ovat itse olleet nuorena köyhiä. Ahkeruudella Suomessa sentään pääsee ylöspäin.
Mitä nyt inflaatio vähän jeesasi...
Haiskahtaa kokoomukselle kun ei kuppaa yhteiskuntaa?