Lue keskustelun säännöt.
Perheet/ pariskunnat joita vanhemmat/ isovanhemmat elättävät , sugar families?
11.11.2020 |
Pohdittiin ystävän kanssa, että meillä on useampia tuttuja (perheitä, sinkkuja ja pariskuntia) joiden elämää vanhemmat tai isovanhemmat sponssaavat.
Esimerkiksi on perhe, joista kumpikaan ei käy työssä mutta lapsilla on aina ihan uudet vaatteet, lelut, käydään hop lopissa ja aina lomilla ulkomailla (iso vanhempien kanssa). Toinen näistä pariskunnan puolisoista tekee "omaa musiikkia" mutta rahaa siitä ei tule. Eivät siis elätä itseään. Ihan tiedossa on että pariskunnan toisen puolison vanhemmat maksavat heidän elämistään.
Kysymys siis on miten tälläinen järjestely syntyy? Onko elättäjät (vanhemmat/ isovanhemmat) ehdottaneet, että "hei me voitais maksaa teille viikko/kuukausi rahaa", antavatko he luottokortit käyttöön joiden laskut maksavat? vai meneekö perheen kaikki laskut elättäjille? miten elätettävät tälläisen diilin neuvottelevat vai manipuloivatko he vaan elättäjän maksamaan kaiken?
Yksi sinkku ystävä kertoi että hänen eläkkeellä oleva vanhempansa maksaa kaikki hänen laskunsa, koska "haluaa". Tämä vanhempi saa ihan keskiluokkaista eläkettä joten ylimääräistä ei ole mutta kai haluaa auttaa lastaan. Ja tämä sinkku tienaa paremmin kun vanhempansa. Miten siihen on päästy? Miksi? eikö omatunto kolkuta?
Olisi todella mielenkiintoista tietää jos joku elätettävä kertoisi omasta kokemuksestaan!
Kommentit (94)
Minulla ei ole vanhempia kenen puoleen kääntyä, joten olen aina pärjännyt itse. Ei ole tarvinnut edes stressata sitä miten pärjää kun on tiedostanut aina että itse olen itsestäni vastuussa ja hoidan oman tonttini. Elän alle varojeni ettei tule mitään paniikkia tai velkoja. Hyvin on pärjätty näin. Kiva kun ei ole kiitollisuuden tms muussa velassa kenellekään ja vastuu omasta taloudesta on täysin itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse elätti. Olen korkeakoulutettu yksinhuoltaja, jonka isä maksaa lasteni harrastuksia ja sponsoroi isompia hankintoja. Myös kun jäin lomautetuksi/sain mätkyjä, isäni maksoi laskujamme, esimerkiksi vanhimman autokoulun osamaksuerän.
En ole ylpeä siitä, että en taloudellisesti pärjää. Minulla on 2 lasta ja palkastani jää käteen 1200€/kk. Sillä pitäisi maksaa kaikki juoksevat kulut, joten tiukkaa tekee. Asun myös isäni omistamassa omistusasunnossa ja maksan vähäistä vuokraa.
Isäni on syntynyt 44 ja mennyt suoraan kansakoulusta töihin. Yleni urallaan ja tienasi melko mukavasti, nykyään korkeakoulutetut voivat vain haaveilla niistä palkoista. Isä sijoitti asuntoihin, eikä meiltä puuttunut mitään vaikka äiti ei käynytkään töissä. Nyt isälläni on omaisuutta, jollaista en voi itse kuvitellakaan saavani hankittua ihan vain työtä tekemällä. Isäni oli siis onnekas. Hän jäi eläkkeelle päälle viisikymppisenä ja on edelleen erittäin hyvässä kunnossa ja tienaa eläkettä kuussa enemmän kuin minä palkkaa.
Kun lapset muuttavat omilleen, isäni todennäköisesti sponsoroi heitä suoraan, koska voi. Koska hänellä on siihen varaa ja minulla ei ole. Koska lapsenlapset ovat hänelle tärkeitä ja koska he ovat sukua.Kiitos vastauksestasi! Jos vanhempi haluaa auttaa ja tarjoaa apua, siihen on myös varaa niin sehän on kaikille hyvä juttu. Onko teillä joku sopimus vai maksaako hän millon mitäkin? En kysy tätä ilkeyttäni vaan aidosti kiinnostuneena.
Tuloerojen kasvu ja varallisuuden kertyminen harvoille ei ole hyvä juttu.
Te, joilla vanhemmat eivät auta eivätkä sponssaa. Teillä on tuhannen taalan paikka lopettaa kurjuuden kierre ja avustaa omia lapsianne jatkossa elämässä eteenpäin. Suvut vaurastuvat juuri sillä, että edelliset sukupolvet jeesaavat nuorempia sukupolvia ja kerrytetään omaisuutta yhdessä.
Todellakin tuhannen taalan paikka! Kylläpä sanoit mainiosti!! Kerrassaan.
Otan heti tuhat taalaa ja annan kaikille lapsilleni. Ei olisi itsellä tullutkaan mieleen.
Omasta lähipiiristäni ( 90 luvun yh-lamalapset from lähiö ) voin kertoa että 2 konnaa teki hyvän pitkän linjan valinnat.
Äijät, siis hyvä kroppaset komeat miehet. Ottivat puolisoksi huonomman näköisen, mutta oikeassa suvussa olevan naisen, pullat äkkiä uuniin ja tsi tshing !
Molemmat ovat ns "paskaduunissa", mutta löytyy omistuskämppää helsingistä ja kohtuu uudet autot, lapset saa todella hienoja lahjoja isovanhemmilta yms yms.
Eikä siinä, viimeisessä kaavussa ei niitä taskuja ole joten antaa mennä vaan.
Tunnen erään perheen, joka asuu miehen vanhempien omistamassa asunnossa Helsingin keskustassa ja hänen vaimonsa voisi kuitenkin kirjoittaa kuin ap: kateellinen ja juoruileva nainen - elätti ihan itsekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse elätti. Olen korkeakoulutettu yksinhuoltaja, jonka isä maksaa lasteni harrastuksia ja sponsoroi isompia hankintoja. Myös kun jäin lomautetuksi/sain mätkyjä, isäni maksoi laskujamme, esimerkiksi vanhimman autokoulun osamaksuerän.
En ole ylpeä siitä, että en taloudellisesti pärjää. Minulla on 2 lasta ja palkastani jää käteen 1200€/kk. Sillä pitäisi maksaa kaikki juoksevat kulut, joten tiukkaa tekee. Asun myös isäni omistamassa omistusasunnossa ja maksan vähäistä vuokraa.
Isäni on syntynyt 44 ja mennyt suoraan kansakoulusta töihin. Yleni urallaan ja tienasi melko mukavasti, nykyään korkeakoulutetut voivat vain haaveilla niistä palkoista. Isä sijoitti asuntoihin, eikä meiltä puuttunut mitään vaikka äiti ei käynytkään töissä. Nyt isälläni on omaisuutta, jollaista en voi itse kuvitellakaan saavani hankittua ihan vain työtä tekemällä. Isäni oli siis onnekas. Hän jäi eläkkeelle päälle viisikymppisenä ja on edelleen erittäin hyvässä kunnossa ja tienaa eläkettä kuussa enemmän kuin minä palkkaa.
Kun lapset muuttavat omilleen, isäni todennäköisesti sponsoroi heitä suoraan, koska voi. Koska hänellä on siihen varaa ja minulla ei ole. Koska lapsenlapset ovat hänelle tärkeitä ja koska he ovat sukua.Kiitos vastauksestasi! Jos vanhempi haluaa auttaa ja tarjoaa apua, siihen on myös varaa niin sehän on kaikille hyvä juttu. Onko teillä joku sopimus vai maksaako hän millon mitäkin? En kysy tätä ilkeyttäni vaan aidosti kiinnostuneena.
Tuloerojen kasvu ja varallisuuden kertyminen harvoille ei ole hyvä juttu.
Te, joilla vanhemmat eivät auta eivätkä sponssaa. Teillä on tuhannen taalan paikka lopettaa kurjuuden kierre ja avustaa omia lapsianne jatkossa elämässä eteenpäin. Suvut vaurastuvat juuri sillä, että edelliset sukupolvet jeesaavat nuorempia sukupolvia ja kerrytetään omaisuutta yhdessä.
No tietenkin autetaan omia lapsiamme. Me just tiedetään miten pahalta tuntui ilkeä v*ttuileva ivanaurava vanhempi joka sanoo että en auta, omillas olet, ihan oikein sulle (kun joudut työttömäksi/saat keskenmenon/talosta löytyy hometta/lapsi sairastuu). Tämän kaiken kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tuossamäärin en saa avustuksia vanhemmiltani, mutta auttavat jonkin verran asumiskuluissa vaikka työssäkäyvä olenkin ja varaa olisi itsekin maksaa ja siihen olen tarjoutunytkin aikoinaan nuorempana. Myös sisaruksiani autellaan.
Vanhemmat perusteli asiaa sillä että ne samat rahat siirtyy meille lapsille kuitenki perintönä, niin miksei jo etukäteen ku siihen pystyy.
Kun olin lapsi meillä oli aina tiukkaa rahasta, ja tukiverkostoa niukasti. Nyt olen 30 ja kahden lapsen yh. Opiskelen, ja äitini joka nykyään on hyvätuloisessa työssä auttaa rahallisesti ja muutenkin. Ostaa lapsille vaatteita ja kysyy aina välillä tarvitsenko jotain. Yleensä vastaan että en. Mutta olen todella kiitollinen siitä että tämä mahdollisuus on olemassa. Tiedän että jos rahat loppuu voin turvautua äitiini. Ajattelen että hän haluaa tarjota minulle apua jota itse olisi kaivannut kun hänen lapsensa olivat pieniä.
Aion ehdottomasti auttaa omia lapsiani kun kasvavat, niin kauan kun on tarve. Samalla kuitenkin kasvatan heitä ottamaan itse vastuuta, mutta aion olla turvaverkkona ottamassa kiinni jos kaatuvat. Se turvallisuuden tunne joka syntyy kun tietää ettei ole yksin on korvaamaton. Ja mielestäni auttaa myös menemään eteenpäin elämässä ja ottamaan tarpeellisia riskejä, joita ei kenties muuten uskaltaisi. Ajattelen myös että haluan olla äitini elämässä kun hän vanhenee, ja korvata kaiken saamani avun auttamalla häntä elämänsä loppupuolella. Voi olla ettei hän tarvitse rahaa niinkään, mutta läsnäoloa ja huolenpitoa varmasti.
Suomessa on aika voimakas yksin pärjäämisen kulttuuri, joka mielestäni kasvattaa usein kovia ja kyynisiä ihmisiä. On taito osata antaa apua ja ottaa sitä vastaan. Suomessa tämä järjestetään sosiaalipalvelujen kautta. Valitettavasti ammattilaiselta vain puuttu väistämättä se lämpö ja läheisyys jota vain luonnollinen tukiverkosto voi tarjota. Toki on onni että sosiaalipuolelta saa apua, olen saanut itsekin, ja siksi tiedänkin miten se ei korvaa läheisten tukea ja apua.
Olen kiitollinen saamastani avusta. Ja haluan antaa takaisin sen mitä olen saanut. Jos en voi antaa sitä juuri niille jotka minua ovat auttaneet, voin kenties auttaa jotakuta toista. Ja kehittää kulttuuria jossa välitetään toisistamme enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotenkin niin vieras asia, että vanhemmat sponssaavat aikuisia lapsiaan? Minäkin saan vielä vanhemmiltani yhtä sun toista vaikka olen jo viisikymppinen.
Se on monille vierasta. Mä en ole saanut 18v täytettyäni pennin pyörylää vanhemmiltani koskaan. En yhtään jouku/synttärilahjaa, en edes häälahjaa, lapseni ei ainuttakaan lahjaa, en myöskään mitään apua, tukea, lastenhoitoa, välittämistä... yhtään mitään.
Vanhempani eivät välitä lainkaan aikuisista lapsistaan tai lapsenlapsistaan.Vaikka tämä on julmaa/tylyä niin tämä on erittäin yleistä, varsinkin meillä 70-luvun lapsilla. Vasta joskus ysärillä alettiin laajemmassa mittakaavassa ”rakastaa” lapsia.
No kyllä on kuule aika harvinaista, suorastaan poikkeuksellista, ettei vanhemmiltaan saa edes häälahjaa. Älä yleistä omaa kokemustasi.
Näinpä, itse vuonna 1971 syntyneenä voin sanoa, että mulla ei ole yhtään ei-70- luvulla syntynyttä ystävää ja KELLÄÄN ei ole tuota tilannetta kuin tuolla kirjoittajalla. Rakkaudesta en kaikkien kohdalla tiedä, mutta kyllä lapset on eteenpäin elämässä autettu ja normaalit lahjat annettu.
Sama juttu!
Vanhemmat auttavat sisartani ja minua ihan puhtaasta rakkaudesta!
He varmaan ajattelevat, että on järkevämpää auttaa nyt kun lapset pieniä, kuin testamentin muodossa kaikkien ollessa aikuisia!
Tämä on vaiettu ilmiö suomessa ja monet aikuiset eivät vain suostu myöntämään sitä että heidän viikkorahansa maksu ei itseasiassa koskaan loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotenkin niin vieras asia, että vanhemmat sponssaavat aikuisia lapsiaan? Minäkin saan vielä vanhemmiltani yhtä sun toista vaikka olen jo viisikymppinen.
Se on monille vierasta. Mä en ole saanut 18v täytettyäni pennin pyörylää vanhemmiltani koskaan. En yhtään jouku/synttärilahjaa, en edes häälahjaa, lapseni ei ainuttakaan lahjaa, en myöskään mitään apua, tukea, lastenhoitoa, välittämistä... yhtään mitään.
Vanhempani eivät välitä lainkaan aikuisista lapsistaan tai lapsenlapsistaan.Vaikka tämä on julmaa/tylyä niin tämä on erittäin yleistä, varsinkin meillä 70-luvun lapsilla. Vasta joskus ysärillä alettiin laajemmassa mittakaavassa ”rakastaa” lapsia.
Tiedätkö ap, että KATEUS rumentaa?
Tässä kommentissa on kyllä jotain muuta rumaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vaiettu ilmiö suomessa ja monet aikuiset eivät vain suostu myöntämään sitä että heidän viikkorahansa maksu ei itseasiassa koskaan loppunut.
Suuret ikäluokat ovat kaikkein vauraimpia. He voivat auttaa.
No miksi ei jos kerran vanhemmilla/isovanhemmilla on rahaa. Eiköhän tuo tule sieltä vanhempien puolelta itseltään. Haluavat ehkä ostaa ja mahdollistaa nyt niitä asioita joihin ei ollut varaa silloin kun lapset olleet pieniä. On niitä turhempiakin tuhlauskohteita kuin omat lapset ja lastenlapset.
Noin tulen todennäköisesti toimimaan aikanaan myös itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vaiettu ilmiö suomessa ja monet aikuiset eivät vain suostu myöntämään sitä että heidän viikkorahansa maksu ei itseasiassa koskaan loppunut.
Mä myönnän sen ihan ilolla ja olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni tästä avusta. Autan heitä monin tavoin, vaikken vielä rahallisesti. He arvostavat tätä apuani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotenkin niin vieras asia, että vanhemmat sponssaavat aikuisia lapsiaan? Minäkin saan vielä vanhemmiltani yhtä sun toista vaikka olen jo viisikymppinen.
Se on monille vierasta. Mä en ole saanut 18v täytettyäni pennin pyörylää vanhemmiltani koskaan. En yhtään jouku/synttärilahjaa, en edes häälahjaa, lapseni ei ainuttakaan lahjaa, en myöskään mitään apua, tukea, lastenhoitoa, välittämistä... yhtään mitään.
Vanhempani eivät välitä lainkaan aikuisista lapsistaan tai lapsenlapsistaan.Vaikka tämä on julmaa/tylyä niin tämä on erittäin yleistä, varsinkin meillä 70-luvun lapsilla. Vasta joskus ysärillä alettiin laajemmassa mittakaavassa ”rakastaa” lapsia.
No kyllä on kuule aika harvinaista, suorastaan poikkeuksellista, ettei vanhemmiltaan saa edes häälahjaa. Älä yleistä omaa kokemustasi.
Onpas ylimielistä porukkaa täällä kun tämmöinen kommentti saa noin paljon tykkäyksiä. Ei hän edes yleistänyt.
Asunnon ostaminen ilman vanhempien apua on nykyäänkin aika harvinaista!
Siinä kk-pikkuostokset, kuten lasten vaatteet, kalpenevat summissa ja paljon.
Normaaliperheessä äiti yleensä tietää oman lapsensa opintolainasta. Minullakin on oikedet käyttää aikuisen lapsen tiliä.. Siitä on hyotyä kun heidän perheensä on jossain kaukomatkoilla, minä voin täältä maksaa heidän laskujaan tai hoitaa muita talousasioita. Tietysti myös toisinpäin. Monet vanhemmat ovat itse olleet nuorena köyhiä. Ahkeruudella Suomessa sentään pääsee ylöspäin.
Kiitos kaikille isovanhemmille, jotka auttavat!
Nimim. Kiitollinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotenkin niin vieras asia, että vanhemmat sponssaavat aikuisia lapsiaan? Minäkin saan vielä vanhemmiltani yhtä sun toista vaikka olen jo viisikymppinen.
Se on monille vierasta. Mä en ole saanut 18v täytettyäni pennin pyörylää vanhemmiltani koskaan. En yhtään jouku/synttärilahjaa, en edes häälahjaa, lapseni ei ainuttakaan lahjaa, en myöskään mitään apua, tukea, lastenhoitoa, välittämistä... yhtään mitään.
Vanhempani eivät välitä lainkaan aikuisista lapsistaan tai lapsenlapsistaan.Vaikka tämä on julmaa/tylyä niin tämä on erittäin yleistä, varsinkin meillä 70-luvun lapsilla. Vasta joskus ysärillä alettiin laajemmassa mittakaavassa ”rakastaa” lapsia.
Tiedätkö ap, että KATEUS rumentaa?
Ai miten pahasti kalahti kalikka elättiin!
Harmi että et pysty elättämään itseäsi, mutta turha siitä on täällä kiukutella.
Tiedätkö ap, että KATEUS rumentaa?