Lue keskustelun säännöt.
Perheet/ pariskunnat joita vanhemmat/ isovanhemmat elättävät , sugar families?
11.11.2020 |
Pohdittiin ystävän kanssa, että meillä on useampia tuttuja (perheitä, sinkkuja ja pariskuntia) joiden elämää vanhemmat tai isovanhemmat sponssaavat.
Esimerkiksi on perhe, joista kumpikaan ei käy työssä mutta lapsilla on aina ihan uudet vaatteet, lelut, käydään hop lopissa ja aina lomilla ulkomailla (iso vanhempien kanssa). Toinen näistä pariskunnan puolisoista tekee "omaa musiikkia" mutta rahaa siitä ei tule. Eivät siis elätä itseään. Ihan tiedossa on että pariskunnan toisen puolison vanhemmat maksavat heidän elämistään.
Kysymys siis on miten tälläinen järjestely syntyy? Onko elättäjät (vanhemmat/ isovanhemmat) ehdottaneet, että "hei me voitais maksaa teille viikko/kuukausi rahaa", antavatko he luottokortit käyttöön joiden laskut maksavat? vai meneekö perheen kaikki laskut elättäjille? miten elätettävät tälläisen diilin neuvottelevat vai manipuloivatko he vaan elättäjän maksamaan kaiken?
Yksi sinkku ystävä kertoi että hänen eläkkeellä oleva vanhempansa maksaa kaikki hänen laskunsa, koska "haluaa". Tämä vanhempi saa ihan keskiluokkaista eläkettä joten ylimääräistä ei ole mutta kai haluaa auttaa lastaan. Ja tämä sinkku tienaa paremmin kun vanhempansa. Miten siihen on päästy? Miksi? eikö omatunto kolkuta?
Olisi todella mielenkiintoista tietää jos joku elätettävä kertoisi omasta kokemuksestaan!
Kommentit (94)
Kysy niiltä kavereiltas jos noin sun napaas kaivaa! Mistä me voidaan tietää miten vento vieraat ihmiset on raha asiansa sopineet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotenkin niin vieras asia, että vanhemmat sponssaavat aikuisia lapsiaan? Minäkin saan vielä vanhemmiltani yhtä sun toista vaikka olen jo viisikymppinen.
Se on monille vierasta. Mä en ole saanut 18v täytettyäni pennin pyörylää vanhemmiltani koskaan. En yhtään jouku/synttärilahjaa, en edes häälahjaa, lapseni ei ainuttakaan lahjaa, en myöskään mitään apua, tukea, lastenhoitoa, välittämistä... yhtään mitään.
Vanhempani eivät välitä lainkaan aikuisista lapsistaan tai lapsenlapsistaan.Vaikka tämä on julmaa/tylyä niin tämä on erittäin yleistä, varsinkin meillä 70-luvun lapsilla. Vasta joskus ysärillä alettiin laajemmassa mittakaavassa ”rakastaa” lapsia.
No kyllä on kuule aika harvinaista, suorastaan poikkeuksellista, ettei vanhemmiltaan saa edes häälahjaa. Älä yleistä omaa kokemustasi.
Näinpä, itse vuonna 1971 syntyneenä voin sanoa, että mulla ei ole yhtään ei-70- luvulla syntynyttä ystävää ja KELLÄÄN ei ole tuota tilannetta kuin tuolla kirjoittajalla. Rakkaudesta en kaikkien kohdalla tiedä, mutta kyllä lapset on eteenpäin elämässä autettu ja normaalit lahjat annettu.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse elätti. Olen korkeakoulutettu yksinhuoltaja, jonka isä maksaa lasteni harrastuksia ja sponsoroi isompia hankintoja. Myös kun jäin lomautetuksi/sain mätkyjä, isäni maksoi laskujamme, esimerkiksi vanhimman autokoulun osamaksuerän.
En ole ylpeä siitä, että en taloudellisesti pärjää. Minulla on 2 lasta ja palkastani jää käteen 1200€/kk. Sillä pitäisi maksaa kaikki juoksevat kulut, joten tiukkaa tekee. Asun myös isäni omistamassa omistusasunnossa ja maksan vähäistä vuokraa.
Isäni on syntynyt 44 ja mennyt suoraan kansakoulusta töihin. Yleni urallaan ja tienasi melko mukavasti, nykyään korkeakoulutetut voivat vain haaveilla niistä palkoista. Isä sijoitti asuntoihin, eikä meiltä puuttunut mitään vaikka äiti ei käynytkään töissä. Nyt isälläni on omaisuutta, jollaista en voi itse kuvitellakaan saavani hankittua ihan vain työtä tekemällä. Isäni oli siis onnekas. Hän jäi eläkkeelle päälle viisikymppisenä ja on edelleen erittäin hyvässä kunnossa ja tienaa eläkettä kuussa enemmän kuin minä palkkaa.
Kun lapset muuttavat omilleen, isäni todennäköisesti sponsoroi heitä suoraan, koska voi. Koska hänellä on siihen varaa ja minulla ei ole. Koska lapsenlapset ovat hänelle tärkeitä ja koska he ovat sukua.
Kiitos vastauksestasi! Jos vanhempi haluaa auttaa ja tarjoaa apua, siihen on myös varaa niin sehän on kaikille hyvä juttu. Onko teillä joku sopimus vai maksaako hän millon mitäkin? En kysy tätä ilkeyttäni vaan aidosti kiinnostuneena.
Omassa tuttavapiirissäni (Helsinki, korkeakoulutetut) lähes kaikilla vanhemmat ovat sponssanneet mm. asunnon ostossa. Paitsi minulla. Itse olen duunarivanhempien lapsi ja vanhempani omistavat pikkukaupungissa vain oman talonsa. Täällä pks:lla taas suvut ovat varakkaita ja tyypillistä on ollut, että ensiasunnon ostoon pariskunta saa molempien vanhemmilta eism. 100000€. Sitten ihmetellään, miksi ei ilman tällaista avustusta edes keski/hyvätuloisella ole mahdollisuutta ostaa omistusasuntoa (ainakaan perheasuntoa). Myös opiskeluaikoina monille ostettiin oma asunto vanhempien toimesta.
Onko tämä sitten sugar family, kultalusikka vai mitä. Mutta tuntuu vääristävän monen maailmankuvaa, kun kokevat omilla ansioillaan pärjänneensä.
Mielestäni kertoo lähinnä tuloerojen kasvamisesta, kuplautumisesta sekä varallisuuden kertymisestä pienelle porukalle / suurille ikäluokille. Jos ihmisellä on useampia omistusasuntoja ja -kiinteistöjä, ja hän silti kokee olevansa köyhä, on joku pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse elätti. Olen korkeakoulutettu yksinhuoltaja, jonka isä maksaa lasteni harrastuksia ja sponsoroi isompia hankintoja. Myös kun jäin lomautetuksi/sain mätkyjä, isäni maksoi laskujamme, esimerkiksi vanhimman autokoulun osamaksuerän.
En ole ylpeä siitä, että en taloudellisesti pärjää. Minulla on 2 lasta ja palkastani jää käteen 1200€/kk. Sillä pitäisi maksaa kaikki juoksevat kulut, joten tiukkaa tekee. Asun myös isäni omistamassa omistusasunnossa ja maksan vähäistä vuokraa.
Isäni on syntynyt 44 ja mennyt suoraan kansakoulusta töihin. Yleni urallaan ja tienasi melko mukavasti, nykyään korkeakoulutetut voivat vain haaveilla niistä palkoista. Isä sijoitti asuntoihin, eikä meiltä puuttunut mitään vaikka äiti ei käynytkään töissä. Nyt isälläni on omaisuutta, jollaista en voi itse kuvitellakaan saavani hankittua ihan vain työtä tekemällä. Isäni oli siis onnekas. Hän jäi eläkkeelle päälle viisikymppisenä ja on edelleen erittäin hyvässä kunnossa ja tienaa eläkettä kuussa enemmän kuin minä palkkaa.
Kun lapset muuttavat omilleen, isäni todennäköisesti sponsoroi heitä suoraan, koska voi. Koska hänellä on siihen varaa ja minulla ei ole. Koska lapsenlapset ovat hänelle tärkeitä ja koska he ovat sukua.Kiitos vastauksestasi! Jos vanhempi haluaa auttaa ja tarjoaa apua, siihen on myös varaa niin sehän on kaikille hyvä juttu. Onko teillä joku sopimus vai maksaako hän millon mitäkin? En kysy tätä ilkeyttäni vaan aidosti kiinnostuneena.
Tuloerojen kasvu ja varallisuuden kertyminen harvoille ei ole hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse elätti. Olen korkeakoulutettu yksinhuoltaja, jonka isä maksaa lasteni harrastuksia ja sponsoroi isompia hankintoja. Myös kun jäin lomautetuksi/sain mätkyjä, isäni maksoi laskujamme, esimerkiksi vanhimman autokoulun osamaksuerän.
En ole ylpeä siitä, että en taloudellisesti pärjää. Minulla on 2 lasta ja palkastani jää käteen 1200€/kk. Sillä pitäisi maksaa kaikki juoksevat kulut, joten tiukkaa tekee. Asun myös isäni omistamassa omistusasunnossa ja maksan vähäistä vuokraa.
Isäni on syntynyt 44 ja mennyt suoraan kansakoulusta töihin. Yleni urallaan ja tienasi melko mukavasti, nykyään korkeakoulutetut voivat vain haaveilla niistä palkoista. Isä sijoitti asuntoihin, eikä meiltä puuttunut mitään vaikka äiti ei käynytkään töissä. Nyt isälläni on omaisuutta, jollaista en voi itse kuvitellakaan saavani hankittua ihan vain työtä tekemällä. Isäni oli siis onnekas. Hän jäi eläkkeelle päälle viisikymppisenä ja on edelleen erittäin hyvässä kunnossa ja tienaa eläkettä kuussa enemmän kuin minä palkkaa.
Kun lapset muuttavat omilleen, isäni todennäköisesti sponsoroi heitä suoraan, koska voi. Koska hänellä on siihen varaa ja minulla ei ole. Koska lapsenlapset ovat hänelle tärkeitä ja koska he ovat sukua.Kiitos vastauksestasi! Jos vanhempi haluaa auttaa ja tarjoaa apua, siihen on myös varaa niin sehän on kaikille hyvä juttu. Onko teillä joku sopimus vai maksaako hän millon mitäkin? En kysy tätä ilkeyttäni vaan aidosti kiinnostuneena.
Ei ole sopimusta. Isä soittaa aina välillä ja kysyy voiko jotenkin auttaa, tarvitaanko lukioon kirjoja tai tankkaako autoa. Joskus menee kuukausia että sanon että kiitos, pärjään kyllä, mutta sitten kuulen että on ottanut yhteyttä lapsiini ja sumplinut sitä kautta asioita. Oli mm ostanut lukiokirjat loppuvuodeksi tytölle minun siitä edes tietämättä.
Käytti ennen koronaa lapsiani ulkomailla jne.
Tiedoksi vanhempiensa sponsoroimille aikuisille: teillä ei ole aavistustakaan, miltä tuntuu elää niin, että jo 14-vuotiaana tietää, että raha on tienattava itse, mistään muualta sitä ei saa. Ja miltä se rahattomuus/turvattomuus tuntuu joka päivä, kun ei ole ketään kenen turvautua rahojen huvetessa. Kukaan ei jeesaa hankinnoissa, pelasta pulasta edes.
Tuntuu kamalalta miten itsestäänselvinä monet rahakkaiden tai edes normaalituloisten perheiden lapset aikuisina pitävät esimerkiksi omia asuntojaan ja muuta omaisuutta, jonka hankinnassa on ollut apuna suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vielä nykyäänkin on hulluja ilkeitä vanhempia jotka ei auta periaatteestakaan lapsiaan ja oikein haluaa että lapsi kärsii, lapsella on kurjaa, ja lapsella vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Kokeilkaapa syntyä narsistin lapseksi, niin kohtelu on tällaista.
Tässä ketjussa huomaan ison kuplan, hyvien rakastavien vanhempien lapset luulevat että kaikilla on samanlaiset vanhemmat. Heillä ei ole käsitystä millaisia vanhempia monilla on vielä nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen maksanut melkein kaiken itse siitä asti kun menin koulun ohella töihin 16-vuotiaana. Täysi-ikäiseksi päästyä loppui ihan kaikki tuki vaikka olin koulussa ja muutin pois kotoa ja rupesin tekemään töitä kunnolla koulun ohella. Joten kyllä, on todella outoa että vanhemmat/ isovanhemmat maksavat muiden elämistä.
Aloituksessa ei ollut kyse mistään lahjoista tai silloin tällöin kotiin tuodusta makaronilaatikosta vaan siitä että maksetaan melkein kaikki eläminen niin että ei käydä edes töissä. Ja mietittiin, että miten ihmiset tälläisen diilin sopii. Kyseleekö ne että voitteko alkaa maksamaan mulle viikko rahaa kun Martta ei halua käydä töissä? Vai miten? Ja miksi haluan tietää? koska se on niin älyttömän outoa itselle että vanhemmat maksaa yhtään mitään aikuisten lasten puolesta, oli ne työssä tai ei.
Olen itse kasvanut siihen että jokainen elättää itsensä (lahjat on erikseen) ja muilla ei maksateta mitään omia juttuja. Olisi kiva olla kärpäsenä kattossa kuulemassa miten näitä juttuja sovitaan :D
Niin ja tuota sugar-sanaa en todella tiennyt että se olis tasan seksipalveluksiin viittaavaa kun eihän ne kaikki sugar babytkään seksiä daddyjensä kanssa harrasta vaan antaa vaan huomioita ja seuraa....
Ap
Muistelen, että kun äiti maksoi opintolainani pois, hän ei kertonut siitä mitään. Huomasin itse asian vasta paljon myöhemmin.
Miten toisen pankkilainan voi maksaa pois? Pankki ei voi antaa tietoa toisen ihmisen lainoista tai mistään asioista. Eli aika hassua, ellet ollut edunvalvonnassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse elätti. Olen korkeakoulutettu yksinhuoltaja, jonka isä maksaa lasteni harrastuksia ja sponsoroi isompia hankintoja. Myös kun jäin lomautetuksi/sain mätkyjä, isäni maksoi laskujamme, esimerkiksi vanhimman autokoulun osamaksuerän.
En ole ylpeä siitä, että en taloudellisesti pärjää. Minulla on 2 lasta ja palkastani jää käteen 1200€/kk. Sillä pitäisi maksaa kaikki juoksevat kulut, joten tiukkaa tekee. Asun myös isäni omistamassa omistusasunnossa ja maksan vähäistä vuokraa.
Isäni on syntynyt 44 ja mennyt suoraan kansakoulusta töihin. Yleni urallaan ja tienasi melko mukavasti, nykyään korkeakoulutetut voivat vain haaveilla niistä palkoista. Isä sijoitti asuntoihin, eikä meiltä puuttunut mitään vaikka äiti ei käynytkään töissä. Nyt isälläni on omaisuutta, jollaista en voi itse kuvitellakaan saavani hankittua ihan vain työtä tekemällä. Isäni oli siis onnekas. Hän jäi eläkkeelle päälle viisikymppisenä ja on edelleen erittäin hyvässä kunnossa ja tienaa eläkettä kuussa enemmän kuin minä palkkaa.
Kun lapset muuttavat omilleen, isäni todennäköisesti sponsoroi heitä suoraan, koska voi. Koska hänellä on siihen varaa ja minulla ei ole. Koska lapsenlapset ovat hänelle tärkeitä ja koska he ovat sukua.Kiitos vastauksestasi! Jos vanhempi haluaa auttaa ja tarjoaa apua, siihen on myös varaa niin sehän on kaikille hyvä juttu. Onko teillä joku sopimus vai maksaako hän millon mitäkin? En kysy tätä ilkeyttäni vaan aidosti kiinnostuneena.
Tuloerojen kasvu ja varallisuuden kertyminen harvoille ei ole hyvä juttu.
Varmaan olisi tämän esimerkin yh oikeutettu vaikka mihin tukiin, mutta nyt pappa betalar.
Kyllähän tämä kokoomukselta haiskahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi vanhempiensa sponsoroimille aikuisille: teillä ei ole aavistustakaan, miltä tuntuu elää niin, että jo 14-vuotiaana tietää, että raha on tienattava itse, mistään muualta sitä ei saa. Ja miltä se rahattomuus/turvattomuus tuntuu joka päivä, kun ei ole ketään kenen turvautua rahojen huvetessa. Kukaan ei jeesaa hankinnoissa, pelasta pulasta edes.
Tuntuu kamalalta miten itsestäänselvinä monet rahakkaiden tai edes normaalituloisten perheiden lapset aikuisina pitävät esimerkiksi omia asuntojaan ja muuta omaisuutta, jonka hankinnassa on ollut apuna suku.
Tämä. Ja se jota vanhemmat ei auta edes elämän ja kuoleman hädässä, elää aina stressissä. Riskejä ei oikein uskalla ottaa kun ei ole tukiverkkoa. Rahojen loppuessa kukaan ei auta. Jos tulee vaikka ero ei pääse edes pariksi päiväksi lapsuudenkotiin ”turvaan”. Koko sjan huoli siitä että pärjäänkö. Mullakin kamala stressi että aina pitää olla joki 20ke säästössä hätärahaa koska jos hätä tulee ne vanhemmat ei auta. Ne ilkkuu, v*ttuilee ja ivanauraa jos hädässä kääntyy niiden puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä nykyäänkin on hulluja ilkeitä vanhempia jotka ei auta periaatteestakaan lapsiaan ja oikein haluaa että lapsi kärsii, lapsella on kurjaa, ja lapsella vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Kokeilkaapa syntyä narsistin lapseksi, niin kohtelu on tällaista.
Tässä ketjussa huomaan ison kuplan, hyvien rakastavien vanhempien lapset luulevat että kaikilla on samanlaiset vanhemmat. Heillä ei ole käsitystä millaisia vanhempia monilla on vielä nykyäänkin.
Se oikeasti alkaa pikkujutuista. Esim. auton lainaamisesta, suvun mökistä, lomaosakkeesta Lapissa. Ei monikaan tiedä, mitä tällaiset maksaa ilman suvun omaisuutta, jota voi hyödyntää.
Esim. ostat opiskelijana kirjahyllyn. Sen kuljetus maksaa. Kaverisi sanoo, että lainaa vanhemmiltasi autoa... okei. Ei ole, mistä lainata.
Olen aika ihmeissäni. No mitä varten lapsilleen tai miniälle ei saisi antaa rahaa. Eikä se riipu eläkkeestä, jollain voi olla miljoonaomaisuus. Jos meillä on rahaa tilillä, ja pääomatuloja, annan niistä osan lpsille ja lapsenlapsille. Eikä he ole mitään pummeja vaan ihan varakkaita ja suurituloisia .Me pelaamme rahan kanssa sulassa sovussa. Vai pummeja, onko tämä jatkoa varakkaiden haukkumiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä nykyäänkin on hulluja ilkeitä vanhempia jotka ei auta periaatteestakaan lapsiaan ja oikein haluaa että lapsi kärsii, lapsella on kurjaa, ja lapsella vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Kokeilkaapa syntyä narsistin lapseksi, niin kohtelu on tällaista.
Tässä ketjussa huomaan ison kuplan, hyvien rakastavien vanhempien lapset luulevat että kaikilla on samanlaiset vanhemmat. Heillä ei ole käsitystä millaisia vanhempia monilla on vielä nykyäänkin.
Minäkin olen pahoillani siitä, että kaikilla ei ole vanhempia, jotka haluaisivat ja pystyisivät tukemaan lapsiaan aikuisuuden kynnyksellä tai tiukan paikan tullen myöhemminkin. Minusta tuntuu käsittämättömälle, että vanhempi suorastaan nauraa lapsensa vaikeuksille. Sen ymmärrän, ettei kaikilla ole rahaa tukea taloudellisesti, mutta että periaatteessa ei auteta vaan annetaan esim lapsen joutua ulosottoon ja lapsenlapset huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse elätti. Olen korkeakoulutettu yksinhuoltaja, jonka isä maksaa lasteni harrastuksia ja sponsoroi isompia hankintoja. Myös kun jäin lomautetuksi/sain mätkyjä, isäni maksoi laskujamme, esimerkiksi vanhimman autokoulun osamaksuerän.
En ole ylpeä siitä, että en taloudellisesti pärjää. Minulla on 2 lasta ja palkastani jää käteen 1200€/kk. Sillä pitäisi maksaa kaikki juoksevat kulut, joten tiukkaa tekee. Asun myös isäni omistamassa omistusasunnossa ja maksan vähäistä vuokraa.
Isäni on syntynyt 44 ja mennyt suoraan kansakoulusta töihin. Yleni urallaan ja tienasi melko mukavasti, nykyään korkeakoulutetut voivat vain haaveilla niistä palkoista. Isä sijoitti asuntoihin, eikä meiltä puuttunut mitään vaikka äiti ei käynytkään töissä. Nyt isälläni on omaisuutta, jollaista en voi itse kuvitellakaan saavani hankittua ihan vain työtä tekemällä. Isäni oli siis onnekas. Hän jäi eläkkeelle päälle viisikymppisenä ja on edelleen erittäin hyvässä kunnossa ja tienaa eläkettä kuussa enemmän kuin minä palkkaa.
Kun lapset muuttavat omilleen, isäni todennäköisesti sponsoroi heitä suoraan, koska voi. Koska hänellä on siihen varaa ja minulla ei ole. Koska lapsenlapset ovat hänelle tärkeitä ja koska he ovat sukua.Kiitos vastauksestasi! Jos vanhempi haluaa auttaa ja tarjoaa apua, siihen on myös varaa niin sehän on kaikille hyvä juttu. Onko teillä joku sopimus vai maksaako hän millon mitäkin? En kysy tätä ilkeyttäni vaan aidosti kiinnostuneena.
Tuloerojen kasvu ja varallisuuden kertyminen harvoille ei ole hyvä juttu.
Te, joilla vanhemmat eivät auta eivätkä sponssaa. Teillä on tuhannen taalan paikka lopettaa kurjuuden kierre ja avustaa omia lapsianne jatkossa elämässä eteenpäin. Suvut vaurastuvat juuri sillä, että edelliset sukupolvet jeesaavat nuorempia sukupolvia ja kerrytetään omaisuutta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika ihmeissäni. No mitä varten lapsilleen tai miniälle ei saisi antaa rahaa. Eikä se riipu eläkkeestä, jollain voi olla miljoonaomaisuus. Jos meillä on rahaa tilillä, ja pääomatuloja, annan niistä osan lpsille ja lapsenlapsille. Eikä he ole mitään pummeja vaan ihan varakkaita ja suurituloisia .Me pelaamme rahan kanssa sulassa sovussa. Vai pummeja, onko tämä jatkoa varakkaiden haukkumiselle.
Saa antaa, kunhan maksaa lahjaveron. Ja kunhan nämä lahjoitukset ja avustukset muistetaan, kun ihmetellään, miten (muut) ihmiset eivät tule toimeen.
Olisihan se kivaa, jos kaikilla olisi rikkaat vanhemmat eikä taloudellista hätää. Ikävä kyllä, tilanne ei ole tämä. Kärsimyksen määrä ei ole vakio tässäkään yhteiskunnassa.
Minulla on kaksi lasta, joille mummo maksaa puhelinliittymät ja satunnaisesti laittaa rahaa heidän tileilleen. On ökyeläkeläinen, jonka eläke paljon suurempi kuin oma palkkani, joten en tunne syyllisyyttä elättiydestäni.
Varakkaat isovanhemmat pystyvät tukemaan taloudellisesti. Pikkuhiljaa lahjoittamalla välttyy edes osasta perintöveroa. Olemme työssäkäyviä, mutta toisen meistä vanhemmat ovat lahjoittaneet lapsille merkkivaatteita ja - kenkiä, ulkomaan matkan, autoon rahaa, kodinkoneita, sisustustavaroita, huonekaluja, lasten harrastusmaksuja jne. Samalla tavalla me tuemme onia lapsiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse elätti. Olen korkeakoulutettu yksinhuoltaja, jonka isä maksaa lasteni harrastuksia ja sponsoroi isompia hankintoja. Myös kun jäin lomautetuksi/sain mätkyjä, isäni maksoi laskujamme, esimerkiksi vanhimman autokoulun osamaksuerän.
En ole ylpeä siitä, että en taloudellisesti pärjää. Minulla on 2 lasta ja palkastani jää käteen 1200€/kk. Sillä pitäisi maksaa kaikki juoksevat kulut, joten tiukkaa tekee. Asun myös isäni omistamassa omistusasunnossa ja maksan vähäistä vuokraa.
Isäni on syntynyt 44 ja mennyt suoraan kansakoulusta töihin. Yleni urallaan ja tienasi melko mukavasti, nykyään korkeakoulutetut voivat vain haaveilla niistä palkoista. Isä sijoitti asuntoihin, eikä meiltä puuttunut mitään vaikka äiti ei käynytkään töissä. Nyt isälläni on omaisuutta, jollaista en voi itse kuvitellakaan saavani hankittua ihan vain työtä tekemällä. Isäni oli siis onnekas. Hän jäi eläkkeelle päälle viisikymppisenä ja on edelleen erittäin hyvässä kunnossa ja tienaa eläkettä kuussa enemmän kuin minä palkkaa.
Kun lapset muuttavat omilleen, isäni todennäköisesti sponsoroi heitä suoraan, koska voi. Koska hänellä on siihen varaa ja minulla ei ole. Koska lapsenlapset ovat hänelle tärkeitä ja koska he ovat sukua.Kiitos vastauksestasi! Jos vanhempi haluaa auttaa ja tarjoaa apua, siihen on myös varaa niin sehän on kaikille hyvä juttu. Onko teillä joku sopimus vai maksaako hän millon mitäkin? En kysy tätä ilkeyttäni vaan aidosti kiinnostuneena.
Tuloerojen kasvu ja varallisuuden kertyminen harvoille ei ole hyvä juttu.
Te, joilla vanhemmat eivät auta eivätkä sponssaa. Teillä on tuhannen taalan paikka lopettaa kurjuuden kierre ja avustaa omia lapsianne jatkossa elämässä eteenpäin. Suvut vaurastuvat juuri sillä, että edelliset sukupolvet jeesaavat nuorempia sukupolvia ja kerrytetään omaisuutta yhdessä.
Nykyään on vaan vaikea päästä sille taloudelliselle tasolle yliopistotutkinnolla ja keskituloilla, että pystyisi merkittävästi avustamaan. Asuntojen hinnat ovat karannet pääkaupunkiseudulla ja osa ei pääse koskaan omistamaan asuntoaan. Osa suvuista taas on kerryttänyt / perinyt varallisuutta 80-luvulla, jolloin inflaatio käytännössä maksoi kämpät.
Haluaako sugar-parentsit kommentoida?