Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei ole yhtään kaveria ketä voisin pyytää vapaa-ajalla tekemään jotain kanssani :(
10.11.2020 |
Töissä ja joka paikassa jään AINA ulkopuoliseksi vaikka juttelen kaikkien kanssa. Jopa ääneen sanon että olisi kiva joskus tehdä jotain.
Sit jossain vaiheessa saan kuulla että työporukka / kouluporukka / harrastusporukka on tehnyt jotain kivaa yhdessä ja minua ei tietenkään kutsuttu mukaan.
Mistä tällainen voi johtua kun toistuu aina ja uudestaan mihin ikinä menenkin?
Kommentit (60)
Ajatteletko, että olet kyseisten ihmisten kanssa ns. "saman henkinen"? Olen joskus kokenut työporukassa vastaavaa, mikä johtui kai siitä että minulla oli muutakin elämää ja muitakin tavoitteita tulevaisuudelle. Työkaverit puolestaan olivat henkeen ja vereen alan ihmisiä ja rakentaneet identiteettistä kantiksille kaljan laskemisen ympärille. Lisäksi, vielä kolmikymppisenäkin joillekin on yllättävän tärkeää se miten pukeudut, mistä pidät ja kuinka hyvä olet somessa. Joskus naisporukassa ulkopuoliseksi jäämiseen ei tarvita kuin "väärä" parisuhdestatus tai se, että ei ole yhtä kovaan ääneen kaakattava kana kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 31 ja melkein sama juttu. Eikö aikuiset enää halua kavereita
Vierailija kirjoitti:
Entä jos järjestät itse jotain konkreettista yhteistä tekemistä ja kutsut töistä vaikka pari tyyppiä, voisko se olla hyvä alkusysäys että suakin sen jälkeen pyydettäisiin
Ja sit jos kukaan ei tulisi se olisi jo ylitsepääsemättömän nöyryyttävää ja noloa..
Vierailija kirjoitti:
Millä nimellä on faceryhmiä mistä voi löytää? En ymmärrä mitään tuollasista.
Yksinäiset yhteen ja Uusia ystäviä ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ketään sukulaista tai perhetuttua, joka voisi kommentoida asiaa? Me ollaan liian kaukana havainnoimaan tilanteita, joiden kulusta et pysty kertomaan, ja sinä taas olet liian lähellä hahmottaaksesi niitä tilanteita.
Sukulaiset ja perhetutut vaan víttuilis asiasta ja vähättelis. Sanoisivat että mihin sä mitään kavereita tarvitset aikuinen ihminen. Ja äitini alkaisi jankuttaa että "tee lapsia!!!!"
No niin tämä! Mä ostin vähän aikaa sitten uuden puhelimen ja siitä sain kuulla vttuilua että "ethän sä uutta puhelinta mihinkään tarvii kun eihän sulla ole edes kavereita joille soitella :D"
Sit toinen on nämä kuulumisten soittelut joissa sitä samaa diipadaapaa samalla kaavalla lopulta johtaen siihen "no mitäs aattelit viikonloppuna tehdä" ja juuri kun olen alkamassa puhua niin "eiku joo sori oot varmaan taas vaan kotona yksin möllöttämässä:D". "Eiku mä aattelin käydä katsomassa uuden elokuvan" tähän sitten tulee (ja oikeastaan kaikkeen mitä teen yksin) "ai kauheeee oootsää menossa YKSIN elokuviin!!? En se minä kyllä kehtaisi itekseen mennä pitää muut vielä jonain kummajaisena". Tällaista kohtelua saan osakseni. Lapsena ja nuorena perheenjäsenet ihan tarkoituksella sabotoi mun kaverisuhteita, mutta en ala niistä jaarittelemaan tässä, ettei tule liian pitkä teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa itse neuvoa mitään, kun minulla sama tilanne. Tosin tämä on hyvin tuttua ja olin jo nuorempana melkein aina yksin ja kiusaamista myös oli paljon. Tämän takia on alkanut jo tottua yksinäisyyteen, vaikka aina välillä onkin surullinen olo. Minulla vaikuttaa paljon myös se etten enää uskalla ja kunnolla osaa tutustua muihin. Olen muutenkin sellainen hiljaisempi ja ujompi. Silti sitä aina kaipaa seuraa ja uskon, että jos elämä olisi mennyt vähän toisin aiemmin niin en ehkä ihan tässä tilanteessa olisi. Minä olen myös hyvin samanikäinen ja nyt vasta alkaa tajuamaan sen, että ei tämä välttämättä muutu koskaan enää.
Pitää itse vielä tuosta puhelimen ostosta kertoa ( tuli 26 viestistä mieleen), että minunkin piti väkisin uusi puhelin ostaa yhden koulutuksen takia, kun siellä pitää kuvia ottaa. En vaan olisi millään ostanut, kun sitä vanhaakaan en ole paljon käyttänyt ja ei minullla ole ketään kenelle soittaa. Tosin nettiä tulee varmaan kuitenkin käytetttyä ja kiva saada kunnolla toimiva puhelin silti. Yleensä aina se ajatus silti, että mitä ostaa jotain asiaa tai tehdä jotain juttua, kun on aina yksin. Tulee joskus ostettua jotain juhlavaatteitakin ihan turhaan, kun ei ole mitään juhlia mihin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakaan ei ole kavereita, joiden kanssa tekisin mitään tai menisin mihinkään. Olen nyt 54 ja en edes enää halua ketään vaapaa-ajan kaveria, kun en tiedä mitä dellaisen kanssa pitäisi tehdä tai miten olla. Enkä oikeastaan halua mitään velvollisuutta viettää baari- tai teatteri-iltaa, rapujuhlia, museokierrosta, kaupunkilomaa tms. Oma perhe on paras, ei tarvitse esittää muuta kuin on, hieman lapsellinen sohvaperuna pelailija ja vauvapalstailija.😊
Sinä et tiedä yksinäisyydestä mitään kerta on oikein oma perhekin. Ei tarvitse tulla tänne hieromaan onneasi muiden naamaan.
No huh huh! Kyllä sitä voi tuntea pahaa oloa, vaikka onkin perhe, mutta ei muita ystäviä. Mutta siihen tottuu ja hyväksyy ajan myötä, ettei muita ole.
Lukekaa Karla Niemisen kirja Olet hyvä tyyppi. Siinä om paljon vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakaan ei ole kavereita, joiden kanssa tekisin mitään tai menisin mihinkään. Olen nyt 54 ja en edes enää halua ketään vaapaa-ajan kaveria, kun en tiedä mitä dellaisen kanssa pitäisi tehdä tai miten olla. Enkä oikeastaan halua mitään velvollisuutta viettää baari- tai teatteri-iltaa, rapujuhlia, museokierrosta, kaupunkilomaa tms. Oma perhe on paras, ei tarvitse esittää muuta kuin on, hieman lapsellinen sohvaperuna pelailija ja vauvapalstailija.😊
Sinä et tiedä yksinäisyydestä mitään kerta on oikein oma perhekin. Ei tarvitse tulla tänne hieromaan onneasi muiden naamaan.
Sä olet ihan sairas päästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakaan ei ole kavereita, joiden kanssa tekisin mitään tai menisin mihinkään. Olen nyt 54 ja en edes enää halua ketään vaapaa-ajan kaveria, kun en tiedä mitä dellaisen kanssa pitäisi tehdä tai miten olla. Enkä oikeastaan halua mitään velvollisuutta viettää baari- tai teatteri-iltaa, rapujuhlia, museokierrosta, kaupunkilomaa tms. Oma perhe on paras, ei tarvitse esittää muuta kuin on, hieman lapsellinen sohvaperuna pelailija ja vauvapalstailija.😊
Sinä et tiedä yksinäisyydestä mitään kerta on oikein oma perhekin. Ei tarvitse tulla tänne hieromaan onneasi muiden naamaan.
Sä olet ihan sairas päästäsi.
Miten niin? Sairas on se joka tulee yksinäisen valitusketjuun hehkuttamaan kuinka ihanaa on oma perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kysyi, sanottiin ei, ja luovutti.
Se on salaliitto, me joilla on ystäviä luetaan netistä aamulla, kenestä ei tykätä.
Ennen nettiä ne nimet luki lehdessä.
Haloo, mikä on se yksi yhteinen tekijä näissä? Juuri sinä, eikä kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kysyi, sanottiin ei, ja luovutti.
Se on salaliitto, me joilla on ystäviä luetaan netistä aamulla, kenestä ei tykätä.
Ennen nettiä ne nimet luki lehdessä.
Haloo, mikä on se yksi yhteinen tekijä näissä? Juuri sinä, eikä kukaan muu.
Niin, sinähän se varmasti tiedät,mikä on apn kohdalla syynä ulkopuolelle jäämiseen,vai mitä? Olisit jättänyt kommentoimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kysyi, sanottiin ei, ja luovutti.
Se on salaliitto, me joilla on ystäviä luetaan netistä aamulla, kenestä ei tykätä.
Ennen nettiä ne nimet luki lehdessä.
Haloo, mikä on se yksi yhteinen tekijä näissä? Juuri sinä, eikä kukaan muu.
Niin, sinähän se varmasti tiedät,mikä on apn kohdalla syynä ulkopuolelle jäämiseen,vai mitä? Olisit jättänyt kommentoimatta.
Miksi? Jos yhdessä paikassa syrjitään, voi vika olla kummalla puolella vaan.
Jos aina ja kaikkialla syrjitään, niin kenen se vika voi olla, joulupukinko?
Minullakaan ei ole enään yhtään kaveria. Noin 15v aikana kaikki ovat tulleet jotenki epäluotettaviksi. Mikään sovittu asia ei ole pitänyt, on tehty jopa ohareita yms. Ihmiset ei jaksa tavata ja väsyvät toisen seurasta ja jutuista. Se on ajan henki nykyisin.
Muutama idea/ ajatus:
- Tosiaan itse ehdota ihmisille jotain (kuten joku jo neuvoikin). Alkuun jotain sopivan kevyttä, kuten porukalla kävelylenkille menoa. Sano vaikka että ”olen ajatellut pistää pystyyn korona-ajan kävelylenkkiporukan porukan X kesken, lähtö aluksi aikaan X sieltä-ja-sieltä, tervetuloa messiin lenkkeilemään ja höpöttämään!” tmv.
- Et kai kerro itsestäsi liikaa (ettet anna muille suunvuoroa) muttet myöskään liian vähän (ihmiset eivät ehkä saa ”tarttumapintaa”, jos joku on aina hiljaa)? Jos et ehkä kerro itsestäsi tarpeeksi (jokaisen oma asia tietenkin on, paljonko kertoo), kokeile jollain helpolla keskustelunavauksella jossa kuitenkin annat itsestäsi jotain, tyyliin: ”Äh, mua on alkanut ärsyttää kun olen surkea leipuri. Olen ajatellut opetella leipomaan edes joitakin juttuja nyt, kun korona-aikaan tulee oltua enemmän kotona. Ootteko te hyviä leipomaan, mitkä ois hyviä/helppoja reseptejä joista aloittaa?”
—> Moni tykkää neuvoa ns. ”harmittomissa” jutuissa. Ja bonuksena voit sitten reseptiä kokeiltuasi joko 1) kehua reseptiä antanutta muiden kuullen, 2) tuoda työpaikalle tms. maistiaisia ja kehua reseptin antanutta muiden kuullen, tai jopa 3) kutsua jonkun/joitakin luoksesi syömään leipomuksiasi!
- Et kai ole liian alistuva? Yritä olla reippaasti ja rohkeasti oma itsesi. Olet arvokas, vaikket olisikaan sosiaalisten ympyröiden kuningas/kuningatar. Elämässä myös tulee monenlaisia vaiheita, älä anna tämän asian määritellä itseäsi. Jatka juttukavereiden etsimistä sekä netin kautta että livenä.
Tsemppiä paljon sinulle! Jatka itsesi kehittämistä (mieluisat ja antoisat harrastukset, uusien taitojen opettelu ym.), se pitää osaltaan mieltäsi virkeänä. Ja hei heti kun koronatilanne joskus tästä hellittää, voit hyvin rempseästi ehdottaa kaikkea tekemistä (leffat, konsertit ym.) ihan sen varjolla, että onpa ihana taas päästä tekemään asiaa X. Monella tosiaan tilanne, että kaikkea ylimääräistä menoa tulee nyt karsittua, joten menee sitten helposti ”koronan piikkiin”, ettei ole moneen kuumauteen tullut paljoa tehtyä kummempia.
Monessa deittisovelluksessa on nykyään paljon ihmisiä, jotka etsivät ihan vain kavereita ja sen voi valita asetuksista tai kirjoittaa omaan profiiliin. Her-sovellus on vain naisille tarkoitettu ja OkCupidissakin voi valita että etsii vain kavereita. Jopa Tinderiä käytetään nykyään tuohonkin tarkoitukseen :D Ainakin vähänkin isommassa kaupungissa asuvan kannattaa ehdottomasti kokeilla noiden kautta löytää samanhenkisiä kavereita, nyt korona-aikana on näkynyt monia samalla asialla. Profiilinsa voi vaikka piilottaa miehiltä kokonaan ettei tule epämääräisiä vonkaajia.
Saattaa kuulostaa hassulta mutta itse olen saanut parikin hyvää ystävää deittisovellusten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakaan ei ole kavereita, joiden kanssa tekisin mitään tai menisin mihinkään. Olen nyt 54 ja en edes enää halua ketään vaapaa-ajan kaveria, kun en tiedä mitä dellaisen kanssa pitäisi tehdä tai miten olla. Enkä oikeastaan halua mitään velvollisuutta viettää baari- tai teatteri-iltaa, rapujuhlia, museokierrosta, kaupunkilomaa tms. Oma perhe on paras, ei tarvitse esittää muuta kuin on, hieman lapsellinen sohvaperuna pelailija ja vauvapalstailija.😊
Sinä et tiedä yksinäisyydestä mitään kerta on oikein oma perhekin. Ei tarvitse tulla tänne hieromaan onneasi muiden naamaan.
Sä olet ihan sairas päästäsi.
Miten niin? Sairas on se joka tulee yksinäisen valitusketjuun hehkuttamaan kuinka ihanaa on oma perhe.
Miten tuosta aloituksesta voi päätellä, että ap:llä ei ole perhettä. Eikä tuossa ole mitään hehkutettu, sairaassa päässäs vaan kuvittelet niin. Mene hoitoon.
Alue: Aihe vapaa
Outoa. Onkohan joillain ihmisillä joku syrjäytymisgeeni? Siis sellainen, mikä saa muut ihmiset automaattisesti syrjimään tätä. Ihan alakoulusta asti olen ollut tälläinen. Ainoat kerrat kun olen saanut kavereita on ollut kun joku erittäin voimakastahtoinen "päsmäri" on tarvinnut kilttiä leikkikaveria kuka suostuu siihen että toinen päättää kaiken.