Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ne uusperheiden ongelmat oikeasti ovat?
04.03.2014 |
Ymmärrän kyllä, että eri taustoista tulevilla on erilaisia tapoja. Yhdet haluaa pitää telkkarin auki joka päivä, toiset ei koskaan. Yksi haluaa tulista ruokaa, toiset ei koskaan. Eli ei ole kasvettu yhteen, ja näiden kaikkien toiveiden toteuttaminen on moniulotteisempaa kuin ydinperheessä.
Mutta jos tätä ei oteta huomioon, niin miksi muka siellä uusperheessä on niin vaikeaa?
Onhan meillä ydinperheilläkin vaikeat sukulaiset ja isoäidit summuut, jotka aiheuttavat päänvaivaa. Onhan ydinperheissäkin vaikeita lapsia, jotka häiritsevät tasapainoa.
Sen vielä ymmärrän, että vaikeinta on silloin, kun kaikki entiset lapset asuvat saman katon alla. Mutta mitä vaikeaa siinä voi olla, kun käy lapsia joka toinen viikonloppu?
Juu, olen lukenut näitä ketjua, mutta tarvitsisin, että joku vääntäisi rautalangasta ongelman ytimen.
Kommentit (97)
Kyllä meidänkin perheessä suurin ongelma on miehen ex. Vaikka itse rikkoi perheensä, ei hän sallisi ex-miehelleen tilaisuutta uuteen onneen.
Vaatii, että hänen ja uuden miehensä lapsi sisko mutta meidän lapsemme siskopuoli.
Yrittää sanella tekemiset, huonejärjestelyt, lähtee ulkomaille lasten kanssa ja lyö miehelle laskun käteen. Meidän kanssa lapset eivät pääse ulkomaille.
Ei pysy sovituissa tapaamisissa, edellyttää jatkuvaa joustoa. Keksii ongelmia päästään, esimerkiksi väitti lastenvalvojalle että meillä käytetään huumeita (vaikka pössyttelee itsekin). Ja meillä ei tosiaankaan käytetä mitään huumeita, mutta kyllä, meillä on isäni 70-luvulta Intiasta tuoma vesipiippu hyllyssä koristeena. Täysin käyttämättömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 09:08"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 16:38"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 16:32"]#66 ja #67, onko teillä huono sisälukutaito? Eihän tuossa ehdotettu yksinäisyyttä, vaan sitä että seurustellaan, muttei muuteta saman katon alle.
[/quote]
Ei ole huono sisälukutaito, mutta kerrotko mulle kuinka moni mies suostuisi moiseen ratkaisuun? Niin, sitä minäkin. Että yksin saisi olla.
Ikävä kyllä se, että on eronnut lapsen isästä ei ole syy olla onnellinen yhdessä jonkun toisen kanssa, saman katon alla.
Mikä teitä vaivaa, miksi haluatte mollata uusperheitä? Löytää vikoja joita ei ole?
[/quote] aika moni aikuinen mies pitäisi mielellään omkankodin ja rauhan. Mutta naiset haluaa sitoumuksia ja rinkuloita sormiin
[/quote]
Aika moni aikuinen mies myös haluaa perustaa perheen rakastamansa naisen kanssa. Katsos kun aikuisena osaa sanoa, että minulla on sitten lapsi joka kuuluu pakettiin :)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 09:14"]
Väitän, että minun silloin yksivuotiaani ei muista tuosta ajasta mitään ja koska toinen biologinen vanhempi ei ole millään tavoin elämässämme läsnä, ei sitä kaipaakaan kun ei isää koskaan ollut paikalla. Lapselta kysyttäessä nykyinen mieheni on ollut isi aina. Että kyllä sillä nyt on ollu kovat oltavat ja kasvaa varmasti todella kieroon tässä perheessä.
Se että sinä 71 olet nähnyt huonoja uusperheitä, ei tarkoita että kaikki, suurinosa ovat niitä huonoja, joten yleistät itse myös aika pahasti.
On absurdia ajatella, ettei kukaan eronnut ole ajatellut lastensa parasta, näin sanovat vain ne joilla ei ole mitään havaintoa todellisuudesta vaan perustavat tietonsa "näkemälleen".
Ja ihan näin ohihuomautuksena, meillä on kyllä ihan perhe, en tajua tuollaista jaottelua. Meillä on äiti, isä ja lapset eli perhe.
Näistä monista kommenteista paistaa läpi se, että kun on kerran epäonnistunut suhteessa, josta on lapsi/lapsia, ei ole oikeutettu olemaan onnellinen kenenkään muun kanssa, eikä etenkään perustamaan perhettä. Valitettavasti monen vuoden yhteiselon jälkeen se kumppani voi muuttua lapsen syntymän jälkeen väkivaltaiseksi juopoksi, pettää, tai hävitä kuvioista.
Ei moni ero johdu vaan siitä, että erotaan huvinvuoksi. Kannattaa muistaa myös se. Useat erot tapahtuvat lasten ollessa pieniä, ei teini-ikäisiä. En ainakaan tunne henk.koht yhtään eroperhettä/lasta jossa ero olisi tapahtunut lasten ollessa teini-ikäisiä tai yli 8 vuotiaita. Eron sattuessa myös lasten asiat pyritään järjestämään mahdollisimman helposti, sama koulu ja kaverit säilyy yms. Mutta tätähän on vaikea ymmärtää.
71, mainitsit että tunnet kasapäin aikuisia jotka vakuuttelevat olevansa onnellisia ja lapset myös, uusperheessä mutta tiedät ettei näin ole.
Minä taas puolestani tunnen useita ydinperheitä, joissa eletään kulissi-avioliittoa koska ei viitsitä lasten takia erota. Ydinperheitä joissa mies ryyppää kaikki rahat, hakkaa naista ja lapsia. Ydinperheitä joissa lapsista ei huolehdita vaan he ovat oman onnensa nojassa. Mutta kyllähän se nyt on selvää että se uusperhe on aina pahempi vaihtoehto.
Kyllä, meni hermo näitä juttuja lukiessa. Suorastaan raivostuttaa, millaisia ihmisiä maa päällänsä kantaa.
[/quote]
Hieno kirjoitus. Kulissiydinperheitä tunnen kyllä monta, uusperheissä ongelmista puhutaan nopeammin ja asiat selvitetään heti. Näin oma kokemukseni.
#67, 73 jne
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 14:33"]
Yleensä eksien aiheuttamia.
[/quote]
Jepjep. Toisissahan se vika on. Jos joku ihminen on hankala, useimmiten siihen auttaa se että itse kykenee parempaan. jos taas itse on samalla tasolla kuin hankala ihminen, tulee tietysti hankalaa. Mutta pääsyy on silti sinussa itsessäsi. Tämä kolahtaa siksi että itse erosin paljon valehtelevasta miehestä. En ole hänen kanssaan tekemisissä kuin lasten asioissa ja niissäkin mahdollisimman neutraalisti. Rivien välistä olen kuitenkin ymmärtänyt, että hänen uusperheessään olen ongelmallinen exä, ja hänen nyxänsä on kovin surullinen miesparkansa puolesta kun tällä on niin hankala exä. Mies on aina valehdellut paljon ja epäilemättä valehtelee nykyäänkin. Hän ei kanna vastuuta mistään ikävästä asiasta. Ja vihdoinkin hänellä on siihen hyvä selitys; inhottava exä. Ja uusperhe voi kätevästi ulkoistaa henkilökohtaiset sekä parisuhteensa ongelmat exän harteille. Tällä kokemuksella olisin todella varovainen näissä exien tuomitsemisissa. kanntataisi ensin katsoa peiliin ja miettiä kuinka hyvät tunne- ja ihmissuhdetaidot itsellä on.
Uusperheessä ongelmia aiheuttaa se sama kuin ydinperheessäkin; ihminen ei suostu kohtaamaan omia kasvamisen haasteitaan eikä ottamaan vastuuta itsestään. Silloin ei kykene vastuulliseen aikuisuuteen eikä vanhmmuuteen. Kun kykenee, kykenee missä perhe-mallissa tahansa. Kuten tälläkin palstalla voi päätellä, vastuullinen aikuisuus ei ole kovinkaan korkeassa kurssissa. Mieluummin ärsyynnytään, paheksutaan, provosoidutaan, viisastellaan yms. Myös kyvyllä asettua toisen asemaan pääsee pitkälle. Sitäkin on aika vähän liikenteessä. Kaikista liitoista ei tule mitään, vaikka olisikin kaksi vastuullista aikuista. Hyvin toimivaa, vastuullista ydinperhettä saati uusperhettä ei tule, jos jompikumpi harrastaa vastuunsiirtoa ja toisen syyttelyä. Uusperheessä usein käy niin, että ne omat hoitamattomat tunneperäiset ongelmat siirretään ensin exän syyksi ja sitten ajanmittaan-kun ne eivät oikeasti ole exän syy- ne alkavat vahingoittaa uusperhettä. On niin paljon helpompaa syytellä muita tai päteä omilla asioillaan kuin ottaa vastuu itsestään ja kunnioittaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 09:53"]
Uusperheessä ongelmia aiheuttaa se sama kuin ydinperheessäkin; ihminen ei suostu kohtaamaan omia kasvamisen haasteitaan eikä ottamaan vastuuta itsestään. Silloin ei kykene vastuulliseen aikuisuuteen eikä vanhmmuuteen. Kun kykenee, kykenee missä perhe-mallissa tahansa. Kuten tälläkin palstalla voi päätellä, vastuullinen aikuisuus ei ole kovinkaan korkeassa kurssissa. Mieluummin ärsyynnytään, paheksutaan, provosoidutaan, viisastellaan yms. Myös kyvyllä asettua toisen asemaan pääsee pitkälle. Sitäkin on aika vähän liikenteessä. Kaikista liitoista ei tule mitään, vaikka olisikin kaksi vastuullista aikuista. Hyvin toimivaa, vastuullista ydinperhettä saati uusperhettä ei tule, jos jompikumpi harrastaa vastuunsiirtoa ja toisen syyttelyä. Uusperheessä usein käy niin, että ne omat hoitamattomat tunneperäiset ongelmat siirretään ensin exän syyksi ja sitten ajanmittaan-kun ne eivät oikeasti ole exän syy- ne alkavat vahingoittaa uusperhettä. On niin paljon helpompaa syytellä muita tai päteä omilla asioillaan kuin ottaa vastuu itsestään ja kunnioittaa muita.
[/quote]
Amen.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 09:14"]
Väitän, että minun silloin yksivuotiaani ei muista tuosta ajasta mitään ja koska toinen biologinen vanhempi ei ole millään tavoin elämässämme läsnä, ei sitä kaipaakaan kun ei isää koskaan ollut paikalla. Lapselta kysyttäessä nykyinen mieheni on ollut isi aina. Että kyllä sillä nyt on ollu kovat oltavat ja kasvaa varmasti todella kieroon tässä perheessä.
Se että sinä 71 olet nähnyt huonoja uusperheitä, ei tarkoita että kaikki, suurinosa ovat niitä huonoja, joten yleistät itse myös aika pahasti.
On absurdia ajatella, ettei kukaan eronnut ole ajatellut lastensa parasta, näin sanovat vain ne joilla ei ole mitään havaintoa todellisuudesta vaan perustavat tietonsa "näkemälleen".
Ja ihan näin ohihuomautuksena, meillä on kyllä ihan perhe, en tajua tuollaista jaottelua. Meillä on äiti, isä ja lapset eli perhe.
Näistä monista kommenteista paistaa läpi se, että kun on kerran epäonnistunut suhteessa, josta on lapsi/lapsia, ei ole oikeutettu olemaan onnellinen kenenkään muun kanssa, eikä etenkään perustamaan perhettä. Valitettavasti monen vuoden yhteiselon jälkeen se kumppani voi muuttua lapsen syntymän jälkeen väkivaltaiseksi juopoksi, pettää, tai hävitä kuvioista.
Ei moni ero johdu vaan siitä, että erotaan huvinvuoksi. Kannattaa muistaa myös se. Useat erot tapahtuvat lasten ollessa pieniä, ei teini-ikäisiä. En ainakaan tunne henk.koht yhtään eroperhettä/lasta jossa ero olisi tapahtunut lasten ollessa teini-ikäisiä tai yli 8 vuotiaita. Eron sattuessa myös lasten asiat pyritään järjestämään mahdollisimman helposti, sama koulu ja kaverit säilyy yms. Mutta tätähän on vaikea ymmärtää.
71, mainitsit että tunnet kasapäin aikuisia jotka vakuuttelevat olevansa onnellisia ja lapset myös, uusperheessä mutta tiedät ettei näin ole.
Minä taas puolestani tunnen useita ydinperheitä, joissa eletään kulissi-avioliittoa koska ei viitsitä lasten takia erota. Ydinperheitä joissa mies ryyppää kaikki rahat, hakkaa naista ja lapsia. Ydinperheitä joissa lapsista ei huolehdita vaan he ovat oman onnensa nojassa. Mutta kyllähän se nyt on selvää että se uusperhe on aina pahempi vaihtoehto.
Kyllä, meni hermo näitä juttuja lukiessa. Suorastaan raivostuttaa, millaisia ihmisiä maa päällänsä kantaa.
[/quote]
Niinpä tietenkin, kaikki ydinperheet ovat kulissiliittoja ja perhehelvettejä ja aito rakkaus on mahdollista vain uusperheessä jossa lapsetkin tekevät kaikkensa jotta äiti saa olla rakastuneen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 09:14"]
Väitän, että minun silloin yksivuotiaani ei muista tuosta ajasta mitään ja koska toinen biologinen vanhempi ei ole millään tavoin elämässämme läsnä, ei sitä kaipaakaan kun ei isää koskaan ollut paikalla. Lapselta kysyttäessä nykyinen mieheni on ollut isi aina. Että kyllä sillä nyt on ollu kovat oltavat ja kasvaa varmasti todella kieroon tässä perheessä.
Se että sinä 71 olet nähnyt huonoja uusperheitä, ei tarkoita että kaikki, suurinosa ovat niitä huonoja, joten yleistät itse myös aika pahasti.
On absurdia ajatella, ettei kukaan eronnut ole ajatellut lastensa parasta, näin sanovat vain ne joilla ei ole mitään havaintoa todellisuudesta vaan perustavat tietonsa "näkemälleen".
Ja ihan näin ohihuomautuksena, meillä on kyllä ihan perhe, en tajua tuollaista jaottelua. Meillä on äiti, isä ja lapset eli perhe.
Näistä monista kommenteista paistaa läpi se, että kun on kerran epäonnistunut suhteessa, josta on lapsi/lapsia, ei ole oikeutettu olemaan onnellinen kenenkään muun kanssa, eikä etenkään perustamaan perhettä. Valitettavasti monen vuoden yhteiselon jälkeen se kumppani voi muuttua lapsen syntymän jälkeen väkivaltaiseksi juopoksi, pettää, tai hävitä kuvioista.
Ei moni ero johdu vaan siitä, että erotaan huvinvuoksi. Kannattaa muistaa myös se. Useat erot tapahtuvat lasten ollessa pieniä, ei teini-ikäisiä. En ainakaan tunne henk.koht yhtään eroperhettä/lasta jossa ero olisi tapahtunut lasten ollessa teini-ikäisiä tai yli 8 vuotiaita. Eron sattuessa myös lasten asiat pyritään järjestämään mahdollisimman helposti, sama koulu ja kaverit säilyy yms. Mutta tätähän on vaikea ymmärtää.
71, mainitsit että tunnet kasapäin aikuisia jotka vakuuttelevat olevansa onnellisia ja lapset myös, uusperheessä mutta tiedät ettei näin ole.
Minä taas puolestani tunnen useita ydinperheitä, joissa eletään kulissi-avioliittoa koska ei viitsitä lasten takia erota. Ydinperheitä joissa mies ryyppää kaikki rahat, hakkaa naista ja lapsia. Ydinperheitä joissa lapsista ei huolehdita vaan he ovat oman onnensa nojassa. Mutta kyllähän se nyt on selvää että se uusperhe on aina pahempi vaihtoehto.
Kyllä, meni hermo näitä juttuja lukiessa. Suorastaan raivostuttaa, millaisia ihmisiä maa päällänsä kantaa.
[/quote]
Niinpä tietenkin, kaikki ydinperheet ovat kulissiliittoja ja perhehelvettejä ja aito rakkaus on mahdollista vain uusperheessä jossa lapsetkin tekevät kaikkensa jotta äiti saa olla rakastuneen onnellinen.
[/quote]
Eihän tuo edellinen niin sanonut... täällä taas joku onneton ydinperheellinen ymmärtää tahallaan väärin:)
Ihan samoin on ankeita kulisseja ydinperheissä kuin onnettomia uusperheitäkin - ja vastavuoroisesti molemmista löytyy aidosti onnellisia ja toimivia perheitä. Sitäpaitsi isätkin perustaa uusperheitä - ei vain äidit! Hyväksyt totuuden tai et:D
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 09:14"]
Väitän, että minun silloin yksivuotiaani ei muista tuosta ajasta mitään ja koska toinen biologinen vanhempi ei ole millään tavoin elämässämme läsnä, ei sitä kaipaakaan kun ei isää koskaan ollut paikalla. Lapselta kysyttäessä nykyinen mieheni on ollut isi aina. Että kyllä sillä nyt on ollu kovat oltavat ja kasvaa varmasti todella kieroon tässä perheessä.
Se että sinä 71 olet nähnyt huonoja uusperheitä, ei tarkoita että kaikki, suurinosa ovat niitä huonoja, joten yleistät itse myös aika pahasti.
On absurdia ajatella, ettei kukaan eronnut ole ajatellut lastensa parasta, näin sanovat vain ne joilla ei ole mitään havaintoa todellisuudesta vaan perustavat tietonsa "näkemälleen".
Ja ihan näin ohihuomautuksena, meillä on kyllä ihan perhe, en tajua tuollaista jaottelua. Meillä on äiti, isä ja lapset eli perhe.
Näistä monista kommenteista paistaa läpi se, että kun on kerran epäonnistunut suhteessa, josta on lapsi/lapsia, ei ole oikeutettu olemaan onnellinen kenenkään muun kanssa, eikä etenkään perustamaan perhettä. Valitettavasti monen vuoden yhteiselon jälkeen se kumppani voi muuttua lapsen syntymän jälkeen väkivaltaiseksi juopoksi, pettää, tai hävitä kuvioista.
Ei moni ero johdu vaan siitä, että erotaan huvinvuoksi. Kannattaa muistaa myös se. Useat erot tapahtuvat lasten ollessa pieniä, ei teini-ikäisiä. En ainakaan tunne henk.koht yhtään eroperhettä/lasta jossa ero olisi tapahtunut lasten ollessa teini-ikäisiä tai yli 8 vuotiaita. Eron sattuessa myös lasten asiat pyritään järjestämään mahdollisimman helposti, sama koulu ja kaverit säilyy yms. Mutta tätähän on vaikea ymmärtää.
71, mainitsit että tunnet kasapäin aikuisia jotka vakuuttelevat olevansa onnellisia ja lapset myös, uusperheessä mutta tiedät ettei näin ole.
Minä taas puolestani tunnen useita ydinperheitä, joissa eletään kulissi-avioliittoa koska ei viitsitä lasten takia erota. Ydinperheitä joissa mies ryyppää kaikki rahat, hakkaa naista ja lapsia. Ydinperheitä joissa lapsista ei huolehdita vaan he ovat oman onnensa nojassa. Mutta kyllähän se nyt on selvää että se uusperhe on aina pahempi vaihtoehto.
Kyllä, meni hermo näitä juttuja lukiessa. Suorastaan raivostuttaa, millaisia ihmisiä maa päällänsä kantaa.
[/quote]
Niinpä tietenkin, kaikki ydinperheet ovat kulissiliittoja ja perhehelvettejä ja aito rakkaus on mahdollista vain uusperheessä jossa lapsetkin tekevät kaikkensa jotta äiti saa olla rakastuneen onnellinen.
[/quote]
Suosittelen että luet tekstini uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheen lapsena vihasin arkeamme. Isäpuoli muutti minun ja äitini luokse ilman että häntä koskaan tapasin, kuukauden seurustelun jälkeen. Välit omaan isään mitä mahtavimmat, äitiin erinomaiset silloin kun isäpuoli ei ole puuttumassa kuviohin. Isäpuolen keksimiä sääntöjä mm. yökyläily kavereiden luona kielletty ennenkuin ikää 18v, ei facebookkia, irc-galleriaa instagramia tms. mitä näitä nyt on. Kotona henkistä kiusaamista; isäpuoli haukkui tumpeloksi, typeräksi, rumaksi, lihavaksi jne, itketti usein tahallaan. Jos sisarpuolten kanssa tuli riitaa, olin ainoana ulkopuolisena lapsena syyllinen. Näin mm. kerran kun pikkusiskopuoleni kävi kimppuuni ja puri kasvoihini ison jäljen, minä sain arestia. Muutinkin pois kotoa heti peruskoulun päätyttyä, ja isäpuoltani en mielelläni tapaa. Nykyään ei äidin kotiin ole asiaa, isäpuoli kielsi sinne tulemisen. Jo kotona asuessani tunsin aina oloni ulkopuoliseksi; olin vieraslapsi. Viikonloppuisin, kun olin isäni luona, muu "ydinperhe" teki perhereissuja kylpylöihin ja huvipuistoihin. Myöhemmin isäpuoleni sanoi olleensa tarkoituksella mulkku minulle, jotta oppisin pienestä pitäen elämän julmuuden.
-Ei ikinä uusperhettä
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:24"]
Uusperheen lapsena vihasin arkeamme. Isäpuoli muutti minun ja äitini luokse ilman että häntä koskaan tapasin, kuukauden seurustelun jälkeen. Välit omaan isään mitä mahtavimmat, äitiin erinomaiset silloin kun isäpuoli ei ole puuttumassa kuviohin. Isäpuolen keksimiä sääntöjä mm. yökyläily kavereiden luona kielletty ennenkuin ikää 18v, ei facebookkia, irc-galleriaa instagramia tms. mitä näitä nyt on. Kotona henkistä kiusaamista; isäpuoli haukkui tumpeloksi, typeräksi, rumaksi, lihavaksi jne, itketti usein tahallaan. Jos sisarpuolten kanssa tuli riitaa, olin ainoana ulkopuolisena lapsena syyllinen. Näin mm. kerran kun pikkusiskopuoleni kävi kimppuuni ja puri kasvoihini ison jäljen, minä sain arestia. Muutinkin pois kotoa heti peruskoulun päätyttyä, ja isäpuoltani en mielelläni tapaa. Nykyään ei äidin kotiin ole asiaa, isäpuoli kielsi sinne tulemisen. Jo kotona asuessani tunsin aina oloni ulkopuoliseksi; olin vieraslapsi. Viikonloppuisin, kun olin isäni luona, muu "ydinperhe" teki perhereissuja kylpylöihin ja huvipuistoihin. Myöhemmin isäpuoleni sanoi olleensa tarkoituksella mulkku minulle, jotta oppisin pienestä pitäen elämän julmuuden.
-Ei ikinä uusperhettä
[/quote]
Ei tämä ole uusperheen vika. Tämä on yhden mielenterveysongelmaisen vika. Joillain ihmisillä tämä skitso on oma äiti tai oma isä. Sinulla se oli isäpuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 08:32"][quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 15:28"]
Uusperheongelmia ei tule, kun ei lähde sellaiseen ollenkaan.
Miten tämä sitten vältetään?
V: Perustamalla perhe ensimmäisellä kerralla oikein.
Ja miten se tapahtuu?
V: Ihan vain siten, että
1) valitsee hyvän miehen
2) elää sen kanssa
Jos on ihan välttämätön pakko elää uusi nuoruus eli päästä maistelemaan vierasta herkkua, niin katsokaa pornoa tai vaikka pettäkää mieluummin. Lapsiparat joutuvat kärsimään teidän typerien mielihalujenne takia.
[/quote]
No voi helvetti! Pitäisikö sitä muka olla jotenkin automaattisesti niin kypsä heti parikymppisenä, että tietäisi jo kuka itse on ja tulee olemaan ja ihmistuntemuksen asiantuntija (mitättömällä elämänkokemuksella) niin, että osaisi valita kerralla hyvän miehen?? Minä en osannut. Olin melko lapsellinen itsekin (enkä tietenkään sitä itse ymmärtänyt tuolloin) ja luulin, että riittää kun itse yritän ja yritän ja yritän. Mutta jos kumppaniksi osuu riippuvuudesta kärsivä narsisti, ei siinä paljon auta, vaikka mitä yrittää. Toinen osaa manipuloida ja vedellä naruista. Yleensä se paskakäytös alkaakin vasta hääkellojen soitua ja naisen ollessa raskaana. Ei tarvi kato enää esittää, kun nainen on jo saatu "kiinnitettyä". Ja jos se mies on vaarallinen jopa lapsilleen, niin kyllä se ero on miljoona kertaa parempi ratkaisu kuin jatkaa avioliitossa. Että mua arsyttää nää länkyttävät besservisserit, jotka tulee jakelemaan neuvojaan siitä, kuinka elämä tulisi elää. Kattokaa vähän se laatikkonne ulkopuolelle. Ei se oikea maailma ole ihan niin mustavalkoinen, kuin haluaisitte!
[/quote]
No siksipä juuri, minkä takia niitä lapsia on täytynyt heti alkaa tekemään "kakskymppisenä"? Mutta kun asenne on tuo: "minulle kaikki,heti", tuntematta toista puoliskoa kunnolla, niin ei ihme, että "yllätyksiä" tulee ja lopulta eroon päädytään..
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:24"]
Uusperheen lapsena vihasin arkeamme. Isäpuoli muutti minun ja äitini luokse ilman että häntä koskaan tapasin, kuukauden seurustelun jälkeen. Välit omaan isään mitä mahtavimmat, äitiin erinomaiset silloin kun isäpuoli ei ole puuttumassa kuviohin. Isäpuolen keksimiä sääntöjä mm. yökyläily kavereiden luona kielletty ennenkuin ikää 18v, ei facebookkia, irc-galleriaa instagramia tms. mitä näitä nyt on. Kotona henkistä kiusaamista; isäpuoli haukkui tumpeloksi, typeräksi, rumaksi, lihavaksi jne, itketti usein tahallaan. Jos sisarpuolten kanssa tuli riitaa, olin ainoana ulkopuolisena lapsena syyllinen. Näin mm. kerran kun pikkusiskopuoleni kävi kimppuuni ja puri kasvoihini ison jäljen, minä sain arestia. Muutinkin pois kotoa heti peruskoulun päätyttyä, ja isäpuoltani en mielelläni tapaa. Nykyään ei äidin kotiin ole asiaa, isäpuoli kielsi sinne tulemisen. Jo kotona asuessani tunsin aina oloni ulkopuoliseksi; olin vieraslapsi. Viikonloppuisin, kun olin isäni luona, muu "ydinperhe" teki perhereissuja kylpylöihin ja huvipuistoihin. Myöhemmin isäpuoleni sanoi olleensa tarkoituksella mulkku minulle, jotta oppisin pienestä pitäen elämän julmuuden.
-Ei ikinä uusperhettä
[/quote]
Kuten sanottu - epäonnistumisiakin sattuu:( Olen pahoillani tuollaisesta lapsuudesta ja nuoruudesta.
Vastapainoksi voisin kyllä kertoa esimerkin hyvästä isäpuolesta: asuimme talon rakennusaikana eri kaupungissa kuin missä lapset kävivät koulua (uuden kodin lähellä). Tietenkin syntyi ystävyyssuhteita ja teinit halusivat viettää iltoja uusien ystävien kanssa, oli koulun diskoja, limudiskoja yms illanviettoja.
Joka toinenlauantai isäpuoli lähti 30 km päähän hakemaan tyttöä kotiin klo 02 kun bussit ei enää kulkeneet. Yleensä diskon edustalla värjötteli 3-4 muutakin tytönrimpulaa joiden olisi pitänyt kävellä kotiin 5km jopa 20 asteen pakkasessa kun vanhemmat eivät halunneet hakea (näitä hyviä ydinperheitä!!). Siispä mies vei ensin nämä muut tytöt kotiin ja oli lopulta 03 jälkeen oman tyttäreni kanssa kotona....
Ja hän teki tämän vapaaehtoisesti, rakkaudesta minua ja lapsiani kohtaan... Tämä siis vain yksi esimerkki. Koskaan ei ole haukkunut, moittinut tai arvostellut lapsia (mun eikä yhteistä) vaan kehunut ja kannustanut kaikessa, kustantanut koko sakin lomille monta kertaa yms. Hänellä on niin hyvä itsetunto ettei hänen ole tarvinnut ylentää itseään toisten kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 08:32"][quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 15:28"]
Uusperheongelmia ei tule, kun ei lähde sellaiseen ollenkaan.
Miten tämä sitten vältetään?
V: Perustamalla perhe ensimmäisellä kerralla oikein.
Ja miten se tapahtuu?
V: Ihan vain siten, että
1) valitsee hyvän miehen
2) elää sen kanssa
Jos on ihan välttämätön pakko elää uusi nuoruus eli päästä maistelemaan vierasta herkkua, niin katsokaa pornoa tai vaikka pettäkää mieluummin. Lapsiparat joutuvat kärsimään teidän typerien mielihalujenne takia.
[/quote]
No voi helvetti! Pitäisikö sitä muka olla jotenkin automaattisesti niin kypsä heti parikymppisenä, että tietäisi jo kuka itse on ja tulee olemaan ja ihmistuntemuksen asiantuntija (mitättömällä elämänkokemuksella) niin, että osaisi valita kerralla hyvän miehen?? Minä en osannut. Olin melko lapsellinen itsekin (enkä tietenkään sitä itse ymmärtänyt tuolloin) ja luulin, että riittää kun itse yritän ja yritän ja yritän. Mutta jos kumppaniksi osuu riippuvuudesta kärsivä narsisti, ei siinä paljon auta, vaikka mitä yrittää. Toinen osaa manipuloida ja vedellä naruista. Yleensä se paskakäytös alkaakin vasta hääkellojen soitua ja naisen ollessa raskaana. Ei tarvi kato enää esittää, kun nainen on jo saatu "kiinnitettyä". Ja jos se mies on vaarallinen jopa lapsilleen, niin kyllä se ero on miljoona kertaa parempi ratkaisu kuin jatkaa avioliitossa. Että mua arsyttää nää länkyttävät besservisserit, jotka tulee jakelemaan neuvojaan siitä, kuinka elämä tulisi elää. Kattokaa vähän se laatikkonne ulkopuolelle. Ei se oikea maailma ole ihan niin mustavalkoinen, kuin haluaisitte!
[/quote]
No siksipä juuri, minkä takia niitä lapsia on täytynyt heti alkaa tekemään "kakskymppisenä"? Mutta kun asenne on tuo: "minulle kaikki,heti", tuntematta toista puoliskoa kunnolla, niin ei ihme, että "yllätyksiä" tulee ja lopulta eroon päädytään..
[/quote]
Öööö. Minä tapasin mieheni kaksikymppisenä, lapset teimme vasta 10-12 vuoden jälkeen. Mies kuitenkin petti ja jätti 20 vuoden jälkeen. Ja minä olin etunenässä se täällä av:lla, joka oli aina satavarma, ettei minun mieheni petä...
ohis
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:24"]
Uusperheen lapsena vihasin arkeamme. Isäpuoli muutti minun ja äitini luokse ilman että häntä koskaan tapasin, kuukauden seurustelun jälkeen. Välit omaan isään mitä mahtavimmat, äitiin erinomaiset silloin kun isäpuoli ei ole puuttumassa kuviohin. Isäpuolen keksimiä sääntöjä mm. yökyläily kavereiden luona kielletty ennenkuin ikää 18v, ei facebookkia, irc-galleriaa instagramia tms. mitä näitä nyt on. Kotona henkistä kiusaamista; isäpuoli haukkui tumpeloksi, typeräksi, rumaksi, lihavaksi jne, itketti usein tahallaan. Jos sisarpuolten kanssa tuli riitaa, olin ainoana ulkopuolisena lapsena syyllinen. Näin mm. kerran kun pikkusiskopuoleni kävi kimppuuni ja puri kasvoihini ison jäljen, minä sain arestia. Muutinkin pois kotoa heti peruskoulun päätyttyä, ja isäpuoltani en mielelläni tapaa. Nykyään ei äidin kotiin ole asiaa, isäpuoli kielsi sinne tulemisen. Jo kotona asuessani tunsin aina oloni ulkopuoliseksi; olin vieraslapsi. Viikonloppuisin, kun olin isäni luona, muu "ydinperhe" teki perhereissuja kylpylöihin ja huvipuistoihin. Myöhemmin isäpuoleni sanoi olleensa tarkoituksella mulkku minulle, jotta oppisin pienestä pitäen elämän julmuuden.
-Ei ikinä uusperhettä
[/quote]
Ei tämä ole uusperheen vika. Tämä on yhden mielenterveysongelmaisen vika. Joillain ihmisillä tämä skitso on oma äiti tai oma isä. Sinulla se oli isäpuoli.
[/quote]
...skitso isäpuoli joka siis asui samassa kodissa koska tämän kirjoittajan äiti halusi leikkiä onnellista perhettä eikä välittänyt sen seuraamuksista tyttärelleen?
Kysyttiinkö tältä tytöltä koskaan edes mitä hän haluaa tai mitä tuntee. Surullista.
Itsellä jo reilu kolme vuotta tullut oltua ihan vaan lasten kanssa keskenään ja elellen normaalisti, eikä mulla ole kiire ketään äkkiä etsiä tähän mun markkina-arvoa todistelemaan, oikeuttamaan olemassaoloani tai esitellä lapsille.
Lapseni ovat mulle liian arvokkaita jotta tällä hetkellä altistaisin ne ehdointahdoin sille kaikelle epävarmuudelle ja muutokselle jota tuo kaikki toisi tullessaan väistämättä. Kaikki aikanaan.
Ei miestä, ei uusperhesirkusta, ei ongelmia.
Onnellinen ja arvokas näin :)
Täällä on kyllä niin ihmeellisiä vastauksia. Kyllä kai nyt jokaisen pitäisi ymmärtää, että yleistää ei voi. Ihmettelen suuresti näitä tuomitsijoita, joilla lähes kaikilla ei ole kuitenkaan mitään omaa kokemusta asiasta. Ihan varmasti on paljon sellaisia ydinperheitä, joissa on lapsilla todella huono olla tai lapsia ei kohdella tasapuolisesti tai vanhemmat ajattelevat itsekkäästi ja laittavat oman onnensa ja halunsa lasten edelle. On aivan turha väittää että vain uusperheessä tapahtuu näin ja että automaattisesti näin on, jos on uusperhe.
Toki uusperheessä on omat haasteensa, mutta jos vanhemmat ovat täyspäisiä ja ymmärtävät (niinkuin jokaisen aikuisen pitäisi ymmärtää, myös ydinperheessä olevien), että lasten hyvinvointi on laitettava etusijalle, niin silloin lapsilla on perheessä hyvä olla.
Alue: Aihe vapaa
Väitän, että minun silloin yksivuotiaani ei muista tuosta ajasta mitään ja koska toinen biologinen vanhempi ei ole millään tavoin elämässämme läsnä, ei sitä kaipaakaan kun ei isää koskaan ollut paikalla. Lapselta kysyttäessä nykyinen mieheni on ollut isi aina. Että kyllä sillä nyt on ollu kovat oltavat ja kasvaa varmasti todella kieroon tässä perheessä.
Se että sinä 71 olet nähnyt huonoja uusperheitä, ei tarkoita että kaikki, suurinosa ovat niitä huonoja, joten yleistät itse myös aika pahasti.
On absurdia ajatella, ettei kukaan eronnut ole ajatellut lastensa parasta, näin sanovat vain ne joilla ei ole mitään havaintoa todellisuudesta vaan perustavat tietonsa "näkemälleen".
Ja ihan näin ohihuomautuksena, meillä on kyllä ihan perhe, en tajua tuollaista jaottelua. Meillä on äiti, isä ja lapset eli perhe.
Näistä monista kommenteista paistaa läpi se, että kun on kerran epäonnistunut suhteessa, josta on lapsi/lapsia, ei ole oikeutettu olemaan onnellinen kenenkään muun kanssa, eikä etenkään perustamaan perhettä. Valitettavasti monen vuoden yhteiselon jälkeen se kumppani voi muuttua lapsen syntymän jälkeen väkivaltaiseksi juopoksi, pettää, tai hävitä kuvioista.
Ei moni ero johdu vaan siitä, että erotaan huvinvuoksi. Kannattaa muistaa myös se. Useat erot tapahtuvat lasten ollessa pieniä, ei teini-ikäisiä. En ainakaan tunne henk.koht yhtään eroperhettä/lasta jossa ero olisi tapahtunut lasten ollessa teini-ikäisiä tai yli 8 vuotiaita. Eron sattuessa myös lasten asiat pyritään järjestämään mahdollisimman helposti, sama koulu ja kaverit säilyy yms. Mutta tätähän on vaikea ymmärtää.
71, mainitsit että tunnet kasapäin aikuisia jotka vakuuttelevat olevansa onnellisia ja lapset myös, uusperheessä mutta tiedät ettei näin ole.
Minä taas puolestani tunnen useita ydinperheitä, joissa eletään kulissi-avioliittoa koska ei viitsitä lasten takia erota. Ydinperheitä joissa mies ryyppää kaikki rahat, hakkaa naista ja lapsia. Ydinperheitä joissa lapsista ei huolehdita vaan he ovat oman onnensa nojassa. Mutta kyllähän se nyt on selvää että se uusperhe on aina pahempi vaihtoehto.
Kyllä, meni hermo näitä juttuja lukiessa. Suorastaan raivostuttaa, millaisia ihmisiä maa päällänsä kantaa.