Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ne uusperheiden ongelmat oikeasti ovat?
04.03.2014 |
Ymmärrän kyllä, että eri taustoista tulevilla on erilaisia tapoja. Yhdet haluaa pitää telkkarin auki joka päivä, toiset ei koskaan. Yksi haluaa tulista ruokaa, toiset ei koskaan. Eli ei ole kasvettu yhteen, ja näiden kaikkien toiveiden toteuttaminen on moniulotteisempaa kuin ydinperheessä.
Mutta jos tätä ei oteta huomioon, niin miksi muka siellä uusperheessä on niin vaikeaa?
Onhan meillä ydinperheilläkin vaikeat sukulaiset ja isoäidit summuut, jotka aiheuttavat päänvaivaa. Onhan ydinperheissäkin vaikeita lapsia, jotka häiritsevät tasapainoa.
Sen vielä ymmärrän, että vaikeinta on silloin, kun kaikki entiset lapset asuvat saman katon alla. Mutta mitä vaikeaa siinä voi olla, kun käy lapsia joka toinen viikonloppu?
Juu, olen lukenut näitä ketjua, mutta tarvitsisin, että joku vääntäisi rautalangasta ongelman ytimen.
Kommentit (97)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 14:31"]
no ainakin teini-iässä tää et sä oo mun äiti/isä, joten en tottele sua yms asiat, mitkä on vaikeita jo ydinperheessä saati sitten perheessä missä on useampia vanhempia.
[/quote]
Ok... mutta sitä varten on se oikea vanhempi... Toki ei aina paikalla, mutta siihen voi vedota "odota et isä tulee kotiin".
ap
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 14:33"]
Yleensä eksien aiheuttamia.
[/quote]
exät vaikeuttavat, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi pilata sinun perhe-elämääsi. Vai voiko...?
No mä en ole ongelmia koskaan suuresti täällä toitottanutkaan, ja rutkasti enemmän niitä oli kyllä meidän ydinperheessämme... :D Mutta jos nyt jotain mietin, niin kyllä meiltä puuttuu sellainen yhteenhitsautumisen tunne. Miehellä ja pojalla on hyvät ja asialliset välit, mutta eivät lämpimät. Sellaiset kohteliaat, mikä on tietysti jo erittäin hyvin. Mutta eivät he puhu juuri mistään, tervehtivät ja huikkaavat hyvät yöt, mutta ei sen suurempaa keskusteluyhteyttä. Joskus harvoin saunovat kahdestaan, kommentoivat keskenään tv-ohjelmia, mutta ei kumpikaan tunnu olevan täysin oma itsensä kotonaan silloin, kun toinen on paikalla. Harmittaa, mutta toisaalta, ehkä se ajan myötä. Minäkin olen hieman kireämpänä silloin, kun molemmat ovat läsnä, yritän ehkä liiaksikin toimia "puskurina" ja viihdyttäjänä ja toisaalta jotenkin jakaa aikaani oikeudenmukaisesti sen sijaan, että oltaisiin kaikki yhdessä. Kumpikin ihan pitävät toisistaan eivätkä puhu mitään ikävää toisen selän takana, eivät ärsyynny toisen läsnäoloon, mutta ehkä vielä 2 vuoden yhdessä asumisen jälkeenkin se tietynlainen vieraskoreus on ongelmana. Mutta sekin vaan mulle, he eivät mitään ongelmia näe, tai myönnä! :D
Meillä ei koskaan ole sanottu tuota että sä et ole mun isä/äiti. Lapset on ymmärtäneet heti alusta että perheen huoltajat on vanhemman asemassa ja kotona on heidän sääntönsä. Mun mielestä ei mikään olisi niin loukkaavaa kuin tuollainen dissaaminen!!
Lapset olivat 6-14v kun aloitimme uusperheemme 18 vuotta sitten. Tytöt rakastivat isäpuoltaan heti alusta ja suhtautuivat asiallisen arvostavasti äitipuoleensa toisaalla. Esikoispojalle uusperhe oli vaikeinta - hän koki että piti olla lojaali isälle eikä saanut kiintyä isäpuoleen, samoin luonne-erot korostuivat ensimmäisinä vuosina: poika on hidas ja harkitseva, mieheni impulsiivinen ja nopea. Tuosta tuli joskus sanomista puolin ja toisin. Myöhemmin löysivät sitten yhteisiä asioita ja poikakin tajusi ettei petä isäänsä vaikka isäpuolesta pitääkin. Ja hänelle kuitenkin oli tärkeintä se että minä, äiti olin onnellinen. Nyt välit on upeat, kumpikin tuo toiselle tuliaisia aina reissuista (viski kummankin lempiharrastus), poika laittoi juuri Kuubasta viestiä että minkälaisia sikareita voisi tuoda:)
Exän aiheuttamilta ongelmilta vältyttiin sillä että maksoimme nykyisen mieheni kanssa kaiken lapsille (elarit yhteensä 330€) enkä edes yrittänyt vetää bioisää siihen mukaan. Olisi vain tullut paha mieli koska hänen mielestään tuo satanen per lapsi piti riittää kaiikkeen.... Yhteyttäkään en pitänyt koskaan, lapset hoitivat sen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ongelmia aiheuttaa nykysen mieheni suhtaantuminen esikoiseeni. Hän ei ole pojan biologinen isä, joten kiintymys-rakkaus-suhdetta ei ole syntynyt lapsesta lähtien niin, kun normaalisti vanhemmilla tulee, jolloin sitä sietää lapsensa huonoja luonteenpiirteitä ja "puutteita" paremmin. Mieheni suhtaantuminen pojan häntä ärsyttäviin luonteenpiirteisiin tulee ilmi monessa kohdassa, kun eletään tavallista arkea. Meidän yhteiset lapset ovat vielä pieniä, joten hänen on vaikea ymmärtää murkku-ikäisen tarpeita ja käytöstä. On kuitenkin sovittu, että koitamme puhua asiat ensin aikuisten kesken ja sitten vasta tarvittaessa otamme asian laajempaan käsittelyyn. Näin vältymme turhalta valittamiselta, mikä johtuu pelkästään tästä ettei ymmärrystä riitä.
Raha-asiat... yh-äidit yrittää maksattaa entisen liittonsa kakarat uusilla miehillään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha-asiat... yh-äidit yrittää maksattaa entisen liittonsa kakarat uusilla miehillään
Raha-asiat... yh-äidit yrittää maksattaa entisen liittonsa kakarat uusilla miehillään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 14:55"]Raha-asiat... yh-äidit yrittää maksattaa entisen liittonsa kakarat uusilla miehillään
[/quote]
Todellaki todellaki todellaki aivan aivan aivan!
Uskon että useimmiten ongelmia uusperheessä syntyy silloin, kun on liian nopeasti ja liian optimistisesti yhteen muutettu eikä yhteisiä pelisääntöjä olla sovittu tarpeeksi selkeästi. Toki ydinperheessäkin toimiva parisuhde on tärkeä asia, mutta varsinkin uusperheessä se on erittäin tärkeä.
Itse olen uusperheessä ja meidän vahvuus on mielestäni se, että keskustelemme paljon ja avoimesti sekä miehen, että lasten kanssa, yhdessä ja erikseen. Meillä on myös yhteisiä harrastuksia ja ylipäätänsä vietämme paljon aikaa lasten kanssa. Miehen lapset ovat meillä paljon (n. puolet kuukaudesta) joten heihin oli myös alussa helpompi kiintyä nopeammin ja he tuntuvat yhtä paljon perheenjäseniltä kuin muutkin. Eli uskon että näin on paljon parempi, kuin siten että he olisivat meillä vaan jokatoinen viikonloppu.
Ongelmia meillä aiheuttaa miehen ex-avokki. Oikeudessa ollaan jo kertaalleen käyty ja nyt on sama vielä uudestaan edessä, kun eukko ei ollut tyytyväinen ja valitti hoviin. Meidän suhteen alussa ei ollut tätä ongelmaa, mutta kun mentiin naimisiin, niin ex alkoi hankalaksi. Ei tämä meidän suhdetta horjuta, mutta lasten kannalta on kurjaa. Onneksi he ovat jo niin isoja, että ymmärtävät ketää saavat vaikeuksista kiittää ja ongelmia onkin enemmän siellä äidin luona kuin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheongelmia ei tule, kun ei lähde sellaiseen ollenkaan.
Miten tämä sitten vältetään?
V: Perustamalla perhe ensimmäisellä kerralla oikein.
Ja miten se tapahtuu?
V: Ihan vain siten, että
1) valitsee hyvän miehen
2) elää sen kanssa
Jos on ihan välttämätön pakko elää uusi nuoruus eli päästä maistelemaan vierasta herkkua, niin katsokaa pornoa tai vaikka pettäkää mieluummin. Lapsiparat joutuvat kärsimään teidän typerien mielihalujenne takia.
Meidän uusperheen ongelmat johtuivat samasta asiasta kuin mieheni avioerokin: miehen ensimmäisen vaimon psyykkisistä ongelmista, joita hän ei itse myöntänyt eikä hankkinut apua. Vaimo otti eron, koska impulsiivisena ihmisenä hullaantui uuteen mieheen. Valitettavasti suhde ei kestänyt, ja naisen elämä lähti täysin lapasesta: miehet ja asuinpaikat vaihtuivat muutaman kuukauden välein. Lapset alkoivat tietenkin oireilla, mikä vaikeutti tilannetta, kun äiti ei suostunut hankkimaan heillekään apua.
Avioerojen syyt harvoin lakkaavat olemasta eron jälkeen. Väitän, että molempien uusperheen perustajien erojen syyt sekä heidän tunne-elämänsä kypsyys määräävät aika pitkälle sen, millaista uusperhe-elämä tulee olemaan.
Meille tuotti vakautta se, että välit omaan exääni olivat täysin kunnossa eikä eron syy, miehen muutto ulkomaille, jonne en halunnut seurata, hiertänyt ollenkaan. Minulla ei siis ollut mitään painolastia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko 55 avata sanomaansa, eli miten erojen syyt vaikuttavat? Miten se vaikuttaa, että molemmat ovat jättäjiä tai molemmat ovat jätettyjä?
Aloittajalle..luulisin että ainakin osa sekasotkua on se kun rikkinäiset ihmiset rikkinäisistä liitoistaa hakeutuvat taas yhteen jonkun rikkinäisen kanssa. Siinä joutuu sitten tekemisiin usein lukemattomien ihmisten, osin ehkä myös rikkinäisten kanssa. Kun siihen yhdistetään meillä niin usein vallalla oleva puhumattomuus..niin tuleehan siitä aika soppa, näin kärjistettynä. Mutta en ihmettele kun täälläkin aika usin kysytään että mitä mieheni tarkoitti kun sanoi tai voinko, uskallanko kysyä..ihan naurettavaa. Ja toisinaan tehdään niin nopeita päätöksiä, ei ajatella lasten asemaa ollenkaan vaan lyödään hynttyyt yhteen ja perässä vasta tulee se ajatus! Ei osata puhua toistensa kanssa, se on varmaan se suurin juttu, ei ne ikävät asiat puhumatta selviä.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:41"]
Aloittajalle..luulisin että ainakin osa sekasotkua on se kun rikkinäiset ihmiset rikkinäisistä liitoistaa hakeutuvat taas yhteen jonkun rikkinäisen kanssa. Siinä joutuu sitten tekemisiin usein lukemattomien ihmisten, osin ehkä myös rikkinäisten kanssa. Kun siihen yhdistetään meillä niin usein vallalla oleva puhumattomuus..niin tuleehan siitä aika soppa, näin kärjistettynä. Mutta en ihmettele kun täälläkin aika usin kysytään että mitä mieheni tarkoitti kun sanoi tai voinko, uskallanko kysyä..ihan naurettavaa. Ja toisinaan tehdään niin nopeita päätöksiä, ei ajatella lasten asemaa ollenkaan vaan lyödään hynttyyt yhteen ja perässä vasta tulee se ajatus! Ei osata puhua toistensa kanssa, se on varmaan se suurin juttu, ei ne ikävät asiat puhumatta selviä.
[/quote]
öhöm... Minä en ole eronnut yh, enkä koskaa ole ollut näin ehjä kuin sen jälkeen, kun erostani selvisin....jos minä perustaisin uusperheen niin väitän, että ole niin ehjä, enkä rikkinäinen, kuin keskeneräinen ihminen voi olla. Väitän myös, että rikkinäisimpiä ovat ne ihmiset, jotka eivät ole elämässään kokeneet mitään traumaattista tai hajottavaa. He vain luulevat olevansa ehjiä, koska eivät ole joutuneet kohta,aan sitä pimeää yötä.
Uusperheen "vanhemmuus" on pirun vaikeaa tunteiden vuoristorataa. Miehen lapsen suhteen mulla on KAIKKI samat velvollisuudet lasta kohtaan kuin biovanhemmalla, mutta "et sä oo mun äiti" tai miehen suusta usein lipsahtava "sä oot vaan äitipuoli, älä riehu" palauttavat sekunnissa mut puun ja kuoren väliin. Miten sietää lapselta kaikki, mitä biovanhempi kattelee lähennä huvittuneena, koska kuten itekin oon tuoreena äitinä huomannut, omaa lasta nyt vaan jaksaa tuhat kertaa paremmin, kuin toisen. Kaikki tiedätte tän ilmiön, kun kuuntelette bussissa kitisevää vierasta lasta, se saattaa ärsyttää, vaikka oma ei.
Mulle epävarmana ihmisenä oli aluksi myös vaikeeta se, että miehen poika on kuin ilmetty äitinsä ulkomuodoltaan. Tyhmää, tiedän, mutta mä en jaksa provosoitua kenenkään paheksunnasta, jos ei ole itse kokenut äiti-/isäpuoleutta.
Mä tulin kuvioon,kun miehen erosta oli kulunut n. 7v. Olen 5v. miestä nuorempi, poika oli 13, kun tavattiin. Mun ja pojan välillä kaikki on hyvin, tykätään toisistamme ja poika muuttaa meille kohta asumaan. Vuosien varrella oon joutunu tappelemaan monien epähienojen, inhottavien tunteiden kanssa ja edelleen, kun poika ja isä äityvät elämään ihan pellossa, joudun hakkaamaan hiljaa päätä seinään, koska valittaminen nyt ei vaan kuulu äitipuolen toimenkuvaan. Tätä pellossa elämistä ei helpota isän tuntema selittämätön, voimakas syyllisyys ja etäisyys poikansa suhteen, mikä tekee kurinpidosta epämieluisaa ja ahdistavaa miehelle. Tuntuu kuulemma väärältä, kun näkee vaan muutamana päivänä kuussa alkaa leikkiä kasvattajaa. Mun läsnäolo on suorastaan pakollista, jotta isä osaisi olla luontevasti poikansa kanssa ja useimmiten olen ihan väsy yhteisten viikonloppujen ja varsinkik lomien jälkeen jatkuvana seremoniamestarina toimimisesta.
Mutta positiivisesti ajateltuna, meillä menee ihan ok. Välit pojan äitiin on jopa kaverilliset ja poika on aika mussukka, mukava ja hyvää seuraa.
Voi kuule kun mä en voi sulle tästä ongelnattomaksi uusperheeksi muuttua.
Alue: Aihe vapaa
no ainakin teini-iässä tää et sä oo mun äiti/isä, joten en tottele sua yms asiat, mitkä on vaikeita jo ydinperheessä saati sitten perheessä missä on useampia vanhempia.