Lapseni kirjoittaa ylioppilaaksi ensi keväänä ja haluaa hakea opiskelemaan psykologiaa. Sinne on kuitenkin vaikea päästä.
Siksi hän haluaisi hakea varmuuden vuoksi muutamaan muuhunkin paikkaan.
Onko teillä ehdotuksia, mitkä muut voisivat kiinnostaa? Itse ehdotin toimintaterapeutin opintoja.
Kommentit (46)
AP:n kannattaisi ehkä olla neuvoissaan aika varovainen kun ei tunne asiaa ja alaa. Sinun tehtäväsi on rohkaista ja kannustaa eikä tyrkyttää mitään "et kumminkaan pääse" -vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
AP:n kannattaisi ehkä olla neuvoissaan aika varovainen kun ei tunne asiaa ja alaa. Sinun tehtäväsi on rohkaista ja kannustaa eikä tyrkyttää mitään "et kumminkaan pääse" -vaihtoehtoja.
Ap pyysi apua eli näin ilmaisi, ettei tunne asiaa tarpeeksi. Missään ei puhuttu tyrkyttämisestä eikä käytetty sanaa kumminkaan. Vaikea päästä = ihminen tiedostaa, että sinne on paljon hakijoita.
Ole hyvä rautalangasta! :D
Vierailija kirjoitti:
Mit tarkoittaa 'vaikea päästä'? Oma tyttäreni halus hammaslääkikseen. Selvitti aineet millä saa parhaat pisteet todistusvalinnassa, satsasi niihin ja pääsi sisään.
Nää on näitä mutseja, "mun lapsi pääsi helposti mitä hankalaa muka". Ei sillä ettei saisi olla ylpeä mutta tässä ei taidettu kysyä mitään mitä vastasit, kunhan halusit päteä tyttärelläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa lasten elää omaa elämäänsä ihan itse, kun ovat täysi-ikäisiä.
Annan toki. Kysyn vain mielipiteitä, koska lapsi itse niitä pyysi miettimään hänen kanssaan[/
Lapsesi pyysi miettimään kanssaan opiskeluvaihtoehtoja ja sinä ryntäät kysymään asiaa vauvapalstalta. Voi hyvää päivää, minkälainen mamma!
Tosi hyvä tuo neuvo, että jutelkaa mikä siinä (kuvitellussa) psykologin TYÖSSÄ kiinnostaa, ja miettikää sitten mihin kannattaa hakea opiskelemaan ja mitä.
Yleensä lukiolaiset haluavat yliopistoon lukemaan sellaista ainetta, joka on ollut lukiossa heille helppoa. Ikään kuin hakevat jatkoaikaa lukiolle sen sijaan että alkaisivat hankkia eväitä itsensä elättämiseen. Siksi psykologiaa hakee opiskelemaan niin moni.
Ei lukiolaisille kerrota, mitä työelämä oikeasti on. Monelle sopisi paljon paremmin amk kuin yliopisto.
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä tuo neuvo, että jutelkaa mikä siinä (kuvitellussa) psykologin TYÖSSÄ kiinnostaa, ja miettikää sitten mihin kannattaa hakea opiskelemaan ja mitä.
Yleensä lukiolaiset haluavat yliopistoon lukemaan sellaista ainetta, joka on ollut lukiossa heille helppoa. Ikään kuin hakevat jatkoaikaa lukiolle sen sijaan että alkaisivat hankkia eväitä itsensä elättämiseen. Siksi psykologiaa hakee opiskelemaan niin moni.
Ei lukiolaisille kerrota, mitä työelämä oikeasti on. Monelle sopisi paljon paremmin amk kuin yliopisto.
Jos kiinnostaa psykologia, ei kannata hakea amk-opintoihin missän nimessä. Ammattikorkeakoulu on entinen opistotaso. Kunnianhimoinen ja älykäs nuori soveltuu paremmin yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmissa viesteissä olikin mainittu, että miettikää yhdessä mikä psykologiassa kiinnostaa. Psykologin työ ei ole yhtä teoriapainotteista kuin aineen opiskelu. Jos työ kiinnostaa, silloin esimerkiksi psykiatriset sairaanhoitajat ja toimintaterapeutit tekevät samankaltaista työtä. Toinen keskittyy enemmän keskusteluun, psyykkiseen hyvinvointiin ja sen tukemiseen, toinen taitojen arviointiin eri menetelmillä ja kuntoutukseen. Mikä näistä alueista olisi mielenkiintoisin? Olisiko muita töitä, joissa tehtäisiin samaa?
Lähihoitajana pääsee tekemään kaikkea tuota ja lisäksi paljon paljon muuta ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmissa viesteissä olikin mainittu, että miettikää yhdessä mikä psykologiassa kiinnostaa. Psykologin työ ei ole yhtä teoriapainotteista kuin aineen opiskelu. Jos työ kiinnostaa, silloin esimerkiksi psykiatriset sairaanhoitajat ja toimintaterapeutit tekevät samankaltaista työtä. Toinen keskittyy enemmän keskusteluun, psyykkiseen hyvinvointiin ja sen tukemiseen, toinen taitojen arviointiin eri menetelmillä ja kuntoutukseen. Mikä näistä alueista olisi mielenkiintoisin? Olisiko muita töitä, joissa tehtäisiin samaa? Jos psykologia kiinnostaa teorioidensa takia, silloin voisi miettiä psykologiaa sivuaineenakin muille opinnoille.
Toimintaterapeutin ja psykiatrisen sairaanhoitajan työt ei ole lähelläkään psykologin työtä. Tällaisen opiskelupaikan vastaanottaminen ei myöskään mitenkään auta pääsemään opiskelemaan psykologiaa.
Mieluummin vaikka tilastotiedettä yliopistoon, oppii pääsykokeessa vaadittavia asioita siellä.
Nykyään ei enää kannata ottaa vastaan mitä tahansa paikkaa, kun on ensikertalaiskiintiö. Tässä tapauksessa keskittyisin pääsykokeisiin lukuun ja avoimen opintoihin. Ei kannata luovuttaa. Monet hakee useamman kerran psykologiaa lukemaan ennen sisäänpääsyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän aikuinen lapsesi selvitä nämä asiat ihan itse.
Niin että opo voi oppilasta auttaa ja opastaa, mutta ei vanhemmat, jotka sentään hänet tuntevat?
Ilmankos suuri osa ihmisistä on tuuliajolla.
Tässä tapauksessa vanhemman neuvot ei ehkä ole niitä parhaimpia. Jos nuori haluaa opiskella psykologiaa, millainen vanhempi suosittelee toimintaterapeutiksi opiskelua? Täytyy olla aika pihalla.
Missä kohtaa ap sanoi suositelevansa sitä? Multa meni kyllä ohi. Ap kyselee täältäkin tietoa, johon voi sitten perehtyä lapsensa kanssa. Nuori tuskin oikeasti itsekään tietää mitä haluaa varmasti ja kaikki apu on tarpeen.
Jotkut neuvot on tosiaan sitä tasoa kuin suosittelisi lääkiksestä kiinnostuneelle lähihoitajan opintoja. Vähän nyt rimaa ylemmäs, jooko?
Tilastotiede. Sen painoarvo on tosi psykologian opinnoissa, joten saa osaamista pääsykokeisiin ja hyväksilukuja, kun pääsee sisälle.
Jos tytär on hyvä matematiikassa ja luonnontieteissä, voisi hakea teknillisiin yliopistoihin.
Psykologian pääsykokeessa on tärkeää osata laskea sujuvasti tilastomatematiikkaan liittyviä laskuja, joten tilastotiede yliopistossa ei ole huono ajatus.
No AP on nyt kyllä jo ehdottanut toimintaterapeutin opintoja, ja niillä opinnoilla ja työllä ei ole paljonkaan yhteistä psykologin työn kanssa.
Kerronpa, että minulla oli vuosikymmeniä sitten sama tilanne: psykologia kiinnosti, mutta en uskonut kykyihini päästä sisään eikä suvussa ollut ainuttakaan akateemista. Juttelin opolle että jos nyt kuitenkin vaikka toimintaterapeutiksi. Opo sanoi minulle, että se työ on hyvin käytännönläheistä eikä tule riittämään sinulle, kun olet akateemisesti iorientoitunut. Niinkuin olinkin, tykkäsin pohtia ja opiskella ja menestyin koulussa. Yliopisto oli oikea paikka minulle ja olen opolle kiitollinen rohkaisusta.
Onko tyttäresi akateemisesti orientoitunut vai enemmän käytännönläheinen?
Ehkäpä lapsesi kirjoittelee tuolla Psykologia 2021 -ketjussa? Edelliset ketjut ovat olleet suosituin aiheeseen liittyvä keskustelu.
Tulevista pääsykokeista ei tiedä, joten neuvo lähteä lukemaan tilastotiedettä pääsykokeita varten on huono.
Joka tapauksessa ensikertalaisuutta ei kannata menettää mihin tahansa, joten muutama vuosi avoimessa ja sit miettii uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä lapsesi kirjoittelee tuolla Psykologia 2021 -ketjussa? Edelliset ketjut ovat olleet suosituin aiheeseen liittyvä keskustelu.
Tulevista pääsykokeista ei tiedä, joten neuvo lähteä lukemaan tilastotiedettä pääsykokeita varten on huono.
Joka tapauksessa ensikertalaisuutta ei kannata menettää mihin tahansa, joten muutama vuosi avoimessa ja sit miettii uusiksi.
Ei se tilastotiede ole pääsykokeista mihinkään katoamassa, joten sinun neuvosi on huono.
Vierailija kirjoitti:
Jos tytär on hyvä matematiikassa ja luonnontieteissä, voisi hakea teknillisiin yliopistoihin.
Psykologian pääsykokeessa on tärkeää osata laskea sujuvasti tilastomatematiikkaan liittyviä laskuja, joten tilastotiede yliopistossa ei ole huono ajatus.
Mutta miksi kukaan, joka on hyvä matematiikassa ja luonnontieteissä haluaisi opiskella psykologiaa, kun kerran rahkeet riittävät STEM-aloille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tytär on hyvä matematiikassa ja luonnontieteissä, voisi hakea teknillisiin yliopistoihin.
Psykologian pääsykokeessa on tärkeää osata laskea sujuvasti tilastomatematiikkaan liittyviä laskuja, joten tilastotiede yliopistossa ei ole huono ajatus.
Mutta miksi kukaan, joka on hyvä matematiikassa ja luonnontieteissä haluaisi opiskella psykologiaa, kun kerran rahkeet riittävät STEM-aloille?
Yllättävän moni nainen näyttää haluavan. En minäkään sitä ymmärrä, mutta tiedän kuitenkin useamman matemaattisissa aineissa hyvin menestyneen naisen, joka on päätynyt opiskelemaan psykologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tytär on hyvä matematiikassa ja luonnontieteissä, voisi hakea teknillisiin yliopistoihin.
Psykologian pääsykokeessa on tärkeää osata laskea sujuvasti tilastomatematiikkaan liittyviä laskuja, joten tilastotiede yliopistossa ei ole huono ajatus.
Mutta miksi kukaan, joka on hyvä matematiikassa ja luonnontieteissä haluaisi opiskella psykologiaa, kun kerran rahkeet riittävät STEM-aloille?
Monikin.
Tämä ketju on malliesimerkki tästä palstasta. Onneksi joukossa on muutama ihminen, joka vastaa ihan asiallisestikin.
Ehkä siksi juuri kysyi mielipiteitä, kun tiesi kaipaavansa apua asiassa? Ihmeen negatiivinen sun maailmankuvasi.