Lapseni kirjoittaa ylioppilaaksi ensi keväänä ja haluaa hakea opiskelemaan psykologiaa. Sinne on kuitenkin vaikea päästä.

Jos ei pääse niin lukee avoimessa niitä kursseja ja yrittää ensi vuonna uudestaan, aina paranee mahdollisuudet kun on jo osa suoritettuna.

Johtamisen psykologiaa. Ainakin Lapin yliopisto kouluttaa tähän. Tai kasvatustieteelliseen kasvatuspsykan pääaineeseen. Tai sosiologia.

Eiköhän aikuinen lapsesi selvitä nämä asiat ihan itse.

Psykoterapeutti, psykiatrinen sairaanhoitaja, sosionomi

Ei mihinkään toimintaterapiaan, siinä menee ensikertalaisuuskiintiöpaikka eikä auta mitenkään muutenkaan myöhemmin pääsemään psykologiaan. Ellei lapsi sitten halua juuri sinne.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän aikuinen lapsesi selvitä nämä asiat ihan itse.

Varmasti selvittääkin mutta kysyn, koska lapsi itse kysyi mielipidettäni enkä minä itse tiedä tästä mitään :)

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pääse niin lukee avoimessa niitä kursseja ja yrittää ensi vuonna uudestaan, aina paranee mahdollisuudet kun on jo osa suoritettuna.

Juuri näin. Ei vaan mene ottamaan jotain sekundääristä paikkaa vastaan. Välivuosi ja Avoimeen ja tavoite vaikka perusopintokokonaisuus (25 op).

Antaa lasten elää omaa elämäänsä ihan itse, kun ovat täysi-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Antaa lasten elää omaa elämäänsä ihan itse, kun ovat täysi-ikäisiä.

Annan toki. Kysyn vain mielipiteitä, koska lapsi itse niitä pyysi miettimään hänen kanssaan

Kannustat vaan kaikin tavoin. Ei oteta tuollaista luovuttaja-asennetta heti alussa. Välivuosi avoimen yliopiston psykologian kursseilla on hyvä vaihtoehto jos ei pääse sisään.

Auttaisiko, jos yhdessä miettisitte, mitkä ovat niitä asioita, jotka psykologiassa häntä kiinnostavat ja ennen kaikkea millaista työtä hän haluaisi "isona" tehdä? Siltä pohjalta voisi sitten katsella noita muitakin vaihtoehtoja paremmin. Jos psykologian teoreettinen ja tieteellinen puoli on se ensisijainen kiinnostus niin sitten siihen yliopistoon pääsyyn kannattaa panostaa. Ja toisaalta, jos tärkein tavoite on päästä tekemään käytännönläheistä auttamistyötä, niin nuo ammattikorkeakoulututkinnot voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Minusta tuo toimintaterapeutti oli esimerkiksi tosi hyvä idea!

Ihme kommentteja ettei saisi jelppiä lasta näissä oikeasti vaikeissa tilanteissa. Ja elämänkokemus auttaa. Jos ei itse ole saanut kaipaamaansa tukea vanhemmiltaan niin ei sitä pidä muille kostaa. Hienoa sinulle ap että paneudut asiaan ja tuet lastasi. Sitä toivoisi kaikkien vanhempien tekevän. Valitettavasti usein on juuri tuo, "olet täysi-ikäinen, hoida ja vastaa kaikesta itse äläkä odota neuvoa ja tukea"

Aiemmissa viesteissä olikin mainittu, että miettikää yhdessä mikä psykologiassa kiinnostaa. Psykologin työ ei ole yhtä teoriapainotteista kuin aineen opiskelu. Jos työ kiinnostaa, silloin esimerkiksi psykiatriset sairaanhoitajat ja toimintaterapeutit tekevät samankaltaista työtä. Toinen keskittyy enemmän keskusteluun, psyykkiseen hyvinvointiin ja sen tukemiseen, toinen taitojen arviointiin eri menetelmillä ja kuntoutukseen. Mikä näistä alueista olisi mielenkiintoisin? Olisiko muita töitä, joissa tehtäisiin samaa? Jos psykologia kiinnostaa teorioidensa takia, silloin voisi miettiä psykologiaa sivuaineenakin muille opinnoille.

Kiitos vastauksista! :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aiemmissa viesteissä olikin mainittu, että miettikää yhdessä mikä psykologiassa kiinnostaa. Psykologin työ ei ole yhtä teoriapainotteista kuin aineen opiskelu. Jos työ kiinnostaa, silloin esimerkiksi psykiatriset sairaanhoitajat ja toimintaterapeutit tekevät samankaltaista työtä. Toinen keskittyy enemmän keskusteluun, psyykkiseen hyvinvointiin ja sen tukemiseen, toinen taitojen arviointiin eri menetelmillä ja kuntoutukseen. Mikä näistä alueista olisi mielenkiintoisin? Olisiko muita töitä, joissa tehtäisiin samaa? Jos psykologia kiinnostaa teorioidensa takia, silloin voisi miettiä psykologiaa sivuaineenakin muille opinnoille.

Toimintaterapeutin ja psykiatrisen sairaanhoitajan työt ei ole lähelläkään psykologin työtä. Tällaisen opiskelupaikan vastaanottaminen ei myöskään mitenkään auta pääsemään opiskelemaan psykologiaa.

Mieluummin vaikka tilastotiedettä yliopistoon, oppii pääsykokeessa vaadittavia asioita siellä.

Mit tarkoittaa 'vaikea päästä'? Oma tyttäreni halus hammaslääkikseen. Selvitti aineet millä saa parhaat pisteet todistusvalinnassa, satsasi niihin ja pääsi sisään.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän aikuinen lapsesi selvitä nämä asiat ihan itse.

Niin että opo voi oppilasta auttaa ja opastaa, mutta ei vanhemmat, jotka sentään hänet tuntevat?

Ilmankos suuri osa ihmisistä on tuuliajolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän aikuinen lapsesi selvitä nämä asiat ihan itse.

Niin että opo voi oppilasta auttaa ja opastaa, mutta ei vanhemmat, jotka sentään hänet tuntevat?

Ilmankos suuri osa ihmisistä on tuuliajolla.

Tässä tapauksessa vanhemman neuvot ei ehkä ole niitä parhaimpia. Jos nuori haluaa opiskella psykologiaa, millainen vanhempi suosittelee toimintaterapeutiksi opiskelua? Täytyy olla aika pihalla.

Täysillä vaan satsaus pääsykokeisiin jos oikeasti kiinnostaa! Ei mitään puolittaista "vaikea päästä" -asennetta ja luovutysmentaliteettia heti valmiiksi! Lukemalla sinne päästään. Lukiessa selviää, kiinnostaako riittävästi ja onko pitkäjänteisyyttä ja halua. Jos ei pääse ekalla kerralla mutta edelleen kiinnostaa, avoimeen yliopistoon psykaa opiskelemaan.

Jos haluaa yliopistoon, ei kannata tyytyä toimintaterapiaan.

Sosiaalityötä opiskellessa voi sivuaineena lukea psykologiaa ja sosiaalipsykologiaa ja paljon muitakin kiinnostavia aineita. Se on myös akateeminen "auttamisala". Tietenkään ei ole yhtä arvostettu kun psykologia, valitettavasti.