En uskalla jäädä lapsettomaksi
Hei kaikki! Minulla on ongelma koska en uskalla jäädä lapsettomaksi. Tiedän että en haluaisi elää äitinä, mutta en uskalla jättää lasta tekemättä. Minulla ei ole rohkeutta elää niin. Pelkään että jään ulkopuolelle ja että en pärjää vanhana yksin. Silti ajatus lapsesta inhottaa ja pelottaa. Olenko yksin ongelmani kanssa? Haluaisin elää rauhassa, enkä kaipaa mitään vastuksia elämääni, joita lapsi tuo. Voikohan tästä seurata mitään hyvää? Olenko ainoa joka miettii tällaista?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
en ole koskaan tavannut ketään joka vanhana katuu sitä että teki lapsia.
Sen sijaan olen tavannut monta yksinäistä vanhaa ja keski-ikäistä naista, jotka katuu koko elämänsä sitä etteivät tehneet lapsia silloin kun siihen vielä olisi ollut mahdollsiuus
Et tietenkään ole tavannut ketään, joka myöntäisi päin naamaa, että jättäisi lapset tekemättä, jos saisi päättää. Sehän on yksi suurimmista jäljellä olevista tabuista.
Epäilen kyllä vähän myös tuota, että olisit tavannut monta ihmistä, jotka katuvat, että eivät tehneet lapsia, vaikka oli mahdollisuus. Aika harvinainen valinta kuitenkin, erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa. Lisäksi useimmiten ihmiset tuppaavat vakuuttamaan itselleen, että omat valinnat olivat hyviä. Aivot nyt vain toimivat niin, sekä lapsia hankkineilla että muilla.
TEE LAPSIA
Enpä ole minäkään koskaan tavannut naista joka katuu sitä että on synnyttänyt lapsen.
Sen sijaan jokainen tuntemani nainen jolla on lapsi tai lapsia, sanoo että loppujen lopuksi lapsi on se tärkein asia koko elämässä.
Kamalaa lukea miten jotkut lapsettomat sinkut täällä kiihkeästi pelottelevat kuinka lapsen hoitaminen on työlästä. Päinvastoin, lapsihan on se suurin rakkaus jonka voi kokea.
Se että onko vanhana vanhainkodissa mahdollisesti yksinäinen, ei todellakaan paina mitään vaakakupissa sen onnellisen asian kanssa että on saanut synnytettyä elävän lapsen tähän maailmaan.
Ja geenit jatkuvat... ja suomalainen yhteiskunta kiittää.
Äidinvaistot ja hoivavietti herää raskauden ja imetyksen myötä, hotmonitoiminta muuttaa äidin aivoja siten että lapsesta tulee se kaikkein tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni hankkisi hevosen jos niitten läheiset urputtais niille, ettei ilman hevosta voi ymmärtää maailmasta mitään? Ihan sairasta porukkaa täällä. Lapsi parat kun nää on syyt miksi niitä hankitaan. Ei jumalavita tarvi ihmetellä miksi kaduilla hakataan mummoja.
Kyse ei ole urputuksesta, vaan syrjinnästä ja lapsettomien ulossulkemisesta erilaisista sosiaalisista verkostoista.
Nykyään tarkoituksella lapsettomaksi jääminen on niin yleistä, että alkaa tämä sosiaalisesta syrjään jättämisestä jankuttaminen jo vaikuttaa trollaamiselta.
Näin mäkin ajattelin, mutta todellisuus osoittautui toiseksi. Sen olen saanut katkerasti kokea.
Olen pahoillani, että lähipiirissäsi sattuu olemaan urpoja. Lohduttaudu ajatuksella, että oikeasti todella monet ihmiset jäävät ihan tietoisesti nykyään lapsettomiksi ja kohdallesi on vaan sattunut keskimääräistä typerämpää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
TEE LAPSIA
Enpä ole minäkään koskaan tavannut naista joka katuu sitä että on synnyttänyt lapsen.
Sen sijaan jokainen tuntemani nainen jolla on lapsi tai lapsia, sanoo että loppujen lopuksi lapsi on se tärkein asia koko elämässä.
Kamalaa lukea miten jotkut lapsettomat sinkut täällä kiihkeästi pelottelevat kuinka lapsen hoitaminen on työlästä. Päinvastoin, lapsihan on se suurin rakkaus jonka voi kokea.
Se että onko vanhana vanhainkodissa mahdollisesti yksinäinen, ei todellakaan paina mitään vaakakupissa sen onnellisen asian kanssa että on saanut synnytettyä elävän lapsen tähän maailmaan.
Ja geenit jatkuvat... ja suomalainen yhteiskunta kiittää.
Äidinvaistot ja hoivavietti herää raskauden ja imetyksen myötä, hotmonitoiminta muuttaa äidin aivoja siten että lapsesta tulee se kaikkein tärkein asia.
En ole ap, mut yksi syyni olla haluamatta lapsia on just toi, että hormonit muuttaisivat todennäköisesti aivojani niin, että lapsesta tulisi elämäni tärkein asia. En halua sitä.
Vierailija kirjoitti:
TEE LAPSIA
Enpä ole minäkään koskaan tavannut naista joka katuu sitä että on synnyttänyt lapsen.
Sen sijaan jokainen tuntemani nainen jolla on lapsi tai lapsia, sanoo että loppujen lopuksi lapsi on se tärkein asia koko elämässä.
Kamalaa lukea miten jotkut lapsettomat sinkut täällä kiihkeästi pelottelevat kuinka lapsen hoitaminen on työlästä. Päinvastoin, lapsihan on se suurin rakkaus jonka voi kokea.
Se että onko vanhana vanhainkodissa mahdollisesti yksinäinen, ei todellakaan paina mitään vaakakupissa sen onnellisen asian kanssa että on saanut synnytettyä elävän lapsen tähän maailmaan.
Ja geenit jatkuvat... ja suomalainen yhteiskunta kiittää.
Äidinvaistot ja hoivavietti herää raskauden ja imetyksen myötä, hotmonitoiminta muuttaa äidin aivoja siten että lapsesta tulee se kaikkein tärkein asia.
Mitä ylimielistä p*skaa meitä lapsettomia kohtaan. Mistä sinä tiedät mitään muiden suurista rakkauksista. Lapsi voi ehkä olla elämäsi suuri rakkaus, mutta sinä et todennäköisesti hänen. Minulla sen sijaan on puoliso ja meillä molemmilla on yhtäläinen rakkauden tunne toista kohtaan, on ollut pitkään ja toivottavasti vastakin. Minä en edes halua, että aivoni muutuvat zombi-aivoiksi, jotka palvelevat vain yhtä asiaa, lasta.
Vierailija kirjoitti:
en ole koskaan tavannut ketään joka vanhana katuu sitä että teki lapsia.
Sen sijaan olen tavannut monta yksinäistä vanhaa ja keski-ikäistä naista, jotka katuu koko elämänsä sitä etteivät tehneet lapsia silloin kun siihen vielä olisi ollut mahdollsiuus
Alapeukut tässä kommentissa tarkoittavat sitä että vauva-palstalla lojuu monta yksinäistä kypsää sinkkunaista jolla ei ole lasta eikä miestä jonka kanssa lasta hankkia. Ja täällä sitten yrittävät liioitella lapsiperheen arjen kurjuutta ja selittää itselleen kuinka onnellista elämä on kun on NIIIIN vapaata...
Oikeasti onni elämässä tulee siitä että tietää olevansa hyvin tarpeellinen ja tärkeä ja se kaikkein rakkain ihminen jollekin toiselle ihmiselle. Omaa rakasta lasta ei voita mikään. Selitelkää te lapsettomat sinkut mitä selittelette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TEE LAPSIA
Enpä ole minäkään koskaan tavannut naista joka katuu sitä että on synnyttänyt lapsen.
Sen sijaan jokainen tuntemani nainen jolla on lapsi tai lapsia, sanoo että loppujen lopuksi lapsi on se tärkein asia koko elämässä.
Kamalaa lukea miten jotkut lapsettomat sinkut täällä kiihkeästi pelottelevat kuinka lapsen hoitaminen on työlästä. Päinvastoin, lapsihan on se suurin rakkaus jonka voi kokea.
Se että onko vanhana vanhainkodissa mahdollisesti yksinäinen, ei todellakaan paina mitään vaakakupissa sen onnellisen asian kanssa että on saanut synnytettyä elävän lapsen tähän maailmaan.
Ja geenit jatkuvat... ja suomalainen yhteiskunta kiittää.
Äidinvaistot ja hoivavietti herää raskauden ja imetyksen myötä, hotmonitoiminta muuttaa äidin aivoja siten että lapsesta tulee se kaikkein tärkein asia.
Mitä ylimielistä p*skaa meitä lapsettomia kohtaan. Mistä sinä tiedät mitään muiden suurista rakkauksista. Lapsi voi ehkä olla elämäsi suuri rakkaus, mutta sinä et todennäköisesti hänen. Minulla sen sijaan on puoliso ja meillä molemmilla on yhtäläinen rakkauden tunne toista kohtaan, on ollut pitkään ja toivottavasti vastakin. Minä en edes halua, että aivoni muutuvat zombi-aivoiksi, jotka palvelevat vain yhtä asiaa, lasta.
Voi hellanlettas mitä soopaa. Vai et halua että "aivosi muuttuvat zombi-aivoiksi jotka palvelevat vain yhtä asiaa eli lasta."
Kyllä kateutesi meitä perheellisiä kohtaan on suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni hankkisi hevosen jos niitten läheiset urputtais niille, ettei ilman hevosta voi ymmärtää maailmasta mitään? Ihan sairasta porukkaa täällä. Lapsi parat kun nää on syyt miksi niitä hankitaan. Ei jumalavita tarvi ihmetellä miksi kaduilla hakataan mummoja.
Kyse ei ole urputuksesta, vaan syrjinnästä ja lapsettomien ulossulkemisesta erilaisista sosiaalisista verkostoista.
Nykyään tarkoituksella lapsettomaksi jääminen on niin yleistä, että alkaa tämä sosiaalisesta syrjään jättämisestä jankuttaminen jo vaikuttaa trollaamiselta.
Onko sinulla lapsia? Jos on, älä kuvittele tietäväsi, mitä on olla lapseton tässä yhteiskunnassa.
Minulla on lapsia, mutta kolmella läheisellä ystävälläni ei ole (omasta halustaan). Lapset tai lapsettomuus eivät näitä ystävyyssuhteita määrittele, olemme tavanneet työn kautta. Tästä näkökulmasta katsottuna tuntuu erikoiselta väite, että lapsettomia (tai lapsellisia sen puoleen) jotenkin erityisesti syrjittäisiin tai asia edes olisi enää nykyään erityisen big deal. Eri asia olisi tietysti jos toisten elämänvalintoja arvosteltaisiin tai oma näkemystä tyrkytettäisiin (melkoinen tässä ketjussa kyllä tuon yhden mamman kommentti!) puoleen tai toiseen.
Kylläpä ajautui ikävä sävyiseksi syyttelyksi tämä keskustelu :( Olisin kaivannut asiallista mielipiteiden ja kokemusten vaihtoa, en kiistelyä kumpi elämän valinta on parempi.
Se ei varsinaisesti ole mitään selittelyä, pelkkä toteamus, miten asian laita on. Elämässä voi olla paljon rakkautta muutenkin, mutta monille oman lapsen pyyteetön rakkaus on ainoa keino saada sitä. Ainakin sen n. 18v, kunnes aikuisena silmät avautuvat eivätkä omat vanhemmat olekaan kummoisia ihmisinä. Toki monet hoitavat vanhemmuuden mallikkaasti, mutta eivät läheskään kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset takaa apua omassa vanhuudessa, valitettavasti. On paljon perheellisiä jotka ovat vanhana yksin. Valitettavasti.
Kannattaa miettiä tuollainen asia järjellä eikä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Jos et halua lapsia niin ei niitä kannata väkisin tehdä.
Kasvatuksesta kiinni. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Älä tee lapsia.
Et ole lapsen arvoinen, jos ajatuksesi ja asenteesi ovat tuota luokkaa. Se olisi vain kärsimystä lapselle. Sinun täytyy olla vastuulinen eli olla lapseton.
Saatat jäädä yksin joka tapauksesssa vaikka sinulla olisi lapsi.
Jos lapsella on huono lapsuus niin tuskin hän sinua auttaa, kun olet vanha. Tuolla sinun asenteella ei voi syntyä mitään muuta kuin:
huonoa vanhemmuutta ---> huono lapsuus ---> lapsi hylkää + jättää sinut vanhenemaan yksin
onpas ikävä kommentti tällä mammalla, tyrkyttää omaa lapsettomuuttaan ja pelottelee että lapsi hylkää. Hah ja huh huh. Eikös sitä jää vanhenemaan yksin myös silloin jos ei tee lapsia? Ei lapsen tekeminen sitä vanhuutta sen yksinäisemmäksi tee :)
juuri oli ihana isänpäivä kun aikuiset lapset kävi tervehtimässä isäänsä. JESS! Toki osaan vanheta onnellisesti myös ilman lapsiani, mutta on se sentään hienoa että ne lapset on tullut tehtyä! Ja ne lapsenlapsetkin....
Onhan se varmaan hienoa, mutta jos elämä on monta vuotta ihan täyttä helvttiä lasten kanssa niin kyllä se aikamoista kärsivällisyyttä vaatii.
Oletko sama henkilö kuin pakotettu äidiksi- ja viikonloppu-ketjuissa? Jos olet, älä jatka pohdintaa täällä, sillä se ei selvästikään ole auttanut sinua. Hakeudu psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolle.
En tiedä tuollaisista keskusteluista mitään. Ei kukaan ole minua pakottamassa onneksi mihinkään. Ap
Kuulostat ap samalta kuin minä 6 vuotta sitten. En halunnut koskaan lapsia ja nautin elämästäni, kunnes mieli alkoi hiljalleen muuttua ja se tuntui aluksi todella pelottavalta. Nyt meillä on ihana neljävuotias lapsi ja elämä on monin tavoin hyvin raskasta, mutta ihan yhtä lailla palkitsevaa. Upeita hetkiä ja sitten taas suossa tarpomista. Aika tosin menee hyvin nopeasti. Elämä on varmasti ihan yhtä hyvää lapsen kanssa kuin ilmankin. Se on sinun valintasi (mikäli lapsi on tullakseen).
Vierailija kirjoitti:
Mihin ulkopuolelle sinä muka lapsettomana jäät? Ihan samalla tavalla voit ollaulkopuolella lapsen kanssakin. Tosin en nyt yhtään ymmärrä ajatustasi. Lapsi ei myöskään turvaa vanhuuttasi mitenkään.
Minut on ainakin 28-vuotiaana lapsettomana (vela) jätetty kaveripiirin vauvakuplan ulkopuolelle ihan häikäilemättömästi, vaikka olen kyllä yrittänyt lonkeroitani ulottaa pinnasänkykeskusteluihinkin. Ennen raskausuutisia seura on kyllä kelvannut, vaan eipä enää.
Se pelottaakin että elämä olisi niin raskasta etten jaksaisi oikein nauttia enää mistään.
Hyvä ap. Minä ainakin olen hyvin onnellinen ilman lasta. Olen jo 62 nainen enkä ole koskaan katunut lapsettomuuttani. Monella eri tavoin voi elää kivaa elämää. Minulla oli lievä vauvakuume joskus nelikymppisenä mutta se meni ohi. Pelkän vauvakuumeen takia hormonipäissään ei pidäkään lasta hankkia vaan järjellä.
Onko sinulla lapsia? Jos on, älä kuvittele tietäväsi, mitä on olla lapseton tässä yhteiskunnassa.