Lue keskustelun säännöt.
Miksi toiset jää koukkuun ja toiset ei?
10.11.2020 |
Vaikka alkoholiin tai bentsoihin?
Onko kukaan selvittänyt, mistä ero johtuu? Eri aivokemiat?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mä sitten olen se 0,01 %.
Onhan se mahdollista.
Jatka nyt sitä bentsojen vetämistä vielä muutama kuukausi, palataan pääsiäisen korvilla asiaan, kerro sitten miten on päiväannoksen koon kanssa käynyt...
En itse asiassa jatka, koska en tarvitse enää. Aikoinani tarvitsin usean kuukauden ajan, kun olin hyvin ahdistunut. Annos pysyi samana. Kun ahdistus lieventyi, jätin ne pois. Missään vaiheessa ei tuntunut hetkeäkään siltä, että olisi pitänyt saada lisää. Itse asiassa tässä yksi päivä juuri löysin lääkekaapista melkein täyden paketin loratsepaamia, joka oli mennyt pari vuotta sitten vanhaksi. Enköhän olisi vedellyt ne loppuun, jos olisin ollut riippuvainen. En koskaan saanut niistä mitään ns. oloja, kunhan nyt helpottivat henkistä pahaa oloa sen aikaa, kun tarpeen oli. Mutta arvaan toki, että me emme pääse tästä yhteisymmärrykseen, joten tämä olkoon viimeinen viestini aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä kuulee juttuja, että joku on jäänyt kertakokeilusta koukkuun alkoholiin tai huumeisiin. Että se addiktio on heti niin voimakas. Olen itse joskus käyttänyt esim. opiaatteja kovaan kipuun mutta en saanut niistä mitään fiiliksiä enkä todellakaan kaipaa niitä takaisin. Hmm...
Se johtuu siitä, että käytit niitä kovaan kipuun 🙄 silloin se toimii siten, että se eliminoi niitä kipuja ja sen päälle ei pitäisi tuntua paljon miltään, jos annos on kohdillaan. On ihan eri asia suht kivuttomaan kroppaan vetää kunnon annoksia.
Itselläni toimii, että on kauhean varovainen ja pitää usein taukoja jolloin on päiviä, joskus viikkoja ja kuukausiakin selvinpäin. En nyt sanoisi, että olen jotenkin vaikeasti addiktoituva, sillä uskon, että jos antaisi mennä vaan vähänkin pitempään niin olisin nopeasti koukussa. Ehkä sellainen luonteenpiirre kuin kontrollin tarve ehkäisee hyvin päihteistymistä. Minua pelottaa se ajatus, että olisin päiväkausia ihan sekaisin ja menettäisin kaikkea sellaista, mitä nyt päihteidenkäytön mukana menee. Tämä kontrollin tarve aiheuttaa muilla elämän osa-alueilla aika paljon ongelmiakin, minulle on hyvin vaikeaa luottaa toisiin ja heittäytyä ihmissuhteisiin (joissa mitään takeita ei ole, ettei saisi takkiinsa) ja kärsin pakko-oireista. Mutta tällä yhdellä alueella pelko ja kontrollin halu suojelee hyvin. Eipä ocd varmaan olisi evoluutiossa säilynyt, jos ei siinä olisi mitään hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mä sitten olen se 0,01 %.
Onhan se mahdollista.
Jatka nyt sitä bentsojen vetämistä vielä muutama kuukausi, palataan pääsiäisen korvilla asiaan, kerro sitten miten on päiväannoksen koon kanssa käynyt...En itse asiassa jatka, koska en tarvitse enää. Aikoinani tarvitsin usean kuukauden ajan, kun olin hyvin ahdistunut. Annos pysyi samana. Kun ahdistus lieventyi, jätin ne pois. Missään vaiheessa ei tuntunut hetkeäkään siltä, että olisi pitänyt saada lisää. Itse asiassa tässä yksi päivä juuri löysin lääkekaapista melkein täyden paketin loratsepaamia, joka oli mennyt pari vuotta sitten vanhaksi. Enköhän olisi vedellyt ne loppuun, jos olisin ollut riippuvainen. En koskaan saanut niistä mitään ns. oloja, kunhan nyt helpottivat henkistä pahaa oloa sen aikaa, kun tarpeen oli. Mutta arvaan toki, että me emme pääse tästä yhteisymmärrykseen, joten tämä olkoon viimeinen viestini aiheesta.
Hyvin tyypillistä ”Bentso-narkkarin” puhetta...
Ihminen on todella taitava keksimään argumentaatiota tukemaan omaa illuusiotaan:
”Minulla on homma kontrollissa”
Yleinen harhaluulo on myös tuo Euforia-hakuisuus.
En tiedä ketään joka bentsoja vetäisi pitkiä kuureja varsinaiseen päihtymiseen, kyllä niitä napsitaan juuri ”helpottamaan oloa”
—> Eli käyttäjä hakee vain normaalia olotilaa, ei mitään nousuja.
Bentsoille tyypillinen toleranssin ja riippuvuuden kehittyminen perustuukin juuri siihen, että niiden vieroitusoireet ovat hyvin saman kaltaisia kuin ne oireet , mihin ne on alunperin määrätty.
Vierailija kirjoitti:
arvaan toki, että me emme pääse tästä yhteisymmärrykseen, joten tämä olkoon viimeinen viestini aiheesta.
Arvaat ihan oikein...
Ihan hyvä ettet enempää kirjoittele puuta heinää tänne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen myös tiettyä luonteenheikkoutta joillakin. Muutama tuntemani jostakin riippuvainen ihminen on luonteeltaan kärsimätön, saamaton ja laiska. Hermo ei kestä minkäänlaista epämukavuutta tai ei osata/haluta ajatella hetkeä pidemmälle vaan se rööki pitää saada just nyt vaikka eilen päätin lopettaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä poltin tupakkaa viidentoista vuoden ajan jopa askin päivässä, mutta sitten pelkästä päähänpistosta tumppasin viimeisen savukkeen parin henkosen jälkeen, eikä mieli ole tehnyt edes kokeilla enää. Tuosta on viitisentoista vuotta aikaa.
Olisi kiva tietää, miksi juuri minä en ole koukuttunut vähääkään kemiallisiin aineisiin, ja miksi niin moni muu samanlaisessa tilanteessa koukuttuu.
:D :D :D
Vedit 15 vuotta askin päivässä, ja väität ettet koukutu?!?! xDMissä utopiamaailmassa elät?
Se oli tapa (jossa tietenkään ei ollut mitään järkeä). Työpaikalla poltettiin toimistohuoneissa, eikä kenelläkään oikein ollut syytä lopettaa siinä käryssä. Oltiin myös niin nuoria, että kuolemattomuus oli itsestäänselvyys, jota erään lähes eläkekäisen konttoristin syöpäkään ei horjuttanut. En koukuttunut siinä mielessä, että pystyin olemaan polttamatta aivan vaivatta, enkä saanut minkäänlaisia vieroitusoireita edes silloin, kun kyllästyin polttamaan ja lopetin. Koukuttuminen käsittääkseni pitää sisällään sen, että aineesta erossa pysyminen tuntuu vaikealta ja aiheuttaa fyysisiä oireita ja että lopettaminen ei onnistu vaikeuksitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen myös tiettyä luonteenheikkoutta joillakin. Muutama tuntemani jostakin riippuvainen ihminen on luonteeltaan kärsimätön, saamaton ja laiska. Hermo ei kestä minkäänlaista epämukavuutta tai ei osata/haluta ajatella hetkeä pidemmälle vaan se rööki pitää saada just nyt vaikka eilen päätin lopettaa..
Varmaan tuotakin, mutta ei kukaan vedä röökiä tai viinaa "laiskuuden" takia. Laiskuuden takia ei pysty/osaa välttää mielitekoa, se päihtymisen tarve vaan on jotain ihan muuta kuin luonteen laiskuutta.
Itse olen äärimmäisen sitkeä, voin vaikka uupumukseen astia haravoida sateessa ja kaikkea sellaista epämukavaa toimintaa harrastaa. Kaikkea muuta kuin sohvalla makaamista. Mutta silti tulee alkoa käytettyä. Esim nälkää kestän rauhallisena vaikka puoli vuorokautta kun toisia jo oksettaa ja kiukuttaa. Eli luonne ei löysä.
Olin lapsena/nuorena kilpaurheilija, ja elin aika riitaisassa perheessä. Luulen, että aivoni ovat jo varhain menneet jotenkin vinksahtaneen tilaan. Jos elän liian tasaista elämää, niin ahdistun. Olen ollut riippuvainen alkoholista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku jää koukkuun pettämiseen ihan kaikissa parisuhteissa.
Onhan se mahdollista.
Jatka nyt sitä bentsojen vetämistä vielä muutama kuukausi, palataan pääsiäisen korvilla asiaan, kerro sitten miten on päiväannoksen koon kanssa käynyt...