Lue keskustelun säännöt.
Miksi toiset jää koukkuun ja toiset ei?
10.11.2020 |
Vaikka alkoholiin tai bentsoihin?
Onko kukaan selvittänyt, mistä ero johtuu? Eri aivokemiat?
Kommentit (32)
Mä en ainakaan jää alkoholiin koukkuun kun en tykkää siitä. Juon niin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jäin maitoon, ko äiti imetti niin pitkään, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan jää alkoholiin koukkuun kun en tykkää siitä. Juon niin vähän.
No ihanko totta.
En minäkään jää koukkuun heroiiniin kun en käytä sitä.
Glutamaatit aiheuttavat riippuvuuksia. KTL tutkimus siitä on vuosien takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan jää alkoholiin koukkuun kun en tykkää siitä. Juon niin vähän.
No ihanko totta.
En minäkään jää koukkuun heroiiniin kun en käytä sitä.
Mä käytän alkoholia, just sopivasti ja kohtuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä kuulee juttuja, että joku on jäänyt kertakokeilusta koukkuun alkoholiin tai huumeisiin. Että se addiktio on heti niin voimakas. Olen itse joskus käyttänyt esim. opiaatteja kovaan kipuun mutta en saanut niistä mitään fiiliksiä enkä todellakaan kaipaa niitä takaisin. Hmm...
Vierailija kirjoitti:
Glutamaatit aiheuttavat riippuvuuksia. KTL tutkimus siitä on vuosien takaa.
"Alkoholi- ja huumeriippuvuudelle on tyypillistä pakonomainen tarve käyttää päihdettä ja toistuvat retkahtamiset raittiiden kausien jälkeen. Ihmisellä retkahtamisen laukaisee useimmiten stressi, päihteelle uudelleen altistuminen tai päihteen käyttöön liittyneet ehdollistuneet ärsykkeet, jotka voivat olla ympäristöjä, esineitä, värejä, tuoksuja tai makuja. Ehdollistumista aistiärsykkeille voidaan mallintaa eläinkokeissa, joissa myös tutkitaan uusia lääkeaineita päihderiippuvuuden hoitoon.
Päihderiippuvuuden neurobiologiaa tutkiva Pia Bäckström selvitti väitöskirjatyössään päihteen käyttöön liittyvien ehdollistuneiden ärsykkeiden vaikutusta retkahtamiseen rottakokeissa ja sitä, voidaanko retkahtaminen estää salpaamalla keskeisen välittäjäaineen, glutamaatin, vaikutusta aivoissa.
Koe-eläinten välillä eroja retkahdusalttiudessa
Kokeessa rotat opetettiin koehäkissä annostelemaan itselleen vipua painamalla joko suonensisäinen kokaiiniannos tai tippa alkoholia juotavaksi. Rotta sai itse päättää kuinka usein ja minkä verran se halusi päihdettä. Päihdeannoksen saamiseen liittyi valo- ja äänimerkki, jolloin rotat ehdollistuivat ja oppivat yhdistämään ympäristöärsykkeen ja päihteen toisiinsa.
Ehdollistamista seurasi sammutusvaihe, jolloin rotat eivät saaneet vipua painamalla sen paremmin päihdettä kuin ärsykkeitäkään. Muutaman viikon aikana vivun painaminen väheni merkittävästi tai loppui kokonaan. Tämän jälkeen rotille tehtiin retkahdustesti antamalla niille päihteeseen liitetty valo- ja äänimerkki toistuvasti kahden kuukauden aikana kaksi kertaa viikossa. Vivunpainallusten uudelleen aloittaminen ja niiden määrä mittasivat retkahdusalttiutta ja päihdehakuisen käyttäytymisen vahvuutta.
- Rotissa oli muutama, joita ei kiinnostanut painaa vipua ärsykkeen jälkeen ollenkaan ja joitakin jotka painoivat vipua kahden tunnin aikana useita satoja kertoja. Valtaosa rotista oli näiden ääripäiden väliltä, kertoo Pia Bäckström. Kokaiini ei aiheuta voimakkaita fyysisiä vieroitusoireita. Tutkimuksessa käytetyt alkoholimäärät olivat myös niin pieniä, etteivät rotat saaneet niistä vieroitusoireita.
Glutamaattireseptorien salpaus hillitsee retkahtamista
Glutamaatti on aivojen pääasiallinen eksitatorinen eli toimintaa kiihdyttävä välittäjäaine. Bäckströmin tutkimus osoitti, että glutamaterginen hermovälitys säätelee päihdehakuista käyttäytymistä ja että osa tutkituista glutamaattireseptorin toimintaa estäneistä lääkeaineista vähensi rotilla sekä alkoholi- että kokaiiniretkahdusta.
- Glutamaatti on aivoihin laajasti vaikuttava välittäjäaine, jolla on useita erilaisia reseptoreita. Lääkkeiden teho ja niiden aiheuttamat haittavaikutukset vaihtelevat tästä syystä paljon. Osa nyt tutkimistamme lääkeaineista tuskin tulee haittojen vuoksi koskaan soveltumaan ihmiskäyttöön, vaikka ne estivätkin retkahtamisen. Jotkut lääkeaineet eivät tehonneet lainkaan, ja joillakin oli retkahtamista estävä vaikutus ilman merkittäviä haittoja.
Tutkimuksen tulokset eivät ole sellaisenaan sovellettavissa ihmisiin, mutta antavat viitteitä siitä, mitkä lääkeaineet soveltuvat jatkokehittelyyn. Alkoholismin hoitoon on jo olemassa kaksi glutamatergisesti vaikuttavaa lääkeainetta, akambrosaatti ja topiramaatti. Näiden lääkkeiden on todettu estävän retkahtamista myös eläinkokeissa.
Maria Kuronen
Pia Bäckström, Glutamatergic Modulation of Cue-Induced Drug-Seeking Behavior in the Rat. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja A15/2006. ISBN 951-740-663-0. http://www.ktl.fi/portal/4043"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisikohan johtua psyykkisestä ja sosiaalisesta riippuvuudesta. Siitä on tullut paha tapa jota tehdään kavereiden kanssa ja se on joistakin hauskaa..
Autismin kirjon ihmiset, kuten adhd/add-ihmiset ainakin pyrkivät usein vaientamaan sisäisen myrskynsä keinolla millä hyvänsä ja ovat siten alttiimpia koukuttumaan erinäisiin aineisiin ja asioihin kuin moni neurologisesti "normaali" ihminen. Mutta yleisesti, syitä on lukemattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulemma geenit vaikuttavat tähän hyvin vahvasti. Joillakin on geneettinen alttius riippuvaisuuksiin, toisilla ei. Tämä ei siis ole koko totuus, mutta osa siitä.
Alkoi kiinnostaa, joten luin muutaman artikkelin päihderiippuvuudesta. Sen muodostumisen syiksi mainitaan vieroitusoireet ja hyvänolontunne. En löytänyt mitään sellaista, että geenit tai jokin ominaisuus aivoissa tai muualla kehossa vaikuttaisi riippuvuuden voimakkuuteen.
Minä poltin tupakkaa viidentoista vuoden ajan jopa askin päivässä, mutta sitten pelkästä päähänpistosta tumppasin viimeisen savukkeen parin henkosen jälkeen, eikä mieli ole tehnyt edes kokeilla enää. Tuosta on viitisentoista vuotta aikaa.
Viime vuosina olen tottunut juomaan viikonloppuisin viiniä ihan sen vuoksi, että sitä oli aina saatavilla. Kun elämä meni muilta osin solmuun ja ahdistuin, viiniä kului pari kolme vuotta niin paljon, että aloin miettiä, olinko alkoholisti. Sietokykyni kasvoi harjoituksen myötä niin, että pystyin juomaan pari pulloa viiniä ja vähän enemmänkin saamatta minkäänlaisia krapulaoireita (olen isokokoinen, mutta siitä huolimatta luulisi krapulan edes joskus iskeneen). Nelisen kuukautta sitten viiniä ei enää ollutkaan saatavilla, enkä ole sitä edes kaivannut, vaikka elämä ja ahdistus muuten ovat kymmenkertaiset aiempaan verrattuna. Kroppani sen enempää kuin mieleni eivät näemmä jää koukkuun, vaikka mahdollisuuksia on tarjottu.
Nuoruudessani tunsin muutaman kovien huumeiden käyttäjän, joilla riippuvuus oli ylitsepääsemätön. Yksi vieroitettiin monen kuukauden aikana heroiinista, mutta hän kertoi minulle, että keho vieroitettiin, mutta mieli ei. Hän palasi ensi tilassa takaisin heroiinipiireihin ja kuoli yliannostukseen myöhemmin. Suvussani on joitakin alkoholisteja. Tunnen ja tiedän myös paljon nikotiiniriippuvaisia, joista jotkut eivät pääse ja jotkut eivät edes halua päästä siitä eroon.
Olisi kiva tietää, miksi juuri minä en ole koukuttunut vähääkään kemiallisiin aineisiin, ja miksi niin moni muu samanlaisessa tilanteessa koukuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan KAIKKI jää koukkuun, ennemmin tai myöhemmin.
Ihmiset ovat addiktiotaipumuksiltaan erilaisia, siksi koukuttuminen tapahtuu eri aikaan.
Bentsoilla riittää jo muutaman viikon päivittäinen käyttö, 2 kuukaudessa ihan jokainen on jo koukussa
Aivokemiasta on tosiaan kyse. Ja sen eroista. Dopamiinisäätely toimii ihmisillä eri tavoin, joten toiset koukuttuvat helpommin kuin toiset.
Alkoholismiin liittyen taas on löydetty ihan oma periytyvä alttiusgeeninsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan KAIKKI jää koukkuun, ennemmin tai myöhemmin.
Ihmiset ovat addiktiotaipumuksiltaan erilaisia, siksi koukuttuminen tapahtuu eri aikaan.
Bentsoilla riittää jo muutaman viikon päivittäinen käyttö, 2 kuukaudessa ihan jokainen on jo koukussa
Ei muuten pidä paikkansa tuo bentsot ja 2 kk.
Kyllä se ihmisen pään sisällä on.
Mä olen ollut
Alkoholiriippuvainen
Peliriippuvainen
Seksiriippuvainen
Huumeita olen kokeillut, mutta jotenkin mystisesti niihin en jäänyt koukkuun.
Nykyään jo tiedostan riippuvuuteni enkä yritä selitellä niitä, mutta toistaiseksi pysyvät hallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä poltin tupakkaa viidentoista vuoden ajan jopa askin päivässä, mutta sitten pelkästä päähänpistosta tumppasin viimeisen savukkeen parin henkosen jälkeen, eikä mieli ole tehnyt edes kokeilla enää. Tuosta on viitisentoista vuotta aikaa.
Olisi kiva tietää, miksi juuri minä en ole koukuttunut vähääkään kemiallisiin aineisiin, ja miksi niin moni muu samanlaisessa tilanteessa koukuttuu.
:D :D :D
Vedit 15 vuotta askin päivässä, ja väität ettet koukutu?!?! xD
Missä utopiamaailmassa elät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan KAIKKI jää koukkuun, ennemmin tai myöhemmin.
Ihmiset ovat addiktiotaipumuksiltaan erilaisia, siksi koukuttuminen tapahtuu eri aikaan.
Bentsoilla riittää jo muutaman viikon päivittäinen käyttö, 2 kuukaudessa ihan jokainen on jo koukussa
Ei muuten pidä paikkansa tuo bentsot ja 2 kk.
Joku koukuttuu toki jo huomattavasti nopeammin, mutta 2kk päästä jo 99,99% ihmisistä on kehittynyt riippuvuus, ja tyypillisesti jo kohonnut annos
Tuttuni on jäänyt koukkuun ihailuun. Joka käänteessä jonkun pitäisi ihailla häntä. Loukkaantuu jos näin ei tapahdu. Myös miehet vaihtuneet tiheään. Onko se sitten riippuvuutta vai narsismia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan KAIKKI jää koukkuun, ennemmin tai myöhemmin.
Ihmiset ovat addiktiotaipumuksiltaan erilaisia, siksi koukuttuminen tapahtuu eri aikaan.
Bentsoilla riittää jo muutaman viikon päivittäinen käyttö, 2 kuukaudessa ihan jokainen on jo koukussa
Ei muuten pidä paikkansa tuo bentsot ja 2 kk.
Joku koukuttuu toki jo huomattavasti nopeammin, mutta 2kk päästä jo 99,99% ihmisistä on kehittynyt riippuvuus, ja tyypillisesti jo kohonnut annos
Ehkä mä sitten olen se 0,01 %.
Sama juttu pilkkitoukissa, kaikki ei jää.