Lue keskustelun säännöt.
Kun aina sanotaan että hädässä pyydä apua, niin käykö mielessä että sitä ei vaan kaikki saa?
10.11.2020 |
Omat vanhemmat ilmoittavat että emme auta, kukin hoitakoon omat ongelmansa, appivanhemmat ilmoittaa että emme auta, sillä autamme vain tytärtämme ja johan me tämä sanottiin. Neuvola ei auta kun ei ole perhetyötä/lapsiperheen kotiapua kunnassa ollenkaan (joo tiedän, lakia rikotaan, niin tehdään monessa kunnassa), paikallinen kotipalvelufirma ei pysty ottamaan uusia asiakkaita?
En nyt tarkemmin jaksa selittää mistä oli kyse mutta tilapäisesta raskauden ajan komplikaatio joka johti liikuntakyvyttömyyteen.
Eikä syyllä ole väliä koska avaus koskee yleistä tilannetta. Erittäin monella ihmisellä on tilanne että vaikka soittaa joka paikkaan, isovanhemmat, sossu, neuvola, seurakunta, järjestöt... aina silti sanotaan että EI, emme auta.
Tällaista on monella. Suomessa on illuusio että apua saa kun vaan rohkeasti pyytää. Tämä ei ole totta.
Ja ihan sama homma monella yksinäisellä, sairaalla, työttömällä, vanhuksella, vammaisella.
Tuon ”apua saa kun pyytää” hokeman voisi lopettaa sillä se on oikeasti vahingollinen.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut avun saamattomuuden erittäin konkreettisesti viimeisimpien vuosien aikana etenkin. Silloin kun omat lapset olivat vielä alaikäisiä ja asuivat vielä kotona, niin mikä onni oli omata avulias oma äitini ja lasteni mummo. Hän saapui monesti ihan pyytämättäkin tarjoten auttavat kätensä. Anoppini asui kauempana, ja eli erilaisessa tilanteessa, niin en odottanutkaan apua hänen suunnaltaan. Sitten lastemme muutettua omilleen, on avun tarve muuttunut nykyisin oman elämän sujumiseen omien fyysisten vaivojen vuoksi, mutta onneksi on vielä oma aviopuoliso, joka auttaa tietyissä jutuissa. Kauhein tilanne oli kylläkin muutama vuosi taaksepäin, kun minä raihnainen puolisko jouduin väliaikaisesti hoitelemaan puolisoani väliaikaisesti, ja mistään emme mitään jelppiä saatu. Kerran otin puheeksi kotisairaanhoitajan kanssa, että olisi mukavaa saada edes siivousapua yhteiskunnan piikkiin, kun kerran niitä verojakin on makseltu ja kasvatettu uusia veronmaksajia, joita likikään moni ei enää tee, niin eihän mitään esim. kotiapua saa nykyään enää maksamatta itse, ja vaikka saisitkn verovähennystä maksamastasi esim. kotisiivouspalvelusta, niin suurin osa summasta jää joko kokonaan maksettavaksi ;omavastuu näet, jos vaan kerran pari kertaa olisi tarvittu siivousapua.
Veljen vaimoa pyysin ja olen pyytänyt pesemään ikkunoita pari kertaa, niin ei myöntynyt tulemaan, vaikka käykin oman puoleisia sukulaisiaan auttelemassa. Se siitä sukulaisavittamisesta.
Itsekseen on pärjättävä. Ihan turhaa on yrittääkään saada apua. Saman olen kokenut omien sairauksien suhteen, eli tutkimuksiin pääsemiseksi on vaan oltava niin sinnikäs, että niihin pääsisi. Ymmärrän hyvin oireilevia ihmisiä, jotka eivät saa asianmukaista tutkintaa lääkärikunnan puolelta. Kaikilla kun ei ole varaa yksityiselle lääkäriasemalle mennä edes sille ensimmäiselläkään arvuuttelukäynnillekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamala tilanne jos siis on sairastunut ja vanhemmat / appivanhemmat ei auta edes silloin.
Onko tosiaan nykymaailma näin tunteeton ja epäreilu (siis toiset saa heti kun vähän vinkuu ja toiset ei vaikka tarve on aito)?
Yleensä näissä tarinoissa on kuitenkin kaksi puolta, joista vauva-palstalla ja muutenkin somessa kuullaan aina vain se yksi. AIka harva vanhempi ja appivanhempi nimittäin jättää hädässä auttamatta ihan vain ilkeyttään (varmaan näitäkin henkisesti sairaita on, mutta ihan minimaalienn osuus siiehn nähden, mitä esim. tämän palstan anoppiketjuista voisi kuvitella), vaan kyllä siell äon taustalla olemassa ihan todella isot syyt. Tässäkin tapauksessa, jos sekä omat että puolison vanhemmat ovat todenneet, että apua ei tule, tuskin on kyse vain siitä, että unohdettiin viime jouluna ostaa lahjat tai vielä sillipurkit yhteiseen pöytään. Samaa kertoo myös se, että ilmeisesti mitään muutakaan turvaverkkoa ei ole, eli sisarukset, mut sukulaiset, ystävät tai naapuritkaan eivät apua tarjoa. Tilanne on tietysti kamala silloin, kun on oikeasti hätä, mutta valitetaavasti tässäkin tapauksessa lienee kyse siitä, että niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut avun saamattomuuden erittäin konkreettisesti viimeisimpien vuosien aikana etenkin. Silloin kun omat lapset olivat vielä alaikäisiä ja asuivat vielä kotona, niin mikä onni oli omat avulias omz äitini ja lasteni mummo. Hän saapui monesti ihan pyytämättäkin tarjoten auttavat kätensä. Anoppini asui kauempana, ja eli erilaisessa tilanteessa, niin en odottanutkaan apua hänen suunnaltaan. Sitten lastemme muutettua omilleen, on avun tarve muuttunut nykyisin oman elämän sujumiseen omien fyysisten vaivojen vuoksi, mutta onneksi on vielä oma aviopuoliso, joka auttaa tietyissä jutuissa. Kauhein tilanne oli kylläkin muutama vuosi taaksepäin, kun minä raihnainen puolisko jouduin väliaikaisesti hoitelemaan puolisoani väliaikaisesti, ja mistään emme mitään jelppiä saatu. Kerran otin puheeksi kotisairaanhoitajan kanssa, että olisi mukavaa saada edes siivousapua yhteiskunnan piikkiin, kun kerran niitä verojakin on makseltu ja kasvatettu uusia veronmaksajia, joita likikään moni ei enää tee, niin eihän mitään esim. kotiapua saa nykyään enää maksamatta itse, ja vaikka saisitkn verovähennystä maksamastasi esim. kotisiivouspalvelusta, niin suurin osa summasta jää joko kokonaan tmaksettavaksi ;omavastuu näet, jos vaan kerran pari kertaa olisi tarvittu siivousapua.
Veljen vaimoa pyysin ja olen pyytänyt pesemään ikkunoita pari kertaa, niin ei myöntynyt tulemaan, vaikka käykin oman puoleisia sukulaisiaan auttelemassa. Se siitä sukulaisavittamisesta.
Itsekseen on pärjättävä. Ihan turhaa on yrittääkään saada apua. Saman olen kokenut omien sairauksien suhteen, eli tutkimuksiin pääsemiseksi on vaan oltava niin sinnikäs, että niihin pääsisi. Ymmärrän hyvin oireilevia ihmisiä, jotka eivät saa asianmukaista tutkintaa lääkärikunnan puolelta. Kaikilla kun ei ole varaa yksityiselle lääkäriasemalle mennä edes sille ensimmäiselläkään arvuuttelukäynnillekään.
Mitä ihmettä! Miksi olet pyytänyt veljen vaimoa etkä veljeäsi? Eihän se veljen vaimo mikään sukulaisesi ole. Kun aikaa on rajallisesti eikä omasta arjestakaan tahdo selvitä, niin vaikea kuvitella, että siinä ensimmäisenä menisi pesemään ikkunoita jollekin miehen siskolle. Kyllä ne ensisijaiset autettavat on ne omat vanhemmat, omat lapset ja jos aikaa jää niin omat sisarukset.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on boomer-ikäluokan äiti, ja hän sanoi, että häntä "ahdistaa", jos joutuu auttamaan. Ja pelkää, että innostun pyytämään vielä lisää. Hän siis asuu samassa kaupungissa ja käy kerran kahdessa vuodessa kylässä. Lasten synttäreillä hän ei ole käynyt kertaakaan (tekee aina oharit).
Boomeri mainittu - miten ei yllätä. Kyseisen termin käyttä todellisuudessa kertoo vain siitä, että syytä on ehkä osin etsittävä sieltä omastakin peilistä ja asenteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamala tilanne jos siis on sairastunut ja vanhemmat / appivanhemmat ei auta edes silloin.
Onko tosiaan nykymaailma näin tunteeton ja epäreilu (siis toiset saa heti kun vähän vinkuu ja toiset ei vaikka tarve on aito)?
Yleensä näissä tarinoissa on kuitenkin kaksi puolta, joista vauva-palstalla ja muutenkin somessa kuullaan aina vain se yksi. AIka harva vanhempi ja appivanhempi nimittäin jättää hädässä auttamatta ihan vain ilkeyttään (varmaan näitäkin henkisesti sairaita on, mutta ihan minimaalienn osuus siiehn nähden, mitä esim. tämän palstan anoppiketjuista voisi kuvitella), vaan kyllä siell äon taustalla olemassa ihan todella isot syyt. Tässäkin tapauksessa, jos sekä omat että puolison vanhemmat ovat todenneet, että apua ei tule, tuskin on kyse vain siitä, että unohdettiin viime jouluna ostaa lahjat tai vielä sillipurkit yhteiseen pöytään. Samaa kertoo myös se, että ilmeisesti mitään muutakaan turvaverkkoa ei ole, eli sisarukset, mut sukulaiset, ystävät tai naapuritkaan eivät apua tarjoa. Tilanne on tietysti kamala silloin, kun on oikeasti hätä, mutta valitetaavasti tässäkin tapauksessa lienee kyse siitä, että niin makaa kuin petaa.
Tyypillistä aaveetä tehdä oletuksia ja sepittää tarinaa. Olen tuo johon viittasit. Ja minua on omat vanhempani jo lapsuudessa kaltoinkohdelleet ja pahoinpidelleet - ja nyt aikuisena sitten mitenkään eivät auta.
Mutta tosi kiva että pääsit pätemään ja syyttämään minua siitä että minulla on vanhemmat jotka ei auta. Varmaan sulle tuli oikein hyvä mieli kun pääsit pätemään ja syyllistämään minua. Ihan kuin en jo valmiiksi tunne häpeää siitä että huonon perheen lapsena minulta puuttui tukiverkko. Mutta pääasia että sinä sait hienon hetkesi ja pääsit lyömään lyötyä. Onnittelut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamala tilanne jos siis on sairastunut ja vanhemmat / appivanhemmat ei auta edes silloin.
Onko tosiaan nykymaailma näin tunteeton ja epäreilu (siis toiset saa heti kun vähän vinkuu ja toiset ei vaikka tarve on aito)?
Yleensä näissä tarinoissa on kuitenkin kaksi puolta, joista vauva-palstalla ja muutenkin somessa kuullaan aina vain se yksi. AIka harva vanhempi ja appivanhempi nimittäin jättää hädässä auttamatta ihan vain ilkeyttään (varmaan näitäkin henkisesti sairaita on, mutta ihan minimaalienn osuus siiehn nähden, mitä esim. tämän palstan anoppiketjuista voisi kuvitella), vaan kyllä siell äon taustalla olemassa ihan todella isot syyt. Tässäkin tapauksessa, jos sekä omat että puolison vanhemmat ovat todenneet, että apua ei tule, tuskin on kyse vain siitä, että unohdettiin viime jouluna ostaa lahjat tai vielä sillipurkit yhteiseen pöytään. Samaa kertoo myös se, että ilmeisesti mitään muutakaan turvaverkkoa ei ole, eli sisarukset, mut sukulaiset, ystävät tai naapuritkaan eivät apua tarjoa. Tilanne on tietysti kamala silloin, kun on oikeasti hätä, mutta valitetaavasti tässäkin tapauksessa lienee kyse siitä, että niin makaa kuin petaa.
Katkeran boomerin sepitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut avun saamattomuuden erittäin konkreettisesti viimeisimpien vuosien aikana etenkin. Silloin kun omat lapset olivat vielä alaikäisiä ja asuivat vielä kotona, niin mikä onni oli omat avulias omz äitini ja lasteni mummo. Hän saapui monesti ihan pyytämättäkin tarjoten auttavat kätensä. Anoppini asui kauempana, ja eli erilaisessa tilanteessa, niin en odottanutkaan apua hänen suunnaltaan. Sitten lastemme muutettua omilleen, on avun tarve muuttunut nykyisin oman elämän sujumiseen omien fyysisten vaivojen vuoksi, mutta onneksi on vielä oma aviopuoliso, joka auttaa tietyissä jutuissa. Kauhein tilanne oli kylläkin muutama vuosi taaksepäin, kun minä raihnainen puolisko jouduin väliaikaisesti hoitelemaan puolisoani väliaikaisesti, ja mistään emme mitään jelppiä saatu. Kerran otin puheeksi kotisairaanhoitajan kanssa, että olisi mukavaa saada edes siivousapua yhteiskunnan piikkiin, kun kerran niitä verojakin on makseltu ja kasvatettu uusia veronmaksajia, joita likikään moni ei enää tee, niin eihän mitään esim. kotiapua saa nykyään enää maksamatta itse, ja vaikka saisitkn verovähennystä maksamastasi esim. kotisiivouspalvelusta, niin suurin osa summasta jää joko kokonaan tmaksettavaksi ;omavastuu näet, jos vaan kerran pari kertaa olisi tarvittu siivousapua.
Veljen vaimoa pyysin ja olen pyytänyt pesemään ikkunoita pari kertaa, niin ei myöntynyt tulemaan, vaikka käykin oman puoleisia sukulaisiaan auttelemassa. Se siitä sukulaisavittamisesta.
Itsekseen on pärjättävä. Ihan turhaa on yrittääkään saada apua. Saman olen kokenut omien sairauksien suhteen, eli tutkimuksiin pääsemiseksi on vaan oltava niin sinnikäs, että niihin pääsisi. Ymmärrän hyvin oireilevia ihmisiä, jotka eivät saa asianmukaista tutkintaa lääkärikunnan puolelta. Kaikilla kun ei ole varaa yksityiselle lääkäriasemalle mennä edes sille ensimmäiselläkään arvuuttelukäynnillekään.Mitä ihmettä! Miksi olet pyytänyt veljen vaimoa etkä veljeäsi? Eihän se veljen vaimo mikään sukulaisesi ole. Kun aikaa on rajallisesti eikä omasta arjestakaan tahdo selvitä, niin vaikea kuvitella, että siinä ensimmäisenä menisi pesemään ikkunoita jollekin miehen siskolle. Kyllä ne ensisijaiset autettavat on ne omat vanhemmat, omat lapset ja jos aikaa jää niin omat sisarukset.
Viimeinen lauseesi tuo esiin juurikin sen tosiasian, ettei apua saa, kun on se paremmuusjärjestys sullakin sukulaistesi suhteen, ketä autat ja ketä et. Minusta kälyskät ja lankoset ovat sukulaisiani, vaikka eivät geenisellaisia olekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä boomeri-isovanhemmat varmaan pelkää joutuvansa samaan rooliin kuin omat vanhempansa, jos erehtyvät kerrankin auttamaan. No, ei heitä voi pakottaa, mutta turha toivoa sympatiaa sitten jos/kun itse tarvitsisivat apua 🙄
Kuulun boomer-sukupolveen, eli olen kohta 70-vuotias. Ymmärrän ikätovereitani hyvin.
Kun olimme lapsia, velvollisuutemme oli vahtia nuorempia sisaruksia ja tehdä kotitöitä joka päivä. Kun saimme lapsemme, olimme muuttaneet pois kotiseudulta kaupunkeihin, joissa ei ollut sukulaisten turvaverkkoja. Omat vanhemmat olivat vielä työelämässä, eivtkä voineet antaa lastenhoitoapua. Jouduimme pärjäämään omin voimin.
Saimme lapsemme aikuisiksi ja tuli aika huolehtia raihnaistuvista omista vanhemmista ja saattaa heidät hautaan. Nyt olikin jo omilla lapsilla lapsia, eli velvollisuus hoitaa lapsenlapsia. Myös rahaa pyydettiin milloin mihinkin, ikäpolveni mielestä tarpeettomaan kuten parempaan autoon ja ulkomaanmatkoihin.
En ihmettele, että moni ikätoveri on paennut eläkevuosikseen Espanjaan tai muualle, josta ei voida jatkuvasti hälyttää lapsenvahdiksi. On meidän vuoromme saada levätä ja nauttia elämästä viimeiset elinvuotemme terveenä ennen hoivakotia.
Tämä ikävä kyllä koskee kaikkia, lapsia, lapiperheitä, vanhuksia, eläkeläisiä, sairaslomalla olevia, myös uupuneita, masentuneita ja muita mt-ongelmaisia.
Pitää olla TODELLA pahasti asiat ennenkuin apua saa ja pääsee koneiston prosessiin - sitten kyllä apua saa ja se hoidetaan tarjottimella nenän eteen.
Mutta jos tuo kynnys ei täyty (eli ei ole TODELLA paha tilanne) niin ilman apua jää ja kaikkialta sanotaan että emme auta.
Tuo lause ”apua saa kun reippaasti pyytää” on tullut kaikenmaailman bloggaajilta joilla kahdet isovanhemmat päivittäin auttaa ja häärää ja on lisäksi kaikki sponsorit ja muut apua tyrkyttämässä. Sellaisella ihmisellä tuo toimii jolla on sadan ihmisen tukiverkko. Sellaisella se ei toimi joilla ei ole tukiverkkoa.
Ja - syyllistäjät huom - useinkaan ei ole ihmisen oma syy että tukiverkko puuttuu. Elämänkohtalot on erilaiset ja joskus menee kerralla koko suku ja yhteisö (esim. lestoista eroamalla tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä apua aina saa, jos on valmis maksamaan siitä. Ilmaisapu onkin asia erikseen.
Julkiset palvelut eivät ole ilmaisia, harvoin edes maksuttomia, vaikka jo maksamme ne veroina.
Yksityiset palvelut kuuluvat lähinnä yhteiskuntaan, jossa verotus on minimaalista ja ihmisillä on vakuutukset näiden tarvetta varten.
Keitä ap on auttanut? Kun se apu tapaa olla vastavuoroista. Sitten voi valittaa, kun itse on aina auttamassa kaikkia, eikä kukaan silti auta takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä boomeri-isovanhemmat varmaan pelkää joutuvansa samaan rooliin kuin omat vanhempansa, jos erehtyvät kerrankin auttamaan. No, ei heitä voi pakottaa, mutta turha toivoa sympatiaa sitten jos/kun itse tarvitsisivat apua 🙄
Kuulun boomer-sukupolveen, eli olen kohta 70-vuotias. Ymmärrän ikätovereitani hyvin.
Kun olimme lapsia, velvollisuutemme oli vahtia nuorempia sisaruksia ja tehdä kotitöitä joka päivä. Kun saimme lapsemme, olimme muuttaneet pois kotiseudulta kaupunkeihin, joissa ei ollut sukulaisten turvaverkkoja. Omat vanhemmat olivat vielä työelämässä, eivtkä voineet antaa lastenhoitoapua. Jouduimme pärjäämään omin voimin.
Saimme lapsemme aikuisiksi ja tuli aika huolehtia raihnaistuvista omista vanhemmista ja saattaa heidät hautaan. Nyt olikin jo omilla lapsilla lapsia, eli velvollisuus hoitaa lapsenlapsia. Myös rahaa pyydettiin milloin mihinkin, ikäpolveni mielestä tarpeettomaan kuten parempaan autoon ja ulkomaanmatkoihin.
En ihmettele, että moni ikätoveri on paennut eläkevuosikseen Espanjaan tai muualle, josta ei voida jatkuvasti hälyttää lapsenvahdiksi. On meidän vuoromme saada levätä ja nauttia elämästä viimeiset elinvuotemme terveenä ennen hoivakotia.
Jep, tästä(kin) syystä jätin lapset tekemättä. Vanhempani ovat sinun ikäisiäsi, en usko että olisivat jaksaneet auttaa maanitteluista huolimatta. Mutta siinä olen eri mieltä että nuoremmat haluaisivat rahaa enemmän turhuuksiin, kyllä se sinun sukupolvesi on se, joka nimenomaan haalii omaisuutta ja pitää omistamista tärkeänä. Boomerit myös nykyään matkustavat enemmän. Mutta kukin tavallaan, elämästä pitää tietty nauttiakin.
Vierailija kirjoitti:
Keitä ap on auttanut? Kun se apu tapaa olla vastavuoroista. Sitten voi valittaa, kun itse on aina auttamassa kaikkia, eikä kukaan silti auta takaisin.
Omen auttanut vaikka ketä. Naapurin lapsiperheitä ja eritoten appivanhempia. Ihan turha ärsytysyritys kaataa minun syyksi tämä. Etkö osaa lukea aloitusta? Tarkoitus on keskustella yleisesti asiasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, se on totta. Soteala on myös ihan täynnä kummallista 'ohjataan eteenpäin' -palvelua, jossa siis on töissä ihmisiä, joiden työ on jakaa apua tarvitseville ihmisille puhelinnumeroita, johon soitella.
Apua ei ole saatavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut avun saamattomuuden erittäin konkreettisesti viimeisimpien vuosien aikana etenkin. Silloin kun omat lapset olivat vielä alaikäisiä ja asuivat vielä kotona, niin mikä onni oli omat avulias omz äitini ja lasteni mummo. Hän saapui monesti ihan pyytämättäkin tarjoten auttavat kätensä. Anoppini asui kauempana, ja eli erilaisessa tilanteessa, niin en odottanutkaan apua hänen suunnaltaan. Sitten lastemme muutettua omilleen, on avun tarve muuttunut nykyisin oman elämän sujumiseen omien fyysisten vaivojen vuoksi, mutta onneksi on vielä oma aviopuoliso, joka auttaa tietyissä jutuissa. Kauhein tilanne oli kylläkin muutama vuosi taaksepäin, kun minä raihnainen puolisko jouduin väliaikaisesti hoitelemaan puolisoani väliaikaisesti, ja mistään emme mitään jelppiä saatu. Kerran otin puheeksi kotisairaanhoitajan kanssa, että olisi mukavaa saada edes siivousapua yhteiskunnan piikkiin, kun kerran niitä verojakin on makseltu ja kasvatettu uusia veronmaksajia, joita likikään moni ei enää tee, niin eihän mitään esim. kotiapua saa nykyään enää maksamatta itse, ja vaikka saisitkn verovähennystä maksamastasi esim. kotisiivouspalvelusta, niin suurin osa summasta jää joko kokonaan tmaksettavaksi ;omavastuu näet, jos vaan kerran pari kertaa olisi tarvittu siivousapua.
Veljen vaimoa pyysin ja olen pyytänyt pesemään ikkunoita pari kertaa, niin ei myöntynyt tulemaan, vaikka käykin oman puoleisia sukulaisiaan auttelemassa. Se siitä sukulaisavittamisesta.
Itsekseen on pärjättävä. Ihan turhaa on yrittääkään saada apua. Saman olen kokenut omien sairauksien suhteen, eli tutkimuksiin pääsemiseksi on vaan oltava niin sinnikäs, että niihin pääsisi. Ymmärrän hyvin oireilevia ihmisiä, jotka eivät saa asianmukaista tutkintaa lääkärikunnan puolelta. Kaikilla kun ei ole varaa yksityiselle lääkäriasemalle mennä edes sille ensimmäiselläkään arvuuttelukäynnillekään.Mitä ihmettä! Miksi olet pyytänyt veljen vaimoa etkä veljeäsi? Eihän se veljen vaimo mikään sukulaisesi ole. Kun aikaa on rajallisesti eikä omasta arjestakaan tahdo selvitä, niin vaikea kuvitella, että siinä ensimmäisenä menisi pesemään ikkunoita jollekin miehen siskolle. Kyllä ne ensisijaiset autettavat on ne omat vanhemmat, omat lapset ja jos aikaa jää niin omat sisarukset.
Viimeinen lauseesi tuo esiin juurikin sen tosiasian, ettei apua saa, kun on se paremmuusjärjestys sullakin sukulaistesi suhteen, ketä autat ja ketä et. Minusta kälyskät ja lankoset ovat sukulaisiani, vaikka eivät geenisellaisia olekkaan.
Mun mielestäni tuo edellinen kirjoittaja on oikeassa. Jos tarvitsen jotain apua, pyydän sitä ensisijaisesti pojaltani enkä miniältäni. Miniälläni on omat vanhempansa, joita hän ensisijaisesti auttaa. En edes kehtaisi kysyä apua ensin miniältäni ja vasta sitten omalta pojaltani, jos miniälle ei sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitä ap on auttanut? Kun se apu tapaa olla vastavuoroista. Sitten voi valittaa, kun itse on aina auttamassa kaikkia, eikä kukaan silti auta takaisin.
Omen auttanut vaikka ketä. Naapurin lapsiperheitä ja eritoten appivanhempia. Ihan turha ärsytysyritys kaataa minun syyksi tämä. Etkö osaa lukea aloitusta? Tarkoitus on keskustella yleisesti asiasta. Ap
Ja olet kaikilta pyytänyt apua, ja kaikki ovat kieltäytyneet? En usko, suomalaiset eivät kehtaa kieltäytyä auttamasta edes sellaista ihmistä, josta eivät pidä. Kun sitä porukkaa on kerran paljon joita olet auttanut, jaa se apu konkreettisiin asioihin, tyyliin a käy kaupassa, b ulkoiluttaa koiran ja c katsoo lapsia kun sinä käyt lääkärissä.
Vai mitä apua tarvitse, rahaako? Sitten voi olla eri asia. Sitäkin ihmettelen, miten huonoja suomalaiset ovat maksamaan avusta: kauppa tuo ostokset, siivooja on halpa jos tarvitsee vain tilapäisesti, ja naapuristossa joku vie koiran pientä palkkaa vastaan. Mutta on tärkeämpi säästää pari kymppiä.
Nuo tuollaiset ”emme periaatteestakaan auta koskaan”-isovanhemmat on typeriä. Kun se saattaa 10v päästä olla niinpäin että he vanhuksina tarvitsee apua. Ei välttämättä kiinnostakaan sit lasta auttaa kun itse on saanut tylytystä ja apu aina evätty. Niin metsä vastaa... jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitä ap on auttanut? Kun se apu tapaa olla vastavuoroista. Sitten voi valittaa, kun itse on aina auttamassa kaikkia, eikä kukaan silti auta takaisin.
Omen auttanut vaikka ketä. Naapurin lapsiperheitä ja eritoten appivanhempia. Ihan turha ärsytysyritys kaataa minun syyksi tämä. Etkö osaa lukea aloitusta? Tarkoitus on keskustella yleisesti asiasta. Ap
Ja olet kaikilta pyytänyt apua, ja kaikki ovat kieltäytyneet? En usko, suomalaiset eivät kehtaa kieltäytyä auttamasta edes sellaista ihmistä, josta eivät pidä. Kun sitä porukkaa on kerran paljon joita olet auttanut, jaa se apu konkreettisiin asioihin, tyyliin a käy kaupassa, b ulkoiluttaa koiran ja c katsoo lapsia kun sinä käyt lääkärissä.
Vai mitä apua tarvitse, rahaako? Sitten voi olla eri asia. Sitäkin ihmettelen, miten huonoja suomalaiset ovat maksamaan avusta: kauppa tuo ostokset, siivooja on halpa jos tarvitsee vain tilapäisesti, ja naapuristossa joku vie koiran pientä palkkaa vastaan. Mutta on tärkeämpi säästää pari kymppiä.
Upeaa miten hyvin luit aloituksen! Onnittelu ohi aiheen pätemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitä ap on auttanut? Kun se apu tapaa olla vastavuoroista. Sitten voi valittaa, kun itse on aina auttamassa kaikkia, eikä kukaan silti auta takaisin.
Omen auttanut vaikka ketä. Naapurin lapsiperheitä ja eritoten appivanhempia. Ihan turha ärsytysyritys kaataa minun syyksi tämä. Etkö osaa lukea aloitusta? Tarkoitus on keskustella yleisesti asiasta. Ap
Ja olet kaikilta pyytänyt apua, ja kaikki ovat kieltäytyneet? En usko, suomalaiset eivät kehtaa kieltäytyä auttamasta edes sellaista ihmistä, josta eivät pidä. Kun sitä porukkaa on kerran paljon joita olet auttanut, jaa se apu konkreettisiin asioihin, tyyliin a käy kaupassa, b ulkoiluttaa koiran ja c katsoo lapsia kun sinä käyt lääkärissä.
Vai mitä apua tarvitse, rahaako? Sitten voi olla eri asia. Sitäkin ihmettelen, miten huonoja suomalaiset ovat maksamaan avusta: kauppa tuo ostokset, siivooja on halpa jos tarvitsee vain tilapäisesti, ja naapuristossa joku vie koiran pientä palkkaa vastaan. Mutta on tärkeämpi säästää pari kymppiä.
Liikuntakyvyttömän kotiapu maksaa ostettuna viikossa 1800e. Ihan kaikilla ei ole sellaista rahaa. Jos ymmärtäisit lukemaasi ja äo:si oli riittävä, tajuaisit että ei ollut kyse kauppareissusta tai koiran käytöstä...
Ei ollenkaan outoa. Erittäin yleistä että vain tytärtä autetaan. Mun anoppi on samanlainen ja sanoi ihan ystävällisen napakasti (ei ollut riitaa) että hänen suvussaan on niin että vain tytärtä autetaan. Miniä ei kuulu hänen vastuulleen vaan miniän pitää pyytää apua omalta äidiltään.
”Kivaa” oli toki se että mulla ei ole äitiä ja anoppi tietää sen hyvin.