Lue keskustelun säännöt.
Turhauttava työnhaku
09.11.2020 |
Miten te jaksatte hakea ja innostua työnhausta ja haastatteluista, kun koko ajan tulee ei kiitosta? Pääsen jopa haastatteluihin, mutta vaikka teen kaiken oppikirjan mukaan ja yritän niin aina ratkaisee se, että jollakin on juuri sitä työkokemusta ja tehnyt täysin vastaavaa. Miksi minut edes kutsutaan haastatteluun, jos edellinen työkokemus ratkaisee noin paljon? Rekrytointivinkit voisi myös vetää vessasta alas, koska vaikka tekisit kaiken oikein ja loistaisit haastattelussa niin et saa työpaikkaa välttämättä. Niin moni liikkuva asia ratkaisee lopulta sen ja yleisin syy on vain se, että joku tehnyt juuri vastaavaa työtä ja jopa ollut jo samassa firmassa töissä. Miten jaksaa siis hakea, kun törmää koko ajan vastaavaan tilanteeseen?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä, ymmärrän ajatuksiasi. Pahinta onkin se, kun pääsee haastatteluun ja toiveet ehtivät herätä, kunnes tulee pudotus maan pinnalle. Pari vuotta tässä jo hakenut, väliin mahtuu tosin 6kk tauko kun olin vaan niin uupunut jatkuvaan hylkyyn. Tällä hetkellä odottelen päätöstä eräästä paikasta jossa olin mukana viimeisellä kierroksella. Jos tämän paikan saisin niin se olisi yksi elämäni suurimmista saavutuksista.
Nostan sulle hattua, että olet pari vuotta jaksanut hakea! Ja toivon todella että saat tuon paikan. Veikkaan, että olisit mitä motivoitunein työntekijä. Oletko siis pari vuotta vain hakenut töitä vai tehnyt kuitenkin jotai muutakin? Saanko udella haetko miten suurelta alueelta töitä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa tilanteessa. Mutta: Minulla se on laskenut rimaa, mitä hakemusteni täydellisyyteen tulee. Nyt en jaksa enää viilata niitä tuntikausia. Eli voin rennosti hakaista (voiko noin sanoa?) mitä vain paikkaa ikään kuin ohimennen. Ihan yhtä hyvin olen sellaisilla hakemuksilla päässyt haastatteluihin asti. Haastattelutkin ajattelen lähinnä tilanteina päästä tutustumaan johonkin firmaan, en enää jaksa jännittää. Ja jos on vieraalla paikkakunnalla se haastis, saanpa matkat työkkärin piikkiin, eli kotimaan lomailua päivän verran.
Itse en ainakaan jaksa hakea työpaikkoja loputtomasti. En ole varsinaisesti luopunut toivosta, mutta pidän ehkä pientä taukoa työnhausta. Enkä ole ansiosidonnaisella päivärahalla, vaan ihan työmarkkinatuella. Eniten minua harmittaa se, että koen tekeväni aina samat "virheet" enkä pääse työnhaussa yhtään pitemmälle. Olen yrittänyt saada töitä sekä ihan vapailta markkinoilta että TE-toimiston rekrykoulutuksen kautta. Olen keväällä valmistunut kaupalliselle alalle. Kenties kun tämä pandemia joskus laantuu, niin jatkan opiskelua toiselle alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä, ymmärrän ajatuksiasi. Pahinta onkin se, kun pääsee haastatteluun ja toiveet ehtivät herätä, kunnes tulee pudotus maan pinnalle. Pari vuotta tässä jo hakenut, väliin mahtuu tosin 6kk tauko kun olin vaan niin uupunut jatkuvaan hylkyyn. Tällä hetkellä odottelen päätöstä eräästä paikasta jossa olin mukana viimeisellä kierroksella. Jos tämän paikan saisin niin se olisi yksi elämäni suurimmista saavutuksista.
Nostan sulle hattua, että olet pari vuotta jaksanut hakea! Ja toivon todella että saat tuon paikan. Veikkaan, että olisit mitä motivoitunein työntekijä. Oletko siis pari vuotta vain hakenut töitä vai tehnyt kuitenkin jotai muutakin? Saanko udella haetko miten suurelta alueelta töitä? Ap
Vuoden 2019 olin muissa töissä (ei omaa alaa) samalla kun hain töitä. Lopulta uuvuin ja jäin sairaslomalle. Tänä vuonna olen ollut työttömänä suurimman osan, nyt viimeiset 2kk tehnyt 1pv/viikossa osa-aikatyötä.
Hakenut täällä pk-seudulla töitä paikosta jonne pääsee ilman autoa.
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa. Mutta: Minulla se on laskenut rimaa, mitä hakemusteni täydellisyyteen tulee. Nyt en jaksa enää viilata niitä tuntikausia. Eli voin rennosti hakaista (voiko noin sanoa?) mitä vain paikkaa ikään kuin ohimennen. Ihan yhtä hyvin olen sellaisilla hakemuksilla päässyt haastatteluihin asti. Haastattelutkin ajattelen lähinnä tilanteina päästä tutustumaan johonkin firmaan, en enää jaksa jännittää. Ja jos on vieraalla paikkakunnalla se haastis, saanpa matkat työkkärin piikkiin, eli kotimaan lomailua päivän verran.
Itse olen huomannut samaa. Minulla on hyvä pohja, jota muokkaamalla voi laittaa hakemuksen monenlaiseen paikkaan ja kutsuja on tullut. En myöskään jaksa enää innostua liikaa vaikka haastattelukutsu tuleekin. Toki panostan aina ja teen parhaani, mutta en todellakaan elättele mitään kummempaa. Tosin olen vasta reilut 2 kk hakenut töitä, joten ei nyt varmaan peli ole menetetty... On minullakin opiskelu ideoita mielessä ja pienellä vaivalla saisin maisterin tutkinnostani vielä työllistävamman, joten onneksi on vielä tämä toinen suunnitelma varalla. Muuten voisi turhauttaa vielä enemmän. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä, ymmärrän ajatuksiasi. Pahinta onkin se, kun pääsee haastatteluun ja toiveet ehtivät herätä, kunnes tulee pudotus maan pinnalle. Pari vuotta tässä jo hakenut, väliin mahtuu tosin 6kk tauko kun olin vaan niin uupunut jatkuvaan hylkyyn. Tällä hetkellä odottelen päätöstä eräästä paikasta jossa olin mukana viimeisellä kierroksella. Jos tämän paikan saisin niin se olisi yksi elämäni suurimmista saavutuksista.
Nostan sulle hattua, että olet pari vuotta jaksanut hakea! Ja toivon todella että saat tuon paikan. Veikkaan, että olisit mitä motivoitunein työntekijä. Oletko siis pari vuotta vain hakenut töitä vai tehnyt kuitenkin jotai muutakin? Saanko udella haetko miten suurelta alueelta töitä? Ap
Vuoden 2019 olin muissa töissä (ei omaa alaa) samalla kun hain töitä. Lopulta uuvuin ja jäin sairaslomalle. Tänä vuonna olen ollut työttömänä suurimman osan, nyt viimeiset 2kk tehnyt 1pv/viikossa osa-aikatyötä.
Hakenut täällä pk-seudulla töitä paikosta jonne pääsee ilman autoa.
Minä tein myös vuoden 2019 ei oman alan hommia, mutta määräaikaista työtäni ei enää jatkettu ja nyt olen työttömänä. Pidän peukkuja, että saat tuon homman missä hakuprosessi kesken👍Minäkin odottelen vastausta yhdestä paikasta, mutta en ole tehnyt vastaavaa, joten eiköhän joku kahdeksasta haastatelluista ole tehnyt juuri tuota ja menee ohitseni. Ap
Mua alkaa kyrsimään alani ammattilaisena se koko prosessi:
- Ensin teet hakemuksen vain ja ainoastaan netissä firman sivuilla, jonne lataat CV:n.
- Sitten soitat viikon päästä hakuajan päätyttyä, että tulikohan hakemus perille, kun ei mitään ole kuulunut. Rekrytoijarouvashenkilö siellä vastaa, että näissä menee aikaa, ensin käsitellään me, sitten vasta firman esimies, ollaan yhteydessä.
- Kuukauden päästä soitosta tulee kutsu videohaastatteluun. Käytät siihen helkusti aikaa, haluaisit vaan päästä suoraan "livehaastatteluun" ja skipata, mutta koska nykyaika.
- Tästä kahden viikon päästä soitetaan, että tervetuloa haastatteluun kahden viikon päästä, jossa on mukana myös mahdollinen tuleva esimies. Haastattelu on pirullista tenttaamista, ihan kuin poliisikuulustelu.
- Kahden viikon päästä saat soiton, että tulisitko kahden viikon päästä antamaan työnäytteen paikan päälle. Mukana rekrytoijarouvashenkilö, esimies ja kymppi. Kerrot palkkatoiveesi tiputtaen sitä siitä mitä olet tienannut viime työpaikkassasi toivoen keskustelua, työnantajakinhan mainitsi ilmoituksessaan "sovittavissa". Työnantaja ei kuitenkaan ota kantaa, kirjaa vain toiveesi ylös.
- Kaksi viikkoa on kulunut ja annat työnäytteen, jossa selität tekemisiäsi valintoja kuin näyttötutkinnossa.
- Kahden viikon päästä työnäytteestä kuulet rekrytoijarouvashenkilöltä, että tervetuloa, palkkasi on 1/3 siitä mitä pyydät eikä meillä kukaan enempää tienaa.
Jostain on tietysti aloitettava, mutta koska arvostat jatkuvasti kehittämääsi ammattitaitoasi ja pitkää työuraasi sekä haluat edetä niin urassa kuin palkassa, et halua mennä puoli-ilmaisena kyseiseen firmaan, joten aikaa ja rahaa tuhraantui ihan prkleesti.
Mä niiiiin haluaisin, että voisi vain soittaa ja sanoa, että tavataanko, tässä sulle hyvä mies, mutta ei. On sisäistä ja ulkoistettua rekrytoijaa ja vaikka sun mitä ja vaikka voisit aloittaa kympin tunnilta, niin sulle tarjotaan kahdeksaa euroa ilman etenemismahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa. Mutta: Minulla se on laskenut rimaa, mitä hakemusteni täydellisyyteen tulee. Nyt en jaksa enää viilata niitä tuntikausia. Eli voin rennosti hakaista (voiko noin sanoa?) mitä vain paikkaa ikään kuin ohimennen. Ihan yhtä hyvin olen sellaisilla hakemuksilla päässyt haastatteluihin asti. Haastattelutkin ajattelen lähinnä tilanteina päästä tutustumaan johonkin firmaan, en enää jaksa jännittää. Ja jos on vieraalla paikkakunnalla se haastis, saanpa matkat työkkärin piikkiin, eli kotimaan lomailua päivän verran.
Mulla on vähän sama asenne. Olen huomannut just saman, että nopeasti huitaistulla hakemuksella pääsee yhtä hyvin ellei paremmin haastatteluun kuin sellaisella mitä on nysvännyt päiväkausia.
Suhtaudun haastatteluihin kuin olisin tarjoilija losissa tai hollywoodissa, siis just se "näyttelijä joka tekee tarjoilijan hommia" ja joka käy kaikissa castingeissä mihin pääsee. Koko ajan ajattelen, että unelmat saattavat toteutua milloin tahansa ja kohta saan osan jossain suurtuotannossa ja ensi vuonna pidänkin jo Oscar-puhetta ja olen pukeutunut iltapukuun ja timantteihin. Ja niin kauan kuin ei tärppää, mä tarjoilen.
Työnhakumasist varmaan ehkäisee mielikuvitus ja kyky haaveilla. Vaikka joku homma tuntuisi ihan mahdottomalta, näen silti itseni saamassa sen paikan, tutustumassa uusiin ihmisiin, onnistumassa. Mietin jopa asuja mihin pukeutua, ja milloin voisin pitää kunnon kesäloman. Sitten jos tulee hylky, olen vain hetken harmistunut ja ajattelen minkä menetyksen kokivat kun eivät minua ottaneetkaan. Ja taas uutta matoa koukkuun.
Työnhakua takana noin vuosi, joten voihan se olla että 5 vuoden päästä tulen tähän kertomaan, että hitot, en jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa. Mutta: Minulla se on laskenut rimaa, mitä hakemusteni täydellisyyteen tulee. Nyt en jaksa enää viilata niitä tuntikausia. Eli voin rennosti hakaista (voiko noin sanoa?) mitä vain paikkaa ikään kuin ohimennen. Ihan yhtä hyvin olen sellaisilla hakemuksilla päässyt haastatteluihin asti. Haastattelutkin ajattelen lähinnä tilanteina päästä tutustumaan johonkin firmaan, en enää jaksa jännittää. Ja jos on vieraalla paikkakunnalla se haastis, saanpa matkat työkkärin piikkiin, eli kotimaan lomailua päivän verran.
Mulla on vähän sama asenne. Olen huomannut just saman, että nopeasti huitaistulla hakemuksella pääsee yhtä hyvin ellei paremmin haastatteluun kuin sellaisella mitä on nysvännyt päiväkausia.
Suhtaudun haastatteluihin kuin olisin tarjoilija losissa tai hollywoodissa, siis just se "näyttelijä joka tekee tarjoilijan hommia" ja joka käy kaikissa castingeissä mihin pääsee. Koko ajan ajattelen, että unelmat saattavat toteutua milloin tahansa ja kohta saan osan jossain suurtuotannossa ja ensi vuonna pidänkin jo Oscar-puhetta ja olen pukeutunut iltapukuun ja timantteihin. Ja niin kauan kuin ei tärppää, mä tarjoilen.
Työnhakumasist varmaan ehkäisee mielikuvitus ja kyky haaveilla. Vaikka joku homma tuntuisi ihan mahdottomalta, näen silti itseni saamassa sen paikan, tutustumassa uusiin ihmisiin, onnistumassa. Mietin jopa asuja mihin pukeutua, ja milloin voisin pitää kunnon kesäloman. Sitten jos tulee hylky, olen vain hetken harmistunut ja ajattelen minkä menetyksen kokivat kun eivät minua ottaneetkaan. Ja taas uutta matoa koukkuun.
Työnhakua takana noin vuosi, joten voihan se olla että 5 vuoden päästä tulen tähän kertomaan, että hitot, en jaksa enää.
Olen itse kyllä samanlainen haaveilija.. Mietin jo haastattelukutsun saatuani miten muutan uuteen paikkaan ja minne ja mitä tulen tekemään uudessa kaupungissa ja uudessa työssäni. Olen jo suunnitellut etukäteen elämäni uusiksi. Itsellä taas juuri tuo haaveilu vetää syviin vesiin sitten, kun tuleekin se tuttu puhelu, että tällä kertaa emme valinneet sinua. Siksi pyrin vähentämään tuota etukäteen haaveilua ja koitan suhtautua niin, että no tosi hyvä jos saan sen työn, mutta elämä jatkuu myös jos en ja ei se selvästi ole oikea paikka minulle, jos en tule sinne valituksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tyytynyt tähän osa-aikatyöhöni. En edes muista, milloin olisin hakenut täysiaikaista hommaa. Kerran pääsin haastatteluun, mutta jo haastattelussa tuli tunne, ettei minua palkata. Onneksi palkan päälle saa Kelasta asumistukea ja soviteltua työttömyystukea niin "palkka" on melkein minimipalkan tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tyytynyt tähän osa-aikatyöhöni. En edes muista, milloin olisin hakenut täysiaikaista hommaa. Kerran pääsin haastatteluun, mutta jo haastattelussa tuli tunne, ettei minua palkata. Onneksi palkan päälle saa Kelasta asumistukea ja soviteltua työttömyystukea niin "palkka" on melkein minimipalkan tasolla.
Sama homma täällä. Työmarkkinat on surkeat Suomessa ja itse en muutenkaan Jumalasta seuraava niin säästän itseäni turhalta stressiltä tässä kohtaa. Ja tosiaan tulot on ihan ok, erityisesti nyt kun työkkärin suojaosa on korkeammalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tyytynyt tähän osa-aikatyöhöni. En edes muista, milloin olisin hakenut täysiaikaista hommaa. Kerran pääsin haastatteluun, mutta jo haastattelussa tuli tunne, ettei minua palkata. Onneksi palkan päälle saa Kelasta asumistukea ja soviteltua työttömyystukea niin "palkka" on melkein minimipalkan tasolla.
Tykkäätkö työstäsi mitä teet? Jos tykkäät niin tuo ainakin kuulostaa sitten ihan passelilta tilanteelta! Vapaa-aikaakin jää ilmeisesti ihan hyvin? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tyytynyt tähän osa-aikatyöhöni. En edes muista, milloin olisin hakenut täysiaikaista hommaa. Kerran pääsin haastatteluun, mutta jo haastattelussa tuli tunne, ettei minua palkata. Onneksi palkan päälle saa Kelasta asumistukea ja soviteltua työttömyystukea niin "palkka" on melkein minimipalkan tasolla.
Tykkäätkö työstäsi mitä teet? Jos tykkäät niin tuo ainakin kuulostaa sitten ihan passelilta tilanteelta! Vapaa-aikaakin jää ilmeisesti ihan hyvin? Ap
Tykkään, todella rentoa tekemistä. Se on osasyynä miksi en aktiivisesti hae muita töitä. Teen 18h viikossa, joten kyllähän sitä vapaa-aikaa jää. Pidän myös tilannetta parempana kuin kokoaikatyöttömyys, koska ei pääse passivoitumaan samalla tavalla. Töistä kotiin tllessa on jo "vauhti päällä" niin samantien tekee kotihommia yms ennen kuin vajoaa sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi inhottava juttu näissä on ne paikat, joissa on jo valittu se paras hakija talon sisältä, mutta näön vuoksi pitää muka-hakea uutta ihmistä. Esim. henkilö on määräaikainen ja halutaan palkata vakkariksi tai on ollut vaikka kesätöissä siellä juuri. Hän osaa kaikki ohjelmat ja muut. Siinä sitten haet innostuneena paikkaa ja homma on jo valmiiksi tiedossa kaikilla muilla paitsi sulla.
Miten ne rekryäjät jaksaa itse tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tyytynyt tähän osa-aikatyöhöni. En edes muista, milloin olisin hakenut täysiaikaista hommaa. Kerran pääsin haastatteluun, mutta jo haastattelussa tuli tunne, ettei minua palkata. Onneksi palkan päälle saa Kelasta asumistukea ja soviteltua työttömyystukea niin "palkka" on melkein minimipalkan tasolla.
Tykkäätkö työstäsi mitä teet? Jos tykkäät niin tuo ainakin kuulostaa sitten ihan passelilta tilanteelta! Vapaa-aikaakin jää ilmeisesti ihan hyvin? Ap
Tykkään, todella rentoa tekemistä. Se on osasyynä miksi en aktiivisesti hae muita töitä. Teen 18h viikossa, joten kyllähän sitä vapaa-aikaa jää. Pidän myös tilannetta parempana kuin kokoaikatyöttömyys, koska ei pääse passivoitumaan samalla tavalla. Töistä kotiin tllessa on jo "vauhti päällä" niin samantien tekee kotihommia yms ennen kuin vajoaa sohvalle.
Hienoa kuulla! Itselle työssä viihtyminen ja mielekäs työ on palkkaakin tärkeämpi, joten voisin kuvitella itsenikin samaan tilanteeseen. Tosin nyt ei ole niitäkään liikaa tarjolla osa-aikatyötakaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Yksi inhottava juttu näissä on ne paikat, joissa on jo valittu se paras hakija talon sisältä, mutta näön vuoksi pitää muka-hakea uutta ihmistä. Esim. henkilö on määräaikainen ja halutaan palkata vakkariksi tai on ollut vaikka kesätöissä siellä juuri. Hän osaa kaikki ohjelmat ja muut. Siinä sitten haet innostuneena paikkaa ja homma on jo valmiiksi tiedossa kaikilla muilla paitsi sulla.
Miten ne rekryäjät jaksaa itse tuollaista?
Joo nämä on pahimpia. Kartan tiettyjä paikkoja ja varsinkin jos vakipaikkoja auki. Minulle on syytä kysyttäessä sanottu niin monesti, että valittu on jo tehnyt kyseisessä työpaikassa töitä ennen jne. Miksi haaskata kaikkien aikaa tuollaiseen pelleilyyn? Viimeksi tällaisessa paikassa minua haastatteli 4 tyyppiä ja tenttasivat kuin rikollista. Sitten minulle sanotaan taas nuo sanat, että valittu on tehnyt jo kyseistä työtä. Alkaa tuntua jo kiusanteolta. Ap
Työnvaihtajat siellä keskenään kilpailee. Muilla ei mitään jakoa. Tätä ei vaan sanota ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Työnvaihtajat siellä keskenään kilpailee. Muilla ei mitään jakoa. Tätä ei vaan sanota ääneen.
Miksi minua sitten kutsutaan edes haastatteluihin, jos on työnvaihtajien kisa?
oon jo luovuttanut kun +5v. päätä seinään ja nyt "sain"vielä mt-diagnoosin, että tuskinpa tule palkkatöihin ikinä enää pääsemääm vaikka nuori olenkin:( Masentaa kyllä todellakin! Ja jossain "kuntouttavassa"sittten puuhastelen ilmiesesti eläkeikääni asti, vuosikymmeniä vai?!:(
Samassa veneessä, ymmärrän ajatuksiasi. Pahinta onkin se, kun pääsee haastatteluun ja toiveet ehtivät herätä, kunnes tulee pudotus maan pinnalle. Pari vuotta tässä jo hakenut, väliin mahtuu tosin 6kk tauko kun olin vaan niin uupunut jatkuvaan hylkyyn. Tällä hetkellä odottelen päätöstä eräästä paikasta jossa olin mukana viimeisellä kierroksella. Jos tämän paikan saisin niin se olisi yksi elämäni suurimmista saavutuksista.