En tahdo törmätä ex-anoppiini, joten en voi muuttaa
Varmaan ihan typerä ongelma, mutta en voi muuttaa tietylle asuinalueelle, koska anoppini asuu siellä. Alue on vielä sellainen, että se kerää suht suurelta alueelta väen tiettyyn kauppaan ja muutamaan tiettyyn harrastuspaikkaan.
Muuten siis haluaisin alueella asua, mutta nyt en _kehtaa_! Ahdistaa jo ajatus tuohon naiseen törmäämisestä. Ja kyse siis lähes teini-iän anopista, jonka pojasta olen eronnut jo vuosia sitten. Tuntuisi jotenkin kiusalliselta törmätä häneen. Ja kamalalta kotialueillaan pelätä, että mistä nurkan takaa tuo nainen porhaltaakaan.
Kyseinen nainen ei koskaan pitänyt minusta, vaikka herttainen olikin. Ja mitään ei koskaan sanottu suoraan.
Olenko ihan älytön, että en voi muuttaa haluamalleni aluelle tämän takia...?
Kommentit (15)
Ei svidu, onko sulla muitakin todella outoja ajatuksia, jotka rajoittavat sun elämää??
Kyllä sun tarttee hyvä nainen jatkaa elämääsi!
*huokaa* Olen tosiaan aika älytön. En vain keksi, että miten pääsen yli tuosta. Kukaan muu henkilö ei aiheuta tuota reaktiota noin pahasti, vaikka häiristsisi asua esim. paritalossa jonkun entisen luokkakaverin kanssa, jos en ole hänestä erityisemmin pitänyt. Mutta sellainenkin olisi helpompaa kuin pelätä tuota törmäämistä itselleni epämiellyttävään henkilöön. Varmaan parin törmäämisen jälkeen kaikki olisi ok, mutta pelko varsinkin tuosta ensimmäisestä kohtaamista on ihan älytön.
Selvennyksenä vielä: erosin tuosta naisen pojasta aika kiivaasti, kun mies petti minua, jonka kuulutin sitten käytännössä koko loppu maailmalle (mistä tuo äiti ei pitänyt).
Käy muutamia kertoja siellä alueella ja tunnustele, miltä tuntuu. Yritä törmätä tähän naiseen. Ehkä huomaat, ettei se ollutkaan niin kamalaa, eikä kyseinen tyyppi ehkä edes muista sinua enää.
Ole onnellinen, että se on ex-anoppisi, johon et halua törmätä! Mä en halua törmätä nyx-anoppiini kaupassa tai kadulla tai missään. Usko mua, se on paljon pahempaa.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:05"]
*huokaa* Olen tosiaan aika älytön. En vain keksi, että miten pääsen yli tuosta. Kukaan muu henkilö ei aiheuta tuota reaktiota noin pahasti, vaikka häiristsisi asua esim. paritalossa jonkun entisen luokkakaverin kanssa, jos en ole hänestä erityisemmin pitänyt. Mutta sellainenkin olisi helpompaa kuin pelätä tuota törmäämistä itselleni epämiellyttävään henkilöön. Varmaan parin törmäämisen jälkeen kaikki olisi ok, mutta pelko varsinkin tuosta ensimmäisestä kohtaamista on ihan älytön.
Selvennyksenä vielä: erosin tuosta naisen pojasta aika kiivaasti, kun mies petti minua, jonka kuulutin sitten käytännössä koko loppu maailmalle (mistä tuo äiti ei pitänyt).
[/quote]
No mitä sitten? Kai nyt jokainen tajuaa että olit petetty nainen ja tunteenpurkauksia tulee. Koita nyt päästä yli!
Minulla itselläni on kolme poikaa ja tytär ja he kasvaa, kokeilee elämää ja parisuhteita ja tuskin onnistuu heti. Jos pettyy niin minusta on sallittua että he tai heidän kumppaninsa saavat päästellä höyryjään vaikkakin toivon että se pysyisi hyppysissä mutta en minä ainakaan jaksa vuosia miettiä jotain vanhoja. Kaikki ei tietenkään pääse asioista yli, sinä olet siitä hyvä "esimerkki" mutta sinä teet eniten tämän vaikeaksi itsellesi. Suosittelen lämpimästi koittaa lähestyä tilanteita jos sellaisia tulee ja kuten omille lapsilleni olen sanonut niin jos joku jää vaivaamaan, SINÄ saat pyytää sitä anteeksi. Olet nyt kasvanut ja kehittynyt, tunteenpurkaukset on entisiä ja hävettää. Mikä sen nätimpää kuin pyytää satuttamiltaan ihmisiltä anteeksi? Jos he ei tahdo antaa anteeksi niin sille taas sinä et voi mitään mutta jos asia vaivaa niin tee sille jotain. Tuollainen käsittämätön asenne ettei voisi muuttaa jonnekin on vaan hassua. Mutta kun kasvat lisää, niin näet tämän kyllä. ;)
4
Miten ex-anoppi voi olla noin iso pala sulle, vaikkei hän ole tehnyt mitään pahaa? Itse en halua törmätä sellaisiin ihmisiin, jotka ovat tehneet elämästäni helvettiä.
Siis et voi muuttaa koska saatat törmätä ihmiseen joka ei pidä sinusta? No sehän vasta olisikin kamalaa...
Kiitos fiksusta vastauksesta 4!
Anoppi niemomaan on tehnyt pahaa koko sen ajan, kun olin hänen poikansa kanssa yhdessä, koska ei hyväksynyt minua. Välit olivat hyvin teennäiset aina, ja muistan, miten vatsassa väänsi aina, jos jouduin häntä tapaamaan.
Ja siis tuohon poikaansa minulla on ihan hyvät välit, ja voisimme hyvin asua vaikka naapurissa. Hänen äitinsä on jostain syystä vieläkin liian iso pala minulle.
Itselläni on ex-anoppi, jonka kanssa en myöskään haluaisi asua samalla alueella. En vain halua. Tosin mulla on myös exä, jonka kanssa asun samalla alueella, vaikka en haluaisi ;) Mutta jos jostian syystä haluaisin asumaan just sille asuinalueelle, jolla ex-anoppi asuu, todennäköisesti muuttaisin sinne silti, pitäisi vain huolen, ettei ihan naapuruksia oltaisi kuitenkaan. Muutaman kerran kun törmää jossain, niin varmasti sen jälkeen helpottaa.
Kiitos 13 viestistäsi, ei tunnu enää niin friikiltä, kun joku jakaa nämä tunteet! Ja tuo tottuminen on varmaan totta, olen vain aika epäsosiaalinen noin muutenkin, niin tästä on jotenkin syntynyt nyt varmaan turhan iso juttu.
Ymmärrän, että et halua törmätä epämiellyttävään tuttavuuteen, en itsekään halua. Mutta maailma on täynnä asuinalueita, miksi edes haluaisit muuttaa juuri sinne, missä tuo ex-anoppi asuu?
15: haluaisin muuttaa alueelle, koska pidän alueesta JA siihen minulla olisi jopa rahaa. Alue on siis halpa, mutta ns. hyvämaineinen. Ongelma on vielä se, että tuo alue on pinta-alaltaan hyvin iso, joten sen välttely on vaikeaa (kun siis käyn töissä tietyssä paikassa, jonka ihan lähelle minulla ei ole varaa muuttaa).
Öh.....