Olen kyllästynyt olemaan yleinen aseman kahvila ja odotusaula

Sano ei?

No mitäpä jos kieltäytyisit niillä kerroilla, kun sinulle ei sovi? En ymmärrä ongelmaasi.

Sanot vain, että ”OK, tuo kahvit ja pullat tullessasi, siinä korttelin päässä meiltä on Arnolds!”

Sanot,ettet ole kotona. Ikinä.

Mä ehdottaisin tapaamista kahvilassa,  jos olis aikaa, niitähä keskustassa on. Tai sanoisin, että tuotko kahvia tullessas, mulla on loppu. Jos sulle ei sovi, sitten vain sanot ettei sovi. Teetkö töitä kotona? Se on ihan hyvä syy sanoa, että ei käy. Jos sulla on menoa, sitten on, et siirtele menojasi muiden mukaan. 

He hyödyntävät sinua joten sinäkin voit hyödyntää heitä. Pyydä tuomaan ne kahvipullat. Ja jos et halua nähdä, sanot vain ettei sovi. Sinun ei tarvitse tilittää edes syytä miksi ei sovi. Ota aikasi omaan haltuusi.

Älä vastaa puhelimeen.

Minulla oli hiukan vastaava kokemus kun asuin ydinkeskustassa. Usein autopaikkaani kärkyttiin, lähes aina oli jonkun tutuntutun auto parkissa siinä.

Muutin syrjäseudulle, nyt ei kukaan ole pyrkinyt vieraisille.

Kauhean kätevää. Sulta hoituu kaikki vierailut ilman metrinkään matkustamista. OIen kade.

Ostaisin pakkaseen säkillisen valmispullia ja sieltä paistaisin aina. Ei olis kallista.

Vierailija kirjoitti:

No mitäpä jos kieltäytyisit niillä kerroilla, kun sinulle ei sovi? En ymmärrä ongelmaasi.

Et ymmärrä ongelmaa? No kyllä minä ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean kätevää. Sulta hoituu kaikki vierailut ilman metrinkään matkustamista. OIen kade.

Mulla siis asuu kaikki tuttavat ja sukulaiset yli 100-200 km:n päässä. Vierailuun pitää aina varata päivä.

Kaveruushan on aina hyötymistä. Mulla ei ole mitään hyödynnettävää, niin ei ole kavereitakaan. Ei ole rahaa, ei keskustan kämppää, ei seurapiirejä, ei yhteyksiä, ei psykologista silmää lohduttajaksi tai lääkäritason neuvoja. Ketään ei kiinnosta ystävyyteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäpä jos kieltäytyisit niillä kerroilla, kun sinulle ei sovi? En ymmärrä ongelmaasi.

Et ymmärrä ongelmaa? No kyllä minä ymmärrän.

Selitätkö sitten mikä se on? En ymmärrä mikä ongelma on siinä, että joku kysyy, voiko tulla luokseni. Jos minulle sopii, vastaan kyllä, jos ei sovi, vastaan ei ja muut hommani jatkuvat. Yksinkertaista. Kysyminen ei vaikuta elämääni mitenkään, paitsi vie sen muutaman sekunnin mitä puhelimeen tai viestiin vastaaminen ottaa.

Minäkin kyllästyin olemaan yleinen kahvila ja vessa. Onneksi pääsin töihin Smolnan vessaksi, voi voi kun tietäisitte miten mielenkiintoista tämä on. Mutta en voi kertoa mitään, olen antanut vaitiololupauksen.

Vierailija kirjoitti:

Kaveruushan on aina hyötymistä. Mulla ei ole mitään hyödynnettävää, niin ei ole kavereitakaan. Ei ole rahaa, ei keskustan kämppää, ei seurapiirejä, ei yhteyksiä, ei psykologista silmää lohduttajaksi tai lääkäritason neuvoja. Ketään ei kiinnosta ystävyyteni.

Näin se pitkälti menee. Itse olen ottanut sen linjan, että ei läheisiä kavereita, mutta liikun paljon kodin ulkpuolella, lukuunottamatta nyt koronaa. Paljon harrastuksia joissa näkee ihmisiä , enkä päästä ketään liian läheiseksi, ettei tarvitse harrastusten ulkopuolella nähdä. Kansalaisopistoa, hyväntekeväisyyttä, tapahtumia. Mulla on kyllä tulot ok, mutta pidän sen omana tietonani, onneksi ei liian hyvät. Mies on ja hän riittää mulle kaveriksi. Mies näkee jotain työkavereitaan työajan ulkopuolella, mutta lähinnä tyyliin käyvät kalassa ja jokainen hoitaa siinä hommassa oman tonttinsa. Mulla on kaksi veljeä, joiden kanssa pidän yhteyttä säännöllisesti, mutta asumme kaikki eri puolilla suomea ja veljet on perheettömiä. 

Miksi et vaan sano että ei käy?

Kuinka usein tätä siis tapahtuu?

Kaverini joka asuu keskustassa valittaa facessa yksinäisyyttään. Juuri mietin että voisin mennä hänen luokse kylään siksi aikaa kun lapseni on kaverillaan siinä lähellä.

Jos sanoisi että nyt ei sovi kun ei ole kotona tms niin ok, menen kiertelemään kauppoja tai ajan kotiin. Thats it. Ei ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäpä jos kieltäytyisit niillä kerroilla, kun sinulle ei sovi? En ymmärrä ongelmaasi.

Et ymmärrä ongelmaa? No kyllä minä ymmärrän.

Selitätkö sitten mikä se on? En ymmärrä mikä ongelma on siinä, että joku kysyy, voiko tulla luokseni. Jos minulle sopii, vastaan kyllä, jos ei sovi, vastaan ei ja muut hommani jatkuvat. Yksinkertaista. Kysyminen ei vaikuta elämääni mitenkään, paitsi vie sen muutaman sekunnin mitä puhelimeen tai viestiin vastaaminen ottaa.

Sinulla ei olekaan ilmeisesti tulijoita ongelmaksi asti. Ei varmaan niin työlästä kerran kuussa sanoa kaverille, että ei käy. Mutta jos _lähes joka päivä_ joku olisi teille pyrkimässä kahville, luulen, että sinullakin olisi ongelma.

Et sinä sitten osaa edes koronaan vedota? 

Jos sairastut, niin oma mokasi. 

Sama ongelma. Aloin tekemään sitä, että laitoin syrjässä asuville kavereille viestiä yllättäen, että tulen käymään kun ajan siitä ”ohi”.

Moni oli vastaamatta kokonaan tai oli ”flunssassa”. Kun sanoin ettei minua flunssa haittaa, eivät vastanneet enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäpä jos kieltäytyisit niillä kerroilla, kun sinulle ei sovi? En ymmärrä ongelmaasi.

Et ymmärrä ongelmaa? No kyllä minä ymmärrän.

Selitätkö sitten mikä se on? En ymmärrä mikä ongelma on siinä, että joku kysyy, voiko tulla luokseni. Jos minulle sopii, vastaan kyllä, jos ei sovi, vastaan ei ja muut hommani jatkuvat. Yksinkertaista. Kysyminen ei vaikuta elämääni mitenkään, paitsi vie sen muutaman sekunnin mitä puhelimeen tai viestiin vastaaminen ottaa.

Sinulla ei olekaan ilmeisesti tulijoita ongelmaksi asti. Ei varmaan niin työlästä kerran kuussa sanoa kaverille, että ei käy. Mutta jos _lähes joka päivä_ joku olisi teille pyrkimässä kahville, luulen, että sinullakin olisi ongelma.

No ei ole ongelmaksi asti kun en tee siitä ongelmaa. Useamman kerran viikossa meille pyrkii joku. Asun myös keskeisellä paikalla, kuten AP.