Lue keskustelun säännöt.
Apua teini-ikäisen kanssa!
27.02.2014 |
Nyt on kuulkaa hyvät neuvot kalliit. Teini-ikäinen poikani on heittäytynyt ihan mahdottomaksi koulunkäynnin suhteen. Ei tee käytännössä ikinä läksyjä (on 8. luokalla), ei lue kokeisiin, numerot laskee ja käytös kamalaa koulussa. Häiritsee tunnilla, huutelee, ei kuuntele, ei tee tehtäviä, ei tottele opettajaa. Ei koske ihan kaikkia aineita, mutta hyvin monia. Opettajat on helisemässä ja minä olen helisemässä.
On käyty koululla juttelemassa, on saanut kotiarestia, tietokonekieltoa, kuukausirahoja vähennetty, uhkauksia lahjontaa ja kiristystä. Kaikkea kokeiltu. Rangaistukset tuntuu vain pahentavan tilannetta. Pojalla on aina ollut auktoriteettiongelmaa, joka näyttää vaan pahenevan. Tähän asti olen kotona pärjännyt hänen kanssaan aika hyvin. Käytös on ihan hyvää ja yhteisymmärrys pelaa, riitoja toki on, mutta ei mitenkään paljon tai usein. Koulussa hän on ihan toinen poika. Omasta mielestään joutunut silmätikuksi, mutta rehellisyyden nimissä, voin uskoa että ihan aiheesta. Muistutan lähes joka päivä läksyistä, vastaus on "joo joo, tehty" tai "teen just". Käsken lukemaan kokeisiin, väittää lukevansa, mutta paskanmarjat. Kyselen läksyistä, kyselen koealueesta, ei osaa mitään. Käsken lukemaan enemmän, ei lue. Ei suostu oikein edes keskustelemaan asiasta, hermostuu, huutaa ja lähtee pois.
Poika viihtyy kotona, ei kulje kylillä juurikaan, ei ole ongelmiaa alkoholin tai tupakan kanssa, syö hyvin, urheilee paljon. Käytännössa muuta ongelmaa ei ole. Kotonakin riidellään yleensä vain ja ainoastaan koulunkäynnistä.
Tilanne on nyt se, että numerot alkaa olla niin huonoja, että olen ihan kauhuissani. Ensi vuoden jälkeen pitäisi jo miettiä jatko-opintoja. Lukioon ei hänellä ole tietenkään mitään asiaa, eikä tämä minua häiritse, mutta todistuksesta tulee tällä menolla niin huono, ettei hän pääse minnekään!
Antakaahan siis vinkkejä! Mitä teen? Jatkanko tiukempaa rangaistuslinjaa? KK-rahat kokonaan pois, kone kokonaan pois? Vai mitä? Kehuakin yritän, mutta aiheita siihen on aika vähän. Nyt tilanne alkaa olla kotona sellainen, että tästä koulusta riidellään jatkuvasti. Pojasta tuntuu tietenkin, että valitan kokoajan, mutta hän ei kuitenkaan tee asialle mitään. Blaah, rasittavaa!!! Mitä teen?!?
Kommentit (32)
Esikoiseni pisti ihan lekkeriksi 8. ja 9. luokat. Etsi omaa tietään jonkun vuoden, alko maistui ja oli mielestäni ihan hunningolla ja toivoton tapaus. Yritettiin hyvällä ja pahalla, mikään ei auttanut. Nyt 10v myöhemmin on kuitenkin hieno aikuinen.
Murrosikä on rankkaa. Jos kuvioissa ei ole rikollisuutta tai huumeita niin ei ole maailmanloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika peruskasiluokkalainen poika. Uskomattomasti ne kasvaa henkisesti yhden kesän aikana.
Keskustelette raameista. Nuori kokeilee omia rajojaa, joten laaditte säännöt yhdessä, miten palkitaan ja miten rankaistaan. Eli etsikää motivaatio lapsesta. Porkkanaa raipas sijaan.
Kiitti rohkaisusta. Itsekin muistelen omanluokkalaisia vallattomia poikia aikoinaan ja ihan hyviä miehiä niistä on tullut. Tällä ajatuksella rsuhoitan itseni toisinaan.
On vaan tosi turhauttavaa ja rasittavaa, kun oma lapsi käyttäytyy huonosti, enkä saa asiaan mitään otetta. Hävettää ja ärsyttää. Jotenkin pitäisi puuttua. Koulultakin tulee virstiä, että pitäisi puuttua, ihan kun en olisi puuttunut!! Ei se aina niin yksinkertaista ole. En mä sinne kouluunkaan voi tunnille mennä vahtimaan... Wilma täynnä merkintöjä, oikeen ahdistaa siellä käyminen, tänäänkin kaksi läksyt tekemättä-merkintää. Huoh!
Ei hivele itsetuntoa ei...
Ap
Ensinnäkin yrittäisin rauhoittaa kotona tilannetta, jos teillä menee muuten mukavasti, niin ettei kotona olisi jatkuvaa riitelyä, tai jatkuvaa rankaisemista. Puhu, välitä, sano ja näytä että rakastat. Juttele (riitelemättä) tästäkin, että sinua vaivaa asia, mutta koska rangaistukset ei auta, niin älä enempää rankaise. Kerro että pojalla on vastuu omasta tulevaisuudestaan. Kehu ja kannusta aina kun voit. Tosiaan sitä porkkanaa, niinkuin joku edelläkin mainitsi.
Noi on noi Wilmatkin, kun niihin nykyään merkitään joka ikinen negatiivinen seikka, mutta sitten ei muisteta merkitä mitään positiivisia juttuja, joita ihan varmasti niitäkin on.
Kyllä siitä vielä hyvä mies tulee, kun on välittävä äiti!
Älä rankaise liikaa, en usko, että pojan käytös paranee, jos esim poistat kaiken käyttörahan.
Tehkää välirauha. Jutelkaa asioista rauhallisesti vaikka iltapalalla. Kysy mitä hänelle kuuluu, mikä häntä kiinnostaa, kerro omasta nuoruudestasi jne. Pääasia että puhutte säännöllisesti, älä saarnaa.
Auttasiko läksyihin jos tekisitte niitä yhdessä. Kun kehotus lukea kokeeseen ei auta, niin mitä jos käytte koealueen yhdessä läpi. Vaatii sinulta paljon. Luku-urakan jälkeen palkitsette itsenne jollakin, pitsalla, leffaillalla tms. Minä luen kokeisiin 7 luokkalaisen tytön kanssa. Vie aikaa, mutta toimii. Ainakin nyt.
Ja ne wilma-merkinnät ovat välillä niin syvältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten yllä, rangaistukset ei liikoja toimi, kuten olet huomannut, niin ei ole mitään järkeä kiristää lisää, eli porkkanoita kehiin. Ihan ensin välirauha, ensi viikolla et patista läksyjen tekoon kertaakaan, kerrot vaan nyt, että saa itse vastata koko viikostaan, jos sujuu, niin jatkukoon näin. Jos ei suju, mietitte yhdessä, mikä voisi auttaa motivaation kanssa. Se tuskin auttaa, että sanot, ettet muuten pääse mihinkään, eiköhän lapsesi sen jo tiedäkin, mutta kun just nyt ei kiinnosta...
Kun kävitte koulussa juttelemassa, niin kerroitko siellä että kotona on haastavaa kun pojalla ei innosta koulun käynti eikä motivaatiota ole? Olisiko mahdollista, että poika pääsisi pienempään ryhmään opiskelemaan, ainakin oman lapseni koulussa on muutamia erityisluokkia oppilaille jotka tarvitsevat tukea koulunkäyntiin. Uskon, että on turhauttavaa lukea wilmasta läksyt tekemättä yms. merkintöjä mutta ihmettelen, jos koulustakaan ei ole tarjottu minkäänlaista apua, kun pojalla on motivaatio kadoksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos edelleen vastauksista.
Olen kyllä useastikin yrittänyt sitä, etten valita niistä läksyistä ym. Ja rauhotan tilannetta kotona. Ei ole tuottanut tulosta. Mennyt tasaisesti vaan huonompaan suuntaan.
Pahin ongelma on matikka, jossa poika on ollut jopa hyvä. Kasilla tuli uusi opettaja, jonka kanssa on mennyt sukset tosi pahasti ristiin ja nelosia ropisee. Nyt poika on opiskellut matikkaa pienemmässä ryhmässä, joka kai jonkun verran on aittanut tuörauhaan, mutta ei niihin läksyihin... Opettaja on tarjonnut yksityistä lisäopetusta,mutta poika ei suostu ottamaan mitään vastaan. Eikä tee läksyjä, koska ei niitä tietenkään kotona osaa. Apua ei minulta suostu ottamaan vastaan ollenkaan. Ei vaan suostu. Kuten ei kokeen lukemiseenkaan. Ja suoraan sanoen, aika on rajallista minunkin neuvomiselle, on kaksi muutakin lasta.
Kiitos kuitenkin ajatuksista. Yritän ottaa lempeämpää linjaa ja sopivassa välissä pienen palaverin asioista. Kun poika pn vastaanottavainen...
Suostuisiko poika lukemaan kokeisiin kaveriporukassa? Tai ottamaan apua vastaan joltain kaverilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 15:22"]
Noi on noi Wilmatkin, kun niihin nykyään merkitään joka ikinen negatiivinen seikka, mutta sitten ei muisteta merkitä mitään positiivisia juttuja, joita ihan varmasti niitäkin on.
[/quote]
Joo ihan varmasti positiivistakin on, esim. jos lapsella on joskus läksyt tehtynä, niin onhan se tavallaan positiivista. Mutta koska läksyt annetaan sillä oletuksella, että ne on myös tarkoitus tehdä, niin ei sillä läksyjen tekemisellä vielä ansaita positiivista wilma-merkintää. Sehän on se perustaso! Positiivisen merkinnän saa sitten siitä, kun ylittää perustason. Ap:n lapsi ei taida nyt siihen yltää.
Mutta jos haluat parantaa viestintää kodin ja koulun välillä, niin kirjoita kaikille lapsen opettajille yhteisviesti, missä kerrot, että lapsi on muuttunut kovasti, että olet itsekin asiasta hyvin huolissasi, yrität saada asiaan korjausta eri toimin, mutta mikään ei ole auttanut. Voit vaikka vihjata opettajille, että jos jollain on mielessä jotain näkemystä mitä tämä kyseinen lapsi tuntuu juuri nyt kaipaavan, niin otat vinkit mielelläsi vastaan. Kukaan ei luultavasti halua kuitenkaan puuttua teidän kotiasioihin, mutta se voi pehmentää opettajien asennetta sinuun ja lapseen. Ei se vähennä wilmamerkintöjä, sillä jos läksyt on tekemättä niin ne on tekemättä. Mutta se inhimillistää tilannetta ja lohduttaa opettajia, kun tietävät, että kotona otetaan tilanne myös ihan tosissaan. Sitä myötä kodin ja koulun välinen viestintä paranee ja sun ei ainakaan tarvi lukea turhia syyllistäviä viestejä.
Jos sulla alkaa olla keinot loppu, niin onhan apuja ja vinkkejä saatavilla ammattilaisilta. Menette lapsen kanssa yhdessä perheneuvolaan, perheasiain neuvottelukeskukseen tai yksityiselle terapeutille. Sieltä voi tulla ihan hyvää näkemystä, vaikka toki kaikki ammattilaisetkaan eivät ole hyviä. Mutta ainakin tullainen liike herättäisi lasta huomaamaan, että hänen käytöksensä on jo todella epäsopivaa, eikä ole enää ihan vain tavallista murrosikäisen kiukuttelua. Lapsi saattaa tuollaisen herätyksen myötä alkaa kantaa vastuuta omasta elämästään vähän paremmin.
Lempeämpi linja ei tarkoita sitä, että läksyistä luistaminen katsotaan läpi sormien. Toki se voi tarkoittaa siitä, ettei jokaisesta asiasta nosteta ylenmääräisen suurta sotaa. Mutta välinpitämättömäksikään ei vanhempi voi heittäytyä.
Mun mielestä lempeämpi linja voisi tarkoittaa enemmän sitä, että pojalle korostetaan, kuinka hän on vanhemmilleen äärettömän tärkeä henkilö. Nostetaan esille hänen hyviä puoliaan. Kerrotaan, että häntä rakastetaan ja kerrotaan miten mainio veli hän on sisaruksilleen. Eli korostetaan hyviä puolia.
Koulustakin niitä varmasti löytyy. Esim. muistellaan miten hän on ollut hyvä matikassa, eikä siinä aineessa hetkessä kukaan muutu huonoksi. Tai jos hän on hyvä syömään, niin mietitään, että onpa hyvä, kun hän osaa koulussa syödä hyvin, sillä kun on niitäkin, jotka eivät osaa kouluruokaa oikein syödä. Tai jos poika osaa tulla koulusta ripeästi suoraan kotiin, niin se on hänen hyvä puolensa. Ja tietysti ne aineet, jotka menevät hyvin, niin niistä kehuja. Eli kouluun liittyviä kehuja myös, mutta ei pelkästää niitä, vaan muistutusta miten ainutlaatuinen ja rakas poika hän on perheelle.
Sellainen yleensä rauhoittaa lasta. Tuo ei kyllä varmaan ole mikään taikakeino, sillä vaikuttaa, että murrosikä koettelee nyt aika kovasti. Mutta kaikkea kannattaa yrittää. Vanhemmille jaksamista! Lapsi kokeilee kumpi jaksaa kauemmin, ja tuollaisessa taistelussa se on vanhempi, jonka on jaksettava kauemmin taistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 14:41"]
Esikoiseni pisti ihan lekkeriksi 8. ja 9. luokat. Etsi omaa tietään jonkun vuoden, alko maistui ja oli mielestäni ihan hunningolla ja toivoton tapaus. Yritettiin hyvällä ja pahalla, mikään ei auttanut. Nyt 10v myöhemmin on kuitenkin hieno aikuinen.
Murrosikä on rankkaa. Jos kuvioissa ei ole rikollisuutta tai huumeita niin ei ole maailmanloppu.
[/quote]
Kysymys kai kuuluukin, että miten tästä ajasta selviää ilman, että oma mielenterveys lentää seinän läpi?!
Alkoi itkettämään, ja piti katsoa päivämäärää. Mietin minäkö tuon olen kirjoittanut ja unissankiko olen täällä istunut. Kuin minun näppäimistöstäni oli teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että pahimpaan murkkupimeyteen auttaa parhaiten se, että aikuiset ja kotona kertovat realiteetit, mutta muutoin hellittävät otetta. Muutoin menee valtataisteluksi ja perheen elämästä tulee helvettiä pitkäksi aikaa.
Kyllä vika on siinä jos on koko ajan kotona, voi merkitä masunteneisuutta ja syrjäytyneisyyttä. Miksei ole edes kavereiden kanssa vai oletko kiistänyt kaikki kaverit?
Rauhoita tilannetta, ja rauhallisessa tilanteessa juttelet muuta ja kyselet mikä häntä kiinnostaa isona. Vaivihkaa sitten ujutat mukaan, että kun nyt hoitais peruskoulun kunnialla niin olis varaa valitakin jatko-opiskelupaikoista. Muuten joutuu mihin sattuu pääsemään.
Ehkä seuraavalla kerralla voisitteko katsoa oppilaitoksia mihin voisi mennä, mitä on vaadittu keskiarvolta sisäänpääsyyn, missä aineissa pitäis tsemppaa jne. Kun on tavoite, voi löytyä se motivaatio.
Joo, murrosikä on toisille rankempi kuin toisille. Hankalassa iässä joutuu tekemään valintoja. Kyllä niistä sit ihan kunnollisia tulee kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 19:47"]
Kyllä vika on siinä jos on koko ajan kotona, voi merkitä masunteneisuutta ja syrjäytyneisyyttä. Miksei ole edes kavereiden kanssa vai oletko kiistänyt kaikki kaverit?
[/quote]
Kyllä teini-ikäisellä pitää olla silti rajat siinä, että kotonakin sitä aikaa pitää pystyä viettämään. Läksytki pitäis jossain vaiheessa tehdä. Ongelmahan lienee onkin juuri siinä, että se aika kun pitäisi läksyihin käyttää, niin käytetään kaikkeen muuhun vanumiseen ja venymiseen. Eikä siihen mihin pitäisi. Ja sitten ollaan kavereiden kanssa menossa. Ja valehdellaan että läksyt on tehty.
Ongelma on se, että lasta EI KIINNOSTA ne asiat, jotka ovat hänen velvollisuutensa. Eikä häntä voi pakottaa tekemään läksyjä. Ei kepillä eikä porkkanalla (tuo keppi oli siis vertauskuva. Ja porkkana myös). Eikä voi pakottaa olemaan kiinnostunut omasta tulevaisuudesta tai muista perheenjäsenistä sillä tavalla ettei tekisi muiden elämästä helvettiä omalla välinpitämättömyydellään ja uhmakkuudellaan.
Muistan kun olin itse ylä-asteella että oman luokkanu häirikkö poika rauhoittui, kun sai tavoitteen jonka eteen työskenteli. Hänellä se oli skootteri, jonka sai jos sai korotettua keskiarvonsa muistaakseni kasiin.
Voisiko tällainen porkkana auttaa?
Minulla yläasteen meno rauhottui vasta siinä vaiheessa, kun vaihtoehtoina oli vaan rauhoittuminen, tai tarkkis-luokka. Nyt johonkin perheen ulkopuoliseen tahoon yhteys, perheterapiaa, yksilöterapiaa tms.
katsoppa tämä jos saisit tästä vinkkejä
http://areena.yle.fi/tv/2140617