Surettaa etten saanut koskaan tyttöä

Vierailija kirjoitti:

Kun sain toisen pojan niin en voi kieltää etteikö ensimmäinen ajatus synnytyksen jälkeen ollut pieni häivähtävä pettymys. Mutta sen jälkeen ei kertaakaan, pojat ovat ihania!

Olen ehkä itsekin sellainen vähän poikamaisen maaläheinen, niin itse asiassa luulen, että poikien äitinä oleminen sopiikin itselleni paremmin. En ole esim niin kauneus- ja vaatejuttujen päälle, niin olisin varmaan ollut ihmeissäni jos tytön kanssa olisi pitänyt noita opetella.

Oletko tosissasi? Ei kaikki tytöt/naiset kiinnostu mistään kauneus jutuista.

Itse olen taas niin onnellinen pojista, noista herkistä, rohkeista, fiksuista ja hauskoista ihmisenaluista, enkä koskaan ymmärtänyt toivoa tyttöä.

No saitko naista?

Ap, älä sure. Minulla on tyttö ja haaveilen pikku pojasta. Pojat ovat niin suloisia:) Äitien ja poikien välit ovat ainutlaatuiset.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olisit saanut vain tyttöjä? Olisitko silloin surrut pojattomuutta?

En ole ap mutta olisin surrut.

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä sure. Minulla on tyttö ja haaveilen pikku pojasta. Pojat ovat niin suloisia:) Äitien ja poikien välit ovat ainutlaatuiset.

Joo, tytön ja äidin välit eivät ole mistään kotoisin:)

Miksi poikien äidit ovat näin katkeria?

Ai, mulla taas 2 poikaa ja olen tosi iloinen etten saanut tyttöä. Olisi kuitenkin perinyt minun ulkonäköni ja elämä olisi yhtä helvettiä.

Kommentoin vaikka minulla tyttöjä onkin. Olen huomannut paljon kadehdintaa poikien äitien puolelta, monet ovat ihan suoraan sanoneet näin.

Ja pakko sanoa, onhan se ihanaa kun tytöt ovat henkisesti ja tunne-elämältään niin läheisiä äidin kanssa ja keskenään myös. Nautin valtavasti tyttärien seurasta ja vielä parempaa kun se yhdessäolo muuttuu pikkuhiljaa myös aikuiselle sopivaksi.

Toisaalta nyt en saanut koskaan kokea ylpeyttä omasta pojasta, ja tytöistä on enemmän huolissaan, että eihän heille satu mitään pahaa (Esim väkivaltaa). Minusta lapset on joka tapauksessa niin iso lahja, että sukupuoli on siinä loppujen lopuksi aika pieni juttu.

Kookospähkinän kokoset pallit jos ei kelpaa naiselle,niin jo on! Yhtä karkeat ja herkkua täynnä... No naama on ku Pekko Aikamiespojalla,mutta mitäs sitten? 

Vierailija kirjoitti:

Ai, mulla taas 2 poikaa ja olen tosi iloinen etten saanut tyttöä. Olisi kuitenkin perinyt minun ulkonäköni ja elämä olisi yhtä helvettiä.

Toinen veljistäni on ihan äitini näköinen.. ja muutenkin, ajatteletko oikeasti että ulkonäkö periytyy noin mustavalkoisesti?

Äiti -> tytär

Isä -> poika

Juuh, kyllä poikasi jollain tapaa näyttää ihan sinulta hyvässä tai pahassa. Kumpi sitten onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain toisen pojan niin en voi kieltää etteikö ensimmäinen ajatus synnytyksen jälkeen ollut pieni häivähtävä pettymys. Mutta sen jälkeen ei kertaakaan, pojat ovat ihania!

Olen ehkä itsekin sellainen vähän poikamaisen maaläheinen, niin itse asiassa luulen, että poikien äitinä oleminen sopiikin itselleni paremmin. En ole esim niin kauneus- ja vaatejuttujen päälle, niin olisin varmaan ollut ihmeissäni jos tytön kanssa olisi pitänyt noita opetella.

Minä olen tytön äiti, mutta ei mun ole silti tarvinnut opetella mitään kauneus- ja vaatejuttuja. Tytär ei ole meikkauksesta kiinnostunut itsekään, 16-vuotislahjaksi annoin hänelle meikkausopastuksen ja meikit. Pari kertaa hän on johonkin isompiin juhliin (vanhojen tanssit, lakkiaiset) meikannut, siinäpä se. Ja ihan suoraan olen sanonut, että minulta turha kysyä mitään, etsi YouTubesta video jos tarviit opastusta.

En olisi mitenkään päin pärjännyt jonkun hörhelöprinsessatytön kanssa, onneksi ei tarvinnut. Meillä on vain yksi lapsi ja monella tapaa koen, että vaikka saatiin tyttö, niin vähän siinä on poikaakin samassa paketissa :-) IT-alalla opiskelee ja työskentelee isänsä jalanjäljissä <3

Ihan hyvin olen sopeutunut siihen, että mulla on "vain" kaksi poikaa eikä tyttöjä :) Itse asiassa eka ja isoin isku tuli silloin, kun esikoista odottaessani lapsivesitutkimuksessa selvisi hänen sukupuolensa - olin jostain ihmeen syystä aina kuvitellut esikoiseni olevan tyttö, ja tuolloin sitten tuli "höh, häh" -olo. Mutta ei se kovin kauan kestänyt :) Eniten oikeastaan on poikien kanssa harmittanut se synkkä väri- ja kuosikirjo, mitä poikien vaatteissa on tarjolla :( Synkkääkin synkempää tummansinistä ja mustaa. Onneksi jätkät itse tuntuvat tykkäävän niistä eli tämä jäänee vain äidin kipuiluksi :D Esim. kun esikoisen kanssa olin valitsemassa nilkkasukkia marketista pari vuotta sitten, hän osoitti heti niitä aivan kauheimpia örkkisukkia kunnioittavaan äänensävyyn: "Noi on tosi siistit!" :)

Mulla on vain poika. Elämä ei ole aina reilu. Ei voi mitään.

Ennen en voinut sanoa että olisin halunnut vielä tytön. Mutta kun kaikki ovat aikuisia kaipaan omaa tytärtä., jota ei ole.  Olen poikien kanssa hyvin läheinen , mutta jostain syystä sitä ei saa ulospäin näyttää. . Ollaan siis yhteydessä koko ajan matkoillakin.   Minästä saa kyllä menoseuraa jos haluaa mennä jonnekin.   Meillä on myös yhteisiä  talousasioita,  kesäpaikat osittain yhteisiä. Voi olla että miniät ovat rakkaita kun ei ole ytärtä. Lastenlapsia on kumpaakin lajia.  Jostain syystä hyvät välit  poikien perheeseen kummastuttaa  muita.

Vierailija kirjoitti:

Olen päässyt asiasta jo yli. Lapset on ihania ja rakkaita, vaikka ovatkin kaikki samaa sukupuolta. Suurin harmini siinä, etten saanut tyttöä, oli se, ettei mulla ole todennäköistä shoppailu-, kahvittelu- ja teatterikaveria sitten 20 vuoden päästä. Meinaa on hyvin epätodennäköistä, että aikuiset miehet lähtisivät äidin seuraksi vaikkapa Ikeaan tai leffaan. Joku poikkeus toki voi olla, mutta pääsääntöisesti eivät kyllä varmaan mielellään lähde. Mutta sellaista se on, enköhän pärjää omien kavereideni kanssakin, vaikkei tytärtä "menokaveriksi" olekaan. Itse olen aina ollut läheinen oman äitini kanssa, joten varmaan tuo toive yhteisestä puuhastelusta kumpuaa sieltä. Voin sitten tehdä poikien kanssa jotain, mitä pojat suostuu mutsin kanssa tekemään :D

Sama😊 Ja pojat tuo (tuovat jo!) niitä tyttöjä taloon.

Minulla on vain poikia ja ovat ihania!

En kaipaa tyttöjä tietenkään.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, mulla taas 2 poikaa ja olen tosi iloinen etten saanut tyttöä. Olisi kuitenkin perinyt minun ulkonäköni ja elämä olisi yhtä helvettiä.

Toinen veljistäni on ihan äitini näköinen.. ja muutenkin, ajatteletko oikeasti että ulkonäkö periytyy noin mustavalkoisesti?

Äiti -> tytär

Isä -> poika

Juuh, kyllä poikasi jollain tapaa näyttää ihan sinulta hyvässä tai pahassa. Kumpi sitten onkaan.

Ja sama ominaisuus on kaunis sekä naisella että miehellä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päässyt asiasta jo yli. Lapset on ihania ja rakkaita, vaikka ovatkin kaikki samaa sukupuolta. Suurin harmini siinä, etten saanut tyttöä, oli se, ettei mulla ole todennäköistä shoppailu-, kahvittelu- ja teatterikaveria sitten 20 vuoden päästä. Meinaa on hyvin epätodennäköistä, että aikuiset miehet lähtisivät äidin seuraksi vaikkapa Ikeaan tai leffaan. Joku poikkeus toki voi olla, mutta pääsääntöisesti eivät kyllä varmaan mielellään lähde. Mutta sellaista se on, enköhän pärjää omien kavereideni kanssakin, vaikkei tytärtä "menokaveriksi" olekaan. Itse olen aina ollut läheinen oman äitini kanssa, joten varmaan tuo toive yhteisestä puuhastelusta kumpuaa sieltä. Voin sitten tehdä poikien kanssa jotain, mitä pojat suostuu mutsin kanssa tekemään :D

Kyllä minä käyn lähes aikuisten poikieni kanssa kahvilla ja ravintoloissa syömässä. Elokuvissakin ollaan käyty ja myös urheillaan yhdessä koko perhe. En koe jääneeni mistään paitsi, mutta voi johtua siitä, etten itsekään tykkää erityisemmin esim. shoppailusta.

Lähes aikuinen onkin ihan eri asia kuin vaikka kolmikymppinen. En usko, että enää "urheilette perheenä", kun poikasi ovat esim 35-vuotiaita. Veikkaan, että eivät lähde enää äidin leffaseuraksikaan enää siinä kohtaa.