Surettaa etten saanut koskaan tyttöä

Minulla on molemmat. Ensin sain tytön, sitten pojan.

On kyllä erittäin ahdasmielistä väittää lapsiasi pojiksi. Etkö yhtään ajattele miltä heistä tuntuu kun oma vanhempi tunkee raukat tuollaiseen lokeroon? Mitäpä jos nyt ihan rauhassa odotat että lapsesi päättävät itse oman sukupuolensa etkä päätä heidän puolestaan. Tuollaista aivopesua!

3 poikaa ja jos saisin lisää lapsia niin mielummin poika.

Ymmärrän <3 Itsekin toivoin molempia. On inhimillistä ja normaalia, et äiti haluaa tytön ja isä pojan, ja myös toisinpäin.

Olen päässyt asiasta jo yli. Lapset on ihania ja rakkaita, vaikka ovatkin kaikki samaa sukupuolta. Suurin harmini siinä, etten saanut tyttöä, oli se, ettei mulla ole todennäköistä shoppailu-, kahvittelu- ja teatterikaveria sitten 20 vuoden päästä. Meinaa on hyvin epätodennäköistä, että aikuiset miehet lähtisivät äidin seuraksi vaikkapa Ikeaan tai leffaan. Joku poikkeus toki voi olla, mutta pääsääntöisesti eivät kyllä varmaan mielellään lähde. Mutta sellaista se on, enköhän pärjää omien kavereideni kanssakin, vaikkei tytärtä "menokaveriksi" olekaan. Itse olen aina ollut läheinen oman äitini kanssa, joten varmaan tuo toive yhteisestä puuhastelusta kumpuaa sieltä. Voin sitten tehdä poikien kanssa jotain, mitä pojat suostuu mutsin kanssa tekemään :D

Entä jos olisit saanut vain tyttöjä? Olisitko silloin surrut pojattomuutta?

Olen 42 vuotias, enkä toistaiseksi haaveistani ja yrityksistäni huolimatta saanut lasta; hänen sukupuolensa ei ole ollut päällimäisenä mieless hänestä haaveillessani...

Veljelläni on useampi lapsi ja he kaikki ovat tyttöjä. - En tiedä hänen koskaan haaveilleen sen paremmin tytöistä tai pojista.

Kun kysyin asiaa joskus häneltä, niin hän katsoi hölmistyneenä ja kysyi, miksi jompaa kumpaa, kun aika harvassa ovat ne asiat missä lapsen sukupuolella on hänen elonsa kannalta jokin merkitys.

Ajattele se näin: sen tytön ei koskaan tarvinnut kärsiä ja kuolla, vaikka sinä halusit.

Mua surettaa myös, itsellä 2 poikaa ja lapsiluku täynnä. Eniten surettaa kaikki ihanat tyttöjen vaatteet, joita ei saa koskaan fiilistellä ja tuo shoppailukaverin puuttuminen. Koitan jokaisesta tilanteesta löytää kuitenkin hyvät puolet, niin tässä ne: uskon ja toivon että kahdesta pojasta on toisilleen loppujen lopuksi enemmän seuraa, autojen ja muiden koneiden yms leikkien muodossa. Voin käyttää esikoisen vaatteet kuopuksella, ei tarvitse nyt myydä niitä vaan säilöä johonkin. Kaikki lelut ja pihavempaimet voi myös säästää, niitä onkin kertynyt. Pojat on mun kokemuksen mukaan ihanan rohkeita ja meneviä, toki ei voi täysin yleistää ja poikkeuksiakin on. Esim. toissa kesänä lomamatkalla lasten altaalla todistin, kuinka pojat rymistivät menemään ja tytöt kirkuivat kylmää vettä. Itse en jaksaisi olla loputtomiin sellainen maanittelija ja rohkaisija, ihanaa kun on reippaat ja kokeilunhaluiset pojat <3

Sitä 7 pojan äitiä varmasti ärsyttää.

Kun olin teini, naapurin nainen, jolla oli pelkkiä poikia, avautui minulle, että hän haluaisi, että hänellä olisi tyttö. Taisi sanoa vielä, että sellainen kuin minä.

Ja tietäisittepä, miten siinä perheessä lopulta kävi... älkää koskaan kertoko pojillenne, että olisitte halunneet mieluummin tytön.

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa myös, itsellä 2 poikaa ja lapsiluku täynnä. Eniten surettaa kaikki ihanat tyttöjen vaatteet, joita ei saa koskaan fiilistellä ja tuo shoppailukaverin puuttuminen. Koitan jokaisesta tilanteesta löytää kuitenkin hyvät puolet, niin tässä ne: uskon ja toivon että kahdesta pojasta on toisilleen loppujen lopuksi enemmän seuraa, autojen ja muiden koneiden yms leikkien muodossa. Voin käyttää esikoisen vaatteet kuopuksella, ei tarvitse nyt myydä niitä vaan säilöä johonkin. Kaikki lelut ja pihavempaimet voi myös säästää, niitä onkin kertynyt. Pojat on mun kokemuksen mukaan ihanan rohkeita ja meneviä, toki ei voi täysin yleistää ja poikkeuksiakin on. Esim. toissa kesänä lomamatkalla lasten altaalla todistin, kuinka pojat rymistivät menemään ja tytöt kirkuivat kylmää vettä. Itse en jaksaisi olla loputtomiin sellainen maanittelija ja rohkaisija, ihanaa kun on reippaat ja kokeilunhaluiset pojat <3

Jaaha. Poikani kitisee kun vesi on kylmää ja tytär hyppää pommilla veteen.

Olin ultrassa helpottunut, kun kuopuskin oli poika. Ensimmäisen ihanan poikani jälkeen oli niin mukava ajatus saada toinen samanmoinen.

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa myös, itsellä 2 poikaa ja lapsiluku täynnä. Eniten surettaa kaikki ihanat tyttöjen vaatteet, joita ei saa koskaan fiilistellä ja tuo shoppailukaverin puuttuminen. Koitan jokaisesta tilanteesta löytää kuitenkin hyvät puolet, niin tässä ne: uskon ja toivon että kahdesta pojasta on toisilleen loppujen lopuksi enemmän seuraa, autojen ja muiden koneiden yms leikkien muodossa. Voin käyttää esikoisen vaatteet kuopuksella, ei tarvitse nyt myydä niitä vaan säilöä johonkin. Kaikki lelut ja pihavempaimet voi myös säästää, niitä onkin kertynyt. Pojat on mun kokemuksen mukaan ihanan rohkeita ja meneviä, toki ei voi täysin yleistää ja poikkeuksiakin on. Esim. toissa kesänä lomamatkalla lasten altaalla todistin, kuinka pojat rymistivät menemään ja tytöt kirkuivat kylmää vettä. Itse en jaksaisi olla loputtomiin sellainen maanittelija ja rohkaisija, ihanaa kun on reippaat ja kokeilunhaluiset pojat <3

Ihana stereotyyppistä ajattelua <3

Vierailija kirjoitti:

Olen päässyt asiasta jo yli. Lapset on ihania ja rakkaita, vaikka ovatkin kaikki samaa sukupuolta. Suurin harmini siinä, etten saanut tyttöä, oli se, ettei mulla ole todennäköistä shoppailu-, kahvittelu- ja teatterikaveria sitten 20 vuoden päästä. Meinaa on hyvin epätodennäköistä, että aikuiset miehet lähtisivät äidin seuraksi vaikkapa Ikeaan tai leffaan. Joku poikkeus toki voi olla, mutta pääsääntöisesti eivät kyllä varmaan mielellään lähde. Mutta sellaista se on, enköhän pärjää omien kavereideni kanssakin, vaikkei tytärtä "menokaveriksi" olekaan. Itse olen aina ollut läheinen oman äitini kanssa, joten varmaan tuo toive yhteisestä puuhastelusta kumpuaa sieltä. Voin sitten tehdä poikien kanssa jotain, mitä pojat suostuu mutsin kanssa tekemään :D

Kyllä minä käyn lähes aikuisten poikieni kanssa kahvilla ja ravintoloissa syömässä. Elokuvissakin ollaan käyty ja myös urheillaan yhdessä koko perhe. En koe jääneeni mistään paitsi, mutta voi johtua siitä, etten itsekään tykkää erityisemmin esim. shoppailusta.

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa myös, itsellä 2 poikaa ja lapsiluku täynnä. Eniten surettaa kaikki ihanat tyttöjen vaatteet, joita ei saa koskaan fiilistellä ja tuo shoppailukaverin puuttuminen. Koitan jokaisesta tilanteesta löytää kuitenkin hyvät puolet, niin tässä ne: uskon ja toivon että kahdesta pojasta on toisilleen loppujen lopuksi enemmän seuraa, autojen ja muiden koneiden yms leikkien muodossa. Voin käyttää esikoisen vaatteet kuopuksella, ei tarvitse nyt myydä niitä vaan säilöä johonkin. Kaikki lelut ja pihavempaimet voi myös säästää, niitä onkin kertynyt. Pojat on mun kokemuksen mukaan ihanan rohkeita ja meneviä, toki ei voi täysin yleistää ja poikkeuksiakin on. Esim. toissa kesänä lomamatkalla lasten altaalla todistin, kuinka pojat rymistivät menemään ja tytöt kirkuivat kylmää vettä. Itse en jaksaisi olla loputtomiin sellainen maanittelija ja rohkaisija, ihanaa kun on reippaat ja kokeilunhaluiset pojat <3

Huomaa että et ole vielä päässyt yli kun kyttäät tyttö lapsien käyttäytymistä tuolla tavoin. Etsit heistä vikoja ja ylistät poikia.

Kun sain toisen pojan niin en voi kieltää etteikö ensimmäinen ajatus synnytyksen jälkeen ollut pieni häivähtävä pettymys. Mutta sen jälkeen ei kertaakaan, pojat ovat ihania!

Olen ehkä itsekin sellainen vähän poikamaisen maaläheinen, niin itse asiassa luulen, että poikien äitinä oleminen sopiikin itselleni paremmin. En ole esim niin kauneus- ja vaatejuttujen päälle, niin olisin varmaan ollut ihmeissäni jos tytön kanssa olisi pitänyt noita opetella.

Vierailija kirjoitti:

Olin ultrassa helpottunut, kun kuopuskin oli poika. Ensimmäisen ihanan poikani jälkeen oli niin mukava ajatus saada toinen samanmoinen.

Koska kaikki pojat ovat yhtä reippaita, rohkeita, helppoja, ihania äidin ylpeyksiä :) Tytöt ne vain kiljuu, valittaa sekä vaatii ja meikkaa mekot hulmuten. Eikös niin?

Minulla on kolme tyttöä ja olen kiitollinen heistä, ovat läheisiä. Kuitenkin poika voi olla hyvin läheinen äidin kanssa, oma veljeni esimerkiksi on aina ollut hyvin läheisissä väleissä äitini kanssa, heillä on jotenkin syvempi yhteys kuin minulla ja äidilläni, vaikka olemme tosi tärkeitä toisillemme.

Ihanaa sukupuoliràšismia monella plussapeukulla kannatettuna. Onko sitten ihme, ettei naisiin suhtauduta kuin täyspäisiin ihmisiin?