~~~ENSIKOIDEN KESKIVIIKKO~~~

tosin valvominen pakollista, kun töissä kerran oon :)



Tervetuloa kuumeilemaan [color=green]Saikku ja Kidness[/color]! Ja [color=purple] Live[/color] oli kihlautunut, paljon onnea!!! Joko on hääpäivä mielessä/sovittu?



Kivan gallupin olit [color=lime]Titi-uu [/color]pistänyt pystyyn! Mulla kans on näitä haaveita paljon ja näin yöllä onkin hyvää aikaa haaveilla.. Vauvahaaveiden lisäks haaveilen joskus asuvani isossa asunnossa/talossa, jota vois kyllä joku muu käydä siivoomassa. Haaveilen myös matkoista kaukomaille, ois vaiks kiva nähdä, missä ne leijonat ja norsut oikeesti asuu. Ja sitten haaveilen työpaikasta, joka ei tuntuis työltä, mut siitä maksettais silti hyvää palkka :D Ja tietty haluaisin tehdä jotain tosi merkittävää, kuten keksiä lääkkeen vaivaan kuin vaivaan tai kirjoittaa seuraavan Da vinci-koodin, heh.



No joh, taas paluu maanpinnalle. [color=navy]Pariisitar[/color] oli miehen tartuttamisesta kuumeilulle kysellyt. Meillä myös minä aloin ensin kuumeilemaan ja vuoden verran miestä piinasin asialla. Ja paras vinkki täältäkin on tuo avoin keskustelu. Kerro miehelle, miksi lapsen haluaisit ja miksi nyt voisi olla hyvä ajankohta. Ja pyydä häntä myös kertomaan omista mietteistään. Meillä myös tuo asioiden kirjoittaminen on tarvittaessa toiminut, kuten [color=fuchsia]Killa[/color] vinkkasi.



[color=orange]Naksu [/color]oli kuullut kumman kommentin lekurilta, taidan näyttää kieltä sille ukkelille! :p Ei kai tuossa oo perää, eihän?



Ketäs myö jännäillään seuraavaks? [color=yellow]Peipposka [/color]oli ainakin lupaavilla oireilla. Ja ei kai [color=red]Emma [/color]vielä heittänyt pyyhettä kehään? Ja kaikille muillekin peukutukset *bdbd*



).( Koopeet taitaa olla 16/28-30(38) ja mies on kyllä kiitettävän aktiivisesti ollu mukana lakanoita pöllyttelemässä ;) Rauhallisin mielin tällä erää tässä kuumeilussa (ainakin yritän :).



Mukavaa päivää kaikille, ootte parhaita!



[color=aqua]Aqua[/color]

Minä taas täällä virkkuna kun mies lähti töihin. Taisin taas jäädä tähän porukkaan koukkuun, noh en oo hetkeen täällä pyörinykkään josko taas muutaman päivän, periaatteesta oo pysyny pois.



Naksu: sulla sitten on hoitoihin meno kans eessä, mulle ei oo tota aukiolotutkimusta tehty tai lapaa vaikka endo epäilyn oon kahelta lääkäriltä saanu, tosin se on niin kohdun takana ettei se kuulema haittaa.

Mites sulla on ultra otettu, siis kiertopäivillä? löydäkkö oviksen? mulla kun se oli hukassa ja sitten kävin ultrassa kierron puolivälissä ja samaa sano lääkäri mitä itekkin epäilin, en ovuloi ja sain ne clomit ja sillo joskus verikokeissa kaiken piti olla ok.. Nii teillä mies oli tutkittu, täälä ei vielä sit helmikuus.

Mä oon kuullu tuosta " fysiikkajutusta" mutta tiedä sitten kuinka luotettavaa ja tieteellisesti tutkittua se on, mutta voihan se olla totta ettei jonkun parin geenit kohtaa ja sitten jonkun toisen kanssa ne saattaa kohdata(jos tulee esim. ero ja vaihtaa puolisoa)



Jessica2: minulle lääkäri sanoi ettei tuo endo tuolla kohdun takana (mulla aika vähän) haittaa raskautumista ja sitä ei lähetä poistaan, mutta mulla taustalla onkin ovuloimattomuus joka vaikeuttaa hyvin paljon tätä meiän pikkuisen saantia.



Täällä mies ehotti reilut kaks vuotta sitten, että mitä jos alettas pientä yrittään. Tietää mun rakkauden lapsia kohtaan ja totta kai olin heti mukana ja seuraavaa pilleriliuskaa en sitten enää alottanu ja sillä tiellä ollaan, välillä on mietitty ja oltu " tauolla" ilman ehkäsyä kuitenkin koko aika menty nyt vaan hoitoja odotellessa tää aika menny paljon kun ei luomun varaan uskalla laskea.

Oon kerenny elää tänä aikana kymmenkunta raskautta osan tosi läheltä ja saanu olla pienen alku taipaleelta asti mukana ja nauttinu siitä täysin sydämmin.



Haaveileenkin olette alkaneet..täälä ei sen kummempia haaveita ole kuin saada pysyä terveenä ja päästä muuttamaan lähemmäks sukulaisia ja perhettä. Saada molemmille työt jossa viihdytään ja se oma koti ja tietenkin tämä pitkän haaveilun ja odotuksen tulos, eli oma perhe ja sama sukunimi. Paljon olen saanutkin, ihanan miehen, rakkaat lemmikit, töitä, terveenä ollaan oltu ja molempien suurenmoiset perheet ja paljon rakkautta. Mökki olisi joskus kiva saaha Päijänteeltä, mutta ei päällimmäinen haave.



Kiitos Killa, onhan ihmeitä tapahtunu, mutta tuskin meille! en osaa edes sellaista kuvitella vaan katseet on suunnattu jo helmikuulle! Teile toivottelen kovasti kans plussausta piakkoin ja sen tädin poissa pysymistä.



Essi: sulla kans noita viikkoja jo on, muistan sunkin sitä piinailuaikaa. Onnea ja rauhallisia masunkasvatuksia vielä kerran.



Amalia: hatara kuva mielessä kirjoittelustasi, kiva kuulla muista " vanhoista" . Voi teilläkin sitten takkuaa tämä vauvan teko, toivottavasti syksyn inssi toisi toivotun tuloksen. Mä oon suosiolla pysyny pois täältä jo jonkin aikaa, lapsettomuuspuolella käyny lukemassa ja joskus jotain kirjotellukkin.



Live: onneks olkoon kihlautumisen johdosta!



Jokohan tämä romaani olis loppumaisillaan...toivottelen teille kaikille oikein lämmintä ja aurinkoista loppu kesää jos en taas täällä piipahda hetkeen(kattoo nyt kuinka kauan pois pysyn, tunnin vai pari..)

Niin sitä vaan aamulla piti taas tulla töihin, vaikka uni oliskin maistunu.

Livelle onnittelut kihlauksen johdosta :)

Ninnuli: tänne on todella helppo jäädä koukkuun :)

Pariisitar: Kyllä se mies sieltä varmaan tulee mukaan haaveilemaan perheestä jollain aikavälillä. Meillä mä oon puhunu ja potenu vauvakuumetta siitä saakka ku ton miehuksen kanssa tavattiin. Kai sitä on sitten tullu vaan puhuttua sen verran että ajatus vauvasta ei oo enää " pelottava" asia, vaan on kerennyt tottua jo ajatukseen että meille tulee perheenlisäystä. Toki meillä oli välillä keskustelua siitä, että ensin pitää valmistua ja kattoa josko töitä löytyis ja sen jälkeen vasta aloittaa yritys. Mä halusin kuitekin saada oman alan työkokemusta valmistumisen jälkeen ennen äitiyslomaa. Nyt kun meillä on molemmilla vakituinen työ, niin mikäs tässä sitten ollessa. Niin loppupeleissä tossa keväällä mies oli se joka sanoi, että jätetään pillerit pois. Tsemppiä kuumeiluun :)

*Aurinkoista päivää enskoille*

-Sara-Maria-

En sitten eilen kerennyt enää palstailemaan, oli vähän kränää miehen kanssa ja muutenkin... Mutta lukaistuani eilisen pinon (joka taas oli hurjan kokoinen) voisin " hieman" kommentoida:



Titi: Kerroit että olitte tytön nimeä miettinyt kun pojan nimi on jo valmiina. On täälläkin jos jonkinmoiset listat erilaisia nimiä merkityksineen (minä kun tahtoisin lapselle nimen joka merkitsisi jotain kaunista). Hhehhaa, nauroin tolle koiralle siteen eteen :DDD



Live saikin jo vastauksen greippimehukysymykseen, eli näin on, limojen avulla oon kuullut sen edesauttavan. Niin, ja TUHANNESTI ONNEA kihlautumisen johdosta! Me ollaan oltu oman tulevan sulhon kanssa jo vuosi kihloissa, mutta vielä odottelen sitä kosintaa (myönnettäköön että on tullut jo vähän painostettua ja näin ollen asetettua miehelle paineita). Mutta pitäkää ikimuitoisen ihanat häät!



Kesämorsian: kädenhuiskutus o/ tykkäätkö oikeasti greippimehusta? :) Laitat muuten aina oikein nättejä värejä pinoa värittämään! =)



Nella ja KM oli miettinyt täältä tunnistamista. Minäkin pelkään silloin tällöin että joku tuttu täältä tunnistaisi, mutta eipä niin paljoa vaaraa, kun täällä ei tosissaan ihan ikätovereita ole :) Olen silti varovainen sanoissani, hermoheikko kun oon :D



Pariisitar: Voe kuule, täällä on muutama muukin heppojen ystävä kuin minä ja Brooke... on on on.. no ainakin Sara-Maria ja meriheppa. :) Neuvoja miehen pehmittämiseen mulla ei ole, kun en ole muutenkaan mikään paras oman miehen pehmittäjä (sellanen kivipää se on). Meillä kun oli alusti asti molemmat vauvailemassa; minä tietysti hiukkasen enemmän, niinkuin naiset yleensäkin.



kindness ja saikku: tervetuloa enskoihin! plussatuulta molemmille!



Killa oli nukkunut kauhian pitkään eilen :) minäkin tahdon! on se niin ärsyttävää kun jo rytmin takia herään kuudelta ja simahdan viimeistään yhdeltätoista. vaikka olisi vapaa päivä niin simahdan aikaisin ja herään viimeistään yhdeksältä. :) tiedän muuten, alle viikkokin erossa omasta kullasta tuntuu ikuisuudelta!



peipposkalle peukutukset bdbdbdbdbd! Nyt nappaa se plussa ;) +++



Oma napa varoitus:

Niinkuin viestin alussa kerroin, miehen kanssa oli eilen riitaa. Kaikki syntyi siitä, kun kerroin hakeneeni yli kolmeenkymmeneen työpaikkaan, koska olen todella epätoivoinen, etten saa mitään työtä ja joudumme syömään nälkäämme sohvia ja tuoleja. Kerroin myös että olin hakenut jo kaupan kassalle, tarjoilijaksi sekä mäkkäreihin sun muihin, osoittaakseni että olisin valmis vaikka mihin paskaduuniin vain tuodakseni myös jotain rahaa huusholliin. Mies kuitenkin tokaisi että " Et v*tussa mene, siellä kaikki puristelee sun p*ersettäs." (tarkoitti tarjoilijan hommia) Ja kauniisti hän vielä lisäsi, että " Jos joku uskaltaa puristella sua niin mä tuun puukottamaan sen."



Ja nyt ajattelette että seurustelen hullun kanssa. En ihan: mustasukkaisen, äkkipikaisen ja erittäin rääväsuisen miehen kanssa kuitenkin. Siitä sitten eilen vyyhti senkuin kasvoi; yksi asia laukaisi kaikki muutkin ongelmat. Mies haki kalliin tatuoinnin iholleen, vaikka parin viikon päästä on muutto ja siihen menee monta sataa euroa rahaa... Huusin ja itkin miehelle että hän on sekaisin (sillä aloin heti ajatella, etten voi mieheksi ja lasteni isäksi ottaa ihmistä, joka uhkaa tappaa toisia, on muutenkin " epä-aikuismainen" ). Taisinpa sanoa että vihaan häntä ja etten halua koko vauvaa...

En tiedä miksi otan asiat herkästi enkä osaa enää keskustella: en enää jaksa vatvoa miestä ja sitä mitä mies tekee tai sanoo. Tuntuu että eläisin pikkulapsen kanssa. Ennen osasin nostaa kissan pöydälle ja keskustella asiat halki. Nykyisin se olen minä, joka pakenee ja välttelee asian loppuunkäsittelyä...minusta tuntuu että pakahdun ahdistukseen silloin.



Olen sairastanut masennuksen. Tuolloin söin lääkkeitä apuun, mutta silloinen poikaystäväni käski lopettaa ne seinään, en kuulemma enää tarvinnut niitä. Nyt minusta tuntuu, että tuo kamala masennus, loppuunpalamisen tunne, ahdistus ja ilottomuus valtaa minut taas. Jotkut päivät tuntuvat ihan kivoilta, palstailen täällä ja tapaan kavereita ja juttelen kivoja... suurin osa päivistä tuntuu silti samanlaisilta tai pahemmilta kuin eilinen... ähh...kauheaa tilitystä, tää viesti on liian pitkä jo muutenkin, mutta en vaan osaa puhua kenellekään näistä tuntemuksista, helpompi kirjoittaa ja vielä tuntemattomille.



Anteeksi kauheasti nyt kaikki tämä.

Ihan ekaksi: [size=3][b][color=7CCD7C]ONNEA LIVE![/color][/b][/size] Niin niistä haaveista tulee totta!

[b][color=00CD00]Aqualle[/color][/b] peittojen pöllytys ¿intoa!

[b][color=76EE00]Pariisitar[/color][/b] ihmetteli, mitten miehen saisi innostumaan vauvakuumeilusta. Meillä meni niin, että kerroin että mielestäni nyt olisi hyvä aika. Lisäksi totesin, että muuten on vauva tervetullut koska tahansa mutta ei ehkä olisi paras mahdollinen aika heti valmistumisen jälkeen, kun on saanut vakiduunin, jäädä samantein äippälomalle. Mies ei ollut hommaa kuulemma ajatellut muuten, kuin että lähitulevaisuudessa. Totesin siis, että jos minulta kysytään, niin joko nyt tai sitten muutaman vuoden kuluttua. Ja minähän siinä vauvan tullessa olen kuitenkin se, joka on ¿poissa pelistä¿ muutaman vuoden. Mies ehkä muutaman viikon isyyslomalla. Nämä yhdistettynä siihen, että mies tietää mun toivovan lapsia kun itse olen vielä nuori, johtivat onnellisesti tähän pisteeseen. Ei siis tarvittu ympäripuhumista tai painostamista, riitti kun ¿löin faktat pöytään¿. Tsemppiä kuumeilupöpön tartuttamiseen sinne sun miehen suuntaan!

[b][color=00CD66]Sara-Maria:[/color][/b] Vilkutukset toiselle aamu-uniselle! Mäkin torkutin 45 min ennen kuin pääsin ylös. Onneksi on joustoa työajoissa.

[b][color=#2E8B57]MaryRose:[/color][/b] Kyllä mä ihan oikeesti tykkään greippimehusta :) Harmittaa, kun en oikeen osaa sanoa mitään viisasta ja lohduttavaa tuohon sun riitaan miehen kanssa ja yleiseen pahaan oloon. Toivottavasti hommat kääntyy hyvin päin. Sen kyllä tiedän kokemuksesta, että yhteenmuuttaminen ja rahojen niukkuus kyllä aiheuttaa kränää helposti. Meilläkin oli siinä vaiheessa hankalaa mutta nopeasti se siitä asettui, kun yhteinen arki löytyi. Toivon teille kovasti voimia selvitä vaikeiden hetkien yli, niitä tulee ihan väistämättä joka suhteessa eteen. Ja sulle itselle lähetän ilonpilkahduksia ja auringonpaistetta, ettei synkkyys saisi valtaa! Muista taistella sitä vastaan. Eikä sun tarvitse vuodatusta pyytää anteeksi, sitä vartenhan täällä ollaan!

[b][color=#008080]Peipposkan [/color][/b]oireet kuulostaa lupaavilta! Kuinka pian oviksen jälkeen niitä ilmaantui (nimim. mäkin haluan kipeät rinnat...)? Toivotaan parasta, bd bd bd!

[b][color=7AC5CD]Killalle, Nellalle ja Naksulle [/color][/b] vilkutuksia! Tsemppiä tätien häätöön (vai jokos ne lähti) Killalle ja Naksulle ja jaksamista Nellalle vaikka mies on muilla mailla.

[b][color=#48D1CC]Titi: [/color][/b]Kyllä harmittaa ne mustikat! Parempaa onnea, jos vielä teet uuden yrityksen.

[b][color=00F5FF]Omaa napaa:[/color][/b] Kp 26/~35 meneillään, oireita ei ole kyllä minkäänlaisia. Piinailua odotellessa... Töitä pitäis tehdä mutta jotenkin taas eksyin tänne pinoutumaan :)

[b][color=#00CED1]Vilkutuksia kaikille muillekin enskareille ja plussatuulia jokaiikalle![/color][/b]

[b]

[color=#66CDAA]-Kesämorsian-

Täältä töiden lomasta..



Killa ja lukuisat muut: KIITOS hyvistä vinkeistä ja taustatuesta miehen pehmitystä ajatellen :) Kirjoittamista mekin ollaan yritetty keinona vaihtaa ajatuksia! Ostin juuri sellaisen kirjasen, johon kumpikin voi kirjoittaa pohdintoja parisuhteesta ¿ idealla, että vaikka (rakentavaa)kritiikkiä olisi, aina on kommentoitava jotakin positiivistakin toisesta:) Itsekin olisin tyytyväinen, jos saisin edes tarkan ajankohdan, koska lapsukaista voisi alkaa saattaa muailmaan, että osaisin asennoitua. Enkä eläisi pelossa ja epävarmuudessa. Mutta , kuten joku huvittvasti totesikin, miunkin ukkoni kestää tasan yhden muutoksen vuodessa.



Peipposkan puolesta jännäilen miekin: Koska saadaan uusi tilannetiedotus? :) *peukut pystyssä*



Live: Onnea vain kihlautumisen johdosta miunkin puolesta:) Jokos olette käyneet sormukset hakemassa?



MaryRose: Voimia Sinulle! Työskentelen itse depressioon sairastuneiden kanssa päivittäin ja itsekin olen melankolian syövereissä pyörinyt aikoinaan. Lääkityksen lopettaminen seinään ei ole hyvästä. On kuitenkin hyvä, että pystyt tapaamaan ystejä (elä jää yksin) ja Sinulla on voimia hakea töitä jne. Pidä kiinni elämän pikku rutiineista! Ja hae apua, jos tilanne kärjistyy (Sinulla ei ole voimia lähteä kotoota jne)! Miehen käytökseen voisi kommentoida sen verran vielä, että ymmärrän raivosi. Ystini mies on jo kolmenkympin pintaan, mutta silti rahankäyttö on täysin holtitonta. Kyyneleitä on valunut lukuisia, mutta nyt pikku perheelle on tulossa ensimmäinen vauva; pariskunta on sopinut, että nainen vastaa rahataloudesta (laskut, vuokrat). Käy miehen kanssa keskustelu kasvotusten, nyt on miehen aika aikuistua, kun vauvaakin yritätte!! * VOIMAHALI*



Nyt on pakko jatkaa töitä, pomo ahdistelloo...

[color=red][b]Live:[/b] Onnittelut kihlauksen johdosta!



[b]MaryRose:[/b] Laita vaan reilusti kova kovaa vastaan ja sano miehellesi että:¿jos ei kelpaa että menen töihin, niin voin minä kotonakin olla, jos sinulla on varaa elättää meidät molemmat!¿ Noita sanoja kerran itse käytin, kun eräästä työstä saamani palkka oli mieheni mielestä liian pieni, ja en siksi olisi saanut ottaa työtä vastaan. No, sanomani jälkeen se työ palkkoineen kaikkineen sitten miehellekin kelpasi. Olen tehnyt miehelleni selväksi, että minä teen sitä työtä mitä MINÄ haluan, ja myös mies saa tehdä mitä työtä HÄN haluaa. Olkoon sitten vaikka myyjänä seksileluliikkeessa tai soittamassa kadulla haitaria, minun mielestä jokaisella ihmisellä on oikeus tehdä sitä työtä mitä itse haluaa. Ja jokainen työ on kuitenkin työtä, ja jonkun se työ on tehtävä. Itse työskentelen hoitoalalla ja PIDÄN työstäni, vaikka se on huonosti palkattua. Ei se palkka ole minulle kaikki kaikessa, mielummin teen sitä mistä pidän, kuin sellaista mistä en pidä, ja repisin siitä sitten hirmuista tiliä. Toivottavasti et päästä masennuksen peikkoa tulemaan, itsekin masennuksen sairastaneena siitä jotain valitettavasti tiedän... Mutta synkkään mieleen auttaa puhuminen, puhuminen ja vielä kerran puhuminen. Ja jos ei pysty puhumaan niin sitten kirjoitat, vaikka tänne. Kyllä se mies siitä aikuistuu ja itsekin sitä huomaa aikuistuvansa siinä mukana. Nim. ¿kokemusta on¿. Yhteen kun muuttaa niin ne on ne raha-asiat varmasti aina sellaisia asioita, joista kinastellaan. Meillä ainakin, mutta aina on löytynyt jonkin lainen ratkaisu. Ja yhdessä päätetään isommista hankinnoista. Pyri vaan keskustelemaan kaikesta. Jos keskustelu ei onnistu, että menee vaikkapa heti riitelyksi, niin kirjoita miehelle. Niin minä sellaisessa tilanteessa teen, ja niin näkyy moni muukin täällä tekevän. Hyväksi havaittu keino! Nostahan lippu korkeelle! Asioilla on taipumus järjestyä.



Omaa napaa [b]( . )[/b]: <- tuntuu tällä hetkellä juuri tuolta! Elikkäs, kaikille tiedoksi nyt, että tein aamulla testin, ihan sen varalta, kun meille tulee viikonlopuksi eri paikkakunnalta vieraita ja saatetaan vaikkapa alkoholipitoisia juomia nautiskella. Siis kun minulla on tässä ollut oire jos toinenkin, niin voimpa sanoa että sitähän ne oli mitä vähän meinasinkin, eli valeraskaana tässä sitten varmaankin hyvin pitkälti ollaan! Testi nimittäin näytti sitä samaa negaa, mitä viimeksikin. Ja Valeraskaus on siis mahdollinen, juilimisia ja nännipihojen suurenemisia myöten! Voin siis hyvällä omalla tunnolla nyt vähän viikonloppuna kupitellakin! Vaan juilimiset jatkuupi! [b]Huom![/b] Ne jotka eivät ole lukeneet tästä minun valeraskausjutusta niin älkää ihmetelkö noita koopeitä, että mitä se akka sekoilee ja testailee noin varhain... Jos testi olisi näyttänyt plussaa niin koopeetkin olisi olleet jo 44/26-30, vaan ei näyttänyt niin ne pysyvät ennallaan.



~V~I~L~K~U~T~U~K~S~E~T~K~A~I~K~I~L~L~E~

~E~N~S~K~O~I~L~L~E~!~



Titi-uu kp 14/26-30[/color]

On vaikea antaa lohdutuksen sanoja, kun en itse ole tuollaisessa tilanteessa ollut, mutta toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin! Muista pitää vaan oma pääsi, äläkä anna miehesi päättää puolestasi. Ei ole olemassa ' paskaduuneja' itse olen ollut töissä niin pakkaamossa,tarjoilijana,siivoojana jne... Nyt olen päässyt unelmaduuniini! Ota työ jonka saat nyt,ja metsästä samalla sitä unelmapaikkaasi

[color=red]että mä en ole bongannut ovista vielä tässä kierrossa ollenkaan. Kaiken järjen mukaan sen pitäis viim. huomenna olla. Ei ole limoissa tapahtunut muutoksia ja sit kun ei oikein tiedä milloin se munasolu irtoaa/on irronnut, kun tota oikeaa munasarjaa juilii kokoa jan. Että sellasta...[/color]

ON: Ainakin kmorsian ja pariisitar kyselivät tilanteesta... No, tissit kipeytyi ja alkoi turvota sunnuntaina, eli n. viikko oletetusta oviksesta.

Nyt on pieniä lisämuutoksia:nännit näyttää jotenkin isommilta. Lisäksi pientä väsyä,mutta niinhän se aina lomalla on.Oon havainnut myös alavatsassa pientä ajoittaista ' vihlontaa' ,mutta voin sen kuvitellakkin kai?



Pe aamulla voisi testata. Kp nyt 24/28.

Uskokaa tai älkää, niin aamuisin on oikein mukava herätä, kun tietää pääsevänsä tänne lueskelemaan viestejänne. On se vaan kumma, miten tällaiseenkin touhuun voi jäädä kiikkiin. Nautin nyt vielä näistä muutamasta viikosta, koska loman loputtua musta ei päivisin näy vilaustakaan. Olishan se vähän outoa jos ope viestittelis kesken aapisen lukemisen :D.



[color=FF3030]ONNEA LIVE[/color] kihlautumisen johdosta. Niin niistä haaveista tulee totta... [color=FF3030][size=4]♥[/size][/color]



[color=00CDCD]Tervetuloa kaikille uusille ja uusvanhoille enskoille![/color]



[color=00CDCD]Pariisitar[/color]: Taitaa olla aikas monessa suhteessa naisen osa kuumeilla enemmän ja siinä samalla yrittää tartuttaa mieskin tälle kuumeelle. Meillä homma meni samalla tavalla, toki ensimmäiset vauvahaavekeskustelut on käyty jo heti seurustelun alussa, 16-vuotiaina. Voit varmasti kuvitella, ettei silloin näytetty vihreää valoa mun kuumeilulle. Lopullinen lämpeäminen ja kuumeen tarttuminen tapahtui vähitellen. Luulen, että kummipojan ristiäiset olivat se viimeinen niitti. Toki edelleen kuumeilen ja hössötän enemmän kuin mieheni, mutta se rauhallisuus hänelle suotakoon. Jokainen meistä tavallaan. Ei tästä varmaan mitään apua ollut, mutta yritä keskustella asiasta rauhallisesti. Hermostuminen kun ei moneen asiaan auta. :)



[color=00CDCD]Killa[/color]: On se vaan kumma kuinka ikävä yllättää ihan pienenkin eron aikana. Ja sitten sen kotiin palaamisen jälkeiset päivät ovat yleensä kuin unelmaa. On ihanaa olla kaivattu! Onnellisia päiviä siis sinnekin!!!



[color=00CDCD]Peipposka[/color]: Oireet ovat mekoiset. Toivotaan, toivotaan...



[color=00CDCD]Sara-Maria[/color]: Jopas oli neidillä eväät ;). Mukavaa päivän jatkoa! *vilkutus*



[color=00CDCD]nellamaija[/color]: Teen peittoa ihan samoilla isoäidin neliöillä kuin mitä itse olit tehnyt :). Väreinä mulla on [color=CD6839]tätä vähän vaaleampi beige[/color] ja [color=9ACD32]suurinpiirtein tämä vihreä[/color] ja luonnonvalkoinen. En olisi uskonut, että langan lopuista voi tulla noin hyvä yhdistelmä. Vauvastakaan kun en tiedä, onko tyttö vai poika tulossa, niin eikös tuo ole aika neutraali yhdistelmä. Tiedän kyllä, että tulevan vauvan kodissa on tuota vihreää muussa sisustuksessa.



[color=00CDCD]MaryRose[/color]: Toivottavasti tämä päiväsi olisi edes aavistuksen aurinkoisempi kuin eilinen. En osaa sanoa oikein mitään viisasta... Tänne voit kuitenkin aina purkaa mieltäsi, sitähän varten nettiystävätkin ovat olemassa.



[color=00CDCD]KM[/color]: Tunnustaudun myös greippimehun ystäväksi, ainakin sitten kun ensimmäisen lasin happamuus on voitettu. Meillä käy usein vaan niin, että ostamani mehupurkki tyhjenee alta aika yksikön, koska se on mieheni lempparimehua. Pitäisi varmaan hankkia molemmille omat purkin ja laittaa kamalat uhkaukset päälle, jos menee sörkkimään mun purkkia. :D



[color=00CDCD]Titi[/color]: Kyllä se ihmisen mieli on omituinen, kun saa aikaan vaikka mitä... No, nyt iloisin mielin kohti viikonlopun kekkereitä.



).( on edelleen omituinen, kuten taitaa olla omistajansakin ;). Nippailu jatkuu edelleen, sitä ei ole taukoamatta vaan aina silloin tällöin. Kipu on sellaista jomotusta. Voisikohan se olla jonkinlaista kasvukipua? Tikutin eilen, vaikkei sitä pitänyt tässä kierrossa tehdä. Ajattelin nimittäin säästää omia hermojani. Ovistikku näytti negaa, joten se siitä. Toivottavasti se ovis olis vasta tulossa... Toivoisin niiiiiin kovasti, että kroppa toimisi oikealla tavalla.



[color=00CDCD]*vilkutukset*[/color] kaikille enskoille!



~desejo

Kiitokset kaikille onnittelijoille :) Taidan olla pelkkää omaanapaa koko nainen, kun olo on niin onnellinen.



Aqua:Hääpäivää ei ole vielä lyöty lukkoon - talvihäät haluaisin (mieluiten helmikuulle), mutta jospa vauva haluaakin saada alkunsa nyt heti, niin en minä mihinkään hääpukuun mahdu enää helmikuussa. Tiedän kyllä, että vauva voi antaa odotuttaa itseään, vaikka useamman vuoden... Tuntuu kuitenkin, että nyt jos lyön päivän lukkoon ja käyn puvun ostamassa (alesta ;)), niin plussahan sieltä pamahtaa heti - eli kai se on parempi päättää se päivä. Olenpa sekava.



Pariisitar: Ja sormukset tilattiin vasta eilen, joten joudun yli viikon omaani odottelemaan. Kamalan pitkä aika! Kaikki on niin suhteellista.



MaryRose: Tsemppiä kamalan kovasti! Ei se lääkityskään pahasta ole jos todella on sellainen olo, että masentaa ja ahdistaa. Itse olen ainakin saanut aikoinaan lääkkeistä hyödyn :) Aurinkoista ja onnellista päivää Sinulle!



Ilmeisesti lähden nyt hamstraamaan greippimehua, punaviiniä ja häälehtiä :D

Paljon on taas tapahtunut itse kullekin päivän aikana!



Live82: Sydämelliset onnittelut ja halaus kihlan johdosta!



Peipposka: Mulla alavatsan tuntemus on hieman hävinnyt, mistä jo panikoin. Mutta tissit turpoilee ennestään, ja ekaa kertaa kuvotti oikein kunnolla aamupalan jälkeen, johon kyllä kahvi sisältyi ;) Toivon paljon plussia sinnepäin!



Kiitokset Killalle ja nellamaijalle ja muillekin plussatuulia lähettäneille.



MaryRose: Itselläni ei ole kokemusta alakuloisuudesta, mitä nyt välillä tuntee itsensä pohjamudassa rämpiväksi. Mutta noin kuukausi sitten isosiskoni joutui yllättäen turvautumaan lääkärin apuun ja huilimaan pari päivää psykiatrisella keskivahvan masennuksen takia. Tämä tuli yllättävänä myös minulle, minkä jälkeen tuli pohdittua tarkemminkin myös omaa elämää ja sen tarkoitusta. Siskolla kyllä oli takanaan erittäin rankka vuosi kaikenlaisten elämän kolhujen tullessa kohdalle yhtäaikaa. Hän löysi yhden ihmisen, jolle hän pystyi puhumaan asioita (minulle siskona hän ei pystynyt vaikka yritti) ja joka häntä kuunteli. Näin voinkin antaa tämän neuvon myös sinulle, yritä löytää ihminen jonka kanssa on helppo puhua (joko läheinen tai ulkopuolinen) ja joka kuuntelee tuomitsematta sinua. Ja auttaa varmasti myös omien tuntojen purkaminen täällä " anonyymissä" yhteisössä, mikä on varmasti kaikkien mielestä suotavaa. Muiden kirjoituksista ja ajatuksista voi saadakin niitä sopivia positiivisia ajatuksia omalle kohdalleen. Toivottavasti näin käy sinullekin!



ON: 23/29 - lähenee lähenee :) Täytyy tästä lähteä vaikka matonpesuun, että saa muuta ajateltavaa. Ja ehkä kirjastoon hakemaan vähän vauvalehtiä ;)



Millaisia ajatuksia muilla on näin hedelmöitymisestä/kiinnittymisestä/ alkuraskaudesta ja rankasta liikunnasta, millaisia vaikutuksia?



Haleja ja aurinkoa kaikille tähän päivään!

-kindness-

Voi kun tämä olisi molemmille sitä ittees! Lupaavalta ja aika samalta sun kuvaukset kuulostaa kuin munkin (lukuunottamatta tuota kuvotusta). Koskas aattelit testata? Kauan teillä muuten olikaan ollut tuota yritystä? Meillä mennään vasta kolmattakiertoa, eli toukokuun alussa jätettiin kondomi pois. Pillereitä en oo syönyt viiteen vuoteen ja nuvaring jätettiin kaksi votta sitten pois. Miten teillä?

Tervehdys kaikille!



Mahtuisiko mukavaan joukkoonne jälleen yksi vauvakuumeilija? Olen taustaillut jo useamman kuukauden ajan, mutta nyt tuntuisi siltä, että olisi mukavaa päästä osallistumaan keskusteluihin.



Pieni esittely alkuu lienee paikallaan. Olen 26 -vuotias ja kihlattuni saman ikäinen. Yhdessä olemme olleen jo vuosikausia. Keväällä ostimme ensimmäisen yhteisen kodin ja häitä suunnitellaan näillä näkymin kesälle 2008.



Vauvakuumetta olemme poteneet jo pitkään, mutta valitettavasti näyttää tämä yritysaikakin venyvän. Tällä hetkellä kärsitään tädin kourissa ja käyntiin lähtee 10. yristyskiero. Tähän aikaan on mahtunut koko tunteiden kirjo toiveikkuudesta pettymyksiin. Nyt näyttäisi vihdoin kierto tasoittuneen.



Porukkanne vaikuttaa todella mukavalta, ja erityisesti pidän siitä, että täällä puhutaan muustakin kuin pelkästään vauvakuumeilusta. Tietysti sehän on se pääasia :)

En taaskaan ehdi kommentoida kaikkien kirjoituksiin, mutta Mary-Roselle halusin toivottaa tsemppiä! Toivottavasti tilanne selviää nopeasti ja mielesi piristyy!



Meilläkin on homma mennyt niin että minä kuumeilin ensin n. vuode nverran ennen kuin sain miehen suostumaan vauvapuuhiin. Mua aiankin helpotti huomattavasti se, että saatiin sovittua selvä ajankohta, jolloin vauvalle annetaan lupa tulla. Minä halusin aloittaa yrittämisen HETI ja mies halusi odottaa vuoden. Saatiin sitten kompromissi aikaiseksi, eli sovittiin ajaksi puoli vuotta.



No, nyt on sitten yritystä takana jo yli vuosi eikä tulosta ole tullut...



Nyt meneillään kp 26/33. Eli jännät päivät lähenee, vaikka kauheasti en uskalla toivoakaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä!



Mukavaa päivää kaikille ihanille enska-kamuille!

Täällä taas tämä nauttii aamukahviaan tähän aikaan: heräsin tossa puolelta päivin ja totesin, että taitaakin olla lounasaika, joten pistelin sitten poskeeni oikein kunnnon sapuskat ja sitten vasta kahvit päälle! Mitäköhän tästä tulee, kun duuniin pitää palata ja herätä 6 tuntia aiemmin?! Täytyy tää rytmi koittaa jossain vaiheessa kääntää taas normaaliksi. :)



[color=EE6AA7][b]Peipposka[/color][/b]: kyllä noi sun oireet kuulostaa tosi lupaavilta! Ja vielä toi sun toiveikkuus ja usko asiaan, kun itselläni ei koskaan ole kaikista oireista huolimatta ollut kuitenkaan sellainen olo, että oisin ollut varma tärpistä. Joo, testaa vaan ennen viikonloppua ja tuu heti kertomaan meille! *bd*



[color=EE6AA7][b]Live[/color][/b]: onnea kihlauksen johdosta! Ja tosiaan, kannattaa sopia se päivä, ja ostaa oikein tyköistuva puku, niin eiköhän plussa tule ennen kuin huomaatkaan! :D



[color=EE6AA7][b]Nella[/color][/b]: kiva sun mies! :) Sitä aina luulee, ettei miehiä kiinnoista tms. mutta taitaa usein olla niin, ettei ne vaan kuumeile niin kuin me ja ulosantikin voi olla vaikeaa. Ja tuossakin saattoi olla miehelle helpompi " sanoa" asioita kirjoittamalla!



[color=EE6AA7][b]Käärö[/color][/b]: Sitten vaan tsemppiä hoitoihin! :) Jostain syystä täällä on vähän samanlaiset fiilikset tuon raskautumisen suhteen, vaikka yritystä meillä " vasta" vajaa vuosi ja molemmat tutkittu ja vikaa ei löytynyt. Jostain syystä olen nyt asennoitunut siihen, että sitä luomuplussaa ei tule, mutta toisaalta kynnys lähteä hoitoihin on korkea... Tulehan ainakin joskus meitä tervehtimään taas! :)



[color=EE6AA7][b]Mary[/color][/b]: ikävä tilanne ja osittain tiedän tunteen! Mun mies on kanssa tosi mustasukkainen (oon hoitaja ja meinasi repiä pelihousunsa, kun sille paljastui että töissä mm annan joskus pistoksia miesten peppuun!), mutta ajan kanssa kyllä mustasukkaisuus vähentynyt. Samoin se kuluttaa rahaa tosi huolettomasti, mutta toistaiseksi tuloihinsa nähden ei liikaa. Nuorempana oli myös kova tappelemaan, mutta ei enää (eikä muuten oltais yhdessä, jos olisi: en voi sietää tappelevia miehiä!). Nyt kun on sitten jo yli 30v niin onhan tuo rauhoittunut, mutta aika pikkupoika silti välillä!



Suosittelen, ettet lähde miehen hölmöilyihin mukaan eli jätä menemättä johonkin työhön, koska mies ei halua. Se ei auttaisi tilannetta yhtään ja kohta on taas seuraava asia, josta joudut luopumaan, kun mies ei siihen suostu.



Toi masennus-asia kuulostaa ikävältä ja kuten tuossa jo sinua neuvottiin, kannattaa herkästi lähteä hakemaan apua!



[color=EE6AA7][b]Kesis[/color][/b]: plussasädetystä tulevaan piinailuun! +++++++++



[color=EE6AA7][b]Dese[/color][/b]: voihan kumma noita nippailuja, mitä ne meinaa! :o Mitkäs kp:t sulla olikaan menossa?



[color=EE6AA7][b]Kindness[/color][/b]: Sinnekin plussasädetykset piinailua varten! ++++++++ Tuosta liikunnasta: käsittääkseni ei sillä hedelmöittymiseen ja kiinnittymiseen pitäisi olla vaikutusta, jos vain ovis tapahtuu. Sitten taas jos harrastaa kovin rankkaa liikuntaa, jolloin menkatkin jää pois, niin tietty raskaaksi tuleminenkin on vaikeampaa.



[color=EE6AA7][b]Kepardiina[/color][/b]: tervetuloa joukkoon mukavaan! Toivotaan, että visiittisi jää lyhyeksi, kun pääset siirtymään tuonne o-puolelle! ;)



[color=836FFF][b]ON[/color][/b]: ei ihmeempiä, vaikka parin tulvapäivän jälkeen täti näyttääkin jo pakkailevan laukkujaan poikkeuksellisen aikaisin. Toivotaan, että lähtee sitten kanssa eikä jää tiputtelemaan!



Päivänjatkoja kaikille!

[color=00EEEE]+++++++++++++++++++++++++++++++[/color]



K.

Tulipas sitten eilen maisteltua sitä viiniä vähän enemmänkin... Onneks on vapaapäivä ja sai nukkua hieman pidempään!



Uusiakin oli taas tullut: Tervetuloa Saikku, Kindness ja Kepardiina!



Mites Peipposkan tilanne? Hyvältä kuulostaa! bd bd bd bd bd bd



Pariisitar: Meillä kävi n vuosi sitten niin, että vauva-asian takia tuli ero. Mulle tärkein asia, miehelle ei sitten lainkaan. No reilu puoli vuotta erossa ja olemme jälleen yhdessä. Minä se edelleen kuumeilen kovemmin, mutta vauva saa tulla jos on tullakseen. Pillerithän on jätetty pois jo 12/04... En ole edes ajatellut hoitoasioita, koska siihen uskon, että on vielä pitkä matka (miehen taivuttelussa, tarkoitan).



Live: ONNEA KIHLOISTA!!



Killa: Mä tunnen hyvin myös ton ikävä-homman.. Tällä hetkellä mies ollut reissussa reilun viikon ja tulee luultavasti perjantaina, jolloin minä taas olen reissussa sunnuntaille.. Mulla onneks vähän vähemmän reissuja nykyään.. Onhan tää jo tarpeeksi vaikeaa, kun molemmilla ns. vuorotyö. Mutta onneksi se tätsy viimeksi hieman myöhästyi, laskin, että sunnuntaina kun nähdään, niin helposti jaksetaan pupuilla ovispäivät (eli ainakin koko seuraava viikko!!!)



MaryRose: Ikävän kuuloinen riita teillä.. Minäkin sanoisin, että pidä oma pääsi työasioissa. Olen itse aikoinaan myös tehnyt kaikenlaisia hanttihommia, pääasia, että sain olla työssä... Voimia sinulle!



Kiva, että vanhat tutut käyvät meitä aina moikkaamassa! Ja muuten tässä vaiheessa jo sanon kaikille joilla hoito edessä, että ette varmaan sitten kokonaan siirry lapsettomuuspuolelle! Pitää olla täällä meidänkin kanssa, kunnes o-puolelle pääsette!!! (tämä on käsky!)



Kaikille tasaisesti ++++++++ pöllytystä! Saataiskohan me plussa tällekin viikolle??



Oon@

No selvä, täytyy kai noudattaa määräyksiä! ;)



Sellainen juttu tuli vielä mieleeni, että eiköhän se [color=red]MOOLI[/color] ala sieltä reissuistaan jo kohta kotiutua?! Tuus kertoon matkasta! :)

Oli tuossa muutama päivä omaehtoista nettipimentoa, kun meinaa nää päivät mennä täs paljolti koneella ja muutenkin kotosalla. Syy edelleen se, et olen lomautettuna.



Teilläpä oli ollu oikein ihanat unelmakeskustelut. Mä oon sitä mieltä, et pieniä unelmia pitää olla koko ajan, et on mihinkä tavotella. Mulla on kans noi isommat " perinteiset" unelmat, eli naimisiin, oma talo, lapsia ja onnellinen elämä, mut sit lisäks haaveilen esim. pitkästä koskenlaskuretkestä kuten myös moottorikelkkaretkestä. Karibianristeilylle olis kiva lähtee ja ylipäänsä vaikka suomea kiertämään miekkosen kanssa suuntana pohjoinen. Sit tietty ois kiva vähän saada laihdutettua ja rahaa unelmia varten. Et aika perinteistä täälläkin. =)



Lueskelin tuossa kyllä pinot läpi, mut taas oli niin paljon juttua, et paljon ei jääny mieleen. Uusia oli tullu taas monta, tervetuloa kaikille, täällä on mukavaa porukkaa ja hyvä fiilis ja saapi kirjoitella niin usein tai harvemmin kuin haluaa. Joku oli kihlautunu, onnea, mäkin olen tuolle miekkosella vähän vihjaillu, mut ei vielä ainakaan ole kosintaa kuulunut, joten sitä odotellessa.=)



Plussiakin oli tullu, sori, en muista nimimerkkejä. Kovasti onnea ja ihanaa masunkasvatus aikaa!



Muille ++++++++++ !



Naksulle moikka, täällä on myös lastensuojelutyöntekijä!



ON: ei tarvii täällä enää piinailla. Ihan oppikirjoista löytyvä nega tuli testattua eilen, terot loppu sunnuntaina, et tässä tätiä odotellaan kovastikkin et pääsis taas uuteen kiertoon.



T:Leenu kp33/?