Lue keskustelun säännöt.
Uusi työkaveri haisee - mitä teemme?
25.02.2014 |
Siis oikeasti uusi tyyppi, nuori neitonen, haisee aivan järkyttävän pahalle. Pukuhuoneessa ei kukaan voi käydä kuin hengittämättä kääntymässä ja lemu tarttuu ainakin lähimpänä oleviin kaappeihin.
Tämä tyrmäävä haju haisee isoissakin tiloissa hetkessä niin, että koko tila lemuaa. Osa työkavereista jo yökkäilee, kun pitää esim. käydä vessassa, koska pieni koppi haisee tämän "haisulin" jälkeen sanoinkuvaamattomalle =(
Tietysti asia on pakko ottaa puheeksi (jännityksellä odotamme, milloin asiakkaat mainitsevat asiasta), mutta ihan oikeasti, se on kuitenkin todella vaikeaa. Herkkä ja henkilökohtainen aihe kuitenkin. Kyse ei kuitenkaan ole sairauden aiheuttamasta hajusta, koska kyseessä ei ole mikään pelkkä hien haju.
Vinkkejä? Kokemuksia?
Kommentit (123)
Meillä oli lukiossa tyttö, joka haisi uskomattoman pahalle. Teki todella pahaa vaihtaa vaatteita hänen kanssaan koulun pukkarissa ja aiheutti muutamalla henkilöllä oksennusrefleksin. Tyttö oli kovin eläinrakas ja omisti mm. 3 koiraa. Kävikin sitten ilmi kun oma koira sairasti korvatulehduksen, että koiran korva haisi samalle kuin tämä tyttö.
Tapasin tytön taas monta vuotta myöhemmin koulutustilaisuudessa. Enää ei haissut pahalle eikä hänellä ollut enää eläimiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VINKKI: Kannattaa kuitenkin olla varovainen sen suhteen miten asian ottaa esille, nimittäin minun edellisellä työpaikalla kaksi työkaveria otti asiakseen kommentoida jonkun ihmisen hajua tylysti selän takana ja hieman naureskelevaan ja alentuvaan sävyyn, tämä kommentointi kantautui hajuisen ihmisen korviin ja lopputuloksena kaksi työpaikkakiusaussyytettä + varoitukset näille kommentoijille.
Kun olisikin jokin oikea tapa kertoa henkilölle asiasta, ilman että kukaan pahoittaa mieltään. Sama koskee hajuvesiä.
Jep. No mä voin kertoa että mä haisen myös, luultavasti kuten aloittajan kuvaama työkaveri. Ja se haju ei lähde pesemällä itseä tai vaatteita. Lääkärissä olen asian takia käynyt pariin kertaan ja koska missään kokeissa ei mitään vikaa löytyny, minut todettiin luulosairaaksi.
Jotkut ihmiset väittää että mitään löyhkää ei ole mutta silti jos menen johonkin tilaisuuteen missä on ihmisiä, kuulen ihan selvästi miten ne puhuvat mun hajustani ja tämä ei varmasti ole mitään kuvitelmaa. Nykyään aion turvautua noissa tilanteissa vahvasti hajustettuihin deodorantteihin jos ne vähän auttaisivat, aiemmin olen käyttäny kevyempiä.
siis onko kyse vakituisesta työntekijästä vai mistä? sekin vaikuttaa miten asian vois ilmasta,
Voisiko lemu tulla suusta? Jos hän on kova valkosipulin syöjä :D Valkosipulihan tuoksahtaa jopa "ihon läpi" jos sitä syö paljon, tai jos hänellä on huono suuhygienia ?Kiusallista varmaan myös hänelle itselle,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta hajukynttilöitä ja polta niitä.
Ainoastaan työpaikan HR voi puuttua tilanteeseen, jos esim. sinä et yksityisesti siihen pysty.
Ne seläntakana puhumiset on ehdottomasti lopetettava!
Mentiin kesällä ohimennen käymään yhen sukulaisnaisen luona. Ulko-ovella löi niin kaamea pyykinpesuaineen ja kissan kusen haju vastaan, et meinas taju lähteä. Asunto oli ihan siisti, lukuunottamatta kissankarvan määrää ja kahta isoa kissanpissalootaa. En kerta kaikkiaan voinu hengittää siellä asunnossa. Oli pakko mennä vaikka millä tekosyyllä ulos ja meinas yökätä sisuskalut pihalle... Mietin jos oltais vaikka luvattu mennä yöks, niin jotenkin olis ollu pakko luikerrella sieltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauppiksessa ystäväni luokalla oli tyttö joka ei juuri koskaan pessyt vaatteitaan, saattoi pitää samaa neuletta ja hikoilla siinä monta viikkoa. Haisi likaiselle ja tunkkaisen imelälle. Ystävä näki kerran miten tämä sai ruokailussa ketsuppia paidan helmaan, tämä pyyhki sitä hihallaan, ja oli sattumoisin nähnyt parin viikon päästä ne samat tahrat vielä siinä puserossa plus monta muuta eriväristä jännää "kuviota". Hän päätti sitten kysyä että etkö vieläkään ole pessyt noita ketsuppeja pois että kun siitä on jo niin kauan kun sotkit sen paidan, hän sanoi että miksi vaatteita muka pitäisi pestä niin usein koska hänhän lisää joka päivä deodorantteja ja tuoksuja ja käy suihkussa kolmen tai neljän päivän välein. No ei ihmekään että haiskahteli! :D Nukkui vielä meikit naamassa, sai tottakai siitä finnejä mutta peitti niitä vaan lisää ja lisää eli oli kävelevä "kakkunaama". Ei raaskinut kuulemma ostaa meikkivoidetta niin usein niin siksi pesi ne meikit suihkussa vain kolmen neljän päivän välein. Kotona jäänyt vähän hygieniat opettamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista, imelää, hyvin voimakastakin hajua voi aiheuttaa esimerkiksi ientulehdus. Sitä ei itse huomaa välttämättä lainkaan, mutta samassa pienessä tilassa, kuten vaikka vessakopissa, haju voi olla todella tuju.
Ap on työpaikkakiusaaja. Juuri tuollaisten ihmisten takia oon nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä. Oon joutunu just tuollaisten ihmisten kiusaamaksi aikanaan. Selän takana puhuttiin kuinka haisen pahalle yms. En tiedä itse edelleenkään mikä minussa haisee. Ei ole eläimiä, huolehdin hygieniasta. Käyn kaks kertaa päivässä pesulla ja muuta.
Oon yksinäinen. Karttelen nykyään ihmisiä niin en aiheuta hajullani niille mitään ongelmaa. Silti kaupassa on joskus käytävä. Huomaan kuinka ihmiset nyrpistelee kun kävelen ohi.
Mietippä ap itse jos joutuisit mun kaltaiseen tilanteeseen ettet voi käydä enää missään, eikä ole enää mitään elämässä. Sinun kaltaiset ihmiset on aiheuttanut mulle tämän tilanteen. Mulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin kuolla pois ja mennä maan alle haisemaan etten vain saastuta muiden hengitysilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri ei saa hajusta huomauttaa. Ellei nyt satu olemaan aivan kuten ihana persoonallisuus ja pysty puhumaan asiasta äidillisen rakastavasti. Kerro esimiehelle, jonka tehtävä on hoitaa asia kuntoon tyylikkäästi. Jos esimies ei hoida asiaa, tai pahentaa tilannetta, ota hienovaraisesti yhteyttä yrityksenne henkilöstöosastoon, työsuojelupäällikköön tai työsuojeluvaltuutettuun.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:53"]
Ap on työpaikkakiusaaja. Juuri tuollaisten ihmisten takia oon nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä. Oon joutunu just tuollaisten ihmisten kiusaamaksi aikanaan. Selän takana puhuttiin kuinka haisen pahalle yms. En tiedä itse edelleenkään mikä minussa haisee. Ei ole eläimiä, huolehdin hygieniasta. Käyn kaks kertaa päivässä pesulla ja muuta.
Oon yksinäinen. Karttelen nykyään ihmisiä niin en aiheuta hajullani niille mitään ongelmaa. Silti kaupassa on joskus käytävä. Huomaan kuinka ihmiset nyrpistelee kun kävelen ohi.
Mietippä ap itse jos joutuisit mun kaltaiseen tilanteeseen ettet voi käydä enää missään, eikä ole enää mitään elämässä. Sinun kaltaiset ihmiset on aiheuttanut mulle tämän tilanteen. Mulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin kuolla pois ja mennä maan alle haisemaan etten vain saastuta muiden hengitysilmaa.
[/quote]
Pakko se on kuitenkin muistaa, että mikäli ihminen haisee todella pahalle, niin sitä voi olla tosiaan vaikea olla näyttämättä.
Onpa kuuleman mukaan joskus kaupassa myyjä oksentanut kassan roskikseen, kun palveltava asiakas on haissut niin pahalta (tämä asiakas tosin oli puultsari, joka oli likaisissa vaatteissa ja ties monennetko kuset housuissa...). Ja sille ei enää voi mitään, jos voimakas haju saa oksennusrefleksin aikaiseksi.
Meillä oli lapsena niitä eläimiä ja ne tosiaan haisivat sitten vaatteissa, eli tiedän tosiaan, miltä sinusta tuntuu. Minua kiusattiin koko yläaste-aika siitä osittain ala-asteellakin (vanhempien eläinten haaliminen alkoi kun olin viidennellä).
Sitä kiusaamista, nälvimistä ja "hyi vittu mikä täällä haisee??" -huutelua kesken tunnin sain kestää koko ajan. Kukaan ei halunnut olla kanssani tekemisissä ja pienessä koulussa olin kaikkien silmätikku.
Olin todella yksin ja surullinen. Kun ei asia edes ollut minun syytäni, minä sain vain kärsiä siitä, että eläinten kasvattamisesta tuli tärkeämpää kuin omat lapset, eikä siisteydestäkään jaksettu huolehtia.
Ihan loppuvaiheessa aina kun tulin kotiin, niin vaatteet menivät välittömästi pesukoneeseen ja sieltä kuivuriin ja sitten siivottuun kaappiin, jossa oli raikastelappuja. Aamulla ennen lähtöä vielä reippaasti hajustetta, mutta ei se pahemmin auttanut, kun koko talo haisi.
Kun sitten lähdin pois, niin vaatteet piti pestä useita kertoja korkeassa lämpötilassa, ennenkuin haju alkoi kunnolla lähteä.
Toivottavasti sinun ongelmaasi löytyisi vielä ratkaisu. Elät todella vaikeassa asemassa, eikä sitä kovin moni ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:53"]
Ap on työpaikkakiusaaja. Juuri tuollaisten ihmisten takia oon nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä. Oon joutunu just tuollaisten ihmisten kiusaamaksi aikanaan. Selän takana puhuttiin kuinka haisen pahalle yms. En tiedä itse edelleenkään mikä minussa haisee. Ei ole eläimiä, huolehdin hygieniasta. Käyn kaks kertaa päivässä pesulla ja muuta.
Oon yksinäinen. Karttelen nykyään ihmisiä niin en aiheuta hajullani niille mitään ongelmaa. Silti kaupassa on joskus käytävä. Huomaan kuinka ihmiset nyrpistelee kun kävelen ohi.
Mietippä ap itse jos joutuisit mun kaltaiseen tilanteeseen ettet voi käydä enää missään, eikä ole enää mitään elämässä. Sinun kaltaiset ihmiset on aiheuttanut mulle tämän tilanteen. Mulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin kuolla pois ja mennä maan alle haisemaan etten vain saastuta muiden hengitysilmaa.
[/quote]
Pakko se on kuitenkin muistaa, että mikäli ihminen haisee todella pahalle, niin sitä voi olla tosiaan vaikea olla näyttämättä.
Onpa kuuleman mukaan joskus kaupassa myyjä oksentanut kassan roskikseen, kun palveltava asiakas on haissut niin pahalta (tämä asiakas tosin oli puultsari, joka oli likaisissa vaatteissa ja ties monennetko kuset housuissa...). Ja sille ei enää voi mitään, jos voimakas haju saa oksennusrefleksin aikaiseksi.
Meillä oli lapsena niitä eläimiä ja ne tosiaan haisivat sitten vaatteissa, eli tiedän tosiaan, miltä sinusta tuntuu. Minua kiusattiin koko yläaste-aika siitä osittain ala-asteellakin (vanhempien eläinten haaliminen alkoi kun olin viidennellä).
Sitä kiusaamista, nälvimistä ja "hyi vittu mikä täällä haisee??" -huutelua kesken tunnin sain kestää koko ajan. Kukaan ei halunnut olla kanssani tekemisissä ja pienessä koulussa olin kaikkien silmätikku.
Olin todella yksin ja surullinen. Kun ei asia edes ollut minun syytäni, minä sain vain kärsiä siitä, että eläinten kasvattamisesta tuli tärkeämpää kuin omat lapset, eikä siisteydestäkään jaksettu huolehtia.
Ihan loppuvaiheessa aina kun tulin kotiin, niin vaatteet menivät välittömästi pesukoneeseen ja sieltä kuivuriin ja sitten siivottuun kaappiin, jossa oli raikastelappuja. Aamulla ennen lähtöä vielä reippaasti hajustetta, mutta ei se pahemmin auttanut, kun koko talo haisi.
Kun sitten lähdin pois, niin vaatteet piti pestä useita kertoja korkeassa lämpötilassa, ennenkuin haju alkoi kunnolla lähteä.
Toivottavasti sinun ongelmaasi löytyisi vielä ratkaisu. Elät todella vaikeassa asemassa, eikä sitä kovin moni ymmärrä.
[/quote]
Oli meilläkin kotona eläimiä, koiria, undulaatteja, kaneja, mutta silti eläimet hoidettiin hyvin ja niittenkin puhtaudesta huolehdittiin ihan yhtälailla kuin ihmisten ja koko kodin.
Tuollainen "eläinrakkaus" ei ole oikeanlaista eläinrakkautta, että eläimetkin pidetään niin likaisissa olosuhteissa että koko asunto löyhkää ja se lemu tarttuu ihmisiinkiin.
Jos touhu menee tollaiseksi on jo kyse jostakin mielenterveysongelmasta ja paikalle tarvittaisiin niin eläin- kuin lastensuojeluvalvojatkin.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:53"]
Ap on työpaikkakiusaaja. Juuri tuollaisten ihmisten takia oon nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä. Oon joutunu just tuollaisten ihmisten kiusaamaksi aikanaan. Selän takana puhuttiin kuinka haisen pahalle yms. En tiedä itse edelleenkään mikä minussa haisee. Ei ole eläimiä, huolehdin hygieniasta. Käyn kaks kertaa päivässä pesulla ja muuta.
Oon yksinäinen. Karttelen nykyään ihmisiä niin en aiheuta hajullani niille mitään ongelmaa. Silti kaupassa on joskus käytävä. Huomaan kuinka ihmiset nyrpistelee kun kävelen ohi.
Mietippä ap itse jos joutuisit mun kaltaiseen tilanteeseen ettet voi käydä enää missään, eikä ole enää mitään elämässä. Sinun kaltaiset ihmiset on aiheuttanut mulle tämän tilanteen. Mulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin kuolla pois ja mennä maan alle haisemaan etten vain saastuta muiden hengitysilmaa.
[/quote]
Pakko se on kuitenkin muistaa, että mikäli ihminen haisee todella pahalle, niin sitä voi olla tosiaan vaikea olla näyttämättä.
Onpa kuuleman mukaan joskus kaupassa myyjä oksentanut kassan roskikseen, kun palveltava asiakas on haissut niin pahalta (tämä asiakas tosin oli puultsari, joka oli likaisissa vaatteissa ja ties monennetko kuset housuissa...). Ja sille ei enää voi mitään, jos voimakas haju saa oksennusrefleksin aikaiseksi.
Meillä oli lapsena niitä eläimiä ja ne tosiaan haisivat sitten vaatteissa, eli tiedän tosiaan, miltä sinusta tuntuu. Minua kiusattiin koko yläaste-aika siitä osittain ala-asteellakin (vanhempien eläinten haaliminen alkoi kun olin viidennellä).
Sitä kiusaamista, nälvimistä ja "hyi vittu mikä täällä haisee??" -huutelua kesken tunnin sain kestää koko ajan. Kukaan ei halunnut olla kanssani tekemisissä ja pienessä koulussa olin kaikkien silmätikku.
Olin todella yksin ja surullinen. Kun ei asia edes ollut minun syytäni, minä sain vain kärsiä siitä, että eläinten kasvattamisesta tuli tärkeämpää kuin omat lapset, eikä siisteydestäkään jaksettu huolehtia.
Ihan loppuvaiheessa aina kun tulin kotiin, niin vaatteet menivät välittömästi pesukoneeseen ja sieltä kuivuriin ja sitten siivottuun kaappiin, jossa oli raikastelappuja. Aamulla ennen lähtöä vielä reippaasti hajustetta, mutta ei se pahemmin auttanut, kun koko talo haisi.
Kun sitten lähdin pois, niin vaatteet piti pestä useita kertoja korkeassa lämpötilassa, ennenkuin haju alkoi kunnolla lähteä.
Toivottavasti sinun ongelmaasi löytyisi vielä ratkaisu. Elät todella vaikeassa asemassa, eikä sitä kovin moni ymmärrä.
[/quote]
Oli meilläkin kotona eläimiä, koiria, undulaatteja, kaneja, mutta silti eläimet hoidettiin hyvin ja niittenkin puhtaudesta huolehdittiin ihan yhtälailla kuin ihmisten ja koko kodin.
Tuollainen "eläinrakkaus" ei ole oikeanlaista eläinrakkautta, että eläimetkin pidetään niin likaisissa olosuhteissa että koko asunto löyhkää ja se lemu tarttuu ihmisiinkiin.
Jos touhu menee tollaiseksi on jo kyse jostakin mielenterveysongelmasta ja paikalle tarvittaisiin niin eläin- kuin lastensuojeluvalvojatkin.
[/quote]
Voi kuule, lapsuudenkodissani oli kaikki niin päin helvettiä kuin mahdollista. Koti oli todella sotkuinen, vanhemmat pahoinpitelivät lapsia sekä fyysisesti että henkisesti ja koulussa sitten kiusattiin ja eristettiin kotoa johtuvan hajun vuoksi.
Niin ja näitä lastensuojeluvalvojia ei homma kiinnostanut (kaikki tapahtui 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa).
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:35"]Mietin tuota kuvaamista vielä. Melkein mahdotonta, mutta jos vertais johonkin yhtä pahaan hajuun...eli pahimpaan pultsariin jos hajun voimakkuudessa ja ällöttävyydessä jos vertais. Haju ei siis sama, eikä samankaltainen. Pultsareiden lemua luonnehtisin happamaksi ja siihen verrattuna tämä neito haisee imelähkölle.
ap
[/quote] roskapussit viemättä, tiskit tiskaamatta, kotieläimet jotka nukkuvat myös sängyssä. Likaiset petivaatteet, vaatteet lojuvat lattialla ja poltellaan tupakkaa, ehkä poltellaan muutakin.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:38"]
Työterveyshoitajana voin sanoa, että asia ei kuulu työterveyshuoltoon millään tavalla. Sieltä käsin ei voida pyytää käymään ketään tällaisessa asiassa.
[/quote]Eli peset kätesi :(
[/quote]
Olkoon sitten vaikka käsien pesua, mutta tällaiset asiat eivät kuulu työterveyshuollolle, kuten ei opiskelijoiden mölyäminen tunnilla tai työntekijän irtisanominen. Niitäkin on pyydetty.
AP:n viestistä käy selkeääkin selkeämmin ilmi että "haisulista" juoruillaan duuniporukassa ja jopa veikkaillaan milloin asiakkailta tulis palautetta. Todella törkeää toimintaa, enpä haluaisi olla tälläisellä työpaikalla töissä!!
Mun mielestä kaikista parasta olisi itse, hienovaraisesti ja kahdenkesken ottaa asia puheeksi. Niin että tytölle ei tule sellaista tunnetta että on yleinen juoruilun ja pilkan kohde (eli ei missään nimessä pidä sanoa että "me ollaan huomattu..."), mielummin jopa niin että tyttö ajattelisi että "onneksi sanoit ennen kuin muut huomaa" vaikka se ei olisikaan totta. Jos se ei itse osaa/halua niin silloin esimies on paras vaihtoehto. Ei todellakaan puhuta työkavereiden kanssa asiasta, oikein työpaikkakiusaamisen malliesimerkki! Miltähän AP:sta mahtaisi tuntua tuon tytön asemassa!
Ette voi mitenkään tietää varmasti mistä haju johtuu tai tietääkö hän siitä itse. Ja kyllä säälittää tytön puolesta kun nimittelet(te) haisuliksi ja kohtelette tuolla tavalla.
voisitteko sopia jonkun työkaverin kanssa, että yritätte johdattaa keskustelua. Puhutte yhdessä vaikka uudesta deodorantista, jota olet kokeillut, joka on tosi tehokas tms. Ja kokeilette jos haisuli lähtee keskusteluun mukaan.kyllä hän varmaan arvaa tarkoituksenne, mutta jotenkin se tuntuisi lempeämmältä tavalta tarttua ongelmaan.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:31"]
Miehet kyllä sanovat toisilleen suoraan tuollaiset asiat. "Hitto, kun jätkä haisee, etkö suihkussa ikinä käy?"
Miksi me naiset arvailemme täällä toisen hajua, miksi ei voi kysyä suoraan ja sanoa, että jotain tarttis tehdä. Ei se ole törkeää. Törkeämpää on saastuttaa ympäristöä päästelemällä kaasuja tai mitä hän sitten tekeekään, pissa housuunsa, polttaa kannabista, käyttää navetta/hevostallivaatteita töissä ??
[/quote]
No pidetäänpäs kuule mielessä. Seuraavan kerran kun näen puolituttavan vähän ehostamattomampana, niin tokaisen "Hemmetti kun ämmä on ruma! Etkö peiliä omista?".
Ei, kyllä minä taidan olla liian sivistynyt sellaiseen.
[/quote]
No kerropa nyt sitten miten itse kysyisit ystävällisesti toiselta, että tiedätkö lemuavasi? "Hmmm... oletko muuten huomannut millainen on ominaishajusi", "Asiasta toiseen- miten usein muuten peseydyt?"
[/quote]
No esim. "tätä on nyt vähän kiusallista sanoa, mutta se on valitettavasti sanottava. Olemme huomanneet, että sinussa on.. noh, omalaatuinen tuoksahdus, joka häiritsee ihmisiä. Olisi kiva, jos pystyisit korjaamaan asian?".
[/quote]
No musta ainakin olisi kivampaa, jos vaikkapa työterveyden sh tekisi tuon. Siinä keskustelussa sitten tulisi todennäköisemmin sekin ilmi, jos johtuisi vaikkapa jostakin sairaudesta.