Lue keskustelun säännöt.
Eroaisitko sinä jos sinulla olisi tällainen suhde?
25.02.2014 |
Meillä on kaksi lasta, yhdessä on oltu kohta 7 vuotta. Tulin vahingossa raskaaksi hyvin pian tapaamisemme jälkeen, ja emme olekaan koskaan saaneet kokea sitä aikaa ja vapautta ennen lapsia... tai olemme, mutta vain muutaman kuukauden plus esikoisen raskausaika. Asumme omassa talossa, lainaa on vain tästä, ei muusta. Mies on töissä, minä palasin koulun penkille kotiäitivuosien jälkeen.
Me riitelemme jatkuvasti. Minusta tuntuu, että olen pelkkä kotiorja, jonka on tehtävä kaikki ellei itse pyydä jotain. Mies auttaa, jos pyydän, ja tekee sitten kaiken minkä tekee omalla tavallaan, ja se alkaa tehdä minut hulluksi. Tuntuu, että minun pitää muistaa kaikki: hampaiden pesuista terveelliseen ruokaan (eli edes joku hiton kurkunpala lautasen reunalle esittämään kasvisten osuutta). Mies sanoo, että kaikki mikä on minulle tärkeää lasten suhteen, on hänelekin tärkeää, mutta ei hän kuitenkaan muista puoliakaan. Hän myös viihtyisi kotona aina, jos haluan että teemme yhdessä jotain, minun pitää se organisoidakin. Jos haluan, että teemme kaksistaan jotain, sekin minun pitää ehdottaa, sitten muistuttaa ja sitten lopulta järjestää itse. Mies ei ole mitenkään päin spontaani, minä olen (olisin). Saan kyllä mennä yksin tai kaverin kanssa (joita minulla ei paljoa ole, sekin surettaa), mies kyllä on lasten kanssa.
Seksi meillä on surkeaa ja sitä on aina vain vähemmän. Miestä ei haluta yhtä paljon kuin minua, ja hän mieluiten panisi minua sängyssä illalla kun lapset nukkuu ja niin, että esileikki kestää 10s ja sitten mies tulee sisään, hän tekee näin koska hänellä on välillä vaikueksia saada sitä ylös ja pysymään ylhäällä, eli heti kun se seisoo niin tilaisuus pitää käyttää. Minä olen kaivannut intohimoa mutta sitä ei ole. Emme ole panneet muualla kuin makkarissa, vaikka meillä on kuusi muutakin huonetta ja olemme asuneet tässä kolme vuotta.
Mies on hyvä isä, ja ei juo eikä lieku ympäriinsä. Olen paska kun mietin hyvän miehen jättämistä eikö? Mutta olen vain niin väsynyt kaiken kannatteluun ja kaikesta muistutteluun ja seksin kerjäämiseen... ja olen yrittänyt elää omaa elämääni, mutta ei se kuulkaa ole kauhean kivaa kun suhteessa menee huonosti. Miehen mielestä tosin ainoa huono asia on että hän joskus unohtaa jotain ja se, kun minä aina vain valitan. En tiedä, mitä tehdä.
Kommentit (52)
Kuulostaa aika paljon meidän tilanteelta sillä erolla, että rakastan miestäni tosi paljon ja olen yrittänyt miettiä, miten saisin muutettua itseäni. Olen just vähän sellainen takakireä kontrollifriikki, mies taas monissa asioissa enemmän hälläväliä-tyyppi. Jos joku osaa neuvoa, niin kiitollisena otan kaikki itsenikehittämisvinkit vastaan ;) Tsemppiä teille ap, toivotaan että tilanne paranee tuosta! Mitään neuvoja en valitettavasti osaa itse antaa, paitsi että en eroaisi vaan yrittäisin itse vaikuttaa siihen, että suhde paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan eka sun kannatta miettiä tuota sun lausetta " tekee sitten kaiken minkä tekee omalla tavallaan, ja se alkaa tehdä minut hulluksi."
Miksi SINUN tapasi on se ainoa oikea. Sinun pitää hyväksyä mienen tapa tehdä asioita. vaikka ne poikkeaisivatkin sinun tavastasi.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 13:35"]Lisäisin ylläolevaan tekstiin vielä sen että tuolla takakireydellä ja joustamattomuudella ei se miehen vaihtaminenkaan auta. Muutu tai olet tyytymätön ihan jokaiseen mieheen.
[/quote]
En ole vaihtamassa miestä, haistakaa paska kun ette sitä voi uskoa. Minä kysyin neuvoja, sain niitä, kiitos. Mutta koettakaa edes lukea mitä kirjoitan, ennen kuin tulette ilkeinä kommentoimaan. Ap.
[/quote]
Kyllä se on ymmärretty ap, pointti tuossa vaan on se, että jos et itse näe omia virheitäsi, tulet toistamaan ne MAHDOLLISISSA tulevissakin suhteissa.
Ja eikö sekin nyt ole aika surullista, jos teidänkin suhde voisi voida ihan hyvin, jos sä saisit tuon oman asenneongelmasi hoidettua?
Parisuhde ei ole valtataistelua, perhe-elämä ei ole suorituskenttä, josta jaetaan pisteitä sen mukaan kuka tekee kaiken parhaiten. Rakasta siten kuin toivoisit itseäsi rakastettavan, ja lopeta jatkuva vaatiminen.
Hommaa sivusuhde jonkun kivan, varatun miehen kanssa täyttämään seksivajetta. Tee se niin varovasti, ettei mies saa tietää asiasta. Tämä on oikeasti yksi vaihtoehto. Teillä on lapset kasvatettavana ja ero sen takia huonoin mahdollinen vaihtoehto. Saat sivusuhtesta voimaa päästä vaikean elämänvaiheen (lapset pieniä) yli. Mutta karu totuus on, ettei seksielämä miehesi kanssa hyvin suurella todennäköisyydellä tule koskaan olemaan mitään tuota kummempaa. Ei siinä mitkään sauvat auta, ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ei se oikeasti ole kiva juttu, että avioliiton hintana on se, että joudut luopumaan hyvästä seksielämästä. Meillä on ihan aikuisten oikeasti vain yksi elämä.
Normaalia perhe-elämää. Koita pysyä hellan ääressä ahkerammin, ja muista siivota, että pyykätä päivittäin. Vielä, kun annan miehelle seksiä silloin, kun mies sitä haluaa, niin perhe-elämäsi on suorastaan loistavaa. Omat seksi-addiktiosi hoitele vaikka sauvalla ei siihen toista miestä ja pettämistä tarvita. Olet harvinaisen onnellisessa asemassa ja täälläkin moni kadehtii sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:29"]
Kuulostaa aika paljon meidän tilanteelta sillä erolla, että rakastan miestäni tosi paljon ja olen yrittänyt miettiä, miten saisin muutettua itseäni. Olen just vähän sellainen takakireä kontrollifriikki, mies taas monissa asioissa enemmän hälläväliä-tyyppi. Jos joku osaa neuvoa, niin kiitollisena otan kaikki itsenikehittämisvinkit vastaan ;) Tsemppiä teille ap, toivotaan että tilanne paranee tuosta! Mitään neuvoja en valitettavasti osaa itse antaa, paitsi että en eroaisi vaan yrittäisin itse vaikuttaa siihen, että suhde paranee.
[/quote]
Vastaaja 34. entinen takakireä vastaa:
Meillä 2 perussääntöä muutti meidän parisuhteen keskustelutavan kokonaan. Eli vähensi riitoja n 90% ja sai aikaan todellisia muutoksia.
Eli sääntö 1. Jos jokin toisen tekemä asia VITUTTAAAAAAAAAAA ja korpeaa aivan armottomasti ( esim. ennen se kun tulin himaan ja kaikki päivälliskamat oli pöydässä, vaikka ruokailu oli loppunut jo tunti sitten, tai lasten ulkovaatteet märkinä ja rytyssä eteisessä), se asia otetaan puheeksi vasta seuraavana päivänä, kun tunnekuohu on ohi, JOS se seuraavana päivänä vielä tuntuu asialta johon pitää saada muutos.
Eli kiukuspäissään ei aleta rääpimään päätä ja nalkuttamaan. Ja voin sanoa että 90% vitutuksista sen lähde on enemmän oma itse, oma vireystila jne. kuin se todellinen tilanne. Näin ollen myös vähintään puolet asioista ehtii jo unohtua sen vuorokauden aikana, eikä seuraavana edes muista että jokin vituttu eilen. Ja toisaalta jos asia on oikeasti tärkeä, sitä on ehtinyt miettiä, sen pystyy esittämään ilman tunnekuohuja ja on itse ehtinyt jo miettiä mahdollista ratkaisuideaa ongelmaan.
Sääntö 2: Kun toinen kertoo jostain epäkohdasta, johon toivoo muutosta, toinen osapuoli KUUNTELEE RAUHASSA LOPPUUN SAAKKA, eikä ala räpättää mitään vastasössötystä, että no mut säkin teet sitä ja tätä ja tota ja silloinkin teit niin!
Eli toisella on oikeus rauhassa tulla kuulluksi, ja toinen ottaa sen asian vastaan. Ehkä jää pohtimaan ja palaa siihen päivän, parin päästä ja asian hoidosta sovitaan sitten.
Ja vielä on yksi asia: ole armollinen. Mun mies ei vieläkään saa kovin usein niitä lasten kuravaatteita pesuun tai onnistu pitämään eteistä siistinä. Mä onnistun katsomaan sitä jo rakkaudella ja sanomaan asiasta neutraalisti. Mies taas kestää huumorin kanssa sen, että mä kerään astioita likoamaan tiskialtaaseen jatkuvasti, vaikka hän inhoaa sitä, ja haluaisi että lavuaari olisi aina tyhjä ja puhdas.
Nyt siskot se vanne pois pään ympäriltä! ELämä on kivaa kun on itse kiva!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:29"]
Kuulostaa aika paljon meidän tilanteelta sillä erolla, että rakastan miestäni tosi paljon ja olen yrittänyt miettiä, miten saisin muutettua itseäni. Olen just vähän sellainen takakireä kontrollifriikki, mies taas monissa asioissa enemmän hälläväliä-tyyppi. Jos joku osaa neuvoa, niin kiitollisena otan kaikki itsenikehittämisvinkit vastaan ;) Tsemppiä teille ap, toivotaan että tilanne paranee tuosta! Mitään neuvoja en valitettavasti osaa itse antaa, paitsi että en eroaisi vaan yrittäisin itse vaikuttaa siihen, että suhde paranee.
[/quote]
Vastaaja 34. entinen takakireä vastaa:
Meillä 2 perussääntöä muutti meidän parisuhteen keskustelutavan kokonaan. Eli vähensi riitoja n 90% ja sai aikaan todellisia muutoksia.
Eli sääntö 1. Jos jokin toisen tekemä asia VITUTTAAAAAAAAAAA ja korpeaa aivan armottomasti ( esim. ennen se kun tulin himaan ja kaikki päivälliskamat oli pöydässä, vaikka ruokailu oli loppunut jo tunti sitten, tai lasten ulkovaatteet märkinä ja rytyssä eteisessä), se asia otetaan puheeksi vasta seuraavana päivänä, kun tunnekuohu on ohi, JOS se seuraavana päivänä vielä tuntuu asialta johon pitää saada muutos.
Eli kiukuspäissään ei aleta rääpimään päätä ja nalkuttamaan. Ja voin sanoa että 90% vitutuksista sen lähde on enemmän oma itse, oma vireystila jne. kuin se todellinen tilanne. Näin ollen myös vähintään puolet asioista ehtii jo unohtua sen vuorokauden aikana, eikä seuraavana edes muista että jokin vituttu eilen. Ja toisaalta jos asia on oikeasti tärkeä, sitä on ehtinyt miettiä, sen pystyy esittämään ilman tunnekuohuja ja on itse ehtinyt jo miettiä mahdollista ratkaisuideaa ongelmaan.
Sääntö 2: Kun toinen kertoo jostain epäkohdasta, johon toivoo muutosta, toinen osapuoli KUUNTELEE RAUHASSA LOPPUUN SAAKKA, eikä ala räpättää mitään vastasössötystä, että no mut säkin teet sitä ja tätä ja tota ja silloinkin teit niin!
Eli toisella on oikeus rauhassa tulla kuulluksi, ja toinen ottaa sen asian vastaan. Ehkä jää pohtimaan ja palaa siihen päivän, parin päästä ja asian hoidosta sovitaan sitten.
Ja vielä on yksi asia: ole armollinen. Mun mies ei vieläkään saa kovin usein niitä lasten kuravaatteita pesuun tai onnistu pitämään eteistä siistinä. Mä onnistun katsomaan sitä jo rakkaudella ja sanomaan asiasta neutraalisti. Mies taas kestää huumorin kanssa sen, että mä kerään astioita likoamaan tiskialtaaseen jatkuvasti, vaikka hän inhoaa sitä, ja haluaisi että lavuaari olisi aina tyhjä ja puhdas.
Nyt siskot se vanne pois pään ympäriltä! ELämä on kivaa kun on itse kiva!
[/quote]
Suuret kiitokset, nämä vinkit menee meillä heti kokeiluun!
t. 44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet onnistunut tulemaan vahinkoraskaaksi miehen kanssa jota ei naiset siinä mielessä kiinnosta? Sopikaa miehen kanssa että elätte yhdessä ja kumpikin hankkii rakastajan seksiä varten.
Minusta tuossa tilanteessa on paljonkin tehtävissä ja teillä on paljon ymmärtämättä elämässä. Minusta on väärin, että olet patjana maannut ja nyt kun pikkurouvaa ei enää huvita, hän on viemässä lapsilta ehjän perheen. Seisokin parantamiseen voi ostaa penispumpun ja penisrenkaan. Pumppu toimii tyhjiöperiaatteella eli kun ilma poistuu, veri virtaa penikseen. Penisrenkaalla estetään lerpahtaminen. Minusta sinulla on aivan erilainen temperamentti kuin miehelläsi ja sinulta puuttuvat neuvottelutaidot. Niitä kannattaa opetella, kun ei muuten hoksaa. Mene kirjastoon ja hae ulkopuolista apua, psykologi tai vastaava. Yritä nyt edes hyvä nainen, et sä voi olla noin lapanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde ei ole valtataistelua, perhe-elämä ei ole suorituskenttä, josta jaetaan pisteitä sen mukaan kuka tekee kaiken parhaiten. Rakasta siten kuin toivoisit itseäsi rakastettavan, ja lopeta jatkuva vaatiminen.
Juuri näin! Olen itse aloittamassa avoelämää ja tätä muistuttelen itselleni jatkuvasti. Rakastan poikaystävääni sellaisena kuin hän on kaikkine ominaisuuksineen ja puutteineen. En pyri muuttamaan häntä, vaikka toimimmekin joissain asioissa eri tavalla. Hän saa olla oma ihana itsensä, minulle täydellinen. Samoin uskon ja toivon, että hän ajattelee minusta. En ole täydellinen, vaikka kovasti siihen pyrinkin. ;)
AP, unohda haaveesi siitä, että miehesi muuttuisi. Anna hänen olla sellainen kuin hän on. Liika kontrollointi ja vaatiminen on tukahduttavaa. Kaikkea hyvää perheellesi.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 12:56"]
Tosi vaikea sanoa, tietenkin voit vain itse päättää asiasta. Mulle kuitenkin tuli tunne, että en vielä eroaisi. Tuli mieleen, että yrittäisin tehdä omasta elämästäni mahdollisimman kivaa: etsisin uusia harrastuksia, mistä voisi saada uusia ystäviä (esim. näytelmäpiirit, joukkuelajit liikunnassa, elokuva/kirjallisuuskerhot?), kävisin niiden olemassa olevien ystävien kanssa esim pienillä matkoilla tai kokeilemassa jotain ihan uutta, vaikka kalliokiipeilyä (siis nyt ihan hatusta vedettynä). Kun mies kerran hoitaa lapsia.
Riidoista ja kotitöistä: on tietysti väärin, että sä joudut kantamaan päävastuun kaikesta, mutta ehkä sinuna kokeilisin jonkin aikaa asennoitua niin, että et välitä siitä, vaan järjestät asiat niin, että et yritä muuttaa miestä (jos olette 7 vuotta riidelleet asiasta niin tuskin hän alkaa kovin helpolla oma-aloitteiseksi kotitöissä). Vaan järjestä asiat tässäkin mahdollisimman helpoksi itsellesi: nakitat surutta miehelle puolet hommista.
Täytyy tosin myöntää, että intohimon puute on tosi vaikea juttu ja johti meidän suhteessa siihen, että kärsin todella ja ihastuin muihin ym. Ehkä kuitenkin yrittäisin vaan hammasta purren kestää jonkin aikaa, kun lapset ovat noin pieniä. Meillä selvisi, että miehellä on testosteroni tosi matalalla, ja kun sitä alettiin hoitaa niin tilanne parani.
[/quote]
Hei, kerrotko miten tuota testosteronijuttua alettiin hoitaa? Mun miehellä samoja epäilyksiä. juurikin tuo ettei seksi innosta. Silleen, periaatteessa innostaa ja ajatuksen tasolla, mutta sitten käytännössä ei vaan mikään onnistu. Eikä kuulemma oo mussa vika, haluaa kyllä muttei vaan sitteb kuitenkaan hommat etene mihinkään, väsyttää, ei jaksa innostua. Meillä se ero että pystytään puhumaan ja ollaankin just ihan vakavissa mietitty tätä testosteronijuttua. Olisin tosi kiitollinen jos kertoisit, miten tätä hoidetaan?
Ja tsempit ap:lle, en eroaisi tilanteessasi. Anteeksi ot.
[/quote]
Hei! (sorry ap) asia siis huomattiin lapsettomuustutkimusten yhteydessä (sekundäärinen lapsettomuus, esikoinen tuli luomuna tokalla yrittämällä). Ongelmien havaittiin johtuvan miehestä (ei normaaleja siittiöitä), syyn selvittely kesti kauan ja aivokasvaintakin epäiltiin, mutta sitä ei onneksi ollut vaan selittämätön aivolisäkehormonin (FSH) vajaatuotanto, joka puolestaan aiheutti testosteronin vajaatuotannon. Mahdollisesti asia voi olla myös päinvastoin, ilmeisesti tilanne on hyvin harvinainen ja lääkärit eivät oikein tiedä, mistä on kyse. Lisäksi hemoglobiini oli todella matala, johtuen jomman kumman hormonin vajeesta. Mies söi kuurin FSH-hormonia, jonka jälkeen siittiötilanne ja halukkuus palautui ja tulin raskaaksi, ja sen jälkeen hän on ottanut testosteronipiikkejä ja halukkuus on pysynyt ennallaan (testosteronipiikit taas lopettavat siittiöntuotannon, joten lastenhankinnan yhteydessä niitä ei voi käyttää, mutta tuo FSH toimi haluttomuuteen ja väsymykseen aivan yhtä hyvin, ellei jopa paremmin. Mun miehellä mm. aamuerektioiden täydellinen puute oli vinkki siitä, että kyseessä on paha fysiologinen ongelma, ei niinkään henkinen ongelma. Kannattaa selvittää asia! Ja ap:lle edelleen tsemppiä.
26:n kanssa samoilla linjoilla. Minä olen oman onneni seppä ja vain minä olen vastuussa omasta onnestani. Mäkin olen purkanut omaa tyytymättömyyttä ja pahaa oloa mieheeni, tosin pyytänyt anteeksi jälkeenpäin. Ja olen liikaa vaatinut, että mies täyttäisi noita vaatimuksiani (esim. että olisin onnellinen). Esim. itse olen ollut tyytymätön meidän suhteeseemme. Miehen näkökulma on, että kun on itse tyytyväinen ja onnellinen, niin miksi joku parisuhde olisi onneton, eli hän ei näe suhdettamme huonona. Eli mitä enemmän olen lakannut vaatimasta miestä olemaan minun onnellisuuteni lähde, vaan koittanut tehdä sitten vain niitä asioita jotka tuottaa minulle iloa ja olemaan vain itse vastuussa omasta onnellisuudestani -> olen huomannut, että mies yhtäkkiä pystyykin tekemään jotain mikä ilahduttaa minua (kun en ole koko aikaa energiallani vaatimassa miestä tekemään mitä itse haluan). Toiv. käsitit pointin. Jos meillä ei ole yhteisiä ilon tai harrastuksen aiheita, niin hyväksytään sekin. Ja itsekin olen saanut opetella, että minulla on minun tapani tehdä asiat ja mies saa etsiä omat tapansa (ja koitan olla puuttumatta niihin, välillä niin hirmu vaikeaa ;) ). Sekin voi helpottaa, ku lopettaa vaatimasta, että miehen tulisi tyydyttää sinut siten miten sinä haluat (tietty hän ei voi tietää, ellei asiasta voi suoraan puhua). Koittaa nauttia siitä mitä saa ja jos se ei riitä, niin itse tekee sen mitä vaaditaan sinun onneesi (olkoon kyse dildosta, siivousavusta tai hemmotteluloman järkkäämisestä itselleen). Voithan ottaa ajatusleikin, että mitä sitten tekisit oman onnellisuutesi eteen, jos et olisi yhdessä miehesi kanssa? Ja toteuttaa niitä asioita, en kuitenkaan kehoita hankkimaan gigoloa parisuhteeseen, ellei miehesi sellaista sinulle halua. Sitten kun huomaat olevasi itse onnellinen omaan elämääsi kohtaan ja jos silloinkin vielä koet tyytymättömyyttä miestäsi kohtaan, niin siinä vaiheessa voisi alkaa miettiä olisiko ero kaikille paras ratkaisu.