Pitkään sinkkuna olleet; kaipaatteko kosketusta?

Up!

En kaipaa mitenkään erityisesti. Hellyyttä ihmiseltä olen viimeksi saanut pari-kolme vuotta sitten, eikä se nyt niin mahtavaa ollut. Arvostusta itsenäni tarvitsen enemmän. Pyrin hyväksymään kaikki sellaisena kuin he ovat ja odottaisin muilta samaa. Mutta olen vissiin niin paska ihminen, kun en ole ulkoisesti täydellinen, että asiasta tulee aina huomauttaa. Joten annan olla. Eläimet hyväksyvät minut sellaisenaan ja kyllä sylissä kehräävä kissa paskan ihmissuhteen ja arvottavan kosketuksen voittaa.

Ei sitä oikein voi kaivata sellaista mitä ei ole koskaan saanut.

M34

Joskus, mutta en seksiä tippaakaan. Olisi kiva jos joku silittäisi ja halaisi. Onneksi nykyään on jo jotain ammattihalaajia, joille voi mennä halattavaksi ja vähemmässä puutteessa riittää kun käy normaalilla hierojalla tai jossain hemmotteluhoidossa. Olisi kiva saada aseksuaalinen suhde, jossa voisi paijailla ilman pelkoa jatkuvasta kähminnästä, vonkaamisesta yms., mutta sellaisen löytäminen on mahdotonta, joten mieluummin sitten näin.

Kyllä. Siksi hommasin seksisuhteen, kun en enää parisuhdetta halua. 

Onneksi on koira, jota saa silitellä ja joka kömpii kainaloon. Siinä minun pääasialliset kosketuskokemukseni. Kampaajalla ja kosmetologilla sitten saa kokea toisen ihmisen kosketusta. Niin on minulla puolisokin, mutta joo..

En kaivannut mutta kun luin näitä kommentteja ja muistin miltä se tuntuu niin kyllä kaipaan tietynlaista kosketusta, ei mitään lääppimistä. Ehkä jonkinlaista itsevarmaa ja miehistä kosketusta.

Tosi paljon. Ja seksiä. Olis ihana ku joku halais kunnolla ja sais tuntea sen ihon lämmön omaa vasten.

Koira tulee rinnan päälle makoilemaan pyynnöstä tai joskus nukkuu kainalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä oikein voi kaivata sellaista mitä ei ole koskaan saanut.

M34

Tämä on totuus.

Itsekin elin täysin tyytyväisenä vuosikausia miehen kanssa, joka ei sietänyt koskemista lainkaan. Pidin sitä täysin normaalina, koska niin lapsuudenkodissanikin oli aina vältelty koskemista – ei halattu meitä lapsia, ei osoitettu hellyyttä vanhempien kesken. Emme siis eksänkään kanssa koskeneet toisiamme koskaan, seksikin oli täysin mekaaninen tylsä suoritus. Enkä todellakaan kaivannut näistä mitään, en suhteemme aikana enkä eron jälkeen.

Kun sitten en enää halunnut uutta parisuhdetta mutta tuli tilaisuus aloittaa kaveriseksisuhde mieheen, joka olikin mitä hellin ja läheisyydenkipein, opin vasta haluamaan kosketusta. Oli mulle täysin uusi juttu ja olisi saanut jäädä kokematta. Nimittäin kun tämä juttu sitten parin vuoden päästä tuli päätökseen, jäljelle jäi valtava tarve tulla uudelleen kosketuksi. Ei tuon nimenomaisen miehen taholta, juttumme oli täysin puhtaasti kaveri- ja seksikeskeinen enkä häntä koskaan muuten miettinyt, mutta yleisesti. Ihoni jäi täysin riippuvaiseksi toisen lämmöstä ja nyt olen valtavassa läheisyyden puutteessa.

Eli kyllä se niin vain on, että mistä ei tiedä, sitä ei kaipaa. Monesti tuo kosketus vaan varmaan tarjotaan jo lapsuudessa ja siksi sitä ns normaali-ihminen osaa kaivata muilta kuin vakiona. Me muut sitten opitaan se vasta myöhemmin, jos tilaisuus tulee. Jos ei tule, sitä elää elämänsä täysin tyytyväisenä ilman.

Tietysti. Onhan koskettelu parasta

Kaipaan. Kosketus on ihmiselle elintärkeää. Luin artikkelin venäläisestä lastenkodista, jossa lapsikuolleisuus oli hurja. Kummallisesti aina yhdessä tietyssä sängyssä nukkuva lapsi selvisi hengissä muita paremmin. Syy selvisi. Paikan siivooja (yksi harvoista henkilökunnan jäsenistä) pysähtyi lepäämään yöllä ovea lähimpänä olevan sängyn viereen ja silitteli tauon aikana sängyssä makaavaa lasta.

Jos lapsi ei saa yhtään aikuisen kosketusta, se kuolee.

Kosketus on myös aikuisen hyvinvoinnin kannalta olennaista. Olemme apinoita: lajitoverin koskettelu on meille tyypillistä.

Itselläni on tilanne, että olen naimisissa mutta vaimoni on kadottanut kaikki halunsa.

Tuntuu pahalta kun talossa on nainen joka ei edes halaa, erotiikasta puhumattakaan.

M47

Kaipaan. Niin että sattuu.

Sitä ihmettelen kuinka nämä joilla on parisuhde eivät vain ojenna kättä ja puhu asioita selväksi.

Näin kun on yksin niin mistä edes voisin löytää oman ikäisiä järkeviä miehiä tai siis miehen, yhden kun löytäisi, riittäisi.

Tuskin eroan miljoonista sinkuista mitenkään. Onni heille jotka ovat vakkansa löytäneet. Jos mitenkään voisit olla arvostelematta ja vähättelemättä minua joka en ole ollut yhtä onnekas, olisi hienoa. Enhän minäkään tule neuvomaan miten liitossa eletään paitsi että tuossa ylhäällä on yksi neuvo.

Mee sen kumppanisi syliin. Jos siinä ei ole sulle tilaa niin menkää pariterapiaan. Joku teidät on yhdistänyt, etsikää se. Uutta kumppania koronan jälkeenkään on vaikea löytää.

En kaipaa. Olen ollut ilman seksiä ja kosketusta nyt 5 vuotta, enkä sitä juuri ajattele. Ei se nyt niin järisyttävää ole kun maailmassa on paljon mielenkiintoisempiakin asioita. N.

Kosketuksi tuleminen lienee yksi perustarpeista. Monet nisäkkäät vahvistavat suhdetta koskettelemalla, nuuskimalla ja rapsuttelemalla toisiaan - miksi ihminen olisi tästä poikkeus?

Ja kyllä, kosketuksi tuleminen tarve on valtava. Lähes yhtä vahvana on halu koskettaa toista. Pitkä yksinolo raastaa, vaikka lapsia voi sylitellä ja koirilta saa koirahellyyttä, mitkä eivät tietenkään ihan täysin vastaa sitä mistä tässä on puhe, mutta pelastavat ranteiden auki sahaamiselta.

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä oikein voi kaivata sellaista mitä ei ole koskaan saanut.

M34

Tämä on totuus.

..Snipeti snip..

 Eli kyllä se niin vain on, että mistä ei tiedä, sitä ei kaipaa. Monesti tuo kosketus vaan varmaan tarjotaan jo lapsuudessa ja siksi sitä ns normaali-ihminen osaa kaivata muilta kuin vakiona. Me muut sitten opitaan se vasta myöhemmin, jos tilaisuus tulee. Jos ei tule, sitä elää elämänsä täysin tyytyväisenä ilman.

Niin totta kuin vain voi olla.

Voi olla myös toisinkin päin eli kaipaa jotain sellaista, josta todellisuudessa ei pidäkkään sen koettuaan. Mutta kun on opetettu, että se jokin asia pitää olla. 

No tuo viimeinen on ihan oman ketjunsa aihe, joten ei siitä sen enempää.

En kaipaa, erosin 12 vuotta sitten. Avioliitossakaan ei liiemmin ollut kosketteluja viimeisinä vuosina.

Olen aseksuaali ja todennäköisesti aspergernainen.

Vierailija kirjoitti:

Joskus, mutta en seksiä tippaakaan. Olisi kiva jos joku silittäisi ja halaisi. Onneksi nykyään on jo jotain ammattihalaajia, joille voi mennä halattavaksi ja vähemmässä puutteessa riittää kun käy normaalilla hierojalla tai jossain hemmotteluhoidossa. Olisi kiva saada aseksuaalinen suhde, jossa voisi paijailla ilman pelkoa jatkuvasta kähminnästä, vonkaamisesta yms., mutta sellaisen löytäminen on mahdotonta, joten mieluummin sitten näin.

No, ei se mahdotonta ole, ehkä epätodennäköistä. Minulla on yhden naisen kanssa platoninen kaverisuhde jossa kiehnätään. En pidä häntä seksimielessä viehättävänä, niin ei tule kiusausta. Väärinymmärryksiltä ei tosin voi välttyä, ja hän asuu niinkin kaukana kuin Kiinassa...