Häät ja yksinäisyys

Minulla oli AP juuri samanlainen tilanne kuin sinulla, ja ymmärrän hyvin tuntemuksesi. Miehellä kyllä riitti kavereita, mutta minulla ei ollut kuin yksi tosiystävä. Muut olivat sellaisia hyvän päivän tuttuja, joita ei kuitenkaan häihin halua kutsua.

Suunnittelin hetken aikaa häitä, mutta muiden hää- ja polttarisuunnitelmia lukiessani tulin vain surulliseksi. Päätimme siis mennä maistraatissa naimisiin kahdestaan, ja lähteä suoraan tilaisuuden jälkeen häämatkalle etelään. Tästä on nyt kaksi vuotta aikaa ja näin jälkeenpäin olen ratkaisuun todella tyytyväinen. Panostimme hääjuhlan sijaan kalliisiin sormuksiin ja häämatkaan. Kävimme häämatkalta paluun jälkeen hääkuvauksessa, jota varten kävin kampaajalla, meikkaajalla ja tilasin kauniin kukkakimpun ja vuokrasin lyhyen hääpuvun. Eli sain kuitenkin sen prinsessapäivän, ja maistraattivihkiminen oli itse asiassa todella lämmin ja kaunis tilaisuus, vaikka kestikin vain hetken :) Hääkuvia katsoessa ei hääjuhlan poisjättäminen kaduta yhtään, sillä lopulta siitäkin tilaisuudesta jäävät jäljelle vain valokuvat, sormukset ja hääpuku :) Tsemppiä <3

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 17:38"]Ap, vaikka minä en naimisiin olekkaan menossa, tiedän  tuon tunteen aivan hirveän hyvin. Olen jo etukäteen ahdistunutkin siitä, että kun ei minulla ole yhtään ystävää kuka kaaso olisi jos joskus naimisiin menen, eikä sinne häihinkään ketään ketä kutsua. 

Miten se onkin että teini-iän jälkeen kaikilla jo on ne omat piirinsä, ja niihin on _todella_ vaikea päästä sisään... :( 

[/quote]arg no ei todellakaan ole näin! Vasta aikuisena ne oikeat ystävyydet muodostuvat. Toki nuoruusystäviäkin jää mutta monesti ne parhaat kaverit löytyvät vasta työpaikalta tai perhekerhoista tai harrastuksista. Ja todellakaan ei ole olemassa mitään piirejä ellet sitten elä jossain tyhjiössä missä kaikki ovat kusipäitä paitsi sinä. Jos säkin nyt vaan lakkaisit (siis ap) yrittämästä olla niiden naisten kaveri vaan yrittäisit vaan kysellä niiltä mitä kuulu. Tai keksi puheenaihetta jostain maailman tapahtumasta etkä miettisi koko ajan mitä ne on sinusta mieltä.

[/quote]

Mun työpaikalla muut on reippaasti yli 50-vee. Niillä on omat perhejutut, lapset ja lapsetlapset. Mitähän minä 25-vuotiaana niiden kanssa mahdollisesti työn ulkopuolella tekisin? Pikkupaikkakunta, jossa kaikki ovat tunteneet toisensa yläasteelta lähtien -> heillä on ne omat piirit joihin ei ulkopuolisia kaivata. Perhekerhoista? Minulla ei ole lapsia, eikä täällä ole perhekerhoja, kuten sanottua, paikkakunta on HYVIN pieni. Harrastuksista? Täällä voi harrastaa ulkoilua ja... kotona askartelua. Että niin, mistä siinä niitä kavereita löytää? Olen siis kusipää kun asun pikkupaikkakunnalla jossa niitä potentiaalisia kaveriehdokkaita ei asu joka nurkalla?

JOKAINEN pikkupaikkakunnalla asunut tietää miten ne kaverisuhteet muodostuu niissä - yläasteella, lukiossa. Sen jälkeen valtaosa muuttaa muualle, ne jotka jää, on perheellisiä ja pyörivät omissa porukoissaan.

Olen puhunut.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:48"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 17:38"]Ap, vaikka minä en naimisiin olekkaan menossa, tiedän  tuon tunteen aivan hirveän hyvin. Olen jo etukäteen ahdistunutkin siitä, että kun ei minulla ole yhtään ystävää kuka kaaso olisi jos joskus naimisiin menen, eikä sinne häihinkään ketään ketä kutsua. 

Miten se onkin että teini-iän jälkeen kaikilla jo on ne omat piirinsä, ja niihin on _todella_ vaikea päästä sisään... :( 

[/quote]arg no ei todellakaan ole näin! Vasta aikuisena ne oikeat ystävyydet muodostuvat. Toki nuoruusystäviäkin jää mutta monesti ne parhaat kaverit löytyvät vasta työpaikalta tai perhekerhoista tai harrastuksista. Ja todellakaan ei ole olemassa mitään piirejä ellet sitten elä jossain tyhjiössä missä kaikki ovat kusipäitä paitsi sinä. Jos säkin nyt vaan lakkaisit (siis ap) yrittämästä olla niiden naisten kaveri vaan yrittäisit vaan kysellä niiltä mitä kuulu. Tai keksi puheenaihetta jostain maailman tapahtumasta etkä miettisi koko ajan mitä ne on sinusta mieltä.

[/quote]

Mun työpaikalla muut on reippaasti yli 50-vee. Niillä on omat perhejutut, lapset ja lapsetlapset. Mitähän minä 25-vuotiaana niiden kanssa mahdollisesti työn ulkopuolella tekisin? Pikkupaikkakunta, jossa kaikki ovat tunteneet toisensa yläasteelta lähtien -> heillä on ne omat piirit joihin ei ulkopuolisia kaivata. Perhekerhoista? Minulla ei ole lapsia, eikä täällä ole perhekerhoja, kuten sanottua, paikkakunta on HYVIN pieni. Harrastuksista? Täällä voi harrastaa ulkoilua ja... kotona askartelua. Että niin, mistä siinä niitä kavereita löytää? Olen siis kusipää kun asun pikkupaikkakunnalla jossa niitä potentiaalisia kaveriehdokkaita ei asu joka nurkalla?

JOKAINEN pikkupaikkakunnalla asunut tietää miten ne kaverisuhteet muodostuu niissä - yläasteella, lukiossa. Sen jälkeen valtaosa muuttaa muualle, ne jotka jää, on perheellisiä ja pyörivät omissa porukoissaan.

Olen puhunut.

[/quote]siis asutko sä saarella jonkun 50 muun ihmisen kanssa? En voi uskoa että Suomessa on niin pientä paikkakuntaa ettei siellä ole ketään ihmistä joka haluaisi viettää edes hieman aikaa sun kanssa? Mä oon käynyt yli 20 v itseään vanhempien työkavereiden kanssa sienessä ja nuorempien kanssa museossa. Ja jos on oikesti niin sisäänpäin lämpiävä kylä niin et kai saaressa asu? Kai nyt edes 80 km säteellä siellä on edes joku ihminen kenen kanssa voit mennä vaikka sieneen tai lasten kanssa uimahalliin tai mitä ikinä siellä paikkakunnalla tehdään vapaa-aikana?

Mitä jos pyytäisit vaikka jotain tuttua lähtemään sun kanssa kahville, tuskin se sanoo että sorri meillä on nää piirit mihin sä et kuulu niin en voi lähteä sun kaa. Tai kutsut ne työkaverit teille grillaa tai kahvittelee?

Jos ei yksikään tuntemasi ihminen halua viettää sun kanssa aikaa niin joko asut ihan kamalassa paikassa tai sun pitää katsoa peiliin.

Jos koko elämän sisältö on sitä että "ei mulla ole kavereita " eikä voi edes naimisiin mennä kun "ei ne puhuis mulle häissä" niin sulla on todella pahoja ongelmia itsetunnon kanssa ja luultavasti myös sosiaaliset taidot täysin hukassa.

Mullakaan ei ole ystäviä, mutta ei myöskään miestä eikä lapsia! Ja olen 25. Jollain menee siis vielä suakin huonommin... Mutta haluaisin olla sulle kaveri! Ja tulla sitä kautta sun häihin :) Laita tänne joku sähköposti, jolla suhun saa yhteyttä. :)

Ongelmahan just on se, että missä niitä samanhenkisiä ihmisiä voi tavata? Mä teen töitä lähes yksin. Kaikissa harrastuksissa/kursseilla/vastaavissa on aina mummoja ja nuoria kävijöitä ei tunnu kiinnostavan pidempi ystävyyssuhde. Pelkkä hyvänpäiväntuttu ei paljon lämmitä, kun olisi ihana rupatella, tavata, purkaa sydäntä tai tehdä hauskoja juttuja yhdessä. Ja ne harvat ystävät joita jo on, tuntuu "pimittävän" omia ystäviään. (Eivät tietenkään tahallaan, eivät vaan näe asian tätä puolta.) Eli eivät kutsu mua mukaansa menoihin, mistä mä osaan mennä, jos en tiedä koska jotain tapahtuu? Aina menen, jos kutsutaan.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:02"]Mullakaan ei ole ystäviä, mutta ei myöskään miestä eikä lapsia! Ja olen 25. Jollain menee siis vielä suakin huonommin... Mutta haluaisin olla sulle kaveri! Ja tulla sitä kautta sun häihin :) Laita tänne joku sähköposti, jolla suhun saa yhteyttä. :)

Ongelmahan just on se, että missä niitä samanhenkisiä ihmisiä voi tavata? Mä teen töitä lähes yksin. Kaikissa harrastuksissa/kursseilla/vastaavissa on aina mummoja ja nuoria kävijöitä ei tunnu kiinnostavan pidempi ystävyyssuhde. Pelkkä hyvänpäiväntuttu ei paljon lämmitä, kun olisi ihana rupatella, tavata, purkaa sydäntä tai tehdä hauskoja juttuja yhdessä. Ja ne harvat ystävät joita jo on, tuntuu "pimittävän" omia ystäviään. (Eivät tietenkään tahallaan, eivät vaan näe asian tätä puolta.) Eli eivät kutsu mua mukaansa menoihin, mistä mä osaan mennä, jos en tiedä koska jotain tapahtuu? Aina menen, jos kutsutaan.

[/quote]mikset pyydä kaveria johonkin ja tuomaan mukaan myös jonkun kaverin?

Ja kukaan ei oikeastaan heti tavatessa jossain kurssilla tms halua heti tulla sydänystäväksi vaan kursseilla opitaan ja jos on samanhenkistä ihmistä niin voi ehkä mennä kahville tms. Siis voit ajatella asiaa vähän niin kuin seksiä. Miehestä näkyy läpi heti jos hän hakee seuraa seksitarkoituksessa, vaikka pidempäänkin suhteeseen ja elämänkumppaniksi mutta jos se himo näkyy siitä käytöksestä läpi niin se on luotaantyöntävää. Jos mä meen neulekurssille tarkoituksena löytää joku jolle voisi kertoa ongelmista parisuhteessa tai omasta yksinäisyydestä niin on aika varma että ne mukavaakin ihmiset vetäytyvät kuoreensa ja torjuvat mut.

Eli vielä kerran: hanki harrastus, mikä innostaa sua mistä saat itseluottamusta ja sitä kautta vaikka ihmisiä kenellä on samat mielenkiinnon kohteet. Vaikka se neulominen. Netti on pullollaan neulepalstoja, ihmiset kokoontuvat yhdessä neulomaan ja ovat tolkuttoman innoissaan siitä että joku kehuu niiden kutimia.

Älä siis etsi seuraa, etsi sisältöä elämääsi ja sitä kautta tulevat ystävät elämääsi.

Ja taas yksi esimerkki siitä, miksi kannattaa hankkia ensin oma elämä ja sitten vasta perhe...:( No, sulla ei sitten ole kavereita, aika hassu syy jättää häät viettämättä, että kun muut näkee ettei ole kavereita. En usko, että kukaan kiinnittää sellaiseen huomiota.

Järjestäkää sellaiset häät, joissa sukulaiset viihtyy eikä lähde kesken kaiken pois. Olen itse asiassa pitkään ihmetellytkin, miksi niin monet kokevat sukulaiset välttämättömänä pahana, mikä on pakko kutsua ja toivoa, että tajuavat lähteä mahdollisimman nopeasti pois jaloista että oikeat juhlat voivat alkaa. Ja voisiko mies vähän karsia kavereitaan ja kutsua heistä vain lähimmät, ettei kaverittomuutesi niin korostuisi?

Pitääkö ne omat kaverit olla naisia? Mä ainakin pidän mieheni kavereita ominakin kavereinani, eikä mua ole koskaan jätetty minkään porukan ulkopuolelle vain sen takia että olen nainen. Aina jos on miehen kavereita kylässä tai ollaan niiden kanssa ulkona, mä juttelen porukassa ihan samalla tavalla kuin kenen tahansa tuntemieni ihmisten kanssa.

Mitä kumman ihmisiä sellaiset ovat, jotka eivät voi jutella kuin oman sukupuolensa ja "omien" ystäviensä kanssa? Jos olette noin kauan olleet yhdessä, luulisi että tunnet ne miehenkin kaverit oikein hyvin ja voit niiden kanssa puhua.

Ei mullakaan ollut montaa ystävää jotka oisin häihinä voinut kutsua. Miehellä vain yksi. No haluttiin pienet häät. Mentiin kirkossa naimisiin. Meillä oli neljä vierasta. Meidän molempien vanhemmat vain. Miehellä ei ollut bestmania eikä mulla kaasoa. En halunnut että kaverit ois pitäneet polttareitakaan kun en kerran niitä häihin kutsunut. Mulla on iso suku ja miehellä pieni. Oishan noi häät voinut mennä paremminkin ns. enemmän "kaavan" mukaan, mutta oon ihan tyytyväinen. Sain kirkkohäät ja ketään turhia ihmisiä (siis kaukaisia sukulaisia) ei ollut paikalla ja jos kavereista olisin vain kaksi parasta kutsunut, niin ois tullut seläntakana puhumista..

Milloin te ymmärrätte, että vihkiminen ja häät on kaksi eri asiaa eikä sellaista asiaa olekaan kuin "kirkkohäät"! Se on kirkkovihkiminen ja sen jälkeen voi järjestää hääjuhlan jos haluaa, mutta ei ole pakko. Vaihtoehtoisesti voi valita siviilivihkimisen ja sen jälkeen hääjuhlan tai sitten ei.

Minulla on muutamia kavereita, harvoja ja valittuja, ja se näkyi häissäkin. Halusin juhliin vain ne ihmiset, joiden kanssa minulla on oikeasti merkityksellinen ystävyyssuhde.

Jos sinusta tuntuu, että sinulla ei ole ystäviä, vaikka niitä haluaisit, voisitko vielä hankkia ystäviä?

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:40"]Pitääkö ne omat kaverit olla naisia? Mä ainakin pidän mieheni kavereita ominakin kavereinani, eikä mua ole koskaan jätetty minkään porukan ulkopuolelle vain sen takia että olen nainen. Aina jos on miehen kavereita kylässä tai ollaan niiden kanssa ulkona, mä juttelen porukassa ihan samalla tavalla kuin kenen tahansa tuntemieni ihmisten kanssa.

Mitä kumman ihmisiä sellaiset ovat, jotka eivät voi jutella kuin oman sukupuolensa ja "omien" ystäviensä kanssa? Jos olette noin kauan olleet yhdessä, luulisi että tunnet ne miehenkin kaverit oikein hyvin ja voit niiden kanssa puhua.

[/quote]

Ap täällä! Tottakai voin jutella miehen kaveteiden kanssa, mutta ei ne mun ystäviä ole. Miehen kavereista ei ole järjestämään mulle polttareita tai olemaan mulle kaasoja jne. Miehellä ja kavereillaan on kyllä lisäksi ihan omat jutut joihin mä en luonnollisesti aina kuulu. Ei ne miehen kaverit siis omia korvaa.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:44"]Minulla on muutamia kavereita, harvoja ja valittuja, ja se näkyi häissäkin. Halusin juhliin vain ne ihmiset, joiden kanssa minulla on oikeasti merkityksellinen ystävyyssuhde.

Jos sinusta tuntuu, että sinulla ei ole ystäviä, vaikka niitä haluaisit, voisitko vielä hankkia ystäviä?

[/quote]

Haluaisin enemmän kuin mielelläni hankkia ystäviä, mutta mistä sellaisia noin vain hankitaan? Olen oikeastaan koko elämäni yrittänyt hankkia ystäviä, mutta aina kaikilla on jo ne omat piirit joihin en mahdu mukaan. Kouluaikoina mulla oli välillä jokunen ystävä, mutta nekin suhteet kariutui aina siihen kun ystävilläni oli muita ystäviä niin paljon, että he menivät aina minun edelleni ja minä jäin ns. Varavaihtoehdoksi jos kukaan muu ei voinut olla.

Olisiko mahdollista järjestää ne kirkkohäät ja jatkot siten, että ne loppuisikin ennen "kaveribiletystä"? Esim. niin, että vihkiminen klo 12, ruokailu alkaisi klo 13:30, sitten puheet ja jotain muuta ohjelmaa, kahvit ja kakut klo 15:30, sen jälkeen häävalssi ja jotain muuta ja juhlat loppuisikin jo klo 18 aikoihin? Sinä ja mies hääyötä viettämään ja vieraat kotiin?

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:52"]

Haluaisin enemmän kuin mielelläni hankkia ystäviä, mutta mistä sellaisia noin vain hankitaan? Olen oikeastaan koko elämäni yrittänyt hankkia ystäviä, mutta aina kaikilla on jo ne omat piirit joihin en mahdu mukaan. Kouluaikoina mulla oli välillä jokunen ystävä, mutta nekin suhteet kariutui aina siihen kun ystävilläni oli muita ystäviä niin paljon, että he menivät aina minun edelleni ja minä jäin ns. Varavaihtoehdoksi jos kukaan muu ei voinut olla.

[/quote]

Työelämästä tai harrastuksista voisi löytyä samanhenkistä porukkaa.

Onko muuten netissä olemassa mitään kaveriseuranhakupalstaa? Haetaanhan sitä elämänkumppaniakin netissä, miksei sitten ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:52"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 11:44"]Minulla on muutamia kavereita, harvoja ja valittuja, ja se näkyi häissäkin. Halusin juhliin vain ne ihmiset, joiden kanssa minulla on oikeasti merkityksellinen ystävyyssuhde.

Jos sinusta tuntuu, että sinulla ei ole ystäviä, vaikka niitä haluaisit, voisitko vielä hankkia ystäviä?

[/quote]

Haluaisin enemmän kuin mielelläni hankkia ystäviä, mutta mistä sellaisia noin vain hankitaan? Olen oikeastaan koko elämäni yrittänyt hankkia ystäviä, mutta aina kaikilla on jo ne omat piirit joihin en mahdu mukaan. Kouluaikoina mulla oli välillä jokunen ystävä, mutta nekin suhteet kariutui aina siihen kun ystävilläni oli muita ystäviä niin paljon, että he menivät aina minun edelleni ja minä jäin ns. Varavaihtoehdoksi jos kukaan muu ei voinut olla.

[/quote]

Voisiko lasten, pk:n, lasten tai omien harrastusten kautta löytyä kavereita? Itse muutin minulle uuteen kaupunkiin 7v sitten. Esikoiseni oli n10kk ja kiersimme leikkipuistoja ja perhekerhoja. Oli todella raskasta tutustua kerralla moniin uusiin ihmisiin, mutten halunnut olla yksinkään. Monien kanssa ei löytynyt yhteistä säveltä, mutta muutama äitikaveri on jäänyt elämäöni ja olemme hyviä ystäviä tänä päivänä.

Ehdotin eilen palvelua "kutsu meidät perhe- tai perinnejuhliisi" yhdessä ketjussa, jossa joltakin puuttui myös vieraita juhliinsa. Jos oltaisiin joku kiva porukka eri ikäisiä, jotka ilman maksua lähtee häihisi. Voisimme myös maksaa oman osuutemme tarjoilusta, niin ei maksaisi sulle mitään. Myisit meille häävieraaksi liput. Olisi tosi kivaa tälläytyä. Ja sitten sä voisit liittyä meihin ja tulla jatkossa meidän kanssa jonkun toisen juhliin. Tässä voisi olla bisnesideaa, mutta ei mitään maksua niiltä, joilla ei ole varaa maksaa. Jos on joku varakas, joka haluaa maksaa palvelusta, niin maksakoot hän sitten organisaatiollemme mitä haluaa. Ja mikään seksipalvelu tämä ei todellakaan ole.

Hei! Minullakin on vain muutama kaveri, mutta kuitenkin vietän hääni iloisella mielellä. Kutsuin jopa sellaisia nuoruuden ystäviä, joista olen etääntynyt hieman. En oikeastaan jaksa stressata asiasta, muuta saattavat ajatella, että pitäisi olla enemmän ystäviä, mutta minä olen onnellinen. Vai oletko koskaan itse ajatellut pahaa morsiammesta, jolla on vain vähän ystäviä?

Minulla on yksi ystävä ja ei ollenkaan elossa olevia sukulaisia, joihin olisin yhteydessä. Olen ainoa lapsi ja omat vanhempani eivät hyväksy elämääni ja parisuhdettani, joten heistäkään ei ole vieraiksi juhliin. En siis halua häitä ja jopa mahdollisten ristiäistenkin järjestäminen tuntuu ahdistavalta. Miehelläni on paljon kavereita ja läheisiä sukulaisia.

Jos ap laitat meiliosoitteen,niin tässäkin ketjussa kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä.Tapaatte ja tiedä vaikka muodostuisi kaveriporukka.paljon pidemmälle ajalle kuin vain häihinne!