Ahdistaa ja itkettää

Mullakin oli samoja fiiliksiä just tuon ikäisenä. Jännitti myös kaikki muutokset, kun siirryttiin yläasteelle, tuli uusia tyyppejä elämään ja jotain vanhoja jäi pois. Samoin kävi harrastusten kanssa. Omat kiinnostuksenkohteetkin muuttui, ja oli vähän pallo hukassa sen kanssa että mitä oikein edes haluais enää tehdä. Ahdisti iltaisin varsinkin kun kela lähti pyörimään ylikierroksilla, mutta sitten päivisin aina suorastaan ihmetytti, että miten ne jutut tuntuikin niin kauheilta, kun itse asiassa elämä ja koulu oli aika rentoa ja hauskaa suurimmaksi osin.

Samalla tavalla sitä kai sitten on mennyt aikuisuuskin, mutta niin että saa nauttia isommista vapauksista, päättää itse mitä haluaa tehdä (ja sen tietääkin selkeämmin), saa kokeilla ja kokea monia eri juttuja ja löytää niistä sen omansa, löytää omanhenkisiä ihmisiä ympärilleen ja tehdä töikseenkin aikas kivoja juttuja.

Ihan mukavaa, eikä tosiaan olis tarvinnut nuorena yhtään murehtia etukäteen näitä aikoja. En olis ikinä voinut edes arvata, mitä kaikkea saisinkaan tehdä ja kokea. Esimerkiksi nykyistä työtänikään ei ollut vielä edes olemassa kun olin 13!

Tsemppiä sulle ap, kuulostaa ihan normaalilta vaiheelta. Mutta jos sua alkaa ahdistaa niin paljon että elämänilo alkaa kaikota, tai jotkut tietyt jutut tuntuu vaikeelta, kerro ihmeessä jollekin luotettavalle tyypille. Ne ymmärtää kyllä, ja haluu auttaa.

Kiitos!

Tunnistan ajatukset. Suurinpiirtein samanikäisenä pelkäsin äitini kuolemaa ja hän oli vasta 33. Se ahdisti.

Hän elää tänäkin päivänä 80 vuotiaana.

Uskon, aikuisuus on huomattavasti helpompaa kuin lapsuus ja nuoruus, huomattavasti!!

Kiitos! Eli vanhempani elävät todennäköisesti vielä pitkään? Osaako surua käsitellä aikuisena paremmin kuin lapsena? Sitten kun aikuisuus koittaa niin olenkohan mä muuttunut siten että se on ihan ok?

Hei sinä!

Mullakin oli tuollaisia ajatuksia ikäisenäsi. Itketti ja olisin halunnut jäädä lapseksi. Tytöillä se on vielä rankempaa koska vartalo muuttuu paljon enemmän kuin pojilla. Hormonitkin vaikuttaa paljon tunne-elämän heittelyihin ja tuntemuksiin. Toiset kokee murrosiän muutoksen paljon raskaammin kuin toiset. Minä olin sellainen. Lohdutti, kun aikuisena opiskelin lähihoitajaksi ja oppikirjassa todettiin että joillekin murrosikä voi olla jopa niin rankka että se on lähes verrattavissa  psykoosiin. Toisille se taas menee ohi ilman kummempaa tunnemyrskyä.  Tulin itse 16vuotiaana  u. sko. on.  Se on ollut paras asia elämässäni. Tiedän että vaikka kuolisin, olen turvassa ja pääsen vain parempaan paikkaan. Olen voinut kaikki suruni kertoa Taivaan Isän Pojalle. Hän on aina auttanut. Kannattaa alkaa lukea uutta testamenttia ja etsiä häntä koko sydämestään. Ilman hänen apuaan en olisi ikinä selvinnyt kaikesta mikä aikuisen elämään liittyy. Mutta kun hän auttaa kaikessa ja lähettää apua eri ihmisten ym muodossa niin kaikki järjestyy lopulta. ja elämä on mielenkiintoinen ja ihmeellinen seikkailu jolla on tarkoitus. Olen saanut kertoa hänestä ympäri maailmaa, mm. Ruotsissa, Espanjassa ja Israelissa ja voin todella sanoa että elämä hänen kanssaan on parasta. Olen saanut nähdä miten Hän on muuttanut ihmisten elämän-huumeiden käyttäjä on vapautunut, masentunut saanut toivon jne. Ja saan nähdä heidät kerran Taivaassakin. Lähetyskenttäni on siellä missä milloinkin olen töissä tai opiskelen. En paasaa vaan rukoilen ihmisten puolesta ja vastaan kun he itse kysyvät- aina jossain vaiheessa tulee esiin se että miksi en esim ryyppää jne. Ennen uskoon tuloa join ja poltin ja ystävät alkoivat kokeilemaan huumeita-minä onneksi en ikinä, ne ovat myrkkyjä. Kuten viina ja tupakkakin. Mutta elämä raittiina Hänen kanssaan on todella parasta mitä on. Hän on luonut sinutkin ja rakastaa sinua. Voimia sinulle<3 olet rukouksissani.

Minuakin aikanaan ahdisti se että en olisi enää lapsi, tai kun muuttaa kotoa että siihen se kaikki sitten loppuu. Jotenki alitajuisesti ajattelisin että kaikki piirtelyt, askartelut, pelaaminen, pehmolelut yms. olisivat sitten ohi etten enää saisi tehdä mitään noita asioita. Kun hoksasin että tästä se kiikastaa miksi ahdistaa niin ahdistus helpotti. Ja todentotta aikusiena minulla on entistä suurempi vapaus tehdä niitä asioita mistä pidän ja saan vaikuttaa omiin asioihini. Toki aikuisena on paljon myös velvollisuuksia mutta niitä ei kannata pelätä. Aina voi kysyä neuvoa jos jotain ei osaa, kukaan ei ole seppä syntyessään ja tiedä kaikkea joten on lupa olla tietämättä kaikkea heti. Minä olen kohta 30 ja edelleen teen asioita mistä pidän ja olen löytänyt myös uusia asioita kuten tänä kesänä innostuin kukista mitä aina ennen valitin kotona että minulle ei ikinä kukkapenkkiä tule. Sinulla on lupa olla juuri sellainen kuin olet olit minkäikäinen tahansa ja sinulla on vielä nuoret vanhemmat joten älä heidän iän puolesta ole peloissasi. Mutta jos elämään liittyvät pelot tuntuvat ylitsepääsemättömiltä niin voit käydä juttelemassa niistä kouluterveydenhoitajan kanssa.

Aikuisuus on aika kauheaa. Vielä kolmekymppisenäkin haaveilen pääseväni äidin luo iltateelle ja saunomaan. En kuitenkaan pääse, sillä äitini kuoli 52-vuotiaana tapaturmaisesti.

Okei kiitos :)

Hei ap,

voisin veikata, että sinulla on edessäsi hyvä elämä. Olet vielä nuori ja kykenet jo ajattelemaan noin isoja asioita. Lisäksi osaat hakea apua tilanteessa, joka tuntuu sinusta vaikealta. Minusta siinä on kaksi tärkeää asiaa, joita aikuisena tarvitsee.

Aikuisena on ihan kiva olla. Olen jo 40-vuotias mutta tunnen itseni ihan samaksi ihmiseksi kuin 13-vuotiaana, paitsi että olen oppinut paljon lisää maailmasta ja itsestäni. Oikeastaan olen onnellisempi kuin lapsena, koska olen saanut muovata elämästä enemmän itseni näköisen.

Vanhempienkin kanssa on hyvät välit ja heistä on tullut minulle myös ystäviä. Siskotkin pärjäävät hyvin elämässään. Olen nuoresta asti murehtinut, mitä jos heille tapahtuisi jotain ikävää. Toisaalta olen murehtinut turhaan mutta ajattelen nyt, että sehän on merkki siitä, että elämässäni on rakkaita ihmisiä. Onneksi sinullakin on.

Toivon sinulle kaikkea hyvää!

Kiitos!

Ps onko ap ketjun aloittaja?

Kannattaako mun puhua asiasta kuraattorille tai terkkarille kun tänäänkin on ollut todella paljon ahdistuneisuutta? Lähteekö tämä oli ajan kanssa pois?