Miksi kaikilla on oikeus kommentoida lastemme tulevaa ikäeroa?

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sanon minäkin :) Ihan samaa kauhistelua olen saanut osakseni, ikäeroa 1v4kk ja 1v10kk.

Tiedätkös mikä muu on huvittanut minua? Se, kun ensimmäiset 2 olivat tyttöjä ja kolmas poika. Todella moni on tullut sanomaan päin naamaa, että "Nyt ei tarvikaan enää lapsia tehdä kun saitte pojan"... No joo, kyllä lapsilukumme olisi ollut täynnä vaikka olisi ollut tyttökin :D

Jaa. Mä oon huomannut, että annan tollaisten juttujen mennä toisesta korvasta ulos. Munkin vauvamahaa on ihmetelty, kun on 4:llä kuulla jo niin iso. Muuten kun olen tosi hoikka. Ja ties mitä muuta.

Mutta, mulla on muu elämä, joten ei voisi ihmisten mielipiteet vähempää kiinnostaa. Johtuu osittain varmaan siitä, että olen töissä ja tehtävät vaativia, joten ei ehdikään miettiä mitään turhaa. Ilallakin niin väsy, että ei siinä enää toisten sanomisia jaksa ajatella.

Kaverini on kotiäitinä ja voi voi. Sillä on ilmeisesti aikaa juoruta hiekkalaatikon äärellä ja miettiä sitten kaikkien kanssa, mitä sekin ja sekin silloin sanoi ja miksi. En ole lähtenyt tuollaiseen mukaan, paitsi sanomalla, mitä väliä.

Ne on sun lapsia, niillä on tuollainen ikäero. Voi tulla rankaa tai sitten ei. Sitä ei voi kukaan tietää. Kenenkään nillityksellä aiheesta ei ole mitään merkitystä. Joten mieti jotain kivaa. Nappaa vaikka naperon kanssa värityskirja ja värittäkää.

Öö, miksi tästä(kään) aiheesta ei voisi puhua. Nyt mielestäni sinä olet liian herkkänä. Väkisinkin tulee mieleen, että vauva oli ihan oikeasti vahinko, ja siksi et osaa suhtautua ollenkaan kauhisteluihin (jotka on oikeasti keskustelunavauksia).

Mun lapsilla on ikäeroa 1v.8kk ja minusta ihan tosi hyvä ikäero, monet on päivitelleet ja kyselleet, mutta mikäs siinä. Kyllä sitä keskustella voi hyvistä ja huonoista puolista ja niitähän löytyy ihan joka ikisestä asiasta!

Jos lapsilla on ikäeroa alle 18kk, puhutaan funktionaalisista kaksosista. Tämä kannattaa ottaa kasvatuksessa huomioon. Lapset luultavasti kiintyvät toisiinsa esim. haluavat yhteisen huoneen jne.

Ja kannattaa panostaa esikoisen erityiseen huomioimiseen toisen vauvan synnyttyä. Kehityspsykologian kannalta pieni ikäero on haastava. Isompi lapsi joutuu liian varhain eroon äidin sylistä, mikä väistämättä vaikuttaa häneen lopun elämää...

Meillä pikkuset 1v5kk ikäerolla. Haastavaa ja stressaavaa on ollut ensimmäinen vuosi. Ite olen kokenut rankimpana sen etten pysty vastaamaan molempien pienten tarpeisiin omien kriteereideni mukaan riittävän hyvin. Ja juuh, on pitänyt oppia vähän löysentää pipoa :)

Mutta tsemppiä ap! Se on ihanaa kun leikkikaveri löytyy kotoa!

Eräällä Arskalla Heinolasta ei ole oikeutta kommentoida. Kaikilla muilla on.

Mistä sinulle saa puhua, että et vedä hernettä nenään? Faktat saa sanoa ääneen, pelottelua ja kauhutarinoita muiden elämästä ei välttämättä tarvitse naamalle heittää, varsinkaan kaikkien puolituttujen. Tottahan se kuitenkin on, että vauvan ja uhmaikäisen kanssa on kohtuullisen vaikeaa, jos se uhmaikäinen sattuu olemaan kovin voimakastahtoinen ja vielä pahasti mustasukkainen, mutta kun kaikki eivät ole, sen näkee sitten minkälaista siitä tulee.

27, miksi kenenkään ventovieraan tarvii puuttua asiaan yhtään mitenkään? Siis miksi tarvitsee edes avata suutaan, ihan sama "vedänkö herneen nenään" vai en?

Ihmettelen että tässä mentiin tähän että mulle ei voi sanoa mitään ja vedän herneen nenään herkimmästäkin. 9 kk kun tätä on kuunnellut niin alkaa rasittaa, ja sitä paitsi ainakin yritin painottaa sitä, että kun asia ei muille kuullu, niin voisiko sanoa jotain kannustavaa jos pakko on avautua (lähinnä siis tuntemattomien kommentit ärsyttää).

Ehkäpä tästä ketjusta veti herneet nenään juuri ne joiden on pakko puuttua vieraidenkin ihmisten asioihin ja kommentoida muiden asioita kassajonossakin...

ap

Meillä oli 1 v 2 kk ikäeroo, kommentteja tuli mut niin tulee ilmeisesti kaikille, mikään ikäero ei ole "hyvä".

Totesin vaan aina et tää on se luonnollinen ikäero (ja oli siis ihan toivottu toinen lapsi).

Ole vaan kuuntelematta, rankkaa se pikkulapsiaika on joka tapauksessa. Nyt kun noi on isompia niin on aivan mahtavaa kun leikkivät koko ajan keskenään.

Keskustelu ei ole asiaan puuttumista.

Hymyilet vaan nätisti ja sanot vaikka 'niimpä', 'ihan totta'. Siinä on hyvä tilaisuus harjotella niitä lehmän hermoja, niitä tulet jokatapauksessa tarvitsemaan lasten kanssa.

Mullakin nuo isommat lapset on 1v5kk ikäerolla. Annoin ihmisten kauhistella ihan rauhassa vaan.

Heh, meille kanssa manailtiin rankkoja aikoja. Ikäeroa lapsille tuli 1 v 4 kk. No, eipä tullut mitään ihmeellistä, kun molemmat lapset olleet aina perustyytyväisiä, hyvin nukkuvia ja terveitä (ei koliikkia, korvakierteitä tms.) Näinkin voi käydä.

Heh, meille kanssa manailtiin rankkoja aikoja. Ikäeroa lapsille tuli 1 v 4 kk. No, eipä tullut mitään ihmeellistä, kun molemmat lapset olleet aina perustyytyväisiä, hyvin nukkuvia ja terveitä (ei koliikkia, korvakierteitä tms.) Näinkin voi käydä.

Jokainen voi hankkia lapset sillä ikäerolla kuin itsestä ja perheestä tuntuu hyvältä.. Mutta aina ihmettelyä ja painostusta kuulee. Mikä sopii toiselle, ei aina sovi toiselle jne. Itsellä 4 vuotias lapsi, enkä vielä halua toista, vaikka kyselyä on kovasti tullut, että missä sisarukset...

Meilla kaksi ensimmaista poikaa tuli suunnitellusti juuri tuolla ikaerolla. Esikoinen oli super nukkuja ja maailman helpoin vauva, joten paatettin tehda pienella ikaerolla sisarus. Toinen olikin huono nukkuja, refluksi tauti, itki ensimmaisen puolivuotta....Olin tulla hulluksi. Mutta sitten yhtakkia tilanne muuttui, ja tuo kaikki rumba unohtui. Aluksi oli vaikeaa, mutta nyt pojat kohta 13 ja 11 ovat aivaan parhaat kaverit! Ovat toisilleen maailman tarkeimmat kaverit, ja aidin sydanta lammittaa kun naen molemmat pojat jalkapallo joukkueessa pelaamassa rinnakkain.

Ala hermostu ihmisten ajattelemattomiin kommentteihin. Se on sita samaa, kun joku rupeaa viimeisilla olevalle ensisynnyttajalle kertomaan jotain kauhutarioita. Joskus ihmiset ei vain ajattele.....Been there done that. Itkukurkussa kotiin :)

hyvin se tulee menemaan kuitenkin kun paaset rytmiin. En usko etta tulet katumaan!! :)

Kuvittelin otsikosta että kyseessä olisi joku oikea ikäero, esim 18 vuotta. Tuohan ei ole ikäero, vaan normaali terve lastenhankintafrekvenssi.

1v3kk on meidän pienin (ja helpoin) ikäero, tuolla se parivaljakko painelee menemään nyt jo kouluikäisinä. kolmannella lapsella oli isompi ikäero ja noh, minusta huonompi..

Tsemppiä ap! Koita olla välittämättä! :)

Meillä on sisarustemme kanssa myös melko pieni ikäero (ekan ja tokan välillä vuosi ja tokan ja kolmannen välillä 1,5v)  ja en voisi olla kiitollisempi lähes oman ikäisistä sisaruksista!! Lapsena oli leikkiseuraa, teininä oli "parhaat kaverit" aina lähellä ja aikuisina olemme edelleen hyvin läheisiä.. joten lapsen näkökulmasta teidän tilanne on tosi kiva. Eikä ne vanhemmatkaan mitenkään kauhulla vauva- ja taaperoajastamme puhu ;)

Ei tuo ikäero tunnu ollenkaan kamalalta. Mulla ja pikkusiskolla on juurikin 1v5kk ikäeroa ja äiti on aina sanonut, että vaikka vauva-aika oli aika rankkaa helpotti se jo vuoden jälkeen. Meistä oli lapsina tosi paljon tukea toisillemme siskon kanssa ja olemme yhä läheiset.

Meillä on lapsille tulossa n. 2 vuotta ikäeroa ja vaikka tiedän, että alussa on vilskettä en olisi tehnyt toisin. Itselleni tämä 2 vuotta lasten välissä tuntuu aika pitkältä ja olisin voinut ajatella lapsia paljon pienemmälläkin ikäerolla.

Älä AP anna muiden lannistavien kommenttejen häiritä. Hyvin te tästä suoriudutte. Kaikkea hyvää loppuodotukseen!

Joo, mun lapsilla sama ikäero ja kommentoitiin kyllä. Mutta en ikinä ajatellut, että se olis ollut negatiivista, ihan mukava keskustelunaihe sekin. Tapasin paljon vielä paljon pienemmällä ikäerolla olevia lapsia - mutta olen tutustunut myös moniin, joiden lapset jopa samanikäisiä kuin meidän - eli esikoiset ja kuopukset keskenään samassa kuussa ja samana vuonna syntyneitä.

Kukaan ei kommentoinut mua että oon vanha synnyttäjä siis ne jotka tuntee minut. Mitä lie takanapäin.