Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikilla on oikeus kommentoida lastemme tulevaa ikäeroa?
24.02.2014 |
Aluksi otsikosta sen verran, että joo, tiedän että kaikilla on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta onko se pakko tuoda niin vahvasti esille (minulle, odottavalle äidille)? ja ennen kaikkea aivan tuntemattomienkin ihmisten taholta.
En jaksaisi enää yhtään kuunnella. Esikoisen ja tulevan vauvan ikäeroksi tulossa 1v5kk ja nyt kun viimeisiä raskausviikkoja viedään ja vatsa on jo muhkean kokoinen, tuntuu jokaisella olevan sanottavansa tähän tulevaan ikäeroon. Tutut kommentoivat, puolitutut arvostelevat tai kauhistelevat ja aivan tuntemattomatkin kysyvät taaperoa kantaessani että paljonkos teillä oikein on tulossa ikäeroa?? ja kun vastaan, kommentoidaan aina tyyliin "huhhuh, kylläpä tulee olemaan vilskettä, oletko tullut ajatelleeksi kuinka rankkaa tulee olemaan..." jne. Viimeksi eilen uimalassa sain puolitutulta kuulla kauhistelua siitä miten kauheaa elämämme tulee olemaan seuraavat kaksi vuotta.
Kaikkein läheisimmät eivät ole sanoneet mitään negatiivista, positiivisimmat kommentit olen saanut sellaisilta ihmisiltä, joilla itselläänkin on lapsilla hyvin pieni ikäero. Mutta tuo kauhistelu alkaa väsyttää, kun sitä on nyt lähes 9kk kuullut aina kun raskauteni on tullut puheeksi."Siis paljon teillä oikein tulee ikäeroa??!!!? apua! ihan hirveetä! miten tuosta voi selvitä! kylläpä tulee olemaan rankkaa."
Mummoni on saanut kolme lasta peräkkäin tuolla ikäerolla, hoitanut navettatyöt vielä synnytyspäivänä ja heti seuraavana päivänä jälleen, puhumattakaan mitä on ollut ruoka- pyykki ja muu huolto. Emmekö muka todellakaan tule selviytymään? En vähättele tilannetta ja epäilemättä väsymys tulee olemaan kova, meillä on sentään tukiverkostot jne lähellä mutta silti. En oikein keksi mitään nasevaa vastattavaa noille hämmästelijöille... ehkä se helpottaa sitten kun vauva on syntynyt? Voin sitten edes valehdella että hyvin menee...
Tuntuu vaan niin epäreilulta että raskaushormoneissa täytyy kuunnella tuollaista lannistusta jatkuvasti ja tuntuu, etten saisi olla onnellinen tulokkaasta :/
Kommentit (52)
Meillä lasten ikäero 1v 6kk. Myös minä kuulin kauhisteluja koko raskausajan ja vielä lasten ollessa pieniä, mutta oikeasti kaikki meni hyvin. Ei mitään mustasukkaisuutta (vaikka esikoinen on hyvin voimakastahtoinen) ja lapsista tuli nopeasti toistensa parhaat kaverit. Arki rullas ihan hyvin. Eikä ollut mitään kaaosta, kun oli selvät päiväohjelmat. Toki välillä tuli jotain ylläreitä, mutta aika lailla
sitä arkea pystyi suunnittelemaan. Joidenkin mielestä se oli jotenkin käsittämätöntä.
En mä oikeestaan niistä puheista ärsyyntynyt. Yleensä jatkoin kauhistelijoille, että sattu nyt tärppäämään lapsen yrittäminen kerrasta niin tuli just se ikäero, joka oli mietitty pienimmäksi mahdolliseksi. Olishan se yrittäminen voinut kestää vaikka vuosia ja silloin ikäero olisi jotain muuta. Tai ei olis tullut sisarusta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää että oot saanut tuollaisia kommentteja! Meille ikäeroa tulossa noin 1v2kk (ja ihan suunnitellusti) ja todella monelta olen kuullut vain positiivisia kommentteja. Toki muistetaan aina sanoa että "teillä onkin sitten vilskettä" mutta perään aina listattu positiivisia puolia ja että pieni ikäerohan on hyvä juttu.
Läheisillä ei juurikaan ole lapsia pienellä ikäerolla, työkavereista muutamalla on. Ne joilla on itselläänkin pienellä ikäerolla ovat tietenkin olleet sitä mieltä että hyvä juttu. Monet joilla on sitten pidemmällä ikäerolla lapset ovat todenneet esimerkiksi "kunpa minustakin olisi ollut siihen". Yksi tai kaksi ihmistä on kauhistellut hieman ennen kuin ovat toipuneet alkujärkytyksestä, mutta olen suorastaan yllättynyt miten positiivisesti tämä on otettu.
Onnea ja tsemppiä AP:lle tulevaan! Itsellä vielä olis pari kuukautta odotusta ja sittenpä nähdään millaista vilinää ja vilskettä :D
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:33"]
Ikävää että oot saanut tuollaisia kommentteja! Meille ikäeroa tulossa noin 1v2kk (ja ihan suunnitellusti) ja todella monelta olen kuullut vain positiivisia kommentteja. Toki muistetaan aina sanoa että "teillä onkin sitten vilskettä" mutta perään aina listattu positiivisia puolia ja että pieni ikäerohan on hyvä juttu.
Läheisillä ei juurikaan ole lapsia pienellä ikäerolla, työkavereista muutamalla on. Ne joilla on itselläänkin pienellä ikäerolla ovat tietenkin olleet sitä mieltä että hyvä juttu. Monet joilla on sitten pidemmällä ikäerolla lapset ovat todenneet esimerkiksi "kunpa minustakin olisi ollut siihen". Yksi tai kaksi ihmistä on kauhistellut hieman ennen kuin ovat toipuneet alkujärkytyksestä, mutta olen suorastaan yllättynyt miten positiivisesti tämä on otettu.
Onnea ja tsemppiä AP:lle tulevaan! Itsellä vielä olis pari kuukautta odotusta ja sittenpä nähdään millaista vilinää ja vilskettä :D
[/quote]
Mun vanhimmilla sisaruksilla on just toi ikäero ja äitini jaksaa aina kertoa kuinka ihana ikäero tuo 1v 2kk oli lasten ollessa pieniä. Hyvin se menee.
Kiitos kaikenlaisista kommenteista :) ehkä tässä nyt selvitään, kävi vaan ärsyttämään kun olin esikoisen kanssa avoimessa pk:ssa käymässä, tai mikä perhekerho nyt onkaan. Niin sielläkin ohjaaja silmät pyöreinä kauhisteli asiaa, "kylläpä sulla tulee olemaan rankkaa!!". Niin ehkä sitä tukea vaan kaipaisi enemmän kuin noita kauhisteluja. Mutta kuten tämäkin ketju osoitti, myönteisimmät kommentit on tullut niillä joilla itsellään pienellä ikäerolla lapset tai omat sisarukset :)
ap
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 13:48"]
Jos lapsilla on ikäeroa alle 18kk, puhutaan funktionaalisista kaksosista. Tämä kannattaa ottaa kasvatuksessa huomioon. Lapset luultavasti kiintyvät toisiinsa esim. haluavat yhteisen huoneen jne.
Ja kannattaa panostaa esikoisen erityiseen huomioimiseen toisen vauvan synnyttyä. Kehityspsykologian kannalta pieni ikäero on haastava.
[/quote]
Funktionaalisista kaksosista? Kuka puhuu ja missä?
ihan nyt uteliaisuudesta kyselen, kun tuntuu moinen termi olevan melko tuntematon hakukoneillekin. Onko ihan lääketieteellinen termi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen toki tekee valintansa ja päätöksensä, mutta kuinka moni pariskunta oikeasti miettii toisen lapsen hankkimista pienellä ikäerolla lapsen kannalta?? Esikoinen usein joutuu kasvamaan liian nopeasti isoksi, kun uusi perheenjäsen saattaakin olla vaativaa sorttia eikä vanhempien rahkeet vaan riitä huomioimaan taaperoa tarpeeksi, kun vauva valvottaa. Toisaalta, jos esikoinen on hyvin vaativa lapsi niin kuopus saattaa jäädä tuntikausiksi sitteriin itsekseen, kun sattuu olemaan niin helppo ja tyytyväinen ja näkymätön. Aika itsekkäitä perusteluita on olemassa esim."niistä on sitten seuraa toisilleen....." Sen seuran takiako lapsia pienellä ikäerolla halutaan saada, että vanhemmat pääsee sitten helpommalla kun muksut viihdyttävät toisiaan? Ketä loppujenlopuksi lasten pieni ikäero palvelee? Väsyneet äidit ruikuttavat sitten foorumeilla väsymystään ja hermoromahdustaan kun uhmaikäinen tekee kolttosia ja vauva valvottaa. Ehkäpä juurikin te, pienellä ikäerolla lapsenne tehneet, jotka sitten itkette väsymystänne ja hermojen kiristelyä, olette itse aiheuttaneet sen että ihmiset kommentoi ja kauhistelee. Se on vaan fakta, että toinen lapsista jää vähemmälle huomiolle. Aika jännä, miten se todellisuus iskeekin päin näköä vasta sitten kun arki ei sujukaan suunnitelmien mukaan ja jonkun henkinen kantti pettää. Perheneuvolat ovat pullollaan näitä perheitä. Toki perheissä on eroja, toiset selviytyvät vanhemmuuden haasteiden edessä paremmin kuin toiset, oli lapsia siten 1, 2 tai enemmän ja ihan sama millä ikäerolla. Se päätös, jonka aikuisen ihmisenä ja pienen lapsen vanhempana teet, vaikuttaa aina tavalla tai toisella lapseen. Kanna siis vastuu selkä suorana ja muista vaikeina hetkinä, että kenen päätös oli valita se polku kuljettavaksi.
Mulla on siskoni kanssa vuosi ikäeroa. Me ollaan oltu koko elämämme semikaksoset, olen tosi onnellinen sisaruksesta joka on samassa elämäntilanteessa iän puolesta, vaikka ollaan menty eri suuntiin tietysti vanhemmiten. Vanhempiakin sisaruksia on kaksi, mutta niihin onkin useampi vuosi ja se läheisin on kyllä pienimmällä ikäerolla oleva. Ei koskaan ollut fiilis että toista halitaan enemmän tjms, ehkä juuri pienen ikäeron ja siitä juontuvan täysin samanlaisen kohtelun takia. Ei ole traumoja, käsittääkseni kummallakaan. Teininä piti pari vuotta kasvaa erilleen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja edelliseen vielä lisäys, oman äitini motto on ollut "hyvä huonoa tekemään", eli suuripiirteiset tehot irti siitä mihin pystyy niin pystyy enempään. Neljän lapsen äidin motto selvästi. Ä oli ala-asteen rehtori.
Ja edelliseen vielä lisäys, oman äitini motto on ollut "hyvä huonoa tekemään", eli suuripiirteiset tehot irti siitä mihin pystyy niin pystyy enempään. Neljän lapsen äidin motto selvästi. Ä oli ala-asteen rehtori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja pikkusiskolla melkeinpä tasan sama ikäero, enkä koskaan ole kuullut vanhemmilta jälkeen päin kauhistelua nimenomaan ikäeron takia. Enemmän ovat minun huonoja unenlahjoja muistelleet kauhulla, kuin mitään ikäeroomme liittyvää. Kuulemma juurikin halusivat pienellä ikäerolla lapset, että on sitten leikkikaveri jne :) En itseasiassa ole koskaan edes ajatellut tätä meidän ikäeroa minään ongelmana ennen tätä keskustelua. Pitääpä huomenna tarkemmin äidiltä kysellä saiko hän aikanaan kuulla vastaavaa...
En tunne yhtään pienellä ikäerolla syntynyttä sisarusparia, joka olisi todella läheinen aikuisena. Lapsena koettu mustasukkaisuus on noussut pintaan viimeistään aikuisena.
Jos oma ikä tai muut syyt eivät aseta esteitä, miksi ei voi antaa sen esikoisen olla perheen vauva sitä kolmea vuotta, jonka kuluttua lapsi suuntautuu äidistä itsestään maailmaa kohti? Miksi pitää pakottaa pieni isoksi liian aikaisin?
Minun lapsilla ikäeroa 1v2kk,sitten about kymmenen vuotta väliä ja tekasin taas lapset puolentoista vuoden ikäerolla.No comments