Poikaystävän hamsteri kuoli, poikaystävä itki ja teki pienen hautakiven
Ymmärtäisin koiran tai kissan mutta hamsteri... Hautasi pihalle (omakotitalo) ja on ollut nyt pari päivää itkuinen ja apea. Onko normaalia? Olemme 17-vuotiaita.
Kommentit (46)
Minä itkin 2-viikkoa vanhan papukaijan perään. Mutta sitten oli itkut itketty ja elämä jatkui >< Aikaa tarvitsee.
Missä empatia? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako hamsteria pitää jos noin rankkaa on? Joka toinen vuosi saa itkeä hamsteria, kun ei ne elä kahta vuotta kauempaa.
Jos et tajua, niin et tajua. Ite ainakin arvostan sitä aikaa, jonka hamsteri mulla on, vaikka surenkin sen ajan lyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö mun huolestua, kun 48-vuotias mieheni itki tytärteni (ja minun) kanssani perheemme hamsteria, joka piti viedä nukutettavaksi.
Itkettiin, sytytettiin kynttilä ja muisteltiin rakasta lemmikkiä.
Höpö höpö. Kukaan ei vie hamsteria nukutettavaksi. Nehän sippaa ihan itsekseen.
Jos hamsteri kärsii, se viedään lopetettavaksi. Vai onko täällä niin sairaita ihmisiä että odottavat vaan, että kuolee itsekseen TUSKISSAAN kun vois lyhentää sen kärsimystä jos muutenkin kuolisi pian.
Ja tämän tyyliset hiiren itkijät kävelevät naureskellen ohi puistonpenkille pakkaseen sammuneesta pultsarista, jolla on kuset housussa.
Minä olisin kyllä friteerannut hamsterin ja syönyt sweet and sour kastikkeen kera, mutta poikaystäväsi ehkä rakasti hamsteria.
Vierailija kirjoitti:
Ihana mies!
Pidä se.
Aivotutkimusten mukaan lemmikkien hoitaminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin oman lapsen hoitaminen. Myös lemmikin kuolema näyttää aivokuvien perusteella tuntuvan samoilla alueilla kuin lapsen kuolema.
Jos tuo tutkimus on oikeilla linjoilla, niin lemmikin kuoleman sureminen on hyvä merkki.
Vierailija kirjoitti:
Missä empatia? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako hamsteria pitää jos noin rankkaa on? Joka toinen vuosi saa itkeä hamsteria, kun ei ne elä kahta vuotta kauempaa.
Jos et tajua, niin et tajua. Ite ainakin arvostan sitä aikaa, jonka hamsteri mulla on, vaikka surenkin sen ajan lyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö mun huolestua, kun 48-vuotias mieheni itki tytärteni (ja minun) kanssani perheemme hamsteria, joka piti viedä nukutettavaksi.
Itkettiin, sytytettiin kynttilä ja muisteltiin rakasta lemmikkiä.
Höpö höpö. Kukaan ei vie hamsteria nukutettavaksi. Nehän sippaa ihan itsekseen.
Jos hamsteri kärsii, se viedään lopetettavaksi. Vai onko täällä niin sairaita ihmisiä että odottavat vaan, että kuolee itsekseen TUSKISSAAN kun vois lyhentää sen kärsimystä jos muutenkin kuolisi pian.
Ja tämän tyyliset hiiren itkijät kävelevät naureskellen ohi puistonpenkille pakkaseen sammuneesta pultsarista, jolla on kuset housussa.
Arvaa mitä? Nyt meni kyllä väärin. Mä en oo tuollainen vaikka jotkut varmasti on. Koen sun viestin hyvin loukkaavana. Munhan ei tarvis sulle mitään alkaa selitellä, mutta nyt ku aloit perusteetta syyttämään niin kerron yhen tapauksen esimerkkinä. Kerran elokuvateatterissa (yläkerrassa, en ollu menossa elokuviin vaan kävin vaan vessassa) näin kaks nistiä, jotka oli siinä kunnossa ettei ne pystyny ees puhumaan kunnolla. Ulkona oli tosi kylmä. Mä en sanonu niistä henkilökunnalle mitään, koska ne ois varmasti heitetty ulos. Vaikka tiesin että niistä saattaa aiheutua ongelmia, niin en sanonu mitään. Vaikka kaveri ois ollu sanomassa niistä kassan tyypille, mä estin sitä sanomasta. Ulkona itkin sille kaverille, miten näin niissä itteni. Ei se ollu tienny, ei oltu niin läheisiä, mutta mä vaan murruin ja itkin ja siinä vaiheessa oli pakko jo kertoa. Jokainen voi eksyä, ihan kuka vaan enkä mä naura semmosille. Silloin vain kun joku mua oikeasti julmasti kohdellut ihminen tai täys kusipää kärsii mä tunnen jonkinlaista mielihyvää. Niin miettisit vähän ennen ku kirjotat.
Terveisin "hiiren itkijä"
Jos et tajua, niin et tajua. Ite ainakin arvostan sitä aikaa, jonka hamsteri mulla on, vaikka surenkin sen ajan lyhyyttä.
Jos hamsteri kärsii, se viedään lopetettavaksi. Vai onko täällä niin sairaita ihmisiä että odottavat vaan, että kuolee itsekseen TUSKISSAAN kun vois lyhentää sen kärsimystä jos muutenkin kuolisi pian.