Tarvitseeko lapsi sittenkin rauhaa ja "tylsyyttä" kehittyäkseen?

Vierailija kirjoitti:

Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin jo vuoden ikäisenä. Päiväkodin vastapainoksi olimme iltaisin ja viikonloppuisin vain kiireettömästi kotona ja lapset saivat touhuta rauhassa mitä halusivat. Lapsilla ei ollut säännölliä harrastuksia, koska päiväkodissa oli riittävästi aktiviteetteja. Itse uskoin ja uskon vieläkin ettei lapsi tarvitse päiväkodin lisäksi mitään muuta ulkopuolisten toimesta ohjattua ja aikataulutettua aktiiviteettia ellei lapsi ole poikkeuksellisen aktiivinen. Ja todellakin luontaisesti aktiivinen eikä vain stressaantuneen aktiivinen. Uskon että monella lapsella levottomuus ja muut ongelmat johtuvat siitä että heillä on liikaa aktiviteettia ja liian vähän rauhallista aikaa touhuta itsekseen. Lapsen aivot tarvitsevat myös  lepoa ja rauhaa kehittyäkseen.

Samaa mieltä. Lisäksi monet lapset päiväkodin jälkeen pelaavat /katsovat vain tablettia /pleikkaria. Sitten onkin aika mennä nukkumaan.

Vanhemmat haluavat omaa aikaa eivätkä jaksa puuhata lasten kanssa yhdessä illalla. Ja sitten ihmetellään kun lapsi ei illalla nukahda heti sänkyyn. Jo pienet lapset päiväkodissa herätetään kesken päiväunien, koska eivät illalla muuten nukahda.

Monella on vanhemmuus tänäpäivänä ihan hukassa. Lapsille ei haluta tuottaa pettymyksiä, helpommalla pääsee kun myötäilee ja annetaan periksi. Ei kestetä itkua ja huutoa, mikä normaalia lapsen kasvuun kuuluvaa.

Estäähän se  jotain omaa  luovuutta,  jos  aina  ja jatkuvasti  vain  reagoi johonkin ulkoiseen,  vaikka se  olisikin itse  haluttua ruutuviihdettä.  Joku käsityö esim. jota voi tehdä mekaanisesti,   vapauttaa  jo paljon. 

Mua ja sisaruksiani ei pistetty päiväkotiin vaan äiti hoiti meitä kotona kuvailemallasi tavalla. Muistan usein olleen tosi tylsää kotona, ja että piti ns. tyhjästä itse keksiä tekemistä omalla mielikuvituksella. Kaikki meistä on nyt yliopistossa vaikeilla aloilla ja hyvin pärjätty muutenkin elämässä tähän asti. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut, että päiväkoti riittää omille lapsilleni virikkeeksi, harrastuksille ei oikein ole aika eikä energiaa kenelläkään meistä. Iltaisin lapset mielellään leikkii omiaan, piirtää, askartelee, ulkoilee omalla pihalla tai lähtee mukaan ulkoiluttamaan koiraa. Ehkä yhtenä iltana viikossa voidaan käydä jossain, 6-vuotiaalla on yksi harrastus ja 3-vuotiaalla ei yhtään. Aiemmin esikoisen kaveri tuli monena iltana kysymään leikkiseuraksi ja lapsi ei oikein olisi jaksanut lähteä, nyt muutettiin hieman kauemmas ja harvoin tuo iltaisin olisi kaveria vailla. Viikonloppuisin kyllä ja viikonloppuna lapset kaipaa kyllä taas jo muutakin kuin vain sitä vapaata leikkiä ja perus ulkoilua, muuten menee tappeluksi ja hillumiseksi.

Mutta ei minulle ole kyllä mikään uusi asia se, että tylsyys lisää luovuutta. Niin minulle sanottiin jo omassa lapsuudessa, ja niin olen monta kertaa sanonut omille lapsilleni. Mutta taas silloin, kun lapset olivat kotihoidossa kuopuksen ollessa vauva, tuntui että ohjelmaa pitää järjestää koko ajan ja lähes päivittäin käytiin jossain. Silloin 3v esikoinen ei vaan viihtynyt pelkästään kotona. Joten sanoisin, että paras yhdistelmä 3v eteenpäin ikäiselle on muutama tunti jotain järjestettyä päivittäin, joko vanhempien toimesta tai päiväkodissa, ja lisäksi sitten sitä tylsyyttä ja "vapaata leikkiä". Lapsesta riippuu tarvitseeko sitä ohjelmaa olla 10 tuntia vai 2 tuntia päivässä.

Siinäkin on eroa tuotko lapsen päiväkotiin aamupäiväksi, kun on sitä ohjattua toimintaa vai 8-9 tunniksi kun toinen vanhempi vauvan kanssa kotona. Monesti lapsen on vaikea jäädä hoitoon ja muutenkin oirehtii sitä, kun tietää vauvan ja vanhemman olevan siellä kotona. Tämäkin on valitettavasti arkipäivää. Sitten lapsi tuodaan hoitoon itkevänä saatesanoin ”on vähän huono aamu”.

Tylsistymisen myötä lasten mielikuvitus ja kärsivällisyys kehittyvät, kun toimintaa täytyy keksiä itse. Se yleensä myös rauhoittaa lasta. Aika pian lapsi alkaa itse kehittämään jotakin tekemistä ja samalla pääsee käyttämään luovuuttaan. Lapsi tarvitsee tylsyyttä eikä vanhemman tehtävä ole olla koko aika viihdyttävässä.